Avopuolisoni tekee tällä hetkellä reissuhommia eli on viikon töissä ulkomailla ja viikon kotona. Yleisestikin tää reissutyö ottaa mulla koville, koska tässä joutuu olemaan niin paljon yksin. No tästä vielä selviäisin, mutta nyt miehelläni on uusi "harrastus" joka ei sinänsä tietenkään haittaa, mutta koska hän viettää aikaa tämän harraste porukkansa kanssa aikaa käytännössä koko ajan. Kotiin tullaan vain syömään ja nukkumaan. Ensimmäisenä herätessään hän lähtee harraste hommiin ja palaa sitten taas syömään tai nukkumaan hetkeksi. Itse olen tällä hetkellä opiskelija ja aikatauluni ovat varsin joustavia ja olenkin kotona paljon.
Mitä itse tekisitte tässä tilanteessa? Rassaa tälläinen osittainen kaukosuhde homma jo tarpeeksi ja nyt sitten vielä toimin sen lisäksi vain siivoojana, kokkina, juoppo kuskina ja pyykinpesijänä.
Mitä itse tekisitte tässä tilanteessa? Rassaa tälläinen osittainen kaukosuhde homma jo tarpeeksi ja nyt sitten vielä toimin sen lisäksi vain siivoojana, kokkina, juoppo kuskina ja pyykinpesijänä.
Vastaukset 8
Vanhimmat
olin lähes samassa tilanteessa, tosin olin itse se joka oli poissa arkisin ja vain viikonloput kotona. Avovaimoni otti asian puheeksi 5:n kuukauden yksinolon jälkeen. Hän kertoi miten yksinäinen oli vaikka hänellä olikin ystäviä joita tapaili silloin tällöin, ja kulutti aikaansa harrastuksensa parissa kuntosalilla. Ja tietenkin hoiti siinä ohessa kaikki koti askareet.
Juttu tuokiomme avasi silmäni ja yhteisymmärrykseen päädyimme helposti. Lopetin reissuhommat ja nyt suhteemme on mielestäni paremmassa kunnossa kuin koskaan. Onhan se nyt vaan niin ihanaa nukkua joka yö oman kullan vieressä kotona.
Kannattaa siis ottaa asia puheeksi koska mainitsit että asia jo rassaa sinua. Keskustelemalla selviää monta
asiaa :)
Siedin, siedin ja siedin vuosia... Joskus otin puheeksi asiallisesti ja joskus kiukuttelin kun ei välittänyt lainkaan tilanteesta. Kaikkea on tullut yritettyä. Harrastukset vain vaihtuvat vaikka osa jää. Silloin kun ei harrasta näkee kavereitaan. Siitä on monta kuukautta kun viimeksi vietimme muutaman tunnin yhdessä. Olisi kiva jos edes tulisi ajoissa kotiin nukkumaan viereen, mutta tulee kun olen jo nukkumassa ja lähtee harrastuksiinsa kun en ole vielä herännyt. Jokin ongelma hänellä on eikä lainkaan anna auttaa siinä. Ero tästä varmaan tulee, koska en enään edes ikävöi. En tiedä rakastanko edes enään. Pakotan vielä itseni valittamaan viimeisen kerran tosissaan koska onhan minulla kumppanina oikeus. Se on viimeinen yritys vielä ennen eroa. Suhde kun muutenkin on ollut mielestäni aina melko yksipuoleinen ja kylmä hänen puoleltaan.
"Mitä itse tekisitte tässä tilanteessa?"
Eroaisin.
Voisit hienovaraisesti vihjata puolisollesi, että parisuhdetta täytyy hoitaa ja siihen kuluu aikaa. Asiantuntijoiden mukaan yhteistä aikaa pitäisi olla viikossa jopa 20 tuntia!
No mikset sinä hanki omaa elämää; harrastuksia, menemisiä, tekemisiä, matkoja ... ? Tee ihan niin kuin hänkin. Siis jos haluat olla virallisesti suhteessa. Jos et, niin mikä sinua estää selvittämästä tilannettasi hänelle. Ja kun näet / kuulet tuloksen, on helppo tehdä päätös johonkin suuntaan.
Asiasta on nyt keskusteltu ja saatu aikaiseksi kunnon kädenvääntö. Mies on nyt jälleen töissä tämän viikon, joten ensi viikolla varmaan sitten selviää onko asiaan tullut ratkaisua.
Toki minulla on itsellänikin monta rautaa tulessa, mutta se ei ole kyllä koskaan tullut tämän parisuhteen edelle ja niitä menoja on aina karsittu, jos on ollut tällä saralla jotain tärkeää. Täytyy nyt kuitenkin katsoa, en ole kyllä ihan vielä valmis heittämään pyyhettä kehään.
...sinua elämään kuvaelemaasi elämää?
Jos taas itse tietoisesti ja harkiten, täysin omasta vapaasta tahdostasi olet valinnut tuon "seuralaisen", lukijan on hyvin vaikea ymmärtää miksi sinä valitat.
olemme itse vastuussa omasta onnellisuudestamme.
Kumppanilta voi kysyä myös yleisellä tasolla, mitä hän avoliitosta ajattelee, mihin hän tarvitsee kumppania ja kumppanuutta, millaisia asioita näkee hyvään parisuhteeseen sisältyvän jne.
Jokainen voi kysyä näitä myös itseltään, ja pohtia, miksi antaa itseään kohdeltavan kaltoin. Miksi ei koe olevansa enemmän arvoinen. Miksi ei luota siihen, että vielä löytyy kumppani, jonka kanssa jakaa molemminpuolinen kunnioitus, yhteisiä mielenkiinnonkohteita, arvoja, yksiinmenevä huumorintaju ja pääsääntöisesti yksiinmenevä seksielämä niin kertojen kuin laadunkin osalta.
Ja jos ei löydy, yksinkin pärjää. Ei ole pelottavaa olla ja elää välillä yksinkin.