Miten selvitä erosta?!
Olimme seurustelleet mieheni kanssa päälle neljä vuotta. Asuimme eri kaupungeissa ja näimme aina kun siihen oli aikaa ja rahaa. Elätin meidät mieheni huonon rahatilanteen vuoksi viimeiset 2,5 vuotta. Pienistä rahoistani (opiskelija kun olen) koitin venyttää niin että saimme kaiken tarpeellisen. Mieheni oli minua yli kolmekymmentä vuotta vanhempi ja koitti päästä eläkkeelle mistä syystä hänen rahatilanteensa on ollut huono viimeiset vuodet. Riidat jotka mieheni kanssa syntyivät olivat yleensä sitä että minulla oli oma mielipiteeni asioista ja miehelläni oma.. ja mieheni ei KOSKAAN voinut hyväksyä sitä että minä olin erimieltä. Tästä tuli ainainen tappelu. Myös mieheni aina syytti minua jokaisesta riidasta että minä aiheutin riidat ja olin kaikkeen syypää vaikka itsekkin oli ihan yhtä syypää kuin minäkin. Tuntui järkyttävältä että vaikka toinen olisi itse aloittanut riidan niin silti syytti minua ja huusi naama punaisena kuinka koitan valehdella että hän olisi MUKAMAS aloittanut riidan. Eli minussa oli vika suurinpiirtein aina. Olisi varmasti pitänyt olla aina hiljaa mutta en ole sitä tyyppiä että pitäisin suuni kiinni kun toinen alkaa laukomaan asioita mitkä eivät pidä edes paikkaansa ja syyttää minua kaikesta.
Sittemmin riitojen päätteeksi mieheni alkoi lähteä pois. Hän saattoi tulla tänään kun emme olleet nähneet kolmeen viikkoon tai peräti kuukauteen ja riidan tullessa lähteä jo parin päivän päästä kotiin! Tämä oli minusta todella naurettavaa.. miksi ylipäänsä sitten ajoi 150km tänne lähteäkseen heti seuraavana päivänä pois. Tätä riidan jälkeen lähtemistä jatkui tähän päivään asti kun lopullisesti sain tarpeekseni ja erosimme miehen pyynnöstä. Eroon johti taas erimielisyydet jossa minä sanoin oman mielipiteeni ja mies omansa ja tämähän ei tietenkään sopinut miehelleni kun en ollut hänen kanssaan yhtämieltä niin suhde ei voi jatkua. Toisaalta olen hyvin helpottunut että suhde on loppu koska välistä tunsin olevani lintu kahlittuna pieneen häkkiin! Mitään en saanut tehdä, en nähdä kavereita, en käydä (joskus) viihteellä yms. Jos joku mies katsoikin minua niin mieheni oli mustasukkainen. Liika omistushaluisuus on alusta asti kuulunut mieheni luonteeseen. En sitä vain alkuaikoina niin huomannut tai halunnut huomata.
Luulen että mieheni oli pienimuotoinen narsisti.
Muuten meillä meni hyvin ja puhuimme (minä puhuin) kihloihin menosta ja lapsista mutta uskon ettei mieheni .. ex mieheni ollut koskaan valmis vaikka niin joskus puhui että oli valmis kihlaamaan mutta kun sanoin jotain väärää niin ei sitten kihlannutkaan. En usko että olisi koskaan kihlannut tai muutakaan.. ei ollut valmis!
Miten selvitä erosta? Tuntuu hyvältä enkä oikeastaan juurikaan mieti miestäni vaikka hän vasta pari tuntia sitten lähti. Itkin hänen lähtiessään ja varmasti itken vielä jossain kohtaa. Kertokaa te muut suhteenne lopettaneet/jätetyksi tulleet miten olette suhteen loppumisesta päässeet yli. Mitä olette tehneet yms.
Kiitos kaikille vastanneille.
Piti purkaa tämäkin johonkin!
Hyvää syksyä!
Olimme seurustelleet mieheni kanssa päälle neljä vuotta. Asuimme eri kaupungeissa ja näimme aina kun siihen oli aikaa ja rahaa. Elätin meidät mieheni huonon rahatilanteen vuoksi viimeiset 2,5 vuotta. Pienistä rahoistani (opiskelija kun olen) koitin venyttää niin että saimme kaiken tarpeellisen. Mieheni oli minua yli kolmekymmentä vuotta vanhempi ja koitti päästä eläkkeelle mistä syystä hänen rahatilanteensa on ollut huono viimeiset vuodet. Riidat jotka mieheni kanssa syntyivät olivat yleensä sitä että minulla oli oma mielipiteeni asioista ja miehelläni oma.. ja mieheni ei KOSKAAN voinut hyväksyä sitä että minä olin erimieltä. Tästä tuli ainainen tappelu. Myös mieheni aina syytti minua jokaisesta riidasta että minä aiheutin riidat ja olin kaikkeen syypää vaikka itsekkin oli ihan yhtä syypää kuin minäkin. Tuntui järkyttävältä että vaikka toinen olisi itse aloittanut riidan niin silti syytti minua ja huusi naama punaisena kuinka koitan valehdella että hän olisi MUKAMAS aloittanut riidan. Eli minussa oli vika suurinpiirtein aina. Olisi varmasti pitänyt olla aina hiljaa mutta en ole sitä tyyppiä että pitäisin suuni kiinni kun toinen alkaa laukomaan asioita mitkä eivät pidä edes paikkaansa ja syyttää minua kaikesta.
Sittemmin riitojen päätteeksi mieheni alkoi lähteä pois. Hän saattoi tulla tänään kun emme olleet nähneet kolmeen viikkoon tai peräti kuukauteen ja riidan tullessa lähteä jo parin päivän päästä kotiin! Tämä oli minusta todella naurettavaa.. miksi ylipäänsä sitten ajoi 150km tänne lähteäkseen heti seuraavana päivänä pois. Tätä riidan jälkeen lähtemistä jatkui tähän päivään asti kun lopullisesti sain tarpeekseni ja erosimme miehen pyynnöstä. Eroon johti taas erimielisyydet jossa minä sanoin oman mielipiteeni ja mies omansa ja tämähän ei tietenkään sopinut miehelleni kun en ollut hänen kanssaan yhtämieltä niin suhde ei voi jatkua. Toisaalta olen hyvin helpottunut että suhde on loppu koska välistä tunsin olevani lintu kahlittuna pieneen häkkiin! Mitään en saanut tehdä, en nähdä kavereita, en käydä (joskus) viihteellä yms. Jos joku mies katsoikin minua niin mieheni oli mustasukkainen. Liika omistushaluisuus on alusta asti kuulunut mieheni luonteeseen. En sitä vain alkuaikoina niin huomannut tai halunnut huomata.
Luulen että mieheni oli pienimuotoinen narsisti.
Muuten meillä meni hyvin ja puhuimme (minä puhuin) kihloihin menosta ja lapsista mutta uskon ettei mieheni .. ex mieheni ollut koskaan valmis vaikka niin joskus puhui että oli valmis kihlaamaan mutta kun sanoin jotain väärää niin ei sitten kihlannutkaan. En usko että olisi koskaan kihlannut tai muutakaan.. ei ollut valmis!
Miten selvitä erosta? Tuntuu hyvältä enkä oikeastaan juurikaan mieti miestäni vaikka hän vasta pari tuntia sitten lähti. Itkin hänen lähtiessään ja varmasti itken vielä jossain kohtaa. Kertokaa te muut suhteenne lopettaneet/jätetyksi tulleet miten olette suhteen loppumisesta päässeet yli. Mitä olette tehneet yms.
Kiitos kaikille vastanneille.
Piti purkaa tämäkin johonkin!
Hyvää syksyä!
Vastaukset 1
Vanhimmat
yli KOLMEKYMMENTÄ vuotta vanha :O