menemästä takaisin koulunpenkille?
Mikä sinua estää
-5
28213
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Turvaa tilisi vahvistamalla puhelinnumerosi. Voit silloin palauttaa unohtuneen salasanan tekstiviestillä.
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 28
Vanhimmat
*
Niin?
En opi siellä mitään. Jokin määrittelemätön oppimishäiriö sen täytyy olla.
jos asiat olisivat toisin eli oppisin normaalisti, niin en kai muuta tekisikään, kuin istuisin koulunpenkillä.
tarkkaavaisuus-ja keskittymishäiriöt. Mutta niin sitä vaan koulunpenkkiä tulee kulutettua.
Joten ajattelisin, että jos tiedät, että sulla on joku oppimishäiriö, niin sä voit 'pakottaa' ittes oppimaan. Ei se tietty ilmaiseksi tule, että sen eteen pitää kyllä töitäkin tehdä, mutta ei se oppimishäiriö ole este, jos sitä ei itselleen sellaiseksi tee.
Ei muutaku kouluun, jos siltä tuntuu.
ne koulussa sulle kertoo... ja hakevat sulle sopivat oppimismenetelmät.
että ei tunnu, koska asiat ovat, miten ovat.
on sopivin oppimismenetelmä?
en mä luennoista tai lukemisesta saa mitään irti. Teen oikeastaan vaan tehtäviä, ja moneen kertaan. Tietysti on labratyöt erikseen, jotka on sitä mun ominta alaa, siellä ei tarvi edes yrittää keskittyä kuuntelemiseen, saa vaan tehdä ja jos jtn ei tajua, niin sitten voi kysyä.
Ja meil on kyl hyvä luokka, että muut kyllä auttaa luokan pappaa :)
luultavasti köyttää tuoliin kiinni, niin ymmärtäisin siinä sen 6?7?8? tuntia pysyä. Hirvittää ajatellakin jotain pakkoistumista yhdessä kohtaa.
jouduin tuossa pari tuntia istumaan ja huomasin jälkikäteen, että olin suunnilleen mennyt huomaamattani makuuasentoon. Onneksi en sentään laittanut jalkojani pulpetille. Katsoin muita, niin kaikki olivat selkä suorana ja korvat pystyssä samaan aikaan, kun itse huokailin ja katselin ulos ikkunasta...
käytännössä taas liian aikainen ajankohta.
Tällä alalla jatkuva kouluttautuminen ja tietojen päivittäminen on elinehto.
hirveä sääli aina, jos joku joutuu sekä opiskelemaan, että tekemään töitä. Se tuntuu raskaalta.
..koska pidän alastani ja haluan oppia siitä uutta ja päivittää tietojani. =) Minulle työ yhdistettynä opiskeluihin on ihanteellinen tilanne.
työ ja opiskelu antaa vastapainoa toisilleen... toki sitten muille harrastuksille jää vähemmän aikaa, jos sitä jää ollenkaan.
Paitsi se että juuri siltä penkiltä nousin ja haluan vähän verrytellä kun on paikat ihan jumissa.
Näyttää siltä että ihminen ei tuu valmiiksi: homeisia äijänkäppyröitäkin raahataan uusiutumaan.
jonkinlainen aggressio, jos joudun edes ekaluokan oppikirjan ottamaan käteen. Kaikki on yhtä sotkua minun silmissäni.
että mulla on ollut ongelmia opiskelumotivaation kanssa. Oppiminen on kivaa, mutta opiskelu ei :-)
Opiskelin ulkoa ohjatusti, eli työnantaja kertoi mitä mun rauhaan kuului sillä saralla. Sain toki itse valita, opiskelenko ja säilytän työpaikkani vai jätänkö väliin sekä opinnot että työnteon.
Opiskelen itsekseni jatkuvasti kaikenlaista ammattiini liittyvää, mutta substanssiosaamisen päivittäminen on eri asia kuin muodollisen osaamisen hankkiminen, sekö sisällöllisesti, että opiskelun luonteen osalta.
Yleensä ihmisiä estää toimimasta heidän oma sisäinen käsijarrunsa. Kun auton pysäköi jyrkkään ylämäkeen niin kaikki on sen yhden jarrun varassa. Esim. formulakuskimme ei lähde liikkeelle ennen kuin edessä oleva auto on poistunut ja tie edessä on vapaa. Hän ottaa siinä paikassa taksin.
Itse tietenkin pysäköin mihin lystään, sillä olen huomattavasti keskivertoa parempi kuski.
sen käsityksen, kuin kaikilla olisi samat valmiudet opiskella, mutta näinhän asia ei ole. Jossain ulkomailla on tajuttu liikkumisen ja opiskelun yhteensoveltuvuus, mutta Suomessa pakotetaan ihminen yhteen paikkaan liikkumattomaksi ja oletetaan, että tuloksia syntyy.
siks haenkin yhteishaussa :)
Minun on vaikeaa kuvitella, mitä konkreettista hyöytyä minulle olisi nykyisessa työssäni jatko-opinnoista. Eikä uranvaihtokaan houkuttele. Voisihan sitä tietysi omaksi ilokseen opiskella vaikka jotain uutta kieltä, mutta luonnollinen laiskuuteni estää sen ilman selvää tavoitetta.
mielenkiintoista ammattia.
Kansalaisopiston kursseilla kylläkin käyn
...työ, perhe ja harrastukset vievät kaiken ajan.
raha ja innon puute...
mikä oikeasti tekee tenää, on talousasiat. Toinen kiusanhenki on oppimistapa ja opiskelun mielekkyys, eli pelkkä koulunpenkin kulutus saa harkitsemaan itsemurhaa muutamassa kuukaudessa. Ratkaisu molempiin on oppisopimus, mikä tässä onkin hiljalleen kehittymässä suunnitelmaksi asti.
Ai niin, se vastaus. Ei mikään estä :)
opiskelemaan eli ei mikään :)