kuvittelevatko kaikki naimisissaolevat naiset, että muut naiset pyrkivät heidän siippansa munille? On tosi typerää, että luonnollinen vuorovaikutus katkeaa käsittämättömästi. Pistää ajattelemaan kuinka paljon pariskunnat itse asiassa luottavat toisiinsa, jos on pelkoa, että toinen hässii vieraissa.
Olen ihmetellyt
ihmetellen
6701
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 6
Vanhimmat
..kaksi eri asiaa.
On yksi asia epäillä, että kaikki kulmkunnan akat pyrkii miehen housuihin ja toinen asia epäillä että mies tosiaan availle niitä housujaan kenelle sattuu.
Allekirjoittanut tietää muutamankin naisihmisen, jotka ovat pyrkineet siippani munille, härskein jopa koetti vuoden selittää minulle, että tarttis väistyä.
MUTTA allekirjoittanut ei ole koskaan pelännyt siippansa hässivän vieraissa. Eikä edes tutuissa, joita tämä härskeinkin kottarainen edusti.
Ei se siipan luotettavuuspisteitä alenna, jos sen ulkonäkö sattuu muistakin olemaan vetävä.
En luule. Ja vaikka nainen olisikin kiinnostunut, se on mieheni tehtävä hätistää kauemmaksi, ei minun.
Se on meidän suomalaisten perintövika tuo huono itseluottamus ja näkyy ihan kaikessa elämässä.
Parisuhteessa: kun ei luota itseensä riittävänä toiselle, niin sitä pitää olla varpaisillaan, että millon sen toinen nappaa. Ja ehkä sitä siks pitää käydä vieraissakin, että kuvittelee todistelevansa jotain itselleen vaikka vain alitajuntaisesti. En tiedä voin olla väärässäkin jälkimmäisen suhteen.
kirjoituksellani enemmänkin tällaista asennetta, mistä löysin kuvaavan kirjoituksen monikulttuuriset suhteet-palstalta:
Tuntuu usein, että samanlaisia varauksia on pariskuntien ja sinkkujen välillä. Eri asia on, jos vastapuoli esittää suoraan, mitä hakee. Silloin ei tietysti voi kuin laittaa pisteen jutulle, jos tuntuu, että menee raiteilta. Mutta tuntuu todella typerältä, että tällainen varautunut asenne hallitsee kaikkia suhteita: siis oletuksena on, että se on puutteessa. Mikään ei ole sen tympeämpää kuin se, että yrittäessäni suomalaisena ulkomaalaisena vieraalla maalla tutustua paikallisiin ihmisiin, miehiin tai naisiin, päällimmäisenä ajatuksena toisella tuntuu olevan, mitä taka-ajatuksia tolla on. Se kyllä sinänsä kertoo, ettei minun kannata edes yrittää mitään ystävyyttä tämän kanssa, sillä tuskin hänellä todellista ystävyyttä on edes tarjota. On se kuitenkin sääli, että meidän muka avoimien ihmisten keskuudessa elää tällaiset typerät asenteet.
..itsestään, hakeeko oikeasti frienshippiä.
Omakohtaisten kokemusteni perusteella on ikäväkseni todettava, että suurin osa miehistä, jotka alkavat riekkumaan käsipuolessa hakevat ennenpitkää panokaveria. Kansalaisuudesta viis.
Ulkomaalaisilla on monesti vielä aggressiivisempi tyyli. Frienship tarkoittaa muutaman minuutin jutustelun jälkeen sitä, että heillä on oikeus olla mustasukkaisia ja vaatia seksiä. Jos kieltäytyy, on rasisti :( Siinä ei sormukset paina. Aina ei paina edes aviopuolisen läsnäolo.
Itse en näihin jutusteluihin enää lähde. En kenenkään kanssa. Olen kyllästynyt riitelemään ja saamaan paskaa niskaani aiheesta, miksi en annakaan, vaikka ollan juteltu.
Käytän sormusta, en flirttaile, kerron aina heti, että olen naimisissa ja silti päädyn ikäviin tilanteisiin. Joten enää en juttele.
Itse rakennat muuria ympärillesi.