Mistä johtuu ettei mieheni ikävöi ketään? Hän sanoo, että viihtyy paljon itsekseen eikä kaipaa ihmisiä ympärilleen. Hän ei kaipaa omia vanhempiaan, eikä minua (kaipaa hän minua silloin tällöin). Hän kuitenkin viihtyy paljon ystäviensä seurassa esimerkiksi iltaa istuen tai reissaamalla, samaten hän viihtyy myös työporukkansa kanssa.
Itse kaipaan ystäviäni, vanhempiani ja miestäni, jos hän on poissa. Tämän vuoksi minun on vaikea ymmärtää miksi joku ei ikävöi läheisiään. Hänen aiemmat parisuhteet ovat kaatuneet hänen suuren itsenäisyyden tarpeeseensa ja siihen, kun hän ei kaipaa toista vierelleen. Hän on kyllä hyvin hellä, rakastava minua kohtaan ja huomioi minua, jonka vuoksi rakastankin häntä hyvin paljon.
Itse kaipaan ystäviäni, vanhempiani ja miestäni, jos hän on poissa. Tämän vuoksi minun on vaikea ymmärtää miksi joku ei ikävöi läheisiään. Hänen aiemmat parisuhteet ovat kaatuneet hänen suuren itsenäisyyden tarpeeseensa ja siihen, kun hän ei kaipaa toista vierelleen. Hän on kyllä hyvin hellä, rakastava minua kohtaan ja huomioi minua, jonka vuoksi rakastankin häntä hyvin paljon.
Vastaukset 7
Vanhimmat
On pakko ikävöidä, jos ei ole syytä? On arvokas taito viihtyä itsekseen.
"miksi joku ei ikävöi läheisiään"...niin, sinähän oletat, että miehesi suhde esim.vanhempiinsa on sama, kuin
sinun oma suhteesi vanhempiisi, vai?
heillä on samanlainen suhde kuin minulla on vanhempiini. Ja arvostan kovasti, että hän viihtyy itsekseen, niin viihdyn minäkin.
Ehkäpä hän tosiaan on vain sellainen luonne että ei tarvitse ihmisiä ympärilleen jatkuvasti. Noin keskimäärin sehän on yleisempääkin että naiset ovat sosiaalisempia kuin miehet joten naisena sinulla on kenties vaikeampi ymmärtää tätä.
Mutta siis noin muuten kysymyksesi mietityttää. Miksi tahdot tietää miksi miehesi on tuollainen? Tuottaako se sinulle jotain hyvänolontunnetta jos tiedät syyn vai tahdotko kenties muuttaa miestäsi (saatuaasi "syyn" selville) sellaiseen suuntaan kuin tahtoisit hänen olevan? Jos tilanne ei häntä itseään häiritse ja sinäkin häntä rakastat paljon niin mikä tässä nyt on se ongelma oikeasti? Eli kerro tarkemmin.
Oli mukava lukea niin omankaltainen viesti. Minunkaan kumppanini ei ikävöi ja kun kysyn, niin hän sanoo, että ikävöi vähän. Varmaan minun mielikseni. Itse olen hyvin tunteellinen ja kaipaan mm. häntä työmatkoilla aivan valtavasti. Emme asu yhdessä, mutta olemme seurustelleet jo neljä vuotta. Tiedän hänen välittävän minusta paljon ja hän huomioi minua todella hienosti, mutta ei tosiaan sen kummemmin ikävöi. Hän viihtyy hyvin luonnossa ja harrastaa liikuntaa yksin paljon. Toisaalta hän on loistava keskustelija silloin kun hänellä on seuraa ja töiden puolesta hän on ihmisten kanssa paljon tekemisissä, joten siinä mielessä hän ei ole mikään erakko. Toisaalta nautin siitä kun hän ei millään tavalla takerru, mutta joskus kai kaipaisin sitä, että hän ikävöisi minua ihan "suunnattomasti".
olen nainen ja tunnistan miehessäsi itseni. En ikävöi vanhempiani, en sisaruksiani, miesystävääni erittäin harvoin. Lapseni ovat ainoat, joita tulee ikävä, kun ovat pitempään poissa kotoa. Normaalilta mieheltähän tuo kuulostaa. Vai olenkohan minä epänormaali nainen? Jos hän on hellä ja rakastava sinua kohtaan, niin älä murehdi tuollaista tyhjänpäiväistä asiaa.Tuli muuten mieleen, että onko hänellä sisaruksia ja onko hän vanhin lapsista? Itse olen neljästä lapsesta vanhin, oppinut kotona, että pakko pärjätä aivan itse ja yksin, ikävä on turhaa märehtimistä. Omille lapsilleni olen kyllä kertonut, että ikävä oli, kun reissuiltaan kotiin palaavat. Kertonut, että jos on ikävä jotain, niin pitää sanoa siitä, ei peitellä. Se on luonnollinen tunne. Vaikka itse en tunteellinen ihminen olekaan, niin mukavahan se on kuulla, että jollain on ollut itseä ikävä.
Mitä tarkoitat että ei ikävöi? Silloin kun ei olla nähty päivään vai pariin viikkoon? Itse ikävöin miestäni jos ei olla pitempään aikaan nähty mutta jos ei päivään tai pariin olla nähty niin en nyt tiedä ikävöinkö sillon varsinaisesti.
Mutta jos ei hetkeen toista nää ja on jo ikävä niin onkohan sekään ihan tervettä?! Pitäshän sitä ihmisen itekseenkin osata olla.
Itse olen myös sellainen etten ikävöi `ketään`. Äitini ja sisarusteni kanssa meillä on erinomaiset välit mutten siltikään kaipaa heitä. Entistä miestänikään ei koskaan ollut ikävä, vaikka pidempä aikoja olisikin ollut erossa.