Tapasin mieheni vajaa vuosi sitten baarissa sattumalta. Tutustuimme yhteisen ystävän kautta ja sanoin omalle ystävälleni että "toi on niin mun!". En kuvitellutkaan sen johtavan tähän. Nyt odotamme suunnitellusti lasta rv 7.
Itselleni tämä on valtavan suuri ja ihana asia. Jotenkin olin jo monta vuotta pelännyt etten koskaan saisi lasta. Sellainen pieni sisäinen ääni tuntui muistuttavan siitä, että koska sinkkuvuoteni olivat melko huolettomia, enkä joka kerralla suojautunut sukupuolitaudeilta, se kostautuisi. Tässä nyt kuitenkin ollaan ja olen muistuttanut itseäni siitä kuinka kiitollinen vauva-asiasta kuuluu olla. Suurin osa raskaudesta on kuitenkin vielä edessäpäin ja kaikki se mitä se elämä onkaan sitten synnytyksen jälkeen.
Itselleni tämä on valtavan suuri ja ihana asia. Jotenkin olin jo monta vuotta pelännyt etten koskaan saisi lasta. Sellainen pieni sisäinen ääni tuntui muistuttavan siitä, että koska sinkkuvuoteni olivat melko huolettomia, enkä joka kerralla suojautunut sukupuolitaudeilta, se kostautuisi. Tässä nyt kuitenkin ollaan ja olen muistuttanut itseäni siitä kuinka kiitollinen vauva-asiasta kuuluu olla. Suurin osa raskaudesta on kuitenkin vielä edessäpäin ja kaikki se mitä se elämä onkaan sitten synnytyksen jälkeen.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Täällä yksi ulkopuolinen ja lapsettomuuden puolisonsa kanssa yhdessä muinoin valinnut toivoo vilpittömästi, että raskautesi sujuu hyvin ja tuleva lapsenne on terve. :)
Olkaa ihan reilusti vaan onnellisia tulevia vanhempia ja mutustelkaa uteliaina ja riemulla uutta tulevaa roolianne mutsina ja faijana. Lapsi mullistaa elämän mutta niinhän tekee moni muukin asia joka on uusi ja tuo mukanaan pitkäkestoisen muutoksen menneeseen.
Te tulette selviytymään tulevista haasteista siinä missä muutkin vanhemmat, yhdestä kerrallaan ja jo koetustakin oppineina, niin kuin ihmisen on tapana oppia ja selviytyä. Tässä maassa on apuna sen luokan neuvolapalvelutkin, ettei vanhempien tarvi olla koskaan yksin sormi suussa.
Onnea ja terveyttä kaikille kolmelle!
Juu, minäkin toivon kaikkea hyvää. Kyllä tosin hirvittää tuo että vasta seitsemän kuukautta sitten tapasitte ja nyt jo raskaus noin pitkällä. Jotenkin vain luulisi, että käytettäisiin vähän enemmän aikaa toisiinsa tutustumiseen. Luulisi että järkikin sanoisi, että se kannattaisi. Se on meinaan aivan uskomatonta miten monet ihan pienten lasten vanhemmat eroaa. Surullista. Mielestäni ei ole aikuisen hommaa tehdä lapsia ihan noin vaan painamalla villaisella ne mietteet, että millaiseen tilanteeseen ja perheeseen se lapsi sitten syntyy. Fakta kuitenkin on, ettei toista ihmistä voi oppia tuntemaan parissa kuukaudessa. Voi tulla ikäviä yllätyksiä sitten kun arki alkaa ja se alkuhuuma on ohi.