Kannattaako pitää kiinni sopimuksista joita ei voi perustella millään muulla tavalla kuin toisen osapuolen yksipuolisella edulla ja sillä että asia on kirjoitettu sopimukseen?
Väitän että sopimuksissa ei ole mitään pyhää jos ne eivät edistä hyödyllistä tarkoitusta. Yksipuolinen hyötyminen ei ole hyödyllinen tarkoitus vaan se sotii koko sopimustarkoitusta vastaan. Tämän takia perusteettomat sopimukset eivät ikinä voi päteä ja perusteeton sopimus on kannattavaa rauettaa automaattisesti molempien edun nimissä.
Vain äärimmäisen itsekäs taho pitää kiinni perusteettomasta sopimuksesta ja äärimmäisen itsekkäitä tahoja ei kannata tukea sillä tuollainen taho pohjimmiltaan syö sopimusten uskottavuutta. Sopimukset sisältävät aina mutual-benefit odotuksen assosiaationa.
Väitän että sopimuksissa ei ole mitään pyhää jos ne eivät edistä hyödyllistä tarkoitusta. Yksipuolinen hyötyminen ei ole hyödyllinen tarkoitus vaan se sotii koko sopimustarkoitusta vastaan. Tämän takia perusteettomat sopimukset eivät ikinä voi päteä ja perusteeton sopimus on kannattavaa rauettaa automaattisesti molempien edun nimissä.
Vain äärimmäisen itsekäs taho pitää kiinni perusteettomasta sopimuksesta ja äärimmäisen itsekkäitä tahoja ei kannata tukea sillä tuollainen taho pohjimmiltaan syö sopimusten uskottavuutta. Sopimukset sisältävät aina mutual-benefit odotuksen assosiaationa.
Vastaukset 20
Vanhimmat
tuli exältä ja sossutantoilta turpaan vai?
Noup... vaan juuri päinvastoin eli muutin erästä sopimusta melkoisesti itselleni soveliaammaksi.
Pohdin että miksi oli niin helppoa muuttaa suullisesti allekirjotettua sopimusta tahon kanssa jolla on varsin suurikin taloudellinen intressi pitää pikkutarkasti kiinni sopimuksesta eikä oikeastaan mitään hävittävää vaikka pitäisikin kiinni sopimuksesta kirjaimellisesti.
Johtopäätökseni on että edes se puoli jolle sopimuksesta olisi ollut yksipuolista etua ei kokenut sopimusta oikeutettuna siltä osalta :)
on miehellä tapana seisoa sanojensa takana...
Meilläpäin ei piilotella pelkurina sanotun tai kirjoitetunkaan takana.
HAHA! :D
Aika monella ihmisellä on niille vielä hyvää käyttöä, vaikka monet tahot yrittävätkin tosistella maailman lopullisesta nihilismistä ja arvottomuudesta.
Ihmisen perusluonne on kohtuullisen empaattinen.
Olen miettinyt sitä samaa tässä, kuten myös sitä että miksi kuitenkin maailma vaikuttaa niin toivottomalta välillä noiden ominaisuuksien suhteen?
Kenties pelko ei-pärjäämisestä ja jalkoihinjäämisestä asettaa ihmiset taisteluvalmiuteen ja ennakoimaan negatiivisesti, ajamaan perusitsekästä ajatusmaailmaa.
Mutta toisaalta sitten empatia ja ymmärrys ovat jotain jota toivotaan löytyvän maailmasta - ja niiden odottaminen on kohtuullista - joten kun hiukan pintaa raaputtaa niin sitä löytyy enemmän kuin uskoisikaan koska kaikki HALUAVAT edustaa parempaa maailmaa?
Siilipuolustuksesta ei kannata siirtyä hyökkäykseen vaan kirkassilmäiseen pasifismiin.
...moraalia ja etiikkaa myös mystifioidaan ja glorifioidaan syyttä suotta. Ne on ihan pragmnaattisia pohjimmiltaan, kuten itekin taisit todeta. Kaikilla on nihin kyky ja taipumuskin, mutta ei niiden mitään sädekehää tarvii tuottaa. Itsekkyydellekin on sijansa. Hyvä tasapaino on tässäkin hyvä.
Eettisen tarkkaavaisuuden sijoittaminen itsekkyyden välittömään läheisyyteen on suotavaa. Kumpaakaan ei pidä sokaista.
tästä syystä en ota minulle "määrättyjä" elatusmaksuja vastaan. Syystä että meillä on puoliksi jaettu huoltajuus. Lapsi on se pyhä asia jolla en rahasta.
mitä on sopinut ja mitä toinen on luvannut.
Esim. minua pyydetään asentamaan kattoon lamput ja kysyn, onko kohteessa riittävän korkeat tikkaat.
Paikan omistaja lupaa, että löytyy.
Kohteessa käy ilmi, huoneen korkeus 7 m ja tikkaat 3 m. Katson, ettei toinen puoli ole pitänyt sanaansa.
Tähänhän tuli positiivisen paljon toisistaan poikkeavia näkökulmia eri elämänalueilta.
Minun silmääni pisti ensimmäisenä tuo "allekirjoitettu". Jos on paperi, niin sehän sitten pätee. Suullisten kanssa on vähän niin ja näin.
Ensimmäisenä minulle tuli mieleen, ahne materialisti kun olen, lainan takaus ja konkurssi. Joku yksipuolisesti hyvää hyvyyttään takaa kaverinsa tai sukulaisensa firman lainan. Hyvästä yrityksestä huolimatta firma tekee konkurssin ja mitään vastinetta koskaan pyytänyt tai saanut ystävä joutuu maksumieheksi. Ei siinä paljon kysellä oikeudenmukaisuuden tai kohtuuden perään.
Minulla on sekä sukulaisissa, että ystäväpiirissä näitä hyväntahtoisia hölmöjä, jotka ovat olleet ulosottoikeessä jo kohta kaksi vuosikymmentä. Niinhän sitä sanotaan, että se, mikä ei ole oikeus eikä kohtuus, ei voi olla lakikaan. Vaan kyllä se on ja näyttää pysyvänkin. Valitettavasti.
muistin varaisesti viime vuonna vapautui ensimmäiset velkavankeudesta ja tuohon samaan kastiin käsittääkseni kuuluu lainan takaajat. Pitääkö heidän sitten tehdä anomus armahduksesta?
hyvää hyvyyttään mun firman lainan :-o Se firma meni sitten konkurssiin :-O
Tai, se olisi mennyt, jos olisi päästetty. Mutta silloin kukaan ei olisi oikeastaan saanut mitään, vaan kaikki olisivat menettäneet, onneton takaaja eniten. Hetki siinä tuumattiin, sitten neuvoteltiin lain, pankin ja parin muunkin tahon kanssa. Vaikka asia vaati pientä päänvaivaa, lopputulos oli, että mun firma ei menny konkurssiin, minä en menettänyt tuotantovälineitä, takaaja pääsi vastuistaan ja velkojatkin saivat haluamansa :-)
Jostain siihen väliin tuli pikkuisen rahaa, totta, mutta lopputulos oli yllättävän hyvä siihen nähden, että se olisi voinut mennä niinkin, että kaikki olisivat menettäneet.
Ei siinä tarvittu muuta, kuin että joku teki vapaaehtoisen liikkeen, jota ei olisi tarvinnut tehdä. Tuo taho voitti jotain, mutta ei niin paljon että olisi siitä onnelliseksi tullut. Ojensi vain käden, koska pystyi.
Lain kirjaimen mukaan mun firma olisi pitänyt julistaa konkurssiin, mutta onneksi laissa on välillä myös huokaisun verran henkeä :-)
Osa veloista kuulemma vanheni, mutta osa oli myyty perintätoimistolle, joka uudisti ne oikeudessa. Kaveri ei itsekään tiedä, miten asiassa tulee lopulta käymään. Velkasaneeraukseenkaan ei pääse, kun on parikymppisenä kuulemma holtittomasti pistänyt nimensä paperiin. Palkasta menee edelleen kolmannes eikä asuntoa voi ostaa. Auto on sentään omissa nimissä, eikä sitä ulosmitata. Käy sääliksi aivan helvetiksi.
Hienoa, että joskus järki voittaa ja oikeudenmukaisuus toteutuu.
se oli oikeastaan aika hieno kokemus: KAIKKIA osapuolia kiinnosti eniten se, että takaaja ei joudu kärsimään, jos ei ole pakko. Vahingossa kaikki muutkin selvisivät säikähdyksellä :-)
paljoa pääse iloitsemaan. Varsinkin jos tulot on alle 2 000 €.
Itse myäs mietin kun tuo velkavankeusvapautus tuli voimaan, onko siinä jokin ketunhäntä ja näköjään oli jos 15 vuotta alkaa uudelleen, mikäli velkoja eli perintätoimisto vaihtuu.
Meikäläisen maailmassa tuollaiset mutual benefit -asiat mietitään ENNEN kuin sopimuksia allekirjoitetaan. Ja jos ei sellaista löydy, ei allekirjoiteta.
Vihaksi panee tyypit, jotka vasta jälkikäteen rupeavat nitkuttamaan sopimuksen ehdoista. Sopimus on sopimus ja jos allekirjoitetaan, myös pidetään. Ja jos ei pidetä, raastuvassa tavataan.
Teikäläisen maailmassa sopimuksentekijät siis saavat rauhassa loisia toisten tekemällä työllä ja ansioilla mikäli onnistuvat tekemään itselleen hyvän sopimuksen?
Kuten huomaat maailmassasi on vakavia puutteita järkevyys-kohtuus akselilla. Joten vaihdappa maailmaa.
meidät erottaa. Harvalla ihmisellä on oikeassa olemisen taito - sitä odotellessa sanoisin et sopimukset ja lait täytyy rikkoa - joskus. Vaikeampaa on se joskus.