Olen naimisissa, yhteistä elämää mieheni kanssa 11 vuotta. Suhteemme toimii ja on onnellinen, ongelmia ei ole ja rakastamme toisiamme paljon. Tavallaan arkikaan ei ole kovin pahasti iskenyt meille.
Olen kuitenkin jo yli vuoden tapaillut toista miestä. Toinen tuntuu olevan se toinen puolisko minusta, kaikki sujuu ja meillä on yhdessä hyvä olla, halutaan tehdä samoja asioita ja kaikki on helppoa. Suhde tämän toisen kanssa ei koskaan ole edennyt seksiin asti, koska se olisi väärin, aina on pidetty rajat mielessä mitä ei ylitetä. Myös hän on naimisissa. Tässä ajassa suhde on muuttunut syväksi kiintymykseksi, ystävyydeksi ja rakkaudeksi. Pidämme tiiviisti yhteyttä. Tilanteessa jossa emme olisi naimisissa, olisimme varmasti yhdessä.
Mieheni ei tiedä tästä miehestä, pitää vain hyvänpäivän tuttuna.
Toinen mies on ristiriitainen. Käytös puhuu sen puolesta että myös hän tuntee minua kohtaan syvästi, jos asiasta puhuu, hän kieltää. Tärkeämpää minulle kuitenkin on se mitä olemme yhdessä, ei se mitä hän sanoo.
Molemmille omat suhteet menevät kaiken edelle, eikä ikinä olla puhuttu edes vaihtoehdosta jättää puolisoita. En kuitenkaan tiedä mitä pitäisi tehdä; voiko ystävyys pysyä tämmöisessä tilanteessa kun kuitenkin tuntee vetoa toiseen, vai pitäisikö koko homman jo antaa olla, koska se ei tästä muutu. Haluaisin välillä enemmän mutta tiedän sen olevan mahdotonta, enkä toisaalta olisi ikinä valmis luopumaan hyvästä avioliitostani. Kyllä näinkin voi olla, parisuhteessa ei tarvitse olla vikaa käydäkseen näin. Kyseessä kun ei ole edes uskottmuus sanan varsinaisesssa merkityksessä.
Olen kuitenkin jo yli vuoden tapaillut toista miestä. Toinen tuntuu olevan se toinen puolisko minusta, kaikki sujuu ja meillä on yhdessä hyvä olla, halutaan tehdä samoja asioita ja kaikki on helppoa. Suhde tämän toisen kanssa ei koskaan ole edennyt seksiin asti, koska se olisi väärin, aina on pidetty rajat mielessä mitä ei ylitetä. Myös hän on naimisissa. Tässä ajassa suhde on muuttunut syväksi kiintymykseksi, ystävyydeksi ja rakkaudeksi. Pidämme tiiviisti yhteyttä. Tilanteessa jossa emme olisi naimisissa, olisimme varmasti yhdessä.
Mieheni ei tiedä tästä miehestä, pitää vain hyvänpäivän tuttuna.
Toinen mies on ristiriitainen. Käytös puhuu sen puolesta että myös hän tuntee minua kohtaan syvästi, jos asiasta puhuu, hän kieltää. Tärkeämpää minulle kuitenkin on se mitä olemme yhdessä, ei se mitä hän sanoo.
Molemmille omat suhteet menevät kaiken edelle, eikä ikinä olla puhuttu edes vaihtoehdosta jättää puolisoita. En kuitenkaan tiedä mitä pitäisi tehdä; voiko ystävyys pysyä tämmöisessä tilanteessa kun kuitenkin tuntee vetoa toiseen, vai pitäisikö koko homman jo antaa olla, koska se ei tästä muutu. Haluaisin välillä enemmän mutta tiedän sen olevan mahdotonta, enkä toisaalta olisi ikinä valmis luopumaan hyvästä avioliitostani. Kyllä näinkin voi olla, parisuhteessa ei tarvitse olla vikaa käydäkseen näin. Kyseessä kun ei ole edes uskottmuus sanan varsinaisesssa merkityksessä.
Vastaukset 38
Vanhimmat
tuntuu, että toi homma on todella pahasti leviimässä käsiin?
Kumpikin osapuoli tietää mitä pitäs tehdä, mutta ei tee.
Ihan kuin lankkua pitkin kävelis veitsi kurkulla ja sen alla
odottaa parvi haikaloja. Että valitse siitä.
Että ei kai se mikään ihme oo, että nuorallatanssi houkuttelee.
Mutta oikeesti ei kyllä yhtään naurata.
niin, että jossain vaiheessa varmaan on tulee joku ratkaisu pakostakin.
Tilanne kuullostaa sen verran kestämättömältä, että ei se voi jatkua ikuisesti.
Aina on parempi, jos ratkaisu syntyy sovinnolla eli passiivisesti.
Silloin voisi kuvitella että ratkaisu loppujen lopuksi olisi kaikkien osapuolten hyväksymä.
Jos ei tällaista ratkaisua löydy suuntaan eikä toiseen, niin toinen vaihtoehto on
sen väkisin runnominen eli ratkaisun tekeminen välittämättä seurauksista.
Tällöin lopputulos ei ole kaikkien osapuolten hyväksymä ja seurauksena on kaikenlaista ikävää.
Tietyissä tilanteissa on OK olla siitä välittämättä ja tietyissä en jättäisi kokonaan huomiotta.
Koska joissain tilanteissa väkisin runnottu ratkaisu saattaa oleellisesti myös vaikuttaa jatkoon.
Toisaalta jos yhteydenpito on tiivistä ja suhde tähän toiseen henkilöön läheinen, niin
kyllä siinä silloin ollaan jo vähän heikoilla jäillä. Tästä yhteydenpidosta tulee ajan mittaan
sellainen osa elämää, joka on yhä tärkeämpi ja josta on yhä vaikeampi irtaantua. Jos olette
molemmat naimisissa, niin silloin helpoin ratkaisu on tietysti lopettaa yhteydenpito. Pääasia
että teet sellaisen ratkaisun, jonka itse haluat tehdä.
"rakastamme toisiamme paljon"
Ei uskoisi jos "sivusuhde" on. Itse pidän henkistä sivusuhdetta pahempana kuin satunnaista "vahinkopanoa" esim. kännissä...
Mielestäni kannattaisi miettiä oikeasti omaa käsitystä rakkaudesta, sekä siitä mikä käsitys miehelläsi siitä on.
Veikkaan että jos kertoisit aloitustekstisi miehellesi, olisit melko varmasti ihan vapaa tekemään mitä tahansa sen jälkeen!
Mielestäni, jos olet tapaillut (!) vuoden, olet pettänyt vuoden. Vai voitko sanoa kirkkain silmin miehellesi että olet tapaillut jotain vierasta vuoden? Jos et, olet myös omassa mielessäsi pettänyt.
UGH:
Sehän tässä hämmentää että "sivusuhde" on mutta silti avioliitossa kaikki hyvin, ja todellakin rakastan miestäni, ikävä on kova jos ei vähään aikaan (jopa päivään) nähdä. Ajattelen itsekin kuten sinä; "Itse pidän henkistä sivusuhdetta pahempana kuin satunnaista "vahinkopanoa" esim. kännissä...". Mutta kun mitään rajojen ylityksiä ei ole tapahtunut tämän toisen kanssa fyysisellä tasolla, niin sitä antaa sen anteeksi itselleen helpommin. Puhuimme tästä kerran, ja tämä "sivusuhde" itse ajattelee (jos hänen vaimonsa tekisi tätä), että se vahinkopano baarin jälkeen olisi pahempi kuin mitä me teemme. Jokainen ajattelee tavallaan, enkä tuotakaan oikein ymmärrä, kun pidän tätä itse pahempana.
Kyllähän tämä tässä koko ajan hiljenee, siis sivusuhde.Yhteydenpito ei tosin, näemmekin suht paljon, mutta intohimo hiljenee (siksi kun sitä ei pääse toteuttamaan?) joka on osittain myös sovittua. Tai ehkä siihen on vain ollut pakko mennä. Mutta se mitä taas tulee tilalle, kaipaus ja lähellä olemisen tarve ja siitä tuleva hyvä olo, niin se silppuaa sydäntä vähän. Tuhoon tuomittu koko homma on, ja läheisyys on varmaan seuraava joka jää pois. Pelisäännöt on molemmille selvät; mutta eihän se estä mua haluamasta sen ihmisen lähelle. Tunnen välillä pientä mustasukkaisuutta enkä pidä jos keskustelut ajautuvat puolisoihimme ja normaaleihin kotielämiimme. Haluan pitää ne erossa tästä, en halua että ne asiat kuuluvat tähän juttuun. Naiivia.
En tiedä miten tämä tästä etenee pitkällä ajalla; olemmeko hyviä ystäviä vai jääkö ystävyys pois.
Pitääkö ystävyyden jäädä pois? Molemmat suunnittelevat elämäänsä omien parisuhteiden pohjalta, eikä tämä sellaiseen ikinä vaikutakaan. Pitääkö vaan luopua joskus sovinnolla, olenko valmis että tämä hiljenee kokonaan joskus pois? Tavallaan en halua että lakkaan haluamasta tätä miestä.
Sattuu kun mietin miten hyvälle se ihminen tuntuu.
se on hyvä kysymys, miten kauan voi jatkaa itsensä pettämistä.
Ja toistaa itselleen niitä selityksiä, että en halua tästä mitään muuta
kuin ystävyyttä ja voin luopua tästä ja jatkaa elämääni.
Kysymys kuuluu vain sitten, että miksi se ei ole jo tapahtunut?
Mikä siinä sitten on niin vaikeaa, ettei voi päästää irti?
Katsoin tässä vähän aikaa sitten elokuvan, joka kertoi rikostutkijasta ja
tämän naisesimiehestä. Lopulta mies jäi eläkkeelle ja alkoi kirjoittaa kirjaa
liittyen ensimmäiseen yhdessä tutkittuun rikokseen, jossa eräs nainen raiskattiin
raaasti. Rikollista ei koskaan saatu kiinni, vaan hänen oletettiin kuolleen onnettomuudessa.
Jokin oli jäänyt vaivaamaan rikostutkijaa ja mennessään tapaamaan raiskatun naisen miestä,
hänelle selvisi että tämä oli pitänyt rikollista vuosikaudet vankinaan omassa kellarissa.
Tähän tapaukseen liittyi myös rikostutkijan ja naisesimiehen voimakas ihastuminen,
joka kuitenkaan ei koskaan realisoitunut ennen kirjan kirjoittamista.
Elokuva kertoi intohimosta toisaalta rikostutkijan ja naisesimiehen välillä ja toisaalta
raiskatun naisen miehen ja rikollisen välillä. Ensimmäinen intohimo oli rakkaus ja rikostutkijan
oli pakko myöntää itselleen ja naisesimiehelleen, että mitään ei tapahtunut, koska hän pelkäsi.
Lopulta he kuitenkin päätyivät yhteen. Toinen intohimo oli kosto, ja raiskatun naisen mies käytti loppuelämänsä kostaakseen vaimonsa kuoleman rikolliselle.
Mielenkiintoinen elokuva. Täällä on paljon puhuttu siitä, että intohimon voi kuolettaa ja se kuolee
ajan kanssa, kun vain ei anna sille sijaa. Pelottavampaa kuitenkin on, jos näin ei käykään, koska silloin elät
jotain välitilaa loppuelämäsi.
Monet eukot on juuri noin tyhmiä miltä näyttävätkin, että ne kuvittelee, että kaikki miehet niitä rakastaa, vaikka vain hyväksi käyttävät..
Tuskin tuokaan AP:n dille edes älyää rakkaudesta mitään..
Tyhjään elämäänsä on nyt koukuttanut jonkun pillunkipeän arkea pakenevan luuseriukon ja kuvittelee pienessä naisen päässään jotain rakkaushömppää sen olevan! ;))
Nooo, eiköhän se alas sieltä pilvistä tule ja rytinällä ennen pitkää..
Kyllä jotkut akat on oikeasti lumppuja koko ikänsä! Niinkuin tuokin...
En ole missään tilanteessa kuvitellut tämän miehen rakastavan minua. Parempi olisi jos ei, koska silloin asiat olisivat monimutkaisempia. Se että asita ovat muuttuneet esim rakkaudeksi, tarkoitan sillä etupäässä ystävyyden mukana tuomaksi. Omat tunteeni ovat sitten aivan eri asia.
Ja jos olet yhtään tätä keskustelua lukenut, omia kirjoituksiani ja vastauksia, olisit tietoinen ettei tässä kenenkään seksinnälästä ole ollut ikinä kyse.
miten rakkaus ja kosto kietoutuvat toisiinsa.
Välillä ei ehkä edes tiedä, onko kysymyksessä kosto vai rakkaus.
Kostokin on niin helppo pukea rakkaudeksi ja siinähän se kosto sitten onkin.
Tällaisessa tilanteessa kannattaa muistaa, että kun menee liian pitkälle kostossa,
niin paluuta ei enää ole. Jotkut ihmiset saattavat pitkäänkin katsoa asioita läpi
sormien ymmärtäen toista osapuolta ja sitten se rajan ylitys tapahtuukin hetkessä.
Eikä koskaan enää se toinen katso sillä samalla katseella tai arvostuksella kuin ennen.
Mitä ikinä tekeekin, niin tahallinen vahingoittaminen ei koskaan voi olla oikeutettua
tahattoman vahingonteon takia. Eikä kannata kuvitella, että ihmiset loputtomasti tanssivat
pillisi mukaan, vaikka olisit kuka tahansa. Kaikella on rajansa ja voi miettiä, millä tavalla ja
missä vaiheessa sen rajan haluaa ylittää, koska paluuta ei ole. Ehkä se tuntuu tällä hetkellä vielä hyvältä vaihtoehdolta, mutta kannattaa miettiä jääkö loppuelämää hallitsemaan kosto vai rakkaus. Minusta elämä menee hukkaan, jos sitä hallitsee kostaminen.
että tapaa ihmisen joka on kuin osa sinusta. Heitän muutaman ajatuksen, joita voit pohtia.
Oletko tottunut ylipäätään lapsen ja nuorena olemaan poikien kanssa? Millainen mielikuva sinulla on pojista / miehistä? Ovatko he jotenkin ”jännittäviä” ja erilasia?
Onko sinulla ollut hyvää ystävää nyt aikuisena? Mitä sinun mieltäsi ystävyys on? Mitä siinä ei ole?
Voi olla että kyseessä on ystävyyteen liittyvä suhde. Silloin ollaan läheisiä, mutta voidaan antaa tilaa toisen yksityiselämälle. Mutta, ellet ole tottunut miesten seuraan vaarana on että ymppäät nyt mukaan seksiä ja turhia eroottisia tunteita. Näin käy varsinkin, kun kokemuksia ennen vakiosuhdetta ei juuri ole ollut. Silloin seksi nousee hiljalleen vahvemmaksi kuin oli tarkoitus ja tilanteen tullen, et voi olla pettämättä.
Naiselle on vaarallisempaa tunteet kuin pelkät seksisuhteet. Miehet eivät taas huolestu kuin seksisuhteista. Ehkä voisit kertoa miehellesi että nyt sinua viedään. Olet viehättynyt kovasti tästä miehestä. Tiedän että se hirvittää, mutta samalla asia realisoituu. Silloin pääset itsekin tarkkailemaan, mitä tunteita sinussa nousee esiin. Muista, miehesi suuttuu todennäköisesti vasta kun teillä on ollut seksiä, mutta hän voi alkaa ounastella sellaista jo tapahtuneen.
Ehkäpä joudutte sitten hieman miettimään, mikä onkaan se onnellisuus, mitä kaipaatte?
Ihan ekana haluan kiittä kaikkia asiallisista vastauksista!
On ollut aina kavereina poikia ja tyttöjä, lapsesta asti. Nykyäänkin yksi parhaista kavereistani on mies, jonka kanssa ei ikinä ole ollut mitään muuta kuin pelkkää kaveruutta; ihminen jonka kanssa voidaan puhua, nauraa ja olla ihan omat itsemme, ei mitään vetoa toista kohtaan. Muitakin miespuolisia kavereita on, pelkkiä kavereita, tulisi jopa huono olo jos heistä yrittäisi miettiä mitään seksuaalista. Osa näistä on minun alkuperäisiä kavereita osa mieheni, mutta nykyään molempien yhteisiä kavereita kaikki. Tulen hyvin juttuun sekä miesten että naisen kanssa, ja muutama hyvä naisystävä on teiniajoista asti edelleen olemassa.
Vaikka nyt enemmän tämän sivusuhteen, herra x:n, kanssa ollaan kavereita niin siitä puuttuu se tietty kaikesta puhumisen ja täysin rennosti olemisen vapautuneisuus. Tai tiettyjä juttuja hieman varoo, ollaan sellaisia hassun kohteliaita ja huomioon ottavia, eri tavoin kuin ihan tavallisessa kaverisuhteessa, vaikka aivan vapautuneesti kuitenkin ollaan ja puhutaan (välttelen puolisoista puhumista) ja nauretaan myös.
Meillä on ollut monta kertaa tilaisuus ja mahdollisuus päätyä harrastamaan seksiä, siitä on jopa puhuttu, niin siihen ei olla päädytty. Pelkään ensinnäkin sitä, miten se vaikuttaisi meidän väliseen suhteeseen. Ja miten se varmasti väkisinkin jossain vaiheessa heijastuisi parisuhteisiin (ei ole kokemusta:) ). Kumpikaan meistä ei halua ottaa riskiä, kumpikaan ei sitä yritä. Tästä tulee tietysti sekin hyvä ajatus, kun huomaa ettei kaikki miehet ole pettäjiä jotka ovat harrastamassa seksiä heti kun tilaisuus tulee.
Intohimon kuolettaminen on kaksipiippuinen juttu. Pelottavaa jos sitä ei voi kuolettaa kokonaan, vaan huijaa kitseään uskomaan niin. Mutta pelottavaa myös jos niin suuren tunteen (niin tunne- kuin fyysiselläkin tasolla) pystyy onnistuneesti lopettaman, kyseenalaistaisin tunteet, jos niitä pystyy alkaa mielen mukaan hallitsemaan.
Miehelleni en halua kertoa. Se loukkaisi, eikä auttaisi meitä mihinkään. Olen sanonut että tämä mies on tullut minulle hyväksi kaveriksi. Ja siihen suuntaanhan me tässä olemme matkalla hyvää vauhtia. Voinko olla tämän herra X:n kanssa hyvä ystävä, haluten kuitenkin läheisyyttä toisinaan, kyllähän sekin tunne jossain vaiheessa lopahtaa? Siihen en usko kaikki meidän väliltä ikinä tulee loppumaan, jos ystävinä jatketaankin. Sitä mietin että kun tunteet hiljenee joskus, onko kiinnostusta enää ystävyyteen? Ristiriitaista, tiedän. Vähintäänhän se aina tullaan tietämään, mitä olemme joskus olleet, miten se vaikuttaa, hyvin vai huonosti. Vai olenko aina surullinen siitä että toinen puolikas on olemassa ja tiedän kuka se on, mutta se pitää päästää vain pois. Tavallaan sydäntä raastaa se, ettei ole täysillä voinut olla hänen kanssaan, näyttää itsestään kaikkia puolia ja tunteita, ja rakastaa. On pitänyt hillitä itseään niin tunteissa kuin fyysisissä tilanteissa.
kaveruus ovat aina vaihtoehtoja kaikissa tilanteissa, koska se ei loukkaa ketään eikä aseta mitään vaatimuksia keskinäisille väleille. Eli vaikka taustalla olisi muitakin tunteita, niin ne pidetään aisoissa.
Kyllä tämänkaltaisia ystävyyksiä varmasti tunnetaan paljonkin, ja vaikka ne usein herättävät puheita,
niin yleensä tapahtuu paljon pahempiakin asioita. Miehen ja naisen välisessä suhteessa on aina tietty
jännite ja voisin kuvitella että suurimmaksi osaksi miesten puolelta, jotka usein ovat valmiita seksisuhteeseen naisen kuin naisen kanssa. Tämä ei kuitenkaan toteudu miesten ja naisten välisessä kaveruudessa tai ystävyydessä useimmiten sen takia, että nainen haluaa suhteelta enemmän ollakseen valmis sänkyyn. Erityisen kunnioitettavaa on, jos löytyy miehiä, jotka haluavat tästä huolimatta olla ystäviä tai kavereita naisten kanssa. Miehen ja naisen välinen ystävyys tai kaveruus ei koskaan voi olla sama asia kuin saman sukupuolen edustajan kanssa, mutta se voi siitä huolimatta positiivinen asia elämässä.
Tietysti jos taustalla on tunne siitä, että haluaa tämän henkilön kanssa jotain muuta kuin pelkkää ystävyyttä, niin joka tapauksessa jatkuvasti joutuu pitämään rajoja ja ehkäisemään ns. ylimenoja.
Se tuo stressiä suhteeseen ja todennäköisesti tällaisella suhteella on myös omat vaikutukset parisuhteisiin. Sanoisin, että elämän jatkaminen sen oman kumppanin kanssa on aina tästä huolimatta mahdollista. En itse oikein tiedä tästä tunteiden kuolemisesta kokonaan, sillä ne voivat ehkä mennä ns. talviunille ja herätä siitä taas nopeasti näkemisen tai muun yhteyden takia. Ehkä se olisi toisaalta hyvä,
jos jompikumpi osapuoli pystyisi tunteensa kokonaan kuolettamaan, niin tilanne olisi jollain tavalla helpompi. Toinen asia on se, että miten tilanne muuttuu siitä jos molemmat tiedostavat ja ymmärtävät tunteensa. Jos ajattelee ettei toinen välitä tai ole kiinnostunut mistä tahansa syystä, niin on yksinkertaisempaa pitää välit pelkästään kaverillisena. Jos tietää varmasti, että toinen vastaa tunteisiin samalla tavalla kuin itse ne tuntee, niin on vaikeata olla reagoimatta niihin.
Mutta lopulta kai eniten vaikuttaa asiaan se, että mikä on itselle se paras vaihtoehto.
Tietää mitä se on elää ilman ja mitä se on elää ystävinä ja toisaalta mitä se on elää tilanteessa,
missä muita vaihtoehtoja ei näytä olevan. Surullista on se, että jos ei ole mahdollista näyttää tunteitaan. Toisaalta positiivista on se, että tällainen ihminen on kuitenkin ylipäätään olemassa.
elämä on sellaista, että ei ole yhtä ainoaa polkua olemassa.
On monta polkua, joista pitää sitten valita se omansa.
On aikamoista kaunistelua sanoa, että maan päällä olisi vain yksi ihminen,
jonka kanssa voi jakaa elämänsä. Onhan paljon eronneita ja leskiä, jotka
ovat löytäneet uuden kumppanin.
Vaikka tämä olisi tilanne, niin silti voi olla yksi sellainen ihminen,
joka vaikuttaa syvemmin kuin muut. Tunnet jotain sellaista, jota
et tunne kenenkään muun kanssa ja jota et pysty järjellä selittämään.
Suhteen ei tarvitse perustua seksiin millään tavoin, vaikka ehkä tämä ajatus
tietyin väliajoin nousee suhteessa pintaan. Tunteen voimakkuus saattaa olla
jopa syy olla realisoimatta suhteen tätä puolta. Voi olla että ihminen on myös
sellainen, jota muuten et koskaan ottaisi kumppaniksesi.
Kaikesta tästä huolimatta joku yhteys ja ymmärrys toista kohtaan on ja pysyy.
Ja kysymys suhteen statuksesta on ikuinen kysymysmerkki: pitäisikö olla yhdessä, erossa vai jossain tekemisissä? Ja siihen ei ole koskaan mitään selvää vastausta, vaikka toisen osapuolen tekemiset ja statukset (parisuhde) siihen vaikuttavat. Vaikka kuinka haluaisi, niin ei pysty lopettamaan välittämistä. Varsinkin silloin, jos toinen ei jostain syystä välitä. Siinä vaiheessa kun itse ei enää välitä, on jollain tasolla kuollut. Ja itse on pakko yrittää niin kauan kunnes toinen taas välittää ja palautuu entiselleen. Oikeastaan koko muu elämä on yksi sivuseikka tässä suhteessa, sillä mitä ikinä sillä puolella tapahtuu, se tuskin menee tästä ohi. Elämän ja kuoleman kysymys. Myös uskon kysymys. Ei tule kysymykseenkään että toiselta osapuolelta menee usko...
Meillä on tilanne sellainen, että miehellä on samankaltainen ystävyyssuhde työkaveriinsa.
Ollaan oltu kauan yhdessä ja seksiä on riittävästi ja mies vannoo, ettei ole kuin ystävä naisen kanssa.
Mieheni on hiljaista jurottajatyyppiä ja kanssani ei ole helppo asioista kuulemma puhua.
Tämän naisen kanssa on kuulemma helppoa, joten itse mietin, mitähän he mahtavatkaan sitten puhua?
Nainen on tahollaan naimisissa ja kaupassa käydessäni olen hänet nähnytkin ja ei vedä ulkonäöllisesti vertoja minulle. Ei todellakaan mikään kaunotar.
En ole kauheasti vetänyt hernettä nokkaan asiasta, on sen verran hyvä itsetunto, mutta kieltämättä, kun heillä yhteisiä työpaikkapippaloita on, tulee monesti mieleen, että jos päätyvätkin yhdessä saunaan kännissä ja sitä rataa..
Eli aina se on kuitenkin olemassa se vaara, että petiin päätyvät, jos ei muuten, niin humalassa..
Itse olen varautunut tulevaan eroonkin, jos nainen alkaakin kiinnostaan muutenkin. Kyllä huolestuttavalta kuulostaa AP:nkin ihastus, tuskin jää kädestä kiinni pitelemiseksi.
Hei yksi varpaillaan! Ymmärrän huolesi toisaalta. Samanlainen juttuhan tämäkin tavallaan on kuin mistä kirjoitit. Ja minä olenkin jo kirjoittanut paljon omastani.
Olisin vastaavassa tilanteessa itsekin huolissani (jos oma mieheni toimisi samoin), vaikka tässä jotain oppineena tiedän ettei syytä huolelle ole. Sitähän en tiedä mitä tunteita tällä miehellä on minua kohtaan, tiedän vain sen kuinka ollaan ja mitä siitä voi päätellä. Tämän miehen vaimo tietää myös "meistä", hän ei ole mustasukkainen ja luottaa mieheensä (ja syytä onkin, fyysistä uskollisuutta jos miettii). Suoraan sanottuna en ymmärrä aina tätä vaimoa, mutta jos sen ajattelee niin, että kertoo vaimolleen tekemisistämme, niin salattavaa ei ole. Jos alkaisi valehtelemaan menojaan, eli kenen kanssa, olisinkin näissä kertomuksissa joku mieskaveri, niin sitten voisi huolestua enemmän. Vertaan tätä siis sinun tilanteeseesi.
Eihän tämä mies tietenkään ihan kaikkea vaimolleen kerro (pussailu, lähellä oleminen), mutta sen missä ollaan ja mitä noin suunnilleen tehdään. Itsehän en omalle miehelleni pysty sanomaan kenen kanssa olen, vaikka mieskavereita minulla onkin ja niiden kanssa tekemisistä kerron kyllä, eikä mieheni näistä ole mustasukkainen. Mutta tämä onkin mulla korvien välissä erilainen kaveri.
Ollan mekin oltu muutama kerta humalassa ja muutama kerta saunassa ja silti on pitänyt kontrolli ettei mitään tapahdu. Voi oikeasti asiat mennä niinkin vaikka vetoa toiseen tuntee ja ihastunut on.
miksi oletat, että miehesi päätyy petiin jonkun työkaverinsa kanssa, jos ovat humalassa?
Työpaikkasuhteet ovat hyvin tavallisia, kun ihmiset oppivat tuntemaan ja myös luottamaan
toisiinsa tällaisessa viattomassa ilmapiirissä. Erityisesti miesten ja erityisesti esimiesasemassa
pitäisi ilman muuta pitääkin kontrolli että mitään muuta ei tapahdu. Mutta kaikki ei aina mene
niin kuin pitäisi. Käsittääkseni suurin osa tällaisista suhteista tai erehdyksistä päättyy työkaveruuteen.
Toisaalta jos luottamusta on väärinkäytetty, niin sellaista tuskin pystyy tekemään toista kertaa,
mikäli halua suhteeseen tai pettämiseen ei ole molemminpuolin. Vaikka tietysti on ihan turha sanoa, että joku suhde tai erehdys oli yksinomaan luottamuksen väärinkäyttöä. Pääasia kuitenkin on, että seuraavaa
kertaa ja tilaisuutta ei tule.
Mieheni on selvinpäin vain flirttiin toisten naisten kanssa tyytyvä, mutta kännissä täysi sika.
Olen itse yllättänyt hänet yhtenä juhannusyönä naisen kimpusta, kun olin itse lasten kanssa nukkumassa ja heräsin vessareissulle. Järkytys oli aikamoinen..
Mieheni on tosiaan myös esimiestehtävissä, mutta tämä hänen "ystävänsä" on vielä hänenkin pomonsa ja kuulostaa oman ukkonsa kanssa menevän huonosti ja nyyhkivän sitä miehelleni..tämän verran olen saanut miehestäni irti.
No, taas mies tänään kuitenkin valehteli huomisesta, olisi ollut vapaa päivä, mutta töihin kuulemma pitää mennä, eikä tartte paljoo miettiä miksi..."ystävä" siellä on hädässä, joo.
Kyllä tämä pelleily alkaa tosiaan jo itseänikin kyrpiä, lapsi käy lukiota ja kun se loppuu, lähden minäkin..
Pitää nyt alkaa vielä tenttaan huomisia psykoloqian kokeita, on koeviikko nimittäin...
että tämä "ystäväsi" rakastelee kuitenkin varmaan sen vaimonsa kanssakin...?
Meillä mies naisi minua, vaikka joka yö jos vaan itse jaksaisin, joten varmaan niin tekee ystäväsikin vaimonsa kanssa. Eikö se vaivaa sinua?
Miehelle kun se naiminen ei välttämättä merkkaa muuta.
Naiselle sen sijaan merkitsee.
Vaikuttaa vähän siltä että 'ystäväni' ei halua nähdä minua naimassa omaa miestäni.
Kysymys onkin sitten että miksi?
Mulle tuo tuollainen on kuitenkin aika sairasta touhua, joten jos "ystäväsi" vaimo on samoilla linjoilla kanssani, niin sinullakin on kohta siinä kaksi kyrpää, ime sitten vaikka kumpaakin.
Minun mieheni on tottunut saamaan pimppaa lähes joka ilta ja muutakin extraa siinä sivussa, joten aika isoihin saappaisiin saatat sinäkin hypätä, jos kamusi on samanlainen himoissaan.
Lopetan omalta osaltani keskustelun tähän, jotenkin ei kiinnosta vaihtaa ajatuksia enään tuollaisten munahaukkojen kanssa, joita halveksin ja syvästi.
Vittu, mikä horoperse!
Parruako sinne haaroihin haet ja oikein kaksin kappalein?
Saatana, tuollaisia huoria pitäs turpaan vetää ja joukkoraiskata.
Hommaa hevonen naimaan ittees, sillä on iso kyrpä!
Pistä vaan tollanen ukko mäkeen!
Meitä on parempiakin miehiä ja jos hyvin menee, tuokin värkinjakaja saa ansionsa mukaan ja katuu
leveäper...siis leväperäisyyttään miesasioissa tulevaisuudessa.
Paska ja perse kuuluu yhteen, joten rima vain korkeammalle, sinä kunnon nainen!
Ei haittaa niin kuin sinä sen tarkoitat. Lähtötilanne on ollut kuitenkin se että molemmilla on toimivat liitot. Ja sellaisena se on alusta asti hyväksytty. En aseta itseäni missään vertailutilanteessa vaimon rinnalle enkä ikinä alkaisi kilpailemaan tässä tilanteessa tätä vaimoa vastaan.
Minua haittaisi jos saisin tietää että tällä miehellä olisi minun lisäkseni toinen kaltaiseni nainen, silloinhan tilanne olisi eri, ja tuntisin mustasukkaisuutta.
Toivottavasti et kuvitellut minun kirjoittaneen tuota ala-arvoista kommenttia, jota kommentoit nimimerkille: ei oo multa pois.
Seksi ei ikinä ole ollut, eikä tule olemaan, minun ja tämän miehen välisessä suhteessa, olemisessa ja tekemisessä. Se on se mihin me emme mene.
kommenteista saa aina räväkkää palautetta.
Mitä sairasta siinä on, jos en välitä siitä mitä kaverini tekee vaimonsa kanssa?
Emmehän me ole yhdessä, vaan olen naimisissa mieheni kanssa.
Voin edellyttää uskollisuutta ainoastaan itseltäni ja mieheltäni, mutta en
tietenkään miltään kaverisuhteelta, vaikka tuntisinkin syvästi häntä kohtaan.
Miehelle on vaikeampaa olla menemättä pidemmälle eli jos kaverini on minusta
vakavassa mielessä kiinnostunut ilman seksiäkin, niin otan sen taas todella vakavasti.
Yhdestä asiasta olen samaa mieltä eli siitä, että keskustelu on jo aikaa sitten
lähtenyt ihan liian vaarallisille vesille, niin että olen samaa mieltä että olisi jo
korkea aika lopettaa se tähän.
keskustelu osin olla sen verran oksettavaa, että todellakin lopetan sen nyt osaltani tähän.
Sitä ennen sanon vielä että nimenomaan otan erityisen vakavasti kaverini, mikäli tämä on tosissaan (tätä nyt on yritetty selvittää...)
Nimenomaan tämä historia ilman seksiä on ehkä se nurinkurisesti syy miksi ajattelen häntä ja mikä saa minut arvostamaan häntä enemmän kuin ketään muuta. Se mitä tunnen hänen suhteensa ei koskaan tule koskemaan ketään muuta.
Muutoin pysymme onnellisesti ja onnettomasti molemmat tahoillamme naimisissa.
Mies ei vain ole sua vielä kellistänyt...sinähän et tieten aloitetta siihen suuntaan tee..
Mutta sitten kun mies uskaltaa ja munaa pakottaa, kun vielä tyrkytät itseäsi siinä...
Sitten se siitos tapahtuu ja luulenpa, että se lopettaakin ainakin jonkun liiton.
Jäätköhän loppujen lopuksi nuolemaan näppejäsi??
Heh! monelle tuollaiselle pää pilvissä kulkijalle onkin järkytys jo se, kun tällainen unelma sitten vaikka pieraisee...tai henki haisee pahalle...tai alkaakin kyseleen hyvää peräpukamavoidetta??
Hih! se arki kun tahtoo tappaa tällaiset haaveilut.....muista, että sekin unelmakaverisi käy paskalla,käyppä vessassa sen krapulapaskan päästämisen jälkeen...vieläkö on sielujen sympatiaa?? ;))
No eipä kovin toimivilta näytä...kun täällä märiset...
Kerronpa tässä, miten kahden työkaverin kävi muitten varoituksista huolimatta.
Samalla lailla ihastuivat ja tuollaista peliä pitivät työpaikalla kuin AP:kin ja kaikki sen siellä tiesi.
Niin kauan kuhertelivat, että jäivät kiinni. Ja millä tavalla? Tuli miehen vaimon sisko käymään töissä, kun oli lapsi joutunut sairaalaan, eikä mies vastannut puhelimeen...oli juuri siivouskomerossa tämän toisen kanssa pussailemassa, kun johtaja aukaisi oven ja kaikki siinä töllötettiin, kun akan tissit puserosta ulkona törrötti ja äijällä huulipunat korvissa asti.
Joo, tilanne oli koominen ja nauratti, mutta lapsen onnettomuus veti vakavaksi ja kaikkia ällötti tämän
parin touhuilut noinkin vakavalla hetkellä.
No viikko tästä mies sai lähdöt kotoaan ja surkeena töissä kulki. Lapsi oli edelleen sairaalassa ja kotiin ei ollut kuulemma enää asiaa. Nainen siinä sitä lohdutti, kunnes tuli yhtenä päivänä itsekkin märisseenä
töihin ja itkeä pillittivät yhdessä nurkissa.
Oli joku ilmoittanut tämänkin eukon miehelle akan touhuiluista ja eropuheita sielläkin nyt kuunneltiin.
Itse totesin näille, että no nythän voitte sitten olla oikeestikkin pari, eikä tartte nurkissa pussailla, mutta mies suuttuikin tästä ja haki sairaslomaa.
Lapsi pääsi aikanaan kotihoitoon ja mies sai vaimon kanssa sovittua ja vaihtoi töissä osastoa, eikä enään niin lämpimät välit tämän toisen naikkosen kanssa olleetkaan, hyvä, että päivää sanoivat toisilleen.
Naisen mies haki eroa ja sai yhteishuoltajuuden. Nainen on kuihtunut ja suree edelleen, en tiedä kumpaa miestä, ei koskaan kahvitauoillakaan puhu kummastakaan, mutta sääliksi käy, vaikka varmaan senkin tiesi, että siipeensä voi tulla tuommoisella touhulla.
Ei nuo jutut yleensä hyvin pääty ja siinä satuttaa monta ihmistä. Kannattaako noin itsekäs olla kenekään?
Sori vaan mutta se toinen 'puoliskosi' näyttää ajattelevan ennemminkin että olette kuin 'paita ja perse' kun taas sinä ajattelet että olette' vakka ja kansi' jonka alle haluaisit piilottaa koko yhteisen lempenne.
Mies himoitsee kaveripanoa, harmitonta vaihtelua arkeen. Nyt mies taitaa olla vähän hukassa koska aavistaa että suhun kajoaminen käynnistäisi tuhoisan ketjureaktion, mutta perääntyäkään ei oikein radikaalisti sovi, koska tunteesi ovat jo kahle ympärillänne. Jos avaisit suusi kahden muunkin ihmisen elämä sortuisi kuin terrori-iskussa. Nyt vastapuoli tasapainoilee kanssasi kuin nuorallatanssija.
Parasta olisi kaikille että te kaksi itsekästä kusipäätä saisitte toisenne ja viattomat puolisonne saisivat nähdä oikeat minänne.
Samoilla linjoilla olen minäkin.
Haaveitahan saa olla, mutta jo tuo että yhdessä saunassakin jo kuljetaan on jo sellaista esileikkiä, että jonkun kulli siellä kohta luiskahtaa jonkun pilluun..
Ehkä se olisi tälle haavelijalle hyväksikkin, saattaisi ne haaveet romahtaa, kun huomaisi senkin olevan ihan tavallista naintia!! ;))))
Ehkäpä AP:llekin tapahtuu jotain karmaisevaa, niinkuin tuossa yhdessä tarinassa tuo lapsen loukkaantuminen ja pallo alkaa vyöryä!
Joskus tahtoo asioilla olla semmoinen tapa järkyttää, että se viimeistään lopettaa tuollaiset typerät haikailut toisten puolisoihin!
Siitä olin alkuun hyvilläni että tuli ihan asiallisia vastauksia, edelleen kiitos niistä.
Eihän tämä mitenkään arvostettu keskustelufoorumi ole, mutta silti päädyin tänne kirjoittamaan. Saan siis itseäni moittia noista kirjoituksista, joissa olisin vaikka joukkoraiskauksen arvoinen. Käsittämättömiä ihmisiä sitä näköjään löytyy. En vaan ymmärrä ketä tuollaiset kommentit hyödyttää.
Ketä sekään tässä tilanteessa hyödyttää että meille/mulle pitäisi jotain karmaisevaa sattua? Millainen ihminen toivoo jollekkin aivan asiaan liittymättömälle tapahtuvan jotain pahaa, että mun silmäni aukeaisivat?
Ja miksi ihmeessä tähän, tai oikeastaan kaikkeen, pitää aina se seksi liittää asiana joka väistämättä tapahtuu (tässäkin)? Tuollaisten kommenttien kirjoittajien puoilisona on varmasti vaikea olla, jos ihminen noin ajattelee, vaikken minäkään mikään unelmavaimo tekemisineni ole.
Kuten jo sanoin, seksi meidän välillä olisi jo tapahtunut, jos niin olis käydäkseen, vaan kun ei ole. Ja jos tässä seksin perässä oltaisi, niin kyllä sitä varmasti helpomallakin olisi jo saanut, jos se olisi tavoite. Mikä siinä on vaikea uskoa ettei kaikki päädy siihen, vaikka kuinka olisi vetoa? Vaikkei kukaan uskoisikaan, niin molemmilla on toisen suhdetta kohtaan kunnioitus, kuten myös omaakin suhdetta kohtaan, eikä niitä haluta pilata.
Ymmärtäisin noi kaikki paskat muhun kohdistuneet kommentit, jos repostelisin täällä tämän asian ihanuudella ja siitä miten niin paljon toivoisin päätyväni sänkyyn hänen kanssaan yms. Mutta otsikolla jo yritin korostaa sitä ettei tilanne ole helppo; en missään tapauksessa halua menettää tätä ihmistä ystävänä, ja lähinnä siihen kai jotain vinkkiä kaipasin, että voiko sellainen onnistua jos juttu on alkanut muuna kuin ystävyytenä. Ja halusin hiukan ehkä keventää mieltäni asian suhteen muutenkin. Enkä missään tapauksessa ikinä olisi halunnut tämmöisen asian kanssa painivani, mutta ikävä kyllä tunne vei ja meni järjen edelle. Ikinä en halua omaa suhdettani rikkoa.
Ja sitten jonkun kommentti siitä että saattaisi pudotus olla kova jos toisen henki haisisikin pahalle. Siis mitä ihmettä, kuinka helpolla ihmiset nykyään rankkaavat toisen ihmisen pois ja siirtyvät seuraavaan, jos tuollaista jo pidetään ylitsepääsemättömänä? Taitaa olla aika nuori kirjoittaja kyseessä? Tämän kirjoittajalle kuitenkin vinkki että ihmisiä tässä ollaan kaikki, toimintatavat biologisella tasolla aikalailla identtisiä, eli ei tarvitse säikähtää jos joskus sun ihastus/rakastus vaikka pieraisee ääneen. Se kertoo että sekin on vaan ihan tavallinen ihminen;)
En halua tuomita sinua, mutta kun kerrot olevasi onnellisesti aviossa, niin eikö kannattaisi panostaa omaan liittoon? Jos teillä ei ole ongelmia - kuten kirjoitat - etkö voisi olla tyytyväinen? Yleensä käy niin, että kun tulella leikkii, polttaa itsensä jossain vaiheessa. Tilanteesi ei varmaan ole helppo, mutta ihmisellä on kuitenkin valinnan mahdollisuus, ja tunteitaankin voi hallita.
että ymmärrätkö sinä oikeasti mitä teet? Myös puolisosi kannalta? Ymmärsin (anteeksi, jos olen väärässä), ettet halua miehellesi kertoa tästä ystävyydestäsi. Olen jostakin lukenut ja myös hyväksyn sellaisen ajatuksen täysin, että jos en voi miehelleni kertoa kaikkea, mitä jonkun ystäväni kanssa puuhailen on kysymys sopimattomasta asiasta!
Minulle ainakin suhde omaan mieheeni on tärkein - ja niin, olen kyllä elänyt tuommoisenkin vaiheen joskus kuin missä sinä nyt olet. Omatuntoni kuitenkin kertoi, ettei se ollut oikein - minkäänlaista fyysisyyttä siinä ei ollut, mutta tunnetasolla olin aika kiipelissä. Ja keskustelutkin olivat loppujen lopuksi aivan tavallisia - kyllä niistä voi kertoa, mutta tunteeni eivät olleetkaan julkaisukelpoisia enää! Olen nyt pahoillani siitä, että hyväksyin edes toisen miehen ajattelemisen - jos luulet, ettei semmoinen näy perhe-elämässä, olet väärässä! Jo ajatteleminen vie sinut pois esimerkiksi lastesi luota. En ymmärrä myöskään sitä, miten koet suhteesi olevan niin mallillaan mieheesi nähden. Minä silloin kauan sitten ymmärsin kyllä, että avioliittomme natisi liitoksissaan - ehkä en ollut sitä tajunnutkaan aikaisemmin.
Voi tietenkin olla, että joillakin puolisoilla on molemmilla tahoillaan joku "ystävä" ja siksi suopeus toisen "ystäviä" kohtaan on suurta tai sitä siksi ylipäätään on olemassa.
on vähän ärsyttävää, että ensin tällainen ystävä tekee kaikkensa saadakseen kalan koukkuun.
Sitten kun mato on syöty kokonaan ja kala on sievästi koukussa, niin sitten sanotaan,
että etkö nyt ymmärrä pysyä (vieläkään) siitä syötistä kauempana?
No ehkä se kala ei siitä vuosi vuodelta viisastu ollenkaan, kun aina samaan koukkuun käy.
Mutta olisiko sitten kalastajankin asia miettiä, että vetääkö kalan kuiville ja pistää grillille vai heittääkö takaisin järveen? Ei se kala varmaan siellä ongessa halua lopun ikäänsä roikkua ja yrittää tietenkin kiskaista itsensä irti takaisin järveen. Niin, että onko tämä nyt joku muna vai kana-kysymys? Että jahtasiko kala matoa vai kalastaja kalaa? Tekopyhää väittää ettei kalastaja jahdannut kalaa, jos kerran syöttinsä järveen heitti.
sitten, jos jommankumman liitto kuitenkin hajoaa tällaisen takia?
Onkohan se toinen osapuoli sitten tyytyväinen?
Olisiko aika lopettaa jo leikki, jos vaurioita on jo ihan riittävästi tullut muutenkin.
loikkaajia varmasti on.
ystävyydet on kyllä todella hankalia.
Siinä voi sitten avioliitto jos toinenkin hajota.
Hyvä kysymys on se, että onko ylipäätään mahdollista olla jossain toisessa suhteessa onnellinen,
jos tällainen ystävyys enemmän tai vähemmän hallitsee elämää?
Onko mahdollisuus sitoutua todella johonkin toiseen, jos todellisuudessa on sitoutunut tällaiseen ystävyyteen lähinnä henkisesti mutta kuitenkin?
Jääkö tällaisessa tilanteessa ne varsinaiset ihmissuhteet toiselle sijalle tai varjoon, ja voivatko ne sellaisessa tilanteessa kestää?
Toisaalta suostuvatko nämä aviopuolisot tällaiseen tilanteeseen, jossa kumppani on sitoutunut jollain tavalla toiseen ihmiseen? Jonkin aikaa voi varmasti hämätä, mutta pidemmässä ihmissuhteessa totuus tulee kuitenkin esiin.
Entä jos jommankumman avioliitto hajoaa tai molempien, niin onko mahdollista jatkaa elämää tästä huolimatta? Eikö sen toisen tilanne ja oma osuus siihen paina niin paljon, että sillä on vaikutus taas aiheutta dominoefektin? Ja estääkö tämä taas sitä toistakin jatkamasta elämäänsä eteenpäin ainakin pidemmällä tähtäimellä?
Joo juuri näin oli tilanne vaimollani eli töissä eräs mies alkoi hakeutua seuraan ja availla ovia ,osoittaa huomiota, keskustella ja kysellä kuulumisia tarjota kyytiä aina tilaisuuden tullessa ja tätä kuulemma jatkui vuoden ajan.
Firmalla tuli juhlat ja vaimo tietysti osallistui ja minä tietysti jäin hoitamaan pieniä lapsiamme hyvä uskoisena ja ei kuulemma menisi myöhään .
No vaimo tuli neljän aikaan aamulla kuulin kun ovi kävi ja nukahdin kuullen että vaimo meni vessaan.
Aamulla ihmettelin kun 7 vuotias poika oli kummallinen ja osoitti mieltää äidilleen, luulin että oli hermostunut äidin iltaisesta pois olosta.
No muutaman viikon päästä rouvalla oli taas "tyttöjen ilta" sanotaan vaikka Pirjon luona ja sinne siis oli päästävä.
Olin siihen aikaan reissu töissä eli pääsääntöisesti pari päivää viikosta hotelli elämää mutta muuten kotona ja vain sen vuoksi että siitä saa rahaa talon korjaukseen .
No tyttöjen iltana tapahtui ihmeellinen asia , tämä Pirjo soitti ja kysyi vaimoani puhelimeen (oli vielä lankapuhelin) no totesin ettei ole kotona kun on kuulemma sun luona ... luurin toisessa päässä tuli aivan hiljaista ja kuului vaiin vaimeaa mutinaa.(oli unohtanut että piti olla alibina)
No myöhemmin selvisi pojan kiukkuilukin ,oli vaimoni ja tämä mies tulleet autolla jo kolmelta talon toiselle puolelle niin ettei aikuisten makuuhuoneesta nähnyt sinne mutta oli unohtanut että pojan huoneen pikku ikkuna oli sinnepäin ja poika oli ikkunasta seurannut autossa tapahtuvaa suutelua ja kähmintää ja oli siitä raivoissaan.
Myöhemmin kun asioita selviteltiin niin suurin osa tutuista oli tiennyt tästä "ystävyydestä" joka oli silloin yrityksen juhlien jälkeen muuttunut myös seksi suhteeksi jota myös yllä pidettiin aina tilaisuden tullen ja sen seurauksena sain hoitaa myös tippurin kun ei kuulemma ollut kumia ja kun kerran ilman niin ei kuulemma sitten tullut enää edes mieleen.
Voitte varmaan päätellä ettei meillä enää ole minkäänlaista suhdetta ja en halua edes nähdä ko rouvaa ,lapset käy anoppi hakemassa ja pyytelee edelleenkin anteeksi tyttärensä tyhmyyttä ja mies jätti ja palasi oman perheensä luo kun oli saanut asiat selvitettyä vaimolleen kun vaimoni ei ollut ainoa ja tippuri oli kotoisin siltä kolmannelta.
Itse asiassa n puolivuotta sen jälkeen kun olimme eronneet tuli tämän toisen miehen vaimo käymään ja halusi jutella , viipyikin niin että kerkesin lapset laittaa nukkumaan.
Kun lapset nukahti niintämä rouva halusi että rakastelen hänen kanssaan kun en kerran kenenkään kanssa seurustele ...nainen on kaunis ja kertoi että ei ole miestään kenenkään kanssa pettänyt mutta ei ole miehelleen antanut tapauksen jälkeen vietimme hienon yön ja rouva poistui vain puoli tuntia ennen kuin lapset heräsivät kouluun.
Jotenkin en vaan koe saaneeni tyydytystä tästä kostosta.....ja ns paskanmaku jäi suuhun koko hommasta.