Kerrotteko vaimolle, jos hänen miehensä yrittää vikitellä teitä?
Menneinä vuosina sattui, että ystävättäreni silloinen aviomies heitti pienessä sievässä minulle täysin huulena kommentin tyyliin "pitäisiköhän meidänkin järjestää jotain vipinää". Minä vain nauroin tyyliin "katsotaan nyt" tietäen vallan hyvin, ettei toinen ollut tosissaan - ja viittasin jutulle kintaalla. Enkä edes hiiskahtanut vaimolle, koska tajusin heti, että tositilanteessa mies olisi vetäytynyt. Ilmeisesti vastaavan jutun hän oli heittänyt vaimon toiselle ystävättärelle, joka sitten oli mennyt kertomaan asiasta vaimolle ihan vakavissaan. Heiltä menivätkin välit poikki saman tien. Vaimo oli muutenkin mustis, joten eipä ollut tarvis härnätä turhanpäiväisillä humalaisten höpinöillä. Minulle nimittäin todellakin tuli kuva, että mies vain leikin päiten kokeili kepillä jäätä.
Vakavammissa iskuyrityksissä miettisin toisenkin kerran, kertoisinko vai jättäisinkö kertomatta. Nämä ovat niin tilannekohtaisia juttuja.
Itse kuulin eräästä porukasta pariinkin otteeseen, että mieheni oli pariinkin kertaan yrittänyt iskeä erästä naista (toinen kerta _väittämän mukaan_ vieläpä julkisella paikalla ja lastemme ollessa mukana ollessani itse sairaana - sitä pidin jo liian härskinä ollakseen totta - oletin normaaliksi läpänheitoksi) - ja eräs toinen nainen oli sanonut, että saisi mieheni milloin vain haluaisi. Kertojana oli yksi ja sama ihminen. Hän tosin kertoi paljon muutakin, mitä siinä porukassa oli minusta sanottu - ja niinpä katkaisin välini sekä kyseiseen porukkaan että kertojaan. Kertoja nimittäin puhui asioista vasta sitten, kun oli itse suuttunut kyseiseen porukkaan. Siihen asti hän itse vaatimalla vaati minua mukaan jokaisiin kissanristiäisiin - ja sitten kertoi muutaman ihmisen ihmetelleen, miksi hän otti minut mukaan sinne, tänne ja tuonne...
En minä täydellinen ole, eikä kukaan voi koskaan miellyttää kaikkia. On vain sellaisia klikkejä, joilla on tapana ottaa yksi ihminen syntipukikseen. En halunnut enää siihen osaan.
Voi olla, että itse olin jälkimmäisessä tapauksessa turhankin sinisilmäinen, mutta toisaalta kertojan oma asenne muihinkin asioihin oli sen sorttinen, että en osannut ottaa asioita vakavasti. Ja naisesta, jota mieheni oli väittämän mukaan yrittänyt iskeä, tiesin (itsekin nähneenä) erinäisiä juttuja, jotka olisin taatusti kertonut miehelleni, jos olisin olettanut hänen olevan tosissaan kiinnostunut. Tosin vaimon kertomana ne jutut olisi ehkä otettu mustiksen ämmän panetteluna, vaikka totta olivatkin.
Menneinä vuosina sattui, että ystävättäreni silloinen aviomies heitti pienessä sievässä minulle täysin huulena kommentin tyyliin "pitäisiköhän meidänkin järjestää jotain vipinää". Minä vain nauroin tyyliin "katsotaan nyt" tietäen vallan hyvin, ettei toinen ollut tosissaan - ja viittasin jutulle kintaalla. Enkä edes hiiskahtanut vaimolle, koska tajusin heti, että tositilanteessa mies olisi vetäytynyt. Ilmeisesti vastaavan jutun hän oli heittänyt vaimon toiselle ystävättärelle, joka sitten oli mennyt kertomaan asiasta vaimolle ihan vakavissaan. Heiltä menivätkin välit poikki saman tien. Vaimo oli muutenkin mustis, joten eipä ollut tarvis härnätä turhanpäiväisillä humalaisten höpinöillä. Minulle nimittäin todellakin tuli kuva, että mies vain leikin päiten kokeili kepillä jäätä.
Vakavammissa iskuyrityksissä miettisin toisenkin kerran, kertoisinko vai jättäisinkö kertomatta. Nämä ovat niin tilannekohtaisia juttuja.
Itse kuulin eräästä porukasta pariinkin otteeseen, että mieheni oli pariinkin kertaan yrittänyt iskeä erästä naista (toinen kerta _väittämän mukaan_ vieläpä julkisella paikalla ja lastemme ollessa mukana ollessani itse sairaana - sitä pidin jo liian härskinä ollakseen totta - oletin normaaliksi läpänheitoksi) - ja eräs toinen nainen oli sanonut, että saisi mieheni milloin vain haluaisi. Kertojana oli yksi ja sama ihminen. Hän tosin kertoi paljon muutakin, mitä siinä porukassa oli minusta sanottu - ja niinpä katkaisin välini sekä kyseiseen porukkaan että kertojaan. Kertoja nimittäin puhui asioista vasta sitten, kun oli itse suuttunut kyseiseen porukkaan. Siihen asti hän itse vaatimalla vaati minua mukaan jokaisiin kissanristiäisiin - ja sitten kertoi muutaman ihmisen ihmetelleen, miksi hän otti minut mukaan sinne, tänne ja tuonne...
En minä täydellinen ole, eikä kukaan voi koskaan miellyttää kaikkia. On vain sellaisia klikkejä, joilla on tapana ottaa yksi ihminen syntipukikseen. En halunnut enää siihen osaan.
Voi olla, että itse olin jälkimmäisessä tapauksessa turhankin sinisilmäinen, mutta toisaalta kertojan oma asenne muihinkin asioihin oli sen sorttinen, että en osannut ottaa asioita vakavasti. Ja naisesta, jota mieheni oli väittämän mukaan yrittänyt iskeä, tiesin (itsekin nähneenä) erinäisiä juttuja, jotka olisin taatusti kertonut miehelleni, jos olisin olettanut hänen olevan tosissaan kiinnostunut. Tosin vaimon kertomana ne jutut olisi ehkä otettu mustiksen ämmän panetteluna, vaikka totta olivatkin.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Minä olen kertonut miehelleni yhdestä tapauksesta kun yksi tuttava mies tuli meille kun olin yksin kotona päivällä.Hän kävi minuun yhtäkkiä käsiksi keittiössä kuin yleinen syyttäjä enkä meinannut päästä irti?Yritti suudella ja kaikkea paskaa.Kun sitten sain shokiltani itseni irti niin juoksin ovesta ulos,kengät kädessä vähän matkaa.Puin kengät jalkaan ja menin hysteerisenä mieheni tykö.Mentiin sitten yhdessä kotiin ja ahdistelija oli lähtenyt.Arvatkaa saiko kyseinen koskettelija vähän kyytiä kun mieheni sai hänet kiinni.
Pari muuta tapausta mitä tässä on tapahtunut kun olen keskustellut miehen kavereiden kanssa niin he ovat sanoneet että olisi kiva tutustua vähän intiimimmin,mutta olen kieltäytynyt tietysti kun heillä on sentään avovaimot olemassa rakastan miestäni.Mottohan on ettei kavereihin sekaannuta.Näistä en ole sanonut kenellekkään koska mielestäni ovat harmittomina lauseita ja olen salaa mielessäni aika otettu.
onkohan nykyaikaa flirttailla vaikka on luvannut seistä toisen rinnalla hyvinä ja huonoine hetkinä?
opetetaanko meille jo murkkuina ettei se ole oikeastaan väärin? mm. tv sarjat elää pitkälle ihmissuhde sotkuilla. pinta nähdään asian sisälle ei. sanotaan ettei pieni flirtti ole pahasta. voin olla väärässäkin kun sanon että mielestäni se on oire pahoinvoinnista suhteessa. pitäis tietää missä raja menee.