Miten hoidatte raha-asianne, onko teillä yhteinen vai kummallakin oma pankkitili?
Mulla ja vaimolla on alusta saakka pöytähopiat olleet omissa kupeissaan: tehtiin heti aluksia avioehto Myös pankkitilit on olleet omat molemmilla. Maksan vaimolle joka kuukausi tietyn summan, millä hoitelee talousmenoja ja hyvin on toiminut, eikä koskaan ole tarvinnut riidellä raha-asioista.
Mulla ja vaimolla on alusta saakka pöytähopiat olleet omissa kupeissaan: tehtiin heti aluksia avioehto Myös pankkitilit on olleet omat molemmilla. Maksan vaimolle joka kuukausi tietyn summan, millä hoitelee talousmenoja ja hyvin on toiminut, eikä koskaan ole tarvinnut riidellä raha-asioista.
Vastaukset 19
Vanhimmat
Yhteinen tili on ollut siitä lähtien kun saman katon alle muutettiin - noin 20 vuotta sitten. Enpä muista että rahasta olisi ollut yhtään riitaa meilläkään.
37 vuotta on ollut yhteiset tilit, varat ja menot. Ei minkäänlaista riitaa rahasta.
Ostopäätökset tehdään yhdessä ja pienet ostot ihan oman mielen ja tarpeen mukaan. Kumpikaan ei laske toisen menoja, en ole ainakaan vielä huomannut.
Molemmilla on oikeus toistemme tileihin, kaikki on yhteistä ollut 48v.Ei koskaan ole ollut riitoja rahasta.
Eri tilit aivan ehdottomasti. Syy siihen on miehen holtiton rahankäyttö. Minun on pidettävä rautakouralla taloutemme kurissa, muuten meillä olisi pikalainaa pikalainan päällä ja maksuhäiriöitä pitkä rivi. Mies on myös merkkivaate-friikki, jos en pitäisi rahoistani kiinni, niin mies kulkisi päästä jalkoihin kalliissa merkkivaatteissa ja jos sitä yhteistä rahaa jäisi, niin minä saisin aina välillä marketista jotkut havat tossut ja T-paidan.
Laskut menevät suoraveloituksena maksuun, budjetti ja maksujärjestely on sovittu aikoja sitten. Meillä on arkea helpottamassa talouskukkaro, missä on 300 euroa käteistä, siitä maksetaan kuukauden ruoka ja pesuaineet. Mies pummaa siitäkin salaa tupakkarahaa ja ostelee meheviä naudanlihapihvejä, mutta minä pysyn tiukkana. Jos 300 euroa on mennyt "ruokaan" kolmessa viikossa, niin loppukuu syödään perunoita ja kaurapuuroa, tai mies saa ostaa ruokaa omalla rahalla.
Ex-avomiehen kanssa meillä oli sama systeemi, mutta hän oli järkevä rahankäyttäjä, joten minä en joutunut epämiellyttävään kyttääjän asemaan, niin kuin nykyisessä liitossani. Exän kanssa olisi yhteinen tili toiminut loistavasti, mutta emme ehtineet niin pitkälle.
Nykyinen mieheni valittaa, että olen pihi enkä osaa suhtautua rahankäyttöön tarpeeksi rennosti. Kun hänen omat rahansa loppuvat, niin hän yrittää "lainata" minulta lisää. Kun olin kahdessa kuukaudessa lainannut jo 700 euroa ja totesin, etten koskaan saa niitä satasia takaisin tililleni laskujen maksuun, niin lopetin sen vippailun. No, helppoahan se toisen rahoilla olisi törsäillä. Joskus tuntuu vain oudolta, että meillä mies on se "shoppaileva pikkurouva", jolla ei ole mitään realistista käsitystä siitä mitä eläminen maksaa.
Miten jaksat tuollaista ukkoa?
Täytyy olla hyvä sängyssä sitten?
Tulihan se miehen holtiton rahankäyttö vähän puun takaa. Olemme olleet naimisissa vasta kolme vuotta, ensimmäisen vuoden aikana aloin aavistella, että vaikeuksia on luvassa, jos en ota ohjaksia käsiini. Sitä ennen meillä ei ollut yhteistä budjettia, en siis kongreettisesti huomannut ettei hänellä ollut arkeen liittyvä talous hanskassa. Uskon että tämä ongelma on monella perheen "pääsponsorilla", perhe tuhlaa ja perheen pää valittaa sitä. Vaikka toisalta tässä keskustelussa kuuluukin lähinnä harmonista hyrinää, ilmeisesti sitten vain meillä on tämä rahakäyttöön liittyvä ongelma...
Omat tilit ja yksi yhteinen, josta maksetaan lainan lyhennykset ym. yhteiset laskut. Sinne menee kuukausittain molempien omilta tileiltä raha niitä varten. Hyvin toimii.
Minulla kun ei riitä, niin vaimo on silloin tukenut.
Hyvin on pärjätty.
On omat tilit olleet alusta saakka ja appiukon vaatima avioehto. Ei vaimo ainakaan rahankäyttööni ole päässyt puuttumaan, eikä sitä kautta ole tullut turhia riitoja.
Tuo on hyvä lähtökohta erotakin riidattomammmin, kun on pöytähopiatkin jo alusta saakka olleet omissa kupeissaan.
Meillä kyllä appivanhemmat ei voi vaatia yhtään mitään... Tai ainakaan ei tehdä heidän vaatimusten mukaan, jos vaatisivatkin. Aikuisia ihmisiä kuitenkin ollaan, eikä heiltäkään vaadita mitään.
Tietysti, jos appiukko haluaa antaa lapselleen parisataa tuhatta ehtona, että lapsi tekee avioehdon. Silloin kait vaatimus on ymmärrettävä.
Yhteinen tili asuntolainan otosta lähtien - sitä ennen ei yhdistetty kun ei vielä tiedetty mihin pankkiin päädytään, eikä haluttu harva se vuosi asiaa venkslata. Kymmenen vuotta yhdessä, ei yhtään rahariitaa. Ei avioehtoa, vaikka avioituessamme tilanne oli taloudellisesti hyvin epätasa-arvoinen. Tilille tulee mitä tulee ja molemmat käyttää sieltä järkevästi. Isommista hankinnoista jutellaan etukäteen.
Yhteenmuuttaessa oltiin tyhjätaskuja molemmat, mitään avioehtoja ei tarvittu.
Riitoja rahasta tulee vain jos ei rahankäyttö ole hallussa molemmilla.
Tilijärjestelyt ei auta, jos ei hallitse rahankäyttöä.
Raha-asioista riitelevät vain ne joille raha on elämän tärkein asia.
Mitään omaisuutta ei ollut, kun yhteen mentiin.
Nyt melkein 30 vuotta yhteistä taivalta ja mies hoitaa laskut koneella.
Yhteiset rahat on ollut, eikä oo tarttenu riidellä, ollaan kumpikin hyvin vähään tyytyviä, humputus ei kiinnosta ja rahat riittää elämiseen.
Onni löytyy muualta, kuin rahasta, meilläkin! :D
Minulle raha ei ole koskaan ollut elämän tärkein asia ja tule köyhästä perheestä. Jos molemmat käyttää rahaa järkevästi niin riitoja ei tule. Mutta jos toinen tuhlaa, tekee ehkä jopa paljon velkaa niin ota siinä sitten lunkisti, juu ei haittaa yhtään kun elämässä on niin paljon tärkeämpiäkin asioita kun raha!
"Riitoja rahasta tulee vain jos ei rahankäyttö ole hallussa molemmilla." Näinhän itsekin kirjoitit.
Itselleni raha on tärkeää, mutta ei suinkaan tärkein asia. Silti olen riidellyt joskus kumppaninin kanssa rahasta. En kuitenkaan haluaisi ja vältän sitä niin pitkälle kuin mahdollista.
"Raha-asioista riitelevät vain ne joille raha on elämän tärkein asia".
Aha. Kyllä minusta kai sitten elämän tärkein asia on raha, eli maksaa vuora/lyhentää asuntolaina, maksaa laskut, ostaa lapsille ruokaa... ainakin sillä hetkellä. Ja riitaa tulee, jos puoliso on tuhlannut ne rahat itsekkäästi omiin menoihinsa ja itseensä. Jos me emme riitelisi raha-asioista keskenämme, niin riitelisimme sitten pankin ja ulos-ottoviraston kanssa. Heille kun raha on elämän tärkein asia.
Toisin sanoen, ex-miehestäni on kyse. Hänellä oli oikeus minun tiliini, mutta minulla ei hänen tiliinsä. Hän maksoi aina kaikki laskut ensin minun tililtä ja sitten loput omaltaan. Minulle ei ollut koskaan varaa ostaa mitään mielitekoja koska hän sanoi ettei ole varaa. Mutta sitten hän saattoikin ykskaks tulla iloisena kotiin ja kertoa, että OSTIN MOOTTORIKELKAN! Jes! Nykyään kahden kymmennen vuoden jälkeen tämä mies on exäni ja minulla ei ole koskaan ollut näin päljon rahaa käytössäni kuin nyt. Vaikkakaan en ole mikään suurituloinen. Saan käyttää oman palkkani omien laskujen maksamiseen, ja kaiken muun itseeni ja lapsiini. Nyt olen myös rahallisesti "rikas". Jos myös henkisestikin kun pääsin eroon tästä NARSISTIpaskasta!
Meillä henkilökohtaiset palkkatilit, josta siirretään yhteiselle taloudenhoitotilille 1000 euroa kuussa molemmat. Sieltä menee lainat, vakuutukset, sähköt, ruokaostokset yms. mitä omakotitalon hoitoon kuuluu. Loput mitä palkasta jää itselle omalle tilille niin molemmat käyttävät parhaaksi katsomallaan tavalla. Omista varoista osan laitan säästöön ja omalle käyttötilille jätän kuukausibudjetin verran, josta maksan auton bensat, kännykät ja muun shoppailun ja kauneudenhoidon. Meillä on sanaton sopimus siitä, että se mitä omilla varoilla ostaa, niin siihen ei ole toisella mitään sanomista..
Rahasta ei ole koskaan tarvinnut kinastella tässä taloudessa. Remontit yms. isommat hankkeet suunnitellaan etukäteen ja molemmilla omat säästöt tällaisia asioita varten.
jos molemmilla on samansuuntaiset tavat käsitellä rahaa ja hoitaa talousasioita. Alussahan sitä ollaan niin rakastuneita ja uskotaan toisesta vain parasta, mutta jonkun ajan päästä se vasta selviää, mitä on todellisuus. Äitini opetti minua aikoinaan että miehet eivät osaa hoitaa raha-asioitaan. No, ensimmäistä miestäni taas isä opetti etteivät naiset osaa hallita rahojaan.
Aluksi meillä oli yhteinen tili, mutta kun muutaman kerran kävi niin että tili olikin aika tyhjä jo pari viikkoa ennen seuraavaa tiliä, tein suunnan muutoksen. Miehen menot tuntuivat olevan aina tärkeämpiä kuin lasten vaatteet yms. Kaikki omat tuloni menivät lähinnä perheen elatukseen, harvoin sain mitään itselleni hankkia. Sitten sai jännittää, maksoiko mies kaikki laskut vai ei. Jos omat rahat loppuivat koin todella alentavaksi pummata mieheltä, koska aina sain selitellä mihin rahaa tarvitsen. Mies ei sen sijaan koskaan selitellyt mihin hän milloinkin rahaa syyti ja oli altis heräteostoihin.
Siitä lähtien minulla on ollut kaksi tiliä, oma käyttötili ja vararahasto. Suunnittelen talouden etukäteen ja olen jakanut laskut mahdollisimman tasaisesti. En enää uskaltaa jättäytyä toisen varaan näissä asioissa. Nyt onneksi onkin mies, joka osaa hoitaa asiansa, mutta ei siihen yhteistä tiliä tarvita. Kun luottamus pelaa, ei ole tarvis kytätä toistensa tilejä tai rahankäyttöä.
Meillä on ollut yhteinen pankkitili avioliiton alusta alkaen.Tilille menevät molempien palkkatulot.Käytännössä tilin käyttöoikeus on vain minulla koska olen perheessä se joka päättää rahan käytöstä ja paljosta muustakin.Tosin miehelläkin on mielipiteensä jotka otan huomioon tilanteen mukaan.Tälläinen malli toimii meillä hyvin ,jo 20 vuotta.Mieheni ei ole mikään tossu vaikka joku voisi niin kuvitella tämän perusteella.Hän on hyvin aktiivinen ja ahkera mutta haluaa että vaimo sanoo sen viimeisen sanan.