Hei!
Miehellä taitaa olla elämän arvojärjestys aika paljon sekaisin. =( Hänen mielestään minun kuulemma pitäisi alkaa enemmän panostamaan kotitöihin ja pojan hoitoon. Olen työelämässä ja siivoan päiväkodissa .. Miehelläni väliaikainen työ kunnalla..Kotona teen kaikki kotityöt ja huolehdin kaiken että heillä on hyvä olla, mutta ei kelpaa... Mies taas ei laita rikkaa ristiin kotitöiden suhteen..=/
Toinen on tunteiden ja seksin puuttuminen.. Mies ei näytä minulle ja pojalleen tunteita, kohtelee meitä aika kylmästi.. Ennen pojan syntymää kaikki oli toisin, hän halaili ja suukotteli minua ja sanoi rakastavansa minua.. Hän ei ole kohta 5 vuoteen halinut saati suukotellut minua oma-aloitteisesti .. Halin tai suukon saan itkun kanssa mieheltä ruikuttaa ja kiristää ja vaatia... Hävettää ja harmittaa valehdella sukulaisille että meillä kaikki on hienosti ja rakkautta riittää.. Niin ei ole todellakaan... =((
Mikään ei meillä toimi tasa-arvoisesti... Jos olen esim; sairas, haluaisin harrastaa jotain, tai muuta niin ei .. Hänelle oma harrastuksensa on suorastaan elintärkeä ja istuu koneella klo 17.30- 23.00. Suuttuu jos vaadin päästä koneelle... Nytkin kun olin kipeänä kotona, hän narisi että menisit töihin etkä täällä laiskottelis.. Hän ei minua yhtään edes passannut saati että olisi hoitanut kotitöitä.. No, odotas kun mies on kipeänä niin kyllä pitää passata, jos lähden jonnekin niin hän haluaa että vien pojan mukanani, jotta hän saa sairastaa rauhassa.. Minä taas en saa sairastaa rauhassa, pitää tehdä kotityöt ja hoitaa poikaa sekä passata ukonretaletta... Voi helekatti sanon minä!!! Tätä on avioliitto kauneimmillaan...
Miehellä taitaa olla elämän arvojärjestys aika paljon sekaisin. =( Hänen mielestään minun kuulemma pitäisi alkaa enemmän panostamaan kotitöihin ja pojan hoitoon. Olen työelämässä ja siivoan päiväkodissa .. Miehelläni väliaikainen työ kunnalla..Kotona teen kaikki kotityöt ja huolehdin kaiken että heillä on hyvä olla, mutta ei kelpaa... Mies taas ei laita rikkaa ristiin kotitöiden suhteen..=/
Toinen on tunteiden ja seksin puuttuminen.. Mies ei näytä minulle ja pojalleen tunteita, kohtelee meitä aika kylmästi.. Ennen pojan syntymää kaikki oli toisin, hän halaili ja suukotteli minua ja sanoi rakastavansa minua.. Hän ei ole kohta 5 vuoteen halinut saati suukotellut minua oma-aloitteisesti .. Halin tai suukon saan itkun kanssa mieheltä ruikuttaa ja kiristää ja vaatia... Hävettää ja harmittaa valehdella sukulaisille että meillä kaikki on hienosti ja rakkautta riittää.. Niin ei ole todellakaan... =((
Mikään ei meillä toimi tasa-arvoisesti... Jos olen esim; sairas, haluaisin harrastaa jotain, tai muuta niin ei .. Hänelle oma harrastuksensa on suorastaan elintärkeä ja istuu koneella klo 17.30- 23.00. Suuttuu jos vaadin päästä koneelle... Nytkin kun olin kipeänä kotona, hän narisi että menisit töihin etkä täällä laiskottelis.. Hän ei minua yhtään edes passannut saati että olisi hoitanut kotitöitä.. No, odotas kun mies on kipeänä niin kyllä pitää passata, jos lähden jonnekin niin hän haluaa että vien pojan mukanani, jotta hän saa sairastaa rauhassa.. Minä taas en saa sairastaa rauhassa, pitää tehdä kotityöt ja hoitaa poikaa sekä passata ukonretaletta... Voi helekatti sanon minä!!! Tätä on avioliitto kauneimmillaan...
Vastaukset 4
Vanhimmat
se sika!!
Pärjäät paremmin pojan kanssa kahdestaan.
Käy oikeusaputoimistossa ottamassa selvää eroon liittyvistä asioista, jotta miehesi ei voi
"naruttaa" tai syyllistää sinua.
Poika kärsii teidän nykyisestä tilanteestanne.
Hei!!!
Olenkin pitkään harkinnut eroa tässä ja ajattelin ensitöikseni ottaa selvää asioista...=o
Noo, toinen asia on se että lapsen huoltajuuttahan ei anneta minulle, koska sairastan Skitsofrenian esiastetta ja tällä hetkellä lääkitys katkolla, mutta aion ensi viikolla aloittaa lääkityksen. =DD
Koko kesän kokeilu vain oli lääkkeettä ja hyvin kai tuo meni..=))
Tämä tilanne on ahdistanut minua niin paljon että yöuneni ovat vain muutama tunti yössään.. =/
Aion heti ensi viikolla aloittaa selonteon mm asunnosta, avioerosta ja siihen liittyvistä seikoista.
Ja myös rahatilanne on selvitettävä että miten pärjään omassa taloudessani sitten jatkossa..=)
Heeeii..älkää nyt säikähtäkö tuota Skitsofrenia-sanaa, en silti ole hullu vaan normaali työssä käyvä ihminen ja olen elämässäni pärjännyt sairauden kanssa jo kohta 10 vuotta.. Olen sairauteni kanssa sinut ja elämänasenteeni ja -arvot on kohdallaan, nautin täysin siemauksin joka tapauksessa elämästäni,
Ei ole ollut mitään ongelmia=)))
janzkuli
Tärkeintä on erossa se että lapsilla on hyvä olla, ei se kumpi on huoltaja. Yhteishuoltajuus on olemassa. Jos haluat yksinhuoltajaksi ja avoipuolisosi on eri mieltä olet heikoilla varsinkin skitsofreniasi kanssa.