Mistä sitä sitten aloittaa kun koko elämä särkyy? 4 vuoden suhteeni on kalkkiviivoilla. Vaikka molemmat haluamme jatkaa ja viettää loppu elämämme yhdessä, tuntuu se tällä hetkellä ihan mahdottomalta. Mieheni ei enää rakasta eikä yhdessä olo tunnu hänestä enään hyvältä. Ja valitettavasti tunteita ei voi käskeä tulemaan takaisin vaikka haluaisikin. Hänelle tämä on todella raskasta sillä hän ei haluaisi satuttaa. Asiasta on puhuttu paljon ja vaikka tilanne on ollut tämä vain kaksi kuukautta niin ratkaisuja pitäisi tehdä pian ennenkuin mieheni sekoaa lopullisesti. Pelkään hänen puolestaan sillä hän on henkisesti todella huonossa kunnossa.
Outoa on ajatella elämää ilman häntä. Mitä sitten teen? En koskaan enää tule löytämään yhtä hyvää miestä sillä tiedän varmasti että hän on minulle "se oikea". En pysty edes ajattelemaan häntä toisen naisen kanssa ilman että pää hajoaa. Koko maailma tuntuu kaatuvan niskaan. Olen elämäni aikana käynyt läpi jo yhden pitkäaikaisen suhteen kariutumisen ja tiedän että se on yhtä helvettiä. Ja silloin en edes ollut ajatellutkaan viettäväni elämää yhdessä kyseisen henkilön kanssa. En edes osaa kuvitella kuinka vaikeaa siitä tulee nyt. Millä sitä sitten jaksaa nousta aamulla sängystä? Toivon ihmeitä tapahtuvaksi. Jos suhteemme voisi edes jollain pelastaa...
Outoa on ajatella elämää ilman häntä. Mitä sitten teen? En koskaan enää tule löytämään yhtä hyvää miestä sillä tiedän varmasti että hän on minulle "se oikea". En pysty edes ajattelemaan häntä toisen naisen kanssa ilman että pää hajoaa. Koko maailma tuntuu kaatuvan niskaan. Olen elämäni aikana käynyt läpi jo yhden pitkäaikaisen suhteen kariutumisen ja tiedän että se on yhtä helvettiä. Ja silloin en edes ollut ajatellutkaan viettäväni elämää yhdessä kyseisen henkilön kanssa. En edes osaa kuvitella kuinka vaikeaa siitä tulee nyt. Millä sitä sitten jaksaa nousta aamulla sängystä? Toivon ihmeitä tapahtuvaksi. Jos suhteemme voisi edes jollain pelastaa...
Vastaukset 5
Vanhimmat
Hei!
Minulla oli sama tilanne edessä. Olimme seurustelleet melkein kaksi vuotta.
Mieheni tuli vain luokseni ja sanoi, ettei hänellä ole tunteita minua kohtaan. Hän halusi erota. Meillä oli pitkään mennyt huonosti ja viime kesän jälkeen, hän ei kertaa sanonut minulle, että rakastaisi minua. Hän vaan tykkäsi, tai piti minusta. Erosimme sovussa reilu kaksi viikkoa sitten.
Mieheni elämän tilanne on tällä hetkellä todella vaikea. Äiti on kuolemassa ja kaikkia muita murheita kasaantuu koko ajan niskaan.
Nämä kaksi viikkoa ovat olleet minulle todella vaikeita, en haluaisi aamulla edes nousta ylös sängystä. Kaikki muistuttaa vaan hyvistä ajoista. en pysty edes vihaamaan miestäni. Vaan ikävöin häntä. Ja rakastan.
Toivon koko ajan sydämessäni, että kun mieheni asiat selviävät hän saapuu takaisin. Ja minä odotan häntä. Hän on minulle se oikea. Minun sydämessäni.
Jos rakkautta on ja teidät on määrätty yhteen, älä luovuta. Pieni ero voi selvittää tunteita.
Vaikka se sattuisi, se auttaa.
Anna miehellesi aikaa ja tilaa miettiä, mitä hän oikeasti haluaa? Minun mieheni halusi nyt eron, mutta toivon (ja osittain tunnen) että hän vielä palaa takaisin.
Minulle voit kirjoittaa sähköpostia, jos haluat vaihtaa ajatuksia.
[email protected]
Voimia ja aurinkoista kevättä!!
..tietää etten ole ainoa. Meillä on sama tilanne, oikeastaan tekstisi oli kuin olisin sen itse kirjoittanut! Mies on masentunut, mutta välillä jaksaa panostaa suhteeseemme. En voi pakottaa toista rakastamaan. Miten tästä tosiaan selviää? Elämä jatkuu kyllä, mutta se tuska muuttaa ihmisen.
Tuo suhde ei nyt ole oikeata rakkautta koskaan nähnytkään. Silloin kun parisuhteessa välitetään toisista suunnilleen samalla tavalla kuin vanhemmat välittävät lapsistaan voi puhua rakkaudesta, mutta ei tuossa tapauksessa. Jos toisesta välittää oikeasti ei sitä asiaa tarvitse jatkuvasti miettiä.
Sympatiani ovat puolellasi. Miksi elämässä pitää olla tämmöisiä kauheita käänteitä....
Mutta nyt ei auta muu kuin yrittää elää päivä kerrallaan, eikä vielä miettiä sitä josko elät koko elämäsi ilman häntä. Olen nähnyt monia vastaavia tapauksia (ja itsekin kokenut yhden), joissa miehen "tunteet katoavat", ja kuitenkin sitten jonkin ajan kuluttua (kuukauden, puolen vuoden, vuoden) palataan yhteen. Tietenkään ei ole mitään takeita että juuri teillekin kävisi niin, mutta ne mahdollisuudet ovat sitä pienemmät, mitä enemmän häntä painostat ja mitä kauemmin jatkatte tuossa ahdistavassa tilanteessa. Kun fiilis menee koko ajan surkeammaksi, on vaikeampi enää muistaa niitä hyviä aikoja. Joten neuvoni olisi että ottakaa nyt heti kunnon aikalisä, muuttakaa erillenne ja antakaa itsellenne aikaa. Älkää yrittäkö pakottaa mitään tunteita tulemaan tai menemään, annatte asioiden vain olla, ja katsotte miten käy. Kenellä tulee ikävä ketäkin, vai tuleeko ollenkaan. Jos hän on sinua jossain vaiheessa tosissaan rakastanut, on hyvin mahdollista että ne tunteet palaavat kun hän saa rauhassa miettiä elämäänsä ja sitä mitä oikeasti haluaa. Tietenkin se on hirmu vaikeaa, mutta siten annat oikeastikin vielä uuden mahdollisuuden suhteellenne. Ei kannata väkisin yrittää, jos olette kuitenkin jo monta kuukautta laahanneet tuossa tilanteessa...
Ja vaikka kävisi niin että ette palaa yhteen, olet sen "ajattelutauon" jälkeen jo paljon vahvemmassa kunnossa, ja ehkä jo pystyt ajattelemaan että maailmassa on kyllä rakkautta sinuakin varten. Mies joka ei rakasta sinua ei voi olla sinulle se oikea. Sinä ansaitset saada yhtä paljon rakkautta kuin mitä itse annat.
Onnea matkaan sinulle, ja oikein iso halaus.
minun mielestäni teille saattaisi tehdä hyvää, jos pitäisitte pienen tauon tms. tai lähtisitte yhdessä vaikka pienelle matkalle. Tilanteenne vaikuttaa sellaiselta, että jos vain pyöriskelette siinä ja annatte ajan kulua, ei mitään ratkaisevaa tapahdu kovinkaan todennäköisesti. Pieni erossaolo tekisi varmaan hyvää -siinä näkisitte, kestättekö olla erossa toisistanne, ja kuinka hyvin. Kyllä routa porsaan kotiin ajaa.
Toisaalta taas yhteisellä lomalla näkisi, mitä suhteessanne on hyvää, ja kuinka jaksatte tukea toisianne.
tässä vain muutamia turhia ajatuksiani..