Olen ihmetellyt miksi niin useat naiset haluavat sen mustasukkaisen
ja muutenkin rajumman elämäntavan omaavan miehen?
Vaikuttaako lapsuus, omat vanhemmat, vai mikä muu?
Antaako tuollainen käytös kuitenkin aikuisena sitä turvallisuuden
tunnetta ja jos näyttää noin näkyvästi sen omistushalunsa jotenkin
haluttavampi tai kiinnostavampi?
Mun avioliiton jälkeinen eka suhde, tai oikeastaan vain
keskustelusuhde paremminkin, ei muuta, oli
naisen kanssa jonka oma isä esimerkiksi ei ollut
ollenkaan läheinen, eikä antanut minkäänlaista isällistä
turvaa eikä läheisyyttä lapsilleen.
Päinvastoin lapsuus oli oli ollut jatkuvaa pelkoa,
turvatonta ja väkivaltaista.
Hänen ex- miehensä oli erittäin väkivaltainen ja mustasukkainen
ja hänellä pitkä rikoskierre takana.
Tämä jälkimmäinen naisystävä taas, jonka kanssa minulla oli
oikea seurustelusuhde ja suhde muutenkin läheinen ja lämmin,
oli ollut lämmin suhde molempiin vanhempiinsa, niin isäänsä
kuin äitiinsä.
Mutta hän valitsi kuitenkin tuon mustasukkaisen ja
rajumman ihmistyypin seurustelukumppanikseen minun jälkeeni/sijaani,
vaikka mahdollisuus olisi ollut palata luoksenikin ja hän sitä
selvästi myös harkitsi.
Itse olen yleensä rauhallinen, enkä ole mustasukkainen,
olen tottunut luotamaan ihmiseen.
Olenko siis liian tylsä?
ja muutenkin rajumman elämäntavan omaavan miehen?
Vaikuttaako lapsuus, omat vanhemmat, vai mikä muu?
Antaako tuollainen käytös kuitenkin aikuisena sitä turvallisuuden
tunnetta ja jos näyttää noin näkyvästi sen omistushalunsa jotenkin
haluttavampi tai kiinnostavampi?
Mun avioliiton jälkeinen eka suhde, tai oikeastaan vain
keskustelusuhde paremminkin, ei muuta, oli
naisen kanssa jonka oma isä esimerkiksi ei ollut
ollenkaan läheinen, eikä antanut minkäänlaista isällistä
turvaa eikä läheisyyttä lapsilleen.
Päinvastoin lapsuus oli oli ollut jatkuvaa pelkoa,
turvatonta ja väkivaltaista.
Hänen ex- miehensä oli erittäin väkivaltainen ja mustasukkainen
ja hänellä pitkä rikoskierre takana.
Tämä jälkimmäinen naisystävä taas, jonka kanssa minulla oli
oikea seurustelusuhde ja suhde muutenkin läheinen ja lämmin,
oli ollut lämmin suhde molempiin vanhempiinsa, niin isäänsä
kuin äitiinsä.
Mutta hän valitsi kuitenkin tuon mustasukkaisen ja
rajumman ihmistyypin seurustelukumppanikseen minun jälkeeni/sijaani,
vaikka mahdollisuus olisi ollut palata luoksenikin ja hän sitä
selvästi myös harkitsi.
Itse olen yleensä rauhallinen, enkä ole mustasukkainen,
olen tottunut luotamaan ihmiseen.
Olenko siis liian tylsä?
Vastaukset 4
Vanhimmat
Tekee mieli olla vähän tyly, joten anteeks jos loukkaan.
Ei kaikki naiset todellakaan tietoisesti "halua" jotain "mustasukkaista ja rajua" miestä. Sulla on käynyt ilmeisen huono säkä tai sitten sä yhdistelet piuhoja vähän liiankin herkästi ja näet samoja juttuja joka naisessa jonka eteen joudut.
Ehkä sä olit "tylsä" noiden kahden...anteeks kolmen silmissä.
Ehkä sä itsekin retkahdat aina samanlaisiin naisiin, joten lopputulos on mitä on ja niiden seuraavat (sun jälkeen) on mitä on...
ja rauhallinen, joskus kykenemätön empatiaan. isäni oli väkivaltainen, rikollinen juoppo, mutta lämmin ja välittävä osasi myös olla. kaikki ei oo mustavalkoista! mut kyl on tyhmä muija jos ei lapsuuden virheistä opi mitään. en ottais renttua koskaan vaivoikseni.
Tuo viimeinen suhde tässä askarruttaa, muista ei ole jäänyt mitään "hampaankoloon", pitkä avioliittokin päättyi kaikessa yhteisymmärryksessä lopulta, vaikka itse olinkin eron alkuunpaneva osapuoli.
Tarkoitan tuolla rauhallisuudellani sitä, että en halua mitään ylimääräistä dramatiikkaa elämään esim. turhien riitojen muodossa, niihin ei jaksa tuhlata voimavaroja koska niitä tarvitaan muuhun elämässä.
Tietenkin joskus tulee erimielisyyksiä se on selvä ja ne pitää selvittää.
Harrastus ja oma elämänmuoto pitää kyllä sen verran liikkeessä, että se on vastapainoa tuolle luonteen rauhallisuudelle.
Rehelisesti jos sanon,kyllä lapsuudella on jotakin merkitystä elämässä ja parisuhteessa ja valinoissa.
Itse olen joutunut käymään läpi omaa elämää ja huomannut suhteissa,että olen ihastunut ja rakastunut saman kaltaisiin miehiin..Elämä nuoruudessani ei ollut helppoa ja isä oli saman tyylinen kun ne miehet minulla...
Toki,ei varmaan kaikkilla ole samoin kännyt,eli en yleistä asiaa..
Ja jos puhutaan lapsuudesta. Vanhemat on kasvatajia ja jokainen lapsi ottaa mallin heistä ..
Joten ei omana kovin kauvaksi puusta putoa..