niin, minulla taitaa olla ongelma. Olen ajautunut seksisuhteeseen miehen kanssa. Tunsimme toisemme ennestään, ja kun erosin pitkäaikaisesta suhteestani, meillä alkoi sitten jossain vaiheessa tällainen suhde...
en tosin ole aiemmin ajatellut, että mikä suhteemme on. Olemme tapailleet viikonloppuisin (muutaman kerran muulloinkin) n. puolen vuoden ajan, ja täytyy myöntää että pääasiassa seksin merkeissä. Olen tähän asti vain mennyt enempiä miettimättä, kun viihdyn hänen seurassaan.
Ja toisaalta tämä on sopinut itsellenikin... Yksin oleminen/asuminen on tehnyt hyvää pitkän suhteen jälkeen, enkä edes haluasi vielä välttämättä suhdetta jossa nähtäisiin joka päivä tms.
Tietääkseni hänelläkään ei ole muita suhteita (tämä on melko varmaa). Mutta nyt olllaan varmaankin tultu tyypilliseen tilanteeseen; olen alkanut pelkäämään, että hän löytää jonkun toisen.. ja minä olen hänelle vain pelkkää seksiä ja ajanvietettä.
Juttelemme paljon kaikesta mahdollisesta, ja joskus hän on sanonut, että "sinä voisit olla sen ja sen kanssa hyvä pari"! tuo tuntuu minusta todella pahalta. Ei kai ihmiselle, jos hänestä tykkää, sanota noin...??? tosin en ole täysin varma ovatko nuo vain jotain vitsiä..
Minulle on siis tainnut tulla jo tunteita mukaan (ja ehkä niitä oli jo alusta asti..), koska tuollainen tuntuu pahalta ajatellakin, että hän olisi jonkun muun kanssa, tai että hän "tyrkyttää" minua jollekin muulle.
Emme ole puhuneet yhtään, että mikä suhteemme oikein on. Joku sellainen kai, että tapaillaan vaan ja katsotaan miksi tämä kehittyy..sellaisena olen tätä itsekin pitänyt.
Mutta siis... pitäisikö minun ottaa puheeksi tämä asia?? että minulla on tunteita häntä kohtaan, ja en halua edes katsella muita. Ja että minusta tuntuisi pahalta, jos hän katselisi koko ajan samalla muitakin sillä silmällä..
Tuntuu vain niin typerältä alkaa tuollaista puhumaan...
Olisi kai vain parempi antaa ajan kulua, ja katsoa miksi tämä kehittyy. vai.??
Itsestäni vain tuntuu, että tunteita on jo sen verran ja jos hän ei tunne samoin, niin turha kai minun on enempää itseäni satuttaa. eli kannattaisko pistää poikki... tosin en sitä haluaisi:(
Ja itseasiassa tuntuu etten enää kestäisi toista hylkäämistä tässä tilanteessa. Edellinen mieheni jätti minut toisen takia, ja siitä toipuminen on ottanut todella koville.
kertokaa viisaammat, ja samassa tilanteessa olevat, että mitä minä tekisin..?? ja kokemuksia miten olette tällaisen ratkaisseet...
en tosin ole aiemmin ajatellut, että mikä suhteemme on. Olemme tapailleet viikonloppuisin (muutaman kerran muulloinkin) n. puolen vuoden ajan, ja täytyy myöntää että pääasiassa seksin merkeissä. Olen tähän asti vain mennyt enempiä miettimättä, kun viihdyn hänen seurassaan.
Ja toisaalta tämä on sopinut itsellenikin... Yksin oleminen/asuminen on tehnyt hyvää pitkän suhteen jälkeen, enkä edes haluasi vielä välttämättä suhdetta jossa nähtäisiin joka päivä tms.
Tietääkseni hänelläkään ei ole muita suhteita (tämä on melko varmaa). Mutta nyt olllaan varmaankin tultu tyypilliseen tilanteeseen; olen alkanut pelkäämään, että hän löytää jonkun toisen.. ja minä olen hänelle vain pelkkää seksiä ja ajanvietettä.
Juttelemme paljon kaikesta mahdollisesta, ja joskus hän on sanonut, että "sinä voisit olla sen ja sen kanssa hyvä pari"! tuo tuntuu minusta todella pahalta. Ei kai ihmiselle, jos hänestä tykkää, sanota noin...??? tosin en ole täysin varma ovatko nuo vain jotain vitsiä..
Minulle on siis tainnut tulla jo tunteita mukaan (ja ehkä niitä oli jo alusta asti..), koska tuollainen tuntuu pahalta ajatellakin, että hän olisi jonkun muun kanssa, tai että hän "tyrkyttää" minua jollekin muulle.
Emme ole puhuneet yhtään, että mikä suhteemme oikein on. Joku sellainen kai, että tapaillaan vaan ja katsotaan miksi tämä kehittyy..sellaisena olen tätä itsekin pitänyt.
Mutta siis... pitäisikö minun ottaa puheeksi tämä asia?? että minulla on tunteita häntä kohtaan, ja en halua edes katsella muita. Ja että minusta tuntuisi pahalta, jos hän katselisi koko ajan samalla muitakin sillä silmällä..
Tuntuu vain niin typerältä alkaa tuollaista puhumaan...
Olisi kai vain parempi antaa ajan kulua, ja katsoa miksi tämä kehittyy. vai.??
Itsestäni vain tuntuu, että tunteita on jo sen verran ja jos hän ei tunne samoin, niin turha kai minun on enempää itseäni satuttaa. eli kannattaisko pistää poikki... tosin en sitä haluaisi:(
Ja itseasiassa tuntuu etten enää kestäisi toista hylkäämistä tässä tilanteessa. Edellinen mieheni jätti minut toisen takia, ja siitä toipuminen on ottanut todella koville.
kertokaa viisaammat, ja samassa tilanteessa olevat, että mitä minä tekisin..?? ja kokemuksia miten olette tällaisen ratkaisseet...
Vastaukset 6
Vanhimmat
Viisaista vastauksista en tiedä. Tuskin mitään patenttiratkaisua on mihinkään pulmaan. Se on kuitenkin varmaa,että puhuminen asioista kannattaa. Kissa vaan rohkeasti pöydälle,siitä lukot aukeaa ja tutustutte samalla paremmin toisiinne.:)
Samaa mieltä! Ja jos mies tuosta pelästyy ja lähtee tiehensä, niin eihän hän olisikaan ollut sinulle hyvä, sinä kun halusit häneltä suhdetta.
http://www.paivanbuzz.fi/track/link/107/392
Oli jokusen kk:n pituinen hengailu,- nussimis-suhde erään mimmin kanssa, kummallakin oli tunteita toisiaan kohtaan, mulla enemmän kuin hänellä ja siihen kaatuikin vakava-suhde toivo.
Kuitenkin päädyttiin tuosta huolimatta ns. avoimeen suhteeseen, hän omin sanoin kertoi että on mustasukkainen ja haluaa olla minun kanssa, mutta ei kuitenkaan vakavasti..
Halusin häntä nähdä, no osaksi seksin mutta myös senkin että minulla oli edelleen tunteita häntä kohtaan ja pakko sanoa että olin täysin narri. No ainakin tunsin itseni semmoiseksi, lopuksi meidän juttu vain kuihtui ja loppupeleissä se olin parhain asia mitä meille tapahtui.
Jos kundi ei halua mitään enempää sinusta ja sulla tunteita?! niin tee fiksusti ja lopeta juttu, ei tuossa ole mitään järkeä (enään) siinä satuttaa itsensä ja myöhemmin katuu että oli niin typerä että roikkui jossain ihmisessä kiinni joka ei halunnut kuin nussia vain sua.. Been there, done that:(
Elä joka hetki täysillä ,lahjoita rakkautesi vaikket saisi vastarakkautta.Rakatamisessa ei ole mitään noloa, on paljon upeampaa kun rakastelee rakkaudella. Vaikka tulisi suru ja menetys, kykyä rakastaa ei kannata katua.
ei helvetti ! ihan kuin omaa tekstiä lukisi. mulla on TÄYSIN samanlainen tilanne, paitsi mulla ei ole pitkää suhdetta takana. ihme homma ! mietin itsekkin, pitäisikö kertoa miehelle tunteistani, vai pitää ne salassa ettei hän säikähdä.