Onko vanhempi nainen paras pojalleni?

"Miten suhde toimii, kun ikäeroa on "väärään suuntaan"?"

Miten niin "väärään suuntaan"? Kuka sen muka päättää, että kumpi saa olla vanhempi osapuoli? Eiköhän se ole parin oma asia, jos kerran yhdessä viihtyvät? Se että miehen kuuluu jonkun mielestä olla vanhempi ei tarkoita että kaikkien pitäisi niin elää. Eihän ikäeroa ole edes paljon, jos poikasi on jo kolmekymppinen ja nainen 35v.

"Miksi he eivät mene kihloihin ja naimisiin osoittaakseen suhteen vakavuutta? (Asumme seudulla, missä avoliitto vielä "tuomitaan".)"

Elämää ei pidä elää "mitä ne muutkin ajattelee" -tyylillä, vaan ihan itseä varten. Poikasi varmaan menee naimisiin kun molemmat ovat siihen valmiita. Se on ihan yksi ja sama mitä joku muu avoliitosta ajattelee. Sekin on parin oma asia, ei muiden.

"Jos nainen omistaa asunnon, miehellä on aika turvaton asua siinä. "

Yhtä turvatontahan se olisi naiselle muuttaa miehen asuntoon. Ymmärrän että olet huolissasi pojastasi, mutta miksi sen naisen pitäisi aina olla turvattomampi osapuoli? Eiköhän niitä vuokra-asuntoja saa, jos suhde joskus poikki menee, vaikka pk-seudulla niistä onkin pulaa.

Minua vähän hämmästyttää se että murehdit niin kovasti mahdollisesta erosta. Eikö se ole parempi olla nyt onnellinen suhteessa ja murehtia erosta sitten jos sellainen joskus tulee, kuin että olisi kokonaa ilman suhdetta ja kärsisi yksinäisyydestä. Poikasi varmasti kaipaa naista rinnalleen, vaikka sinä haluaisitkin suojella häntä sydänsuruilta. Hän on aikuinen ihminen. Jos ei ota koskaan riskejä, ei voi mitään saadakaan.

"Tuntuu että "leikkivät" kotia."

Miten niin leikkivät? Eiköhän kaksi aikuista, jo yli 30-vuotiasta ole suhteessa ihan vakavissaan. Kuinka vanhoja heidän pitäisi mielestäsi olla, jotta kyseessä ei olisi vain leikki? Toistan: poikasi ei ole mikään pikkupoika tai teini, vaan 30-vuotias mies.

"mutta mitään lapsenlapsia en odota"

Edelleenkin: Asia ei ole sinun päätöksesi, vaan pariskunnan oma asia. Jos he haluavat lapsia, he hankkivat niitä, halusit sinä lapsenlapsia tai et.


Tuntuu siltä että pidät poikaasi vieläkin ihan lapsena, vaikka hän on jo aikamies. Murehdi vähemmän ja anna poikasi hoitaa itse omat suhteensa.

Kirjoitat tyypillisen äidin fiiliksistä. Niillehän ei mitään voi. Vanhempi kantaa aina tavalla tai toisella huolta jälkeläisistään eikä siinä ole mitään kummallista. Elämää ei kuitenkaan voi elää toisen puolesta eikä tietää etukäteen miten elämä menee. On vain luotettava siihen, että kullakin ihmisellä on eväät selviytyä myös elämän vastoinkäymisistä ja pettymyksistä, silloinkin kun/jos niitä sattuu kenties useampi peräjälkeen.

Vanhempana sinulla on "velvollisuus" päästää lapsesi kokemaan oma elämänsä, kaikkinen iloineen ja suruineen. Sen jälkeen sinulla on "velvollisuus" huolehtia itsestäsi, omasta asenteestasi jne. jolla silläkin on merkitystä aina kun tapaat lapsesi. Äiti joka kantaa näkyvästi ja kuuluvasti huolta lapsestaan vaikuttaa totta kai myös sen lapsen ajatuksiin itsestä. Mieluumminhan meistä jokainen tuntisi olevansa vanhempiensa luottamuksen arvoinen. Ehkä sinunkin epävarmuutesi pitää yllä myös poikasi epävarmuutta oman selviytymisensä suhteen - niin aikuinen kuin hän jo onkin.
Ehkä siitä johtui se uhmakin. Hän uskalsi tunnustaa valintansa vasta viime tipassa ja kertoi sen uhmakkaasti, koska tietää mitä sellaisen asian kuuleminen kotona aiheuttaa. Uhma oli viesti siitä, että hän on jo päättänyt asian (ja ihan itse).

Naimisiinmenot ja lasten hankinnat ovat tietysti pariskunnan yksityisiä asioita.
Sinun vanhempana kannattaa valmistaa itseäsi myös ajatukseen, ettei sinun poikasi mene ehkä koskaan naimisiin tai tee omia lapsia, sillä nekin vaihtoehdot ovat mahdollisia vaikka ne sinusta tuntuisivat täysin järjettömille. Jos poikasi ja hänen kumppaninsa viihtyvät kaksin, se on heidän asiansa. Heidän velvollisuutensa on ainostaan vastaanottaa läheistensä suru ja pettymys silloin kun he päätyvät ratkaisuun joka ei vastaa ympäristön odotuksiin.

Mutta lienee liian aikaista "tietää" vielä mitään edes siellä sisällä heidän suhteessaan. Antaa heidän nyt elää arkeaan ja tutustua toisiinsa kunnolla. Varmasti talon hoitamisessakin on jo niin paljon uutta tekemistä, että kaikki muu saa nyt olla vähän aikaa. Toisaalta talossa on tilaa muillekin, joten perheen perustaminen on helpompaa kuin vaikkapa kerrostalokolmiossa...
Eikä liene mahdotonta että he päättäisivät virallistaa liittonsa vaikka jo jouluna tai ensi kesänä. Kukapa sitäkään etukäteen voisi tietää!

Olkaa vanhemmat luottavaisella mielellä poikanne uuden onnen suhteen! Se auttaa häntäkin onnistumaan.

Just joo.. Poikasi on aikuinen ihminen ainakin ikänsä puolesta ( ? ) ja 5v sinne tai tänne on yks hailee.
Onneksi et ole t- anoppini.

"se suhteen loppuminen pelottaa jaonko se suhde edes onnellinen? "
Niin, tohon pitäs olla selvännäkijä ja kukaan kai ei ole. Vaikka ois aina läheisistään huolissaan niin ei auta kun antaa niitten tehä omat ratkasunsa ja olla tukena jos käy huonosti.
Suhde ja sen eteneminen muitten mielestä ei kuulu muille: heille se voi olla ilman naimisiin menoa ja lapsiakin etenevä ja oikea. On lapsellinen ihmisten kuvitelma että ainoa oikea tapa "edetä" on vaan mennä naimisiin ja hankkia lapsia, etenkin kun se usealle tuntuu nimenomaan syy jämähtää hinnalla millä hyvänsä koska eteenpäin meno pelottaa.

Kenelle heidän pitää suhteen vakavuus osoittaa? Ei se kuulu muille kun heille, ja eiköhän he osoita sen toisilleen.
Toisten elämää ei voi elää, mikään ei ole varmaa. Elämä on sarja luopumisia ja se voittaa eniten, joka osaa päästää irti.
Joten elä vaan omaa elämääsi, älä murehdi liikoja, ja katso mitä tuleman pitää. Ehkä erot ottavat koville, mutta onhan poikasi selvinnyt aijemmistakin, ehkä hän on jo aikuistunut ja osaa suhtautua asioihin vähemmän dramaattisesti, kipeisiinkin.

Anna heidän elää elämäänsä, ja elä itse. siinäpä se :)
Ole huoletta, asiat selviävät kyllä myös ajan kanssa aina :)

Vanha nainen? Poikasi on 30 ja nainen 35. Viiden vuoden ikäero ei ole yhtään mitään enää aikuisiässä. En ymmärrä ongelmaasi...