Saanko olla pahoillani, koska mielestäni äitini vähättelee ( ja on aina vähätellyt) tekemisiäni ja jollain tavalla aina dissaa minua? Hän ei ole paha ihminen , eikä vihaa minua. Kuitenkin, minulla on siitä paha mieli ja usein tavatessamme kiinnitän huomioni vain negatiivisiin huomautuksiin vaatteistani, ulkonäöstäni, 'ethän yhtään liho'-kommentteihin... Nykyään välttelenkin hänen näkemistään. Hänkin mielestäni välttelee minua, esim. ei soita yms. Pelkääkö hän minua? Olen aika äänekäs ja räväkkä sosiaalinen persoona, mutta tämä asia on vaivannut minua jo pitkään. Saatan hermostua helposti hänen sanomisistaan, ja sitten vain lähden tilanteesta. Olen masentunut, ja minulla on äärimmäisen huono itsetunto. Tämä äiti asia vaivaa minua, koska en koe itseäni rakastetuksi tai hyväksytyksi. Koen itseni jotenkin huonoksi verrattuna sisaruksiini. Luulen että asia paranisi paremman äiti-suhteen myötä. En uskalla puhua hänen kanssaan tilanteesta, koska uskon hänen vähättelevän tai luulevan että 'heitän läppää'. Olenhan hyvä tyyppi. Päällisin puolin, sisältä olen murskana. Mitä mä teen?
Vaikea suhde äitiini..
Aries -78
5768
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 5
Vanhimmat
Juuri itse aloitin terapian, kun tuntui että en jaksa enää yhtään mitään. Minulla myös samankaltainen suhde äitiini. Otan hänen sanomisensa aina niin tosissaan ja pahoitan mieleni. Terapeuttini sanoi pitkän keskustelun jälkeen, että minulla on läheisriippuvuus. Ja toden totta, kun hän sen ääneen sanoi, oli minun pakko myöntää, että niinhän se on. Avainasiaksi minulle tuli kysymys: Voiko arvokasta ihmistä kohdella noin? Eli löysin sisältäni tunteen, etten oikeasti ole arvokas ja minulle voi sanoa ja tehdä mitä vain. Nyt olen aloittanut työskentelyn päästäkseni "kuiville". Pääsisit varmaan asiassa eteenpäin, jos etsisit kirjallisuutta ja testejä netistä ja sen perusteella eteenpäin? Eikä hyvää terapeuttia voita mikään :-)
Hyvää Syksynjatkoa ja toivottavasti löydät ratkaisun ongelmaasi!
Seuraavan kerran äitisi arvostellellessa sinua tai heittäessään mielestäsi negatiivisia lauseita, yksinkertaisesti ilmoitat että et halua kuulla niitä enää.
"Kuulehan äiti, sinun kommenttisi vaatteistani, ulkonäostäni, tekemisistäni ovat loukkaavia. Ole hyvä ja lopeta ne. Minä, sinun kasvattamasi ihminen, olen nyt omillani ja oletko sattunut huomaamaan että pärjään täysin hyvin. Joten nauti ja ole iloinen saavutuksistani. Minäkin olen. Käytän elämiseeni niitä eväitä joita sinä itse olet aiemmin minulle antanut. Minun mielestä ne ovat loistavia. Eiko sinunkin? Joten täysin tarpeetomasti latelet noita ilkeita huomautuksia. Niiden aika on ohi. Tästä päivästä lähtien en halua kuulla yhtä ainoaa typerän loukkaavaa mainintaa enää. Ymmärrätko? "
Ei muuta. Jätä asia hautumaan ja vauhda puheenaihetta: Satuitko äiti huomaamaan että Kinossa menee uusi elokuva? jne. jne
Että lapsesta tulee parempi ja koulutetumpi kuin itsestään ja teet äidillesi selväksi että et tule sietämään vähattelyä ja jos äitisi ei usko niinälä ole missään tekemisissä hänen kanssaan tai selvitätte puhumalla tämän asian jos siitä ei tule mitään niin tee niikuin aikaisemmin sanoin. Jos ette tule toimeen keskenänne niin ei kannata olla toisten kanssa tekemisissä.
kiitos avustanne. juuri arvoton olo minulla on- jo edes oma äiti ei hyväksy, miten kukaan muukaan sitten? hazelred: mitä tarkoitat testeillä? hyvää syksyä!
enää sitä testiä minkä aikoinaan tein, mutta tältä sivulta löytyy paljon tietoa aiheesta:
http://www.naistenkartano.com/elamanhallinta/riippuvuudet/
mm. Antti Heikkilä on kirjoittanut kirjan Riippuvuus, valheiden verkko. Sekin kannattaa lukea.
Onnea ja voimia matkalle!