http://uutiset.msn.hs.fi/kotimaa/artikkeli/Professori Työelämä ylikorostaa sosiaalisuutta /1135259937586
Oletteko samaa mieltä?
Oletteko samaa mieltä?
Työelämä ylikorostaa sosiaalisuutta!
.....
26298
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastainen viesti.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 26
Vanhimmat
olla samaa mieltä. Mutta joku syy sílle on, että sosiaalisuutta noin korostetaan.
Jos se ei ole työnantajan etu (kuten professori sanoo) ja silti työnantajat toimivat noin, niin silloinhan työnantajat on epäpäteviä, ryssivät rekrytoinnin. Tai sitten professori ei ihan tiedä mistä se puhuu.
Myös ilmiö, jossa firmat palkkaavat matalaa taitotasoa vaativiin töihin liian päteviä ja koulutettuja henkilöitä, jotka sitten eivät yleensä viihdy noissa töissä.
Siis firmat eivät kykene näkemään omaa etuaan.
Mites ilmiö, jossa mieleltään häiriintynyt kaltaisesi keskustelupalstakiusaaja kiusaa aktiivisesti viatonta keskustelupalstalla ja samalla esiintyy asiantuntevana ja asiallisena osassa kysymyksistä, joihin samaisella keksustelupalstalla vastaa?
Luonnollisesti koen edelleen nuo tunnistamattoman satunnaisen palstakirjoittelijan perusteettomat reaktiot velehulluudeksi ja trollaukseksi.
Eikö tuo ole jo sen b´veran vanha ongelma että se on ainakin tiedostettu jo? Tää sosiaalisuusproblematiikka olis uusinta hottia.
Mutta miksi ihmiset hankkivat kaksi, jopa kolmekin tutkintoa, jos ylikoulutus tuottaa kovasti rekrytointiongelmia JA viihtyvyysongelmia?
.
* Äärimmäisen * tunnistamattoman palsta * HENKILÖN * silmittömään ahdisteluun ja kiusaamiseen!!!!1111!!11111!!11
.
mä ainaki haluun syödä yksin omat eväät ja moikata vaan jos huvittaa
Sosiaalisuus työelämässä on vanhanaikaista.
Ikävää, kun edellinen vastineeni ei lähtenyt ( katosi jonnekin, vaikka sen postasin) mutta sen sinulle voin tässä vielä uudelleen sanoa, että en halua alkueliöiden kanssa jutella ainakaan mistään akateemisista aiheista. En olisi tällä palstalla, jos haluaisin. En katso linkkiä, mutta törkeä jo toi alkuasetelma, jonka tuohon laitoit. Keskustelepa palstatrollien kanssa...
Kuka pervertikko muuten - ylipäätään- tunkee akateemisia aiheita TÄLLE palstalle??! Tulen huonovointiseksi tosta!!!
Haluatko määritellä "akateemisen aiheen"?
Miten se eroaa muista aiheista - alemmista? - ehkä toisen asteen aiheista?
No minä en keskustelisi tällaisella palstalla koskaan mistään akateemisesta aiheesta ja se on ollut ykkösprioriteettini tällä palstalla käydessäni. Kuten sanottu, en ole edes katsonut aloittajan linkkiä, enkä aio katsoa, mutta mistään akateemisesta mielipiteestä keskustelua EI aloiteta populistisella väitteellä, kuten ketkun aloittaja: sellaisten kuraperseiden kanssa en halua keskustella mistään. Enkä mä halua näiden palstatillintalliuunojen juttuja muutenkaan lukea mistään asioista, joista eivät kuitenkaan osaa suhteuttaa ja punnita ilman kiihkomieltä; eri asia olisi, jos olisi moderointi ja jos raakalaisten ja sikojen kommentit heitettäisiin älyllisistä keskusteluista heti veks, mutta tässä anarkiassa kiitos en keskustele mistään älyllisemmästä. Palstan narsisteja sen sijaan näkyy kiinnostavan päteä mielipiteillään, vaikka muuten uivat palstasonnan seassa kritisoimatta yleistä keskustelukulttuuria koskaan mitenkään, kuin paskapökäleet ikään....Tosin luulen monien näistä olevan feikkejä: eihän juuri kukaan voi olla niin kusipää tai tyhmä, kuin tän palstan suurin osa pitkäaikaisvakkareista, eihän - eihän VOI olla?!!!
"Kuten sanottu, en ole edes katsonut aloittajan linkkiä, enkä aio katsoa, mutta mistään akateemisesta mielipiteestä keskustelua EI aloiteta populistisella väitteellä, kuten ketkun aloittaja: sellaisten kuraperseiden kanssa en halua keskustella mistään. "
Keskustelet psykologian kuraperse professorin populistisesta keskustelunavauksesta:
"Sosiaalisuuden arvostamisessa on menty liian pitkälle työelämässä, arvioi Helsingin yliopiston psykologian professori Liisa Keltikangas-Järvinen. Siten suulas, itseään ja taitojaan korostava visionääri voi ohittaa maltillisen ja rauhallisen asiantuntijan työpaikan saannissa."
Ymmärrämme kyllä että sinä olet häntä huomattavasti älykkäämpi ja koulutetumpi ja sivistyneempi sanoaksesi aiheestaq mitään.
mutta mulle jäi edelleen epäselväksi, mikä on "akateeminen aihe" erotuksena "ei-akateemista aiheesta".
Otsikon väitehän ei ole minun suustani, vaan se oli otsikko siitä jutusta johon linkkin johti. Olisi tietysti pitänyt kait laittaa lainausmerkkeihin. Se oli siis tuon professorin väite. Lukaisepa juttu ja kerro mielipiteesi! Nythän saisit sitä kaipaamaasi henkilöihin kohdistumatonta keskustelua, ja luulisi että sinulla voisi olla jotain sanottavaakin tuohon aloituksen juttuun.
No niin...Mieliksesi sitten kuitenkin katsoin linkkisi ( oletan tässä sinun olevan ketjun aloittaja). Luulen kuitenkin, että olet varmasti väärässä, jos väität Keltikangas-Järvisen mielipiteeksi Hesarin toimittajan muotoilua... Että se siitä ja kaikella ystävällisyydellä.:) Mitä minä nyt aloituksen linkin juttua katsoin, niin nähdäkseni Keltikangas- Järvinen olisi voinut sanoa korkeintaan jotakin sen suuntaista, että työelämässä olisi kenties menty ehkä liiankin pitkälle sosiaalisuuden arvostamisessa - tuskin kuitenkaan, että "työelämä ylikorostaa" sitä. Siihen en usko. En kylläkään ole perehtynyt Keltikangas- Järvisen tuotantoon erityisesti ja valitettavasti en nyt edes huomannut vilkaista, että mikä aloituksesi linkin jutun päivämäärä oli ( olisi kait pitänyt, mutta olkoot).
Sinänsä arvostan Keltikangas- Järvistä paljon. Erittäin terävä nainen, varmasti. Ja kyllähän se tietysti totta on, että jos vaikkapa työpaikkailmoituksiakin katsoo, niin kovastihan sitä korostetaan sosiaalisuutta ja tiimityötaitoja. Voi olla hyvinkin totta se - tohon Hesarissa uutisoituun juttuun viitaten, että mikään erityinen yksittäinen temperamenttipiirre ei suinkaan aina ratkaise työssä selviytymistä. Ja ehkä voi olla myös niin, että joissakin työtehtävissä vähemmän noteerataan palkkauksessa esimerkiksi hiljaisia tai ujoja "ihmistyyppejä".
En osaa sanoa tuohon juttuun ts. aiheeseen mitään erityistä, enkä haluakaan. Kai se kuitenkin joskus niinkin saattaa olla, että monissa hommissa esimerkiksi suulaita ja hyviä "läpänheittäjiä" suositaan. Monillakin kai lienee kokemusta sellaisista, että joku tunnollinen puurtaja olisi suurinpiirtein työpaikkansa kulmakivi, jota ilman kenties koko korttitalokin voisi sortua, mutta että silti työpaikkojen hierarkiassa joskus nousevat nopeammin tyypit, jotka vain jaksavat kertoa riittävästi vitsejä kahvihuoneissa ja ottaa riittävästi osaa esimerkiksi firman vapaa- ajan aktiviteetteihin. Itsenäinen päätöskyky on varmasti hommassa kuin hommassa kuitenkin tärkeää ja varmasti jokainen fiksu työnantaja arvostaa erityisesti sitä piirrettä työntekijässä.
Sekin on silti totta, että aivan kaikissa hommissa ei voi olla kovin ujo ja että ihan varmaan realiteetteihinkin perustuvista syistä sellaisia ei joihinkin tehtäviin palkata: kuvitelkaa esimerkiksi kovin ujoa automyyjää tai myyntikonsulttia...
".. oletan.. Luulen kuitenkin..nähdäkseni ...olisi voinut sanoa korkeintaan jotakin sen suuntaista,..olisi kenties ...ehkä.. tuskin kuitenkaan...Siihen en usko. En kylläkään ole perehtynyt ...en nyt edes huomannut vilkaista.. olisi kait pitänyt... Voi olla hyvinkin totta se.... Ja ehkä voi olla myös niin...En osaa sanoa tuohon juttuun ts. aiheeseen mitään.... Kai se kuitenkin joskus niinkin saattaa olla... Monillakin kai lienee...kenties ...varmasti ..."
VAHVOJA AKATEEMISIA MIELIPITEITÄ!!!1!!
.
että itse työtehtävä ei edellytä mitään suuriäänistä sosiaalisuutta
.
tottakai mutta ihmiset ei vaan käsitä mitä sana sosiaalisuus tarkoittaa tai miten sitä arvioidaan.
Musta sosiaalisuus ei ole sama kuin puheliaisuus. Sosiaalisuus on sitä että tulee juttuun joka tietty on vähän miten sen arvioi.. Hyvä tyyppi kuitenkin aina erottuu joukosta, sama se oliko hän puhelias vai ujo.
Sosiaalisuutta on musta puheliaisuutta enemmän se et:
-osaa olla sillee oma ittensä vaikka joku työrooli tietty onki
-osaa lukea toisten oman tilan tarvetta (älä vittu pamahda mun huoneeseen mesoon kun oo puhelimessa)
-on huomaavainen (keittää kahvit loppuneiden tilalle ja korjaa jälkensä on vähintä..työkaverin postin tuominen samalla ohikulkiessa tai merkkipäivien muistaminen avaa pistepörssiä)
-on asiallinen puheissaan (muitten mielipidettä ei tartte jyrätä, eli osaa esittää oman eriävänkin mielipiteensä niin että se ei jyrää toisia, mut ei aina jaksa ylikriittisyyttä ja-analysointiakaan!)
-ei juorua tai kysele asioita jotka ei asemaan kuulu, hoitaa oman tonttinsa ja on rento
-ei mesoa omista asioistaan kuten veljenvaimon synnytyksestä tai päde liikaa...
semmoisia tulis mieleen...
et olen saanut todella ristiriitaistakin palautetta omasta sosiaalisuudestani. Jotkut sanoo että olen tod. sosiaalinen ja pärjään kuin kala vedessä ja jotkut on sanoneet että sosiaalisia taitoja kannattaa hioa. Olen lukenut rivien välistä että yksikin väärä lause väärässä paikassa on tuonut minulle ne miinukset, esimerkiksi väärässä kohtaa nauraminen kahvihuoneessa ei ole hyvä homma ollenkaan...tilannetajua ihmiset!
Sosiaalisen normiston taitaminen edesauttaa pärjäämään elämässä. Mutta toisaalta sille voi monin osin viitata kintaallakin ja olla oma itsensä, vaikka sitten nauraa aivan väärässä kohden. Mulla on sellainen kaveri, josta siihen tutustuessani olin sitä mieltä, että se ei ole tervettä nähnytkään, jotain jätettiin synnytyssairaalaan. Ja aika moni muukin kelaili samoja juttuja, jos nyt ei ääneen, mutta ilmeistä näki paljon. Se antoi piutpaut monille normeille ja oli ikioma itsensä. Sittemmin olen tajunnut sen, että se miksi kaikesta ko. ihmisen erikoislaatuisuudesta huolimatta pidän siitä, on sen jopa naiivi aitous. Ja kyllä, on se varmasti ihan 'hullu' yhteiskunnan normiston mukaan ajateltuna, mutta alan kallistua sille kannalle että kaveri on terve ja yhteiskunta on se hullu.
tiedä. Kyllä ja ei. Eikä se koske vain työelämää. Mutta itse koen asian ennemmin niin, että tasapäistetään, edellytetään että kaikkien sosiaalisuus on jollain toivotulla tasolla ja unohdetaan ne yksilölliset erot. Jos tämä tasapäistävä instanssi jostain syystä ihannoi voimakkaasti sosiaalista persoonallisuutta, niin aika moni ei enää pärjää sen vaaditun sosiaalisuustason kanssa välttämättä. Ehkä sitä voi sanoa ylikorostamiseksikin, miksei. No jotain tuommoista kuitenkin.
taas jo peruskoulu tekee ton tasappäistämisen tehokkaasti muista jatko-opinahjoista puhumattakaan. Tyypit ihmettelee et miks se akateemikko ei oo sosiaalinen ja puhelias, kerro mielipiteitään tai pärjää ryhmässä? No, ei kai se pärjää kun se on totutettu siitä pois...
ainakin peruskoulu on yksi kova tasapäistäjä, mutta toki on myös haastavaa olla tasapäistämättä, jotta säännöt olisivat kaikille mahdollisimman samat ja jotta aika riittäisi kaikkeen. En todellakaan osaa sanoa miten peruskoulu voisi toimia paremmin, ehkä luokkakokojen pienentäminen auttaisi hieman asiaa, mutta mistä rahat? Ja toisaalta monet hankalammat lapset tarvitsisivat enemmän vanhemmuutta kotonaan jotta koulussa ei tarvitsisi turvattomana häiriköidä, koulu kun ei voi sitä vanhemmuutta tarjota. Vaikea yhtälö, kaiken kaikkiaan, mutta tuntuu selkeästi siltä että lapset ja nuoret yhä enemmän voivat pahoin. Toivottavasti tälle asialle voidaan jonain päivänä tehdä jotain.
useammin takana on sama vanha eli kiusaaminen ja ulosjättäminen josta jo pelkästään syntyy mielenterveysongelmia kotioloista puhumattakaan...
Eikun vaan ase käteen ja baanalle..Kyllä ne varmaan sitten herää kun Alibi julkaisee jutun jossa todetaan että lapset murhaavat vuodessa enemmän kuin aikuiset ihmiset.
Musta tää ongelma pesii juuri siinä että kuvitellaan että koska lapsi on vielä voimaton sen on toteltava ryhmäkuria. Eräs ilta katsoin dekkaria sisäoppilaitoksesta jossa oli monenlaista kiusaamista jne jne.Aina jos mielenterveysongelmaisen ja kiusatun huonosti voivan nuoren kanssa mennään ääripäähän eli auktoritääriseen alistamiseen, on riski olemassa. Hoidetaan oiretta, ei sen aiheuttajaa, eli "no niin nyt et vain välitä kiusaajista ja olet ja istut siinä saatana niinkuin muutkin lapset, annetaan jälki-istuntoa ja viitataan kintaalla lapsen/nuoren isoille isoille ongelmille leimaten hänet "ongelmanuoreksi".
Ryhmädynaamiset ongelmat koulussa jossa lapset jotka eivät pidä toisistaan kohtaavat ovat olennaisia kiusaamisen paikkoja aiheuttavia. Miksei niihin puututa, miksi lapset kiusaavat välitunnilla toisiaan ja vain hymyilevät tytöt ja pojat saavat patsaita, muut, myös kiusatut alistetaan koska koulussa on vain oltava niin!!!??? Joku täällä muistaakseni näsäviisasteli sitäkin ettei kiusaajan siirtäminen ole oikea ratkaisu..joo kyllä varmaan kiusaamisen lopettamisesta ei ole mitään hyötyä?? kyllä joo..Tämä on aivan sama veruke jolla myös opettajat sulkevat silmänsä ryhmäprosessien tarkastelulta vaikka se on HEIDÄN TEHTÄVÄNSÄ. Mutta ei heitä kiinnosta koska se on epäkiinnostavaa ja tylsää koska lapset ovat niin tylsiä ja ne aina toimivat jotenkin epäloogisesti....ei sille mitään voi tehdä koskaan...
jokaisen opettajan vastuulla on kuinka hänen luokassaan voidaan!
tuostahan tuli juuri tv ohjelmassa hullu juttu hyvä pätkä tästä nyky meiningistä, veehen seminaarit, kokokukset ja henk kunnan hengen nostatus jutut. duunia vaan ja tulosta.
Joltain myyjältä sosiaalisuutta luulisi odotettavankin toisin kuin siivoojalta tai metsurilta.