Onko kokemuksia kyseisestä rodusta,tai muista metsästävistä pystykorvista.Millaisia ovat kouluttaa?ja kuinka hyvin on ollut metsästysvietti hallittavissa.Ihan mielenkiinnosta kyselen,kun rotu kiinnostaa. Sitten joskus kun toisen koiran ottaminen on ajankohtainen,niin on tullut tutustuttua jo valmiiksi mitä erikoisimpiin rotuihin :) Metsästys ei kiinnosta...jälki,toko,ja agility ovat minun juttujani...miten tuo sopisi niihin... myös lapinporokoiraa olen harkinnut :D
pohjanpystykorva
hali-nallet
14
873
Vastaukset
- huuhaaja
Pohjanpystykorvasta ja muista metsästysroduista: Jos vaikkapa tarjoat koiralle jo sen nuoruusvaiheesta saakka paljon muuta mieluisaa toimitaa kuin metsästystä ja se pitää niistä toiminnoista, niin se ei turhaan pura metsästysviettiään. Eikä myöskään siinä tapauksessa, jos pennusta/nuoresta saakka olet kouluttanut sen tottelemaan käskyjäsi. Jonkin lähellään havaitsemansa villieläimen perään se saattaa kyllä lähteä, mutta oikein motivoituna palaa nopeasti takaisin, eikä turhaan lähde villieläimiä etsimään, vaan kulkee metsässäkin mieluusti ulkoiluttajansa lähettyvillä. Koira muutenkin on aina varmasti tyytyväisempi kokovuotisena harrastuskoirana kuin vain osavuotisena metsästyskoirana. Tunnen paljon metsästysrotuisia koiria, joiden kanssa ei harrasteta metsästystä, mutta tyytyväisiä ovat.
Viime vuonna Suomessa rekisteröitiin pohjanpystykorvia 216 yksilöä ja lapinporokoiria 234 yksilöä. - Ellet metsästä
niin parempi valinta voisi olla tuo poropaimen Lapinkoira. Ne ehkä on parempia juuri noihin harrastusjuttuihin kuin pystykorvametsästäjät. Yksilöstä paljon riippuu millainen kohdalle sattuu, mutta kyllä niiden pystärien täytyy saada ainakin "virtuaalimetsästää", siis haukkua lintuja, ookata kanien perään ja käydä härnäämässä hirviä ja karhuja. Vaikkei siis metsästäisikään.
Tämän vietin toteuttaminen virtuaalisena, siis niin että koira ei pääse aiheuttamaan vahinkoja, vaatii todella ruista ranteeseen, jämäkkää asennetta ja intoa metsässä rämpimiseen. Kovin paljon alle 10km lenkkien älä edes kuvittele selviäväsi. Lisäksi olette ikuisesti "kihlatut" toisillenne, eli ulkoilu tapahtuu remmissä ja mieluiten pitkässä sellaisessa. Pystykorvien tyyppiominaisuuksiin kun kuuluu reviiri, joka on isompi kuin oma kylä. Irrallaan jos pidät, niin saat vähän väliä hakea sitä naapurikunnan puolelta.
Pystykorvien koulutus voi onnistua nakeilla mutta vielä todennäköisemmin ei. Oppi menee perille mutta vaatii jämäkkää asennetta omistajalta. Opit(ulkona) alkaa vaikuttaa vasta noin 2-vuoden iässä, sitä ennen asioita joutuu kertaamaan, vietit vievät ja ne vievät lujaa. Sisällä koirasta on helppo opettaa vaikka opaskoira.
Tämä kerrottu on tosin kokemus suomenpystykorvista, mutta antanee osviittaa mitä on odotettavissa.- huuhaaja
Minä ainakin tiedän myös kerrostaloissa asuvia suomenpystykorvia, eikä niiden käytösessä ole mitää kummallista. Ne käyttäytyvät niin kuin edellisessä viestissäni kerroin. Joka päivä kyllä pääsevät koirapuistoon viettämään aikaa ja pitämään hauskaa. Eivät kotonaan hauku, koska ovat pennusta asti tottuneet kerrostalon meluun ja vilinään. Ovat kyllä tottelevaisia, eivätkä kuinkaan stressaa metsästyksen puutteesta, vaan ovat kotonaan rauhallisia ja nauttivat kaikesta muusta toiminnasta. Ja kun suomenpystykorvia taidetaan pitää vielä haukkuherkempinä kuin pohjanpystykorvia.
Kaiken lisäksi, jos koiralle tarjoaa paljon metsästystä, niin sitä on tarjottava sille säännöllisesti, kuten vähintään kerran viikossa. Kun koira on kerran päässyt käytännön metsästyksen pariin, niin se ei enää muusta haaveilekaan. Mutta kun nykyinen laki kieltää ympärivuotisen metsästyksen, niin metsästyskoirat joutuvat yli puoli vuotta stressaamaan seuraavaa metsästyskautta varroten, joten parasta olisi, että koiralle ei vain sen >>oman mielihyvän>> vuoksi edes yritetä tarjota metsästystä.
Ja vielä kun monet hirvikoirien, beaglejen, pystykorvien jne. metsästysrotujen nykyiset kasvattajat yrittävät jopa >>heikentää>> kasvatettaviensa koirien metsästysominaisuuksia, koska eivät itse harrasta metsästystä, mutta ovat muuten ihastuneet niihin rotuihin. Ainakin harmaissanorjanhirvikoirissa ja beagleissa näkyy jo nykyään tuo metsästysvietin muutos (keskimääräisesti paljon heikompi kuin pari vuosikymmentä sitten).
Muta nämä ovatkin omia mielipiteitäni ja käsityksiäni: kaikillahan on omansa ja kukin voi olla sekä oikeassa että väärässä (koirat ovat niin yksilöllisiä). Toivotaan kumminkin, että aloittajan tuleva koira sopii hänelle hyvin (en tarkoita vain rodullisesti) :-) - Kihlattu
Saanen lisätä tähän vielä pari nyt vähän yli vuosikkaan suomenpystykorvan kanssa kerättyä kokemusta.
Lähdettiin ihan peruspentukurssista; ryhmässä ei onnistunut, liikaa häiriötekijöitä eikä pystynyt rentoutumaan, kotona koira tekee pyydetyt asiat ja liikkeet miltei katseesta. Nakkikoulutus ei tehonnut, kaveri kyllä syö erittäin mielellään ja pyytää vielä lisääkin, mutta ns. tosipaikan tullen unohtuu niin nakit kuin napuratkin. Sen sijaan lelulla tai leikkimisellä ohjaaminen on tehonnut, näkisittepä kuinka meillä seurataan sivulla paraatiasennossa metrikymmeniä kun on käpy kädessä välittämättä mitä ympärillä tapahtuu.
Meillä tosin koirasta on tarkoitus tulla ihan metsäkoira ja pääpaino näin aluksi on metsäkanalinnuissa. Näillä main tuo lintujen metsästys on vain on rajattu kuukauden mittaiseksi ajanjaksoksi, joten riittää siinä vuodessa kuukausia keksiä muutakin tekemistä emännänkin johdolla.
- monipuoliset upeat
En ole ketjun aloittaja, mutta on mukavaa kuulla näissä eri ketjuissa ihmisten kokemusten perusteella, kuinka monipuolisia eri koirarodut tosiaan ovat :-)
Meillä kaikilla kumminkin on tapaamistamme roduista eri laiset vaikutelmat, sillä niin yksilöllisiä samankin rotuiset koirat luonteidensa puolesta ovat. Mitkään koirat, kuten ihmisetkään, eivät ole 100-prosenttisesti samanlaisia :-)
Valtavasti täällä käydään kiistaa koirarotujen soveltuvuuksista eri asuinympäristöihin, käyttötarkoituksiin, elämäntapoihin jne. mutta ehkä se kiistely on puoliksi turhaa, sillä koirat ovat yksilöitä, eli jotkin sopeutuvaisempia kuin toiset rotukumppaninsa :-) - Pohjishunter
Mielestäni metsästys koiria ei kannattaisi ottaa seurakoiriksi, siihen sopii muita rotuja. jos metsästyrotuja aletaan ottaa seurakoiriksi, riistavietti katoaa pikkuhiljaa ja lopulta lajin riistaviettiä ei ole. kannattaa etsiä seurakoiraksi jokin siihen sopivampi rotu. Tässä minun mielipiteeni asiasta.
- gg7g77
Minun mielipide on, että metsästysrotujen käyttö muussa kuin metsästyksessä ei vähennä rodun sukulinjojen metsästysviettiä. Eri asia onkin se, käyttääkö metsästykseen tottumattomia koiria jalostukseen. Minulla on suomenpystykorva, jonka kanssa en harrasta metsästystä, mutta en usko sen vähentävän rodun metsästysviettiä yleistasolla, koska en käytä koiraani jalostukseen.
Eikä aloittaja ollutkaan ottamassa koiraa vain seurakoiraksi, vaan reippaaksi harrastuskoiraksi. Toki jokainen koira tarvitsee seuraa, eli koira on aina seurakoira. Se ei tarkoita koiran olevan pelkkä seurakoira, että sen kanssa ei metsästetä. Koirille on muitakin käyttömuotoja kuin metsästys.
- aloittelija vain
Meidän perheellä oli pohjanpystykorva, jolla ei metsästetty (tarkoitus oli kyllä ollut, mutta koirasta ei oikein ollut hommaan). Nuorempana sitä ei voinut omassa pihassa irti pitää, vanhemmiten kyllä. Peruskäskyt (istu, maahan, paikka) se osasi ja joskus tuli treenailtua sen kanssa "kotiagilityä" itse rakennetulla radalla. Aika itsenäinen se oli, mutta varmaan sen olisi kovalla työllä saanut paremminkin koulutettua.
- anksu 11
Kannattaa harkita tarkaan ottaako seurakoiraksi metsästysrotuisen koiran, metsästyskoirat ovat luonnostaan riistaviettisiä mutta voihan sen niinsanotusti kitkeä pois..pystykorville ominaisuus haukkuminen ja kipakka luonne, en itse ymmärrä kylläkään miksi pitää seurakoiraksi ostaa metsästyskäyttöinen koira,koira voi kärsiä pahasti kun ei pääse purkamaan energiaa ja omaan luonteeseen/käyttöön tarkoitettua vietti.
itse harrastan metsästystä joten metsästyskoiria taloudessa on useita.
pystarit eivät ole toko tai agility koiria.
suosittelisin sinulle että katselisit agility sivuja joissa on esimerkki rotuja harrastukseen.
toivottavasti löydätte itsellenne sopivan rodun käyttötarkoitukseen- hjhjhjhj
Koira ei misään tapauksessa pääse kumminkaan päivittäin metsälle ympäri vuotta (metsästyskaudet/riistanrauhoitusajat). Koira ei ajattele metsästysrytmiä samoin kuin ihmiset, joten jos koira pärjää monta kuukautta (riistanrauhoitusaika) metsästämättä, niin se pärjää kyllä koko elämänsäkin ilman metsästystä.
- lkiyhgfhg
itseasiassa täysin metsästämätöntä aikaa on vain poikimisaikaan, eli reilu kuukausi toukokuulta heinäkuulle. kaikkina muina aikoina on aina jotain jolla on metsästysaika, supeja, jäniksiä, lintuja.. siitä vain valitsemaan.. lisäksi vain erittäin vastuuttomat metsästäjät pitävät koiransa toimettomana sinä aikana jolloin ei metsästetä. olen tavannut monia ääripäitä näistäkin, jotkut aktivoivat koiraansa niin että koirariepu ei saa kunnolla palautuakaan jolloin se alkaa käydä niin kierroksilla ettei siitä oikein ole mihinkään, ja sitten on näitä jotka hankkivat koiran yhteen metsästykseen, hirvestäjät näistä pahimpina, ja kun ei hirviä saa metsästää, niin koira mätänee häkissä itsekseen, ruokaa viedään kerran päivässä. aloittajalle; en suosittele metsästyskoiran hankkimista seurakoiraksi ihan vaan sen haasteellisuuden takia, mutta jos päätät niin tehdä, niin varaudu pitkäjänteiseen kouluttamiseen. kun pystykorva valitsee isäntänsä/emäntänsä niin se on valmis vaikka kuolemaan hänen puolestaan, se tekee terveen järjen rajoissa mitä vain pomonsa puolesta, mutta sillä ei ole miellyttämisen haluakuten palveluskoirilla, se miettii itse ensin että onkos minulle nyt kannattavaa totella, oikealla asenteella onnistut. ja narttu voi olla vastaanottavaisempi
- hjhjhjhj
Minä en kumminkaan ole nähnyt minkään koiran kärsivän siitä, ettei niiden kanssa metsästetä. Tiedän metsästysrotuisista koirista ainakin vähintään yhden beaglen, suomenajokoiran, posavinajokoiran, karjalankarhukoiran, suomenpystykorvan, lunnikoiran, saksanseisojan, portugalinvesikoiran, kultaisennoutajan, tollerin ja labradorinnoutajan (sekä monia terriereitä ja vinttikoiria: ei edes rata- tai maastojuoksuja), joidenka kanssa ei metsästetä. Mutta koska niistä huolehditaan säänöllisellä, päivittäisellä liikunnalla ja aktivoinnilla sekä sopivalla ruokinnalla ja kohtelulla, ne ovat iloisia, rauhallisia, ystävällisiä, sosiaalisia ja tyytyväisiä. Koira ei ajattele kuin ihminen.
Ei pahalla, vaan lempeästi kerrottuna, vaikka ääntäni et kuullutkaan :-)
Toki mielipiteitä ja käsityksiä on monia.
- hsjskalalal
No kaipa siinä ajatellaan myös hyvän koiran menevän hukkaan, kun ei metsästetä.
- "jepujee"
Sitä siinä juuri ajatellaan, eli hyvä työkoira heitetään hukkaan :-)
Koira on aina koira, eli niin jalostuksella kuin oikean laisella kasvatuksella muokattavissa eri tehtäviin.
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Veroaste on Suomessa viitisen prosenttiyksikköä liian matala
Veropohjaa on rapautettu käytännössä koko kulunut vuosituhat, jonka vuoksi valtion menoja on jouduttu rahoittamaan velka1162995EU komissio - EU-elpymisrahoja voidaan käyttää TILAPÄISESTI väärin!
Espanja ohjasi miljardeja euroja – Nyt EU-komissio teki yllättävän paljastuksen Skandaaliksi noussut Espanjan EU-rahoje341392- 1031247
Kristillinen kaste annetaa upotuskasteena
Kristillinen upotuskaste perustuu juutalaiseen mikve-kasteeseen, jossa upottaudutaan veden alle kokonaan. Paavali vertas1621017Koko kansan kaste Punaisen meren ylityksen aikana
Koko Israelin 2,5 milj.kansa sai kasteen ja Pyhän Hengen lahjan ylittäessän Punaisen meren. 1.Kor.10 1 Sillä minä en ta3661007Empaattisuus ja suoruus.
Tässä tullut noita pehmeitä asioita pohdittua, mutta toisaalta olen myös yksinkertainen mies. Pidän suoruudestakin. Mi133988- 57901
- 41717
Sä saat mut tuntemaan
Jotain sellaista mitä ei saisi tuntea mutta må en mahda tälle mitään. Mulla on ikävä niitä meidän katseita ja sitä tunne22713Tunnettujen vanhempien lapset, tv-sarja
Tunnettujen vanhempien lapset saa tv-sarjan. Juurihan yksi heistä oli MTV:ssä 6.5.26 kertomassa ettei halua julkisuutta111654