Korkea ruokakulttuuri, sen länsieurooppalainen variantti, on pääsääntöisin lähtöisin Etelä-Euroopasta, Italian ja Ranskan alueilta. Heikkilän kirjoja selaillessa huomasin suuren puutteen; italialainen keittiö on täysin sivuutettu Heikkilän kirjoissa, onko syynä tietämättömyys vai pelkästään se, että italiaiseen keittiöön kuuluu myös pasta. Pastaa ei toki tulisi ylikorostaa, mutta nimenomaan pasta sivuutettuna italialainen keittiö on VÄHÄHIILIHYDRAATTINEN, ravintoarvoltaan ranskalaista rikkaampi, raaka-aineiden saatavuus on Italian maantieteellisen sijainnin vuoksi rikkaampi. Monet ranskalaisen haute cuisine tai italiaisittain alta cucina -termistöt ovat pääsääntöisin lähtöisin ITALIASTA. Ranskalaiset lounaat tai illalliset vat suppeita verrattuna italialaisiin esimerkkeihin. Raaka-aineet, klassiset ruokalajit jne. ovat puhtaita, yksinkertaisesti valmistettuja ja nerokkaasti toteutettuja. Ja muuten periytyvät 1000 vuoden takaa. Mikäli syynä on pasta, nuo kaksi ovat todella ignorantteja.
On aika yksisilmäistä, että Heikkilät esiintyvät ravinnon asiantuntijoina eivätkä ole maininneet sanaa italialainen keittiö kertaakaan kirjoissaaan :=)). Ei luo uskottavaa kuvaa tekijöiden . Ranskalainen keittiö on rajoittuneempi. Tunnen tämän alueen paremmin kuin omat taskuni ja taidampa varastaakin tämän idean niin, etteivät rahanahneet Heikkilät sitä pysty tekemään. Vähähiilihydraattinen mediterranean dieetti. Siitä eivät nämä Heikkilät tiedä MITÄÄN.
Lähdempä käymään suuren suuren kustantanjan luona...
Ehkä Rasalaksen olisi kannattanut alusta alkaen seurata länsieurooppalaista ruokakulttuuria "ajassa", eikä jäädä yksisilmäisesti ranskalaisen keittiön vangiksi, ranskalainen keittiö on nykypäivänä korkeassa keittotaidossa loppuun kaluttu luu. Tai jos tehdään kompromissi, ranskalaisen keittiön ylikorostus Heikkilän kirjoissa on moukkamaista. Eli entisestä chic -keittiöstä tulee junttiakin juntempaa, moukkamaista kun ei nähdä muuta metsää puilta.
On aika yksisilmäistä, että Heikkilät esiintyvät ravinnon asiantuntijoina eivätkä ole maininneet sanaa italialainen keittiö kertaakaan kirjoissaaan :=)). Ei luo uskottavaa kuvaa tekijöiden . Ranskalainen keittiö on rajoittuneempi. Tunnen tämän alueen paremmin kuin omat taskuni ja taidampa varastaakin tämän idean niin, etteivät rahanahneet Heikkilät sitä pysty tekemään. Vähähiilihydraattinen mediterranean dieetti. Siitä eivät nämä Heikkilät tiedä MITÄÄN.
Lähdempä käymään suuren suuren kustantanjan luona...
Ehkä Rasalaksen olisi kannattanut alusta alkaen seurata länsieurooppalaista ruokakulttuuria "ajassa", eikä jäädä yksisilmäisesti ranskalaisen keittiön vangiksi, ranskalainen keittiö on nykypäivänä korkeassa keittotaidossa loppuun kaluttu luu. Tai jos tehdään kompromissi, ranskalaisen keittiön ylikorostus Heikkilän kirjoissa on moukkamaista. Eli entisestä chic -keittiöstä tulee junttiakin juntempaa, moukkamaista kun ei nähdä muuta metsää puilta.
Vastaukset 7
Vanhimmat
korvaa mattilan ja Vanttajan talimakkaran iloinen tirinä takapihan grillissä , joka kuumenee kilpaa ryssän vosun hermojen kanssa ?
Olen samaa mieltä. Italialaisessa ruoassa on terveellisemmät raaka-aineet. Ei ainakaan minkään kustantajan (he ovat vielä ns. ruokakustantajia) olis kannattanu täysin sivuuttaa ja ylenkatsoo sitä ruokakulttuuria. Se on tosi iso virhe ja kertoo rajoittuneisuudesta.
On muuten ristiriidassa noin muuten ton Heikkilän avarakatseisuuden kanssa.
hyvinhän tuo sinunkin kirjailijanurasi alkaa, esipuhekin on jo valmiina, vain kustantaja puuttuu. ihmeellistä, eikö maaimassa ole kuin kaksi keittiötä. luulempa, yhtään vähättelemättä kummankaan mainitsemasi keittiön ansioita, tuskin suurin osa 6miljardista ihmisestä on edes kuullut kummastakaan. on muitakin tapoja valmistaa ruokansa kuin edellämainitut, paikalliset olot ja perinteet vaikuttavat sekä ekonomiset ynnä logistiset rajoitteet määräävät sen mitä ihminen voi missäkin syödä. elikkä on pelattava niillä korteilla jotka on saanut. tuskinpa heikkilä on patenttia hakenut näkemyksilleen ja kirjoilleen joten terveyttä edistävä kirjoittelu on tervetullutta, onnea vaan.
On maailmassa muitakin suuria keittiöitä, kuten aasialainen. Juuri samaa ihmettelen Heikklöiden suhten itse, onko olemassa maailmassa vain yksi keittiö.
Ei muuten, mutta on ihmettänyt tuo absoluuttinen vouhotus jota heikkilän vaimo ainakin dojolaisissa harrastaa. Kaikki samat "lainalaisuudet" löytyy muista keittiöistä, eli ruoka-aikojen noudattaminen, valmistusperinteiden kunnioittaminen jne. Ex-dojolaisena voin sanoa, että nauratti tuo rva heikkilän harhaluulo, että siinä ranskalaisessa olisi jotain niin ainutlaatuista.
Toistan, että kertoo rajoittuneisuudesta, ei muusta ja se oli vaan pettymys.
eli juuri Heikkilät tai ehkä enemmänkin sen hemmon vaimo on vakuuttunut siitä, että maailmassa on vain yksi keittiö. Sotii musta kyllä ihan Heikkilää itteään vastaan, sorry vaan.
En saanut kenkää, ymmärsin lähteä itse kun rupesi imelyys pistämään silmään. Imelyys muuten on hauska termi kun ajattelee, että imelyyttä vastaan Dojossa noin konkreettisesti taistellaan eli sitä sokeria vastaan.
Imelyydellä imelyyttä vastaan :D
Ei asiallisen kriittisesti sanottuna on joka tapauksessa suuri puute Heikkilän kirjoissa sivuuttaa laaja ja monipuolinen vhh-ruokavalio, välimeren dieetti. Taitaa silti olla sen toisen dojon päähenkilön kritiikittömyys joka on aiheuttanut heidän ranskalaiseen keittiöön jämähtämisen.
Kaikissa menetelmissä on puutteensa ja hienoutensa. Luulisin, että kunkin maan ruokakulttuuri perustuu paikallisuuteen eli siihen että ruuassa käytetään sitä, mitä saatavissa on ollut. Heikkilän näkökulman ymmärrän, hän keskittää sanomansa suomalaiselle perusläskisoosin-muusinsyöjille. Niinpä Heikkilän teoria ei päde niin yksi yhteen jossain muualla kuin Suomessa ja muissa Pohjoismaissa, vaan mielestäni täytyy ottaa samansuuntainen mutta täydentävä ruokateoria selittämään kansakuntien ruokavalioiden eroja ja niiden vaikutuksia terveyteen.
Keskityn itse välimerellisen ruokavalioon sen tuntevana, sitä kokkaavana ja paikanpäällä asuneena olen miettinyt tätä samaa: miksi italialaiset eivät ole niin sairaita kuin suomalaiset, vaikka syövät miten syövät ja tupakoivat huomattavasti enemmän? Teoria saattaa olla, että ruokavalio siellä on lähempänä Montignacin GI-periaatetta kuitenkin. Italialaisten ruoka sisältää pääasiassa tomaattia (joka juuri kypsennettynä erittäin antioksidanttinen, suoranaista syöpälääkettä) ja muita kasviksia, varsinkin sipulia ja valkosipulia, peruna ja maissi on harvinaisempi ruoka-aines (tosin sitä viljellään paljon pohjoisessa - vientiin ehkä???)). Lihan ja kalan käytössä ei ole mielestäni niin paljon eroa suomalaisiin nähden, paitsi yhdessä asiassa:
Suomessa liha on syöty perinteisesti aina jauhokastikkeen kanssa ja perunoiden jne kanssa. Italiassa liha tulee lihana ja kala kalana ilman kastiketta ja perunoita, eikä jauhoja käytetä juuri ruuanlaittoon leipomista lukuunottamatta.
Pastaa ja pitsaa kyllä syödään, mutta selittäsikö kuitenkin kasvisten (ja viinin???) suuri osuus sen, että tuo pasta ei niin suuresti pääse vaikuttamaan kokonaistilanteeseen? Montignac nimen omaan käski (hän on kuollut 22.8.2010, RIP) syödä runsaasti kasviksia epäterveellisten ruoka-ainesten lisukkeena, jotta tärkkelys ei pääse imeytymään niin helposti kuin tyhjään mahaan. Lisäksi italialaiset syövät paljon leivonnnaisia ja valkoista leipää, ainakin maaseudulla. Tosin maaseudulla ihmiset ovat tukevampia kuin kaupungeissa ja ihmiset sielläkin ikääntyessään lihovat roimasti. Vanhat ihmiset ovat mielestäni jopa lihavampia Italiassa kuin suomessa. Ehkä vuosikymmenten pastakuuri kuitenkin lopulta nujertaa sokeritasapainon? Vanhoilla tuppaa ruokavalio sielläkin yksipuolistumaan, syödään pelkkää pastaa, kun se on halpaa ja helppo laittaa. Kuten täällä pottuja.