Olen avioliitossa ja lapsia on 3. Ihmettelen miten tässä näin on käynyt, ollaan oltu yhdessä 20v.ja alussa tietenkin oli ihanaa ym.nyt tuntuu siltä ettei ole enään mitään yhteistä muuta kuin lapset. Varmasti monilla sama tunne. Millä ihmeellä saisin takaisin tunteen, että jaksaisin yritää panostaa suhteeseen? Tiedän, sitä saa mitä tilaa, jos itse ei pysty antamaan ei myöskään saa. Tuntuu kuin sisälläni olisi joku "lukko" etten pysty antamaan hellyyttä, läheisyyttä, huomioo toiselle ollenkaan. Kamala tunne. Onko tunteet sitten kuollut ajan myötä en tiedä. Perusasiat kunnossa, mutta suhde ei pelaa kun ei tunne mitään. Ehkä nuo arvot on muuttunut ajan myötä. Itse kaipaisin keskusteluja kahvikupin ääressä, ulkoilua yhdessä, pieniä romanttisia illallisia joskus ym. miehelle riittää facebook ja omat kaverit. En ole tästä sanonut mitään, koska itsestä se lähtee, hänen on itse se huomattava jos haluaa huomata.
No kait se on vain jaksettava lasten takia. Tsemppiä kaikille jotka kamppailette samojen ongelmien kanssa.
No kait se on vain jaksettava lasten takia. Tsemppiä kaikille jotka kamppailette samojen ongelmien kanssa.
Vastaukset 18
Vanhimmat
ottaisit asian puheeksi. Samoinhan miehesi voi ajatella, että sinun on ihan itse huomattava asioita, eikä siis kumpikaan tee sitten mitään. Miehesi kai antaa sinun olla, koska ajattelee ettet enää edes halua yrittää.
Hopi, hopi, ei muuta kuin kissa pöydälle.
Jos mies viettää aika paljon aikaa tietokoneella, niin voisihan hänelle kai lähettää sähköpostiviestin, josta tunteesi ja toiveesi ilmenisivät ja jossa ehkä jo ehdottaisit vaikka muutamaa romanttista asiaa ja kysyisit, että kiinnostaisiko jokin niistä tässä lähiaikoina. Kuka tietää, ehkä saat mukavan vastauksenkin...
Hei, kiitos vastauksista ja kannustuksesta. Toi sähköpostin lähettäminen oli hyvä idea : ) teen sen jos vain pystyn...siis haluaisin tehdä sen ja näyttää tunteeni tavalla tai toisella, mutta toisaalta haluan myös näyttää olevani vahva ja pärjääväni yksinkin, koska toinen on niin passiivinen kaikessa paitsi omissa jutuissaan. Kosto ei ole ratkaisu mihinkään, päinvastoin, tiedän sen... Ihminen tarvitsee rakkautta ja huomioo joka ikinen päivä, kumpa olisi taitoa näyttää ja osoittaa se myös puolisolle. Minä lupaan yrittää.
Ootko kovin epätietoinen siitä, välittääkö mies ollenkaan sinun tarpeistasi vai ivaisiko/ignooraisiko vain, jos esittäisit "hassuja" toiveita? Ehkä et uskalla kysyä tämän takia, ja ehkä se olisi myös nöyryyttävää, kun itse tekisi aloitteen kerran toisensa jälkeen? Mitä kivaa oikeasti haluaisit tehdä (ettei tarvitsisi olla ihan perinteistä, mitä kaikki muutkin tekee)? Ja ehkä siitä voisi lähteä, että kysyisi, mikä hänestä olisi kivaa (rajoja ei tietysti saa rikkoa), niin myöhemmin voisi esittää omia toiveitaan, kun toinen kokee tarpeensa tulleen huomioiduksi. Miehissä on tietysti eroja, toiset ovat kypsempiä kuin toiset.
Sisso!
Annat aika oikkupellen vaikutelman ilmauksiesi perusteella.
Enpä haluaisi olla ystäväsi, jos ysäväsi olisi osattava lukea ajatuksesi. Ja jos ei osaisi, niin sitten tulisi vali-valitusta ja sekin ilmeisesti selän takana.
Mitenkös itse huomioit miehesi? Et vissiin ollenkaan, kun sisällä on se ihmelukko. Etkä edes kerro miehellesi, mitä toivot. Tosi raukkamaista meininkiä.
Missä lakipökälässä se sanotaan, että lähimmäisiesi olisi huomattava kaikki sinun nenäsi asennot ja sanomattomat toivomukset.
Ei pitäisi valittaa, jos olet tilannut tunteettomuutta ja huomion puutetta, niin sitä toki saat. Meille on annettu SUU puhumista varten. Vuorovaikutus, hyvä ihminen, ei toimi jos kulkee niska kenossa mykkäkoulua pitäen.
Nyt ei muuta kuin suu käyttöön ja alat haastella. Kuules, kun tyhjästä ei synny mielekästä suhdetta. SINUN on alettava panostaa ja laitettava kaikkesi likoon. Ei se yksi ukonkuvatus niitä romanttisia tunteita synnytä, jos et ole mukana ja siihen tarvitaan suuvärkkikin.
Kerrot miehellesi, mitä toivot ja järkkäät sen romanttisen illan, keskustelet, pyydät ukkosi kävelylle. Himskatti, omista teoista se lähtee liikkeelle.
Ja vaikka ei ensin tuntuisi miltään, niin TEKO on jo jonkinlainen ponnake sille, että alkaa tapahtua. Toimeksi, ihminen! Ei nyt aleta miksikään prinsessoiksi, joiden lakeijat osaavat jokaisesta naamanvärähdyksestä lukea keisarinnan ajatukset ja toimia sen mukaan.
Siis suukki auki ja puheeksi
sanoo Liina Anniina
Moni nainen kuitenkin toivoo, että mies järjestäisi sen romanttisen illan. Elikkä varsinainen tapahtuma on vain puoli ruokaa ja se, että mies tekee sen rakkaudesta ja huomioi, on yhtä tärkeää.
Minusta AK:n tilanteessa olisi tärkeätä saada mies huomaamaan vaimonsa tarpeet ja pois nysväämästä sieltä facebookista. Totta on, että keskustelu heidän välillä on ensin saatava aikaan ja aloite tultava AK:lta
Tietysti on niin kuin sanot.
Ensin on kuitenkin avattava oma suu. Mies voi luulla muuten, että vaimo on ihan tyytyväinen ja onnessaan.
Nainen voi näyttää esimerkin. Mies voi olla niin hölmö, ettei edes ymmärrä, ellei sanota ja ohjata kädestä pitäen.
Näitä prinsessa kohtelua VAATIVIA naisia. Ja ite ei olla valmis tekemään mitään asian eteen. Kyllä se kohtelu täytyy ANSAITA. Anna vaan "möykyn" olla sisälläs mut älä käy vaatimaan muilta asioita joita et ite oo valmis tekee.
Noh! mikä on ongelmana? Teidän tilanteenne on varsin tavallinen avioparien tilanne.
En kannata ajatusta, jonka mukaan aviopuolisot tulevat onnellisemmiksi kun he lakkaavat vaatimasta toiselta tarpeittensa tyydyttämistä, sillä vain toinen voi herättää rakastumisen, joka taas tekee onnelliseksi kaikkein eniten maailmassa.
Minusta miehen pitäisi täyttää tärkeimmät emotionaaliset tarpeesi! Keskustelu, kahvittelu, romantiika, ulkoulu - mikään noista ei ole liikaa vaadittu. Ja tietysti sinun sitten pitäisi antaa sitä mitä mies haluaa.
Tutustupa rakkauspankkiajatteluun esim kirjassa "Paremman avioliiton rakkauspankki" taikka http://www.marriagebuilders.com
Ei teidän liittonne eroon tartte päättyä! Sä saat motivaation siitä, että keskustelette, haette avioliittoapua. Jos esim menette avioliittoleirille, siellä tämä asia varmasti otetaan esiin, että mitä SINÄ tarvitsisit . Ne tunteetkin kyllä heräisivät sieltä ennenptkää.
Rakkaus on loppunut ja pelkkää pelleilyä sen lämmittely-yritykset. Ei onnaa!
Uutta vain kehiin! Yksi elämä elettävänä, miksi käyttäisit sen toisen mielistelyyn, jos et halua?
Teiltä puuttuu kommunikointi, mikä on suurin syy eroihin! Et halua viestittää miehellesi, koska mielestäsi hänen on itse huomattava. Voit yhtä hyvin pistää eron vireille heti jos et halua kommunikoida puolisosi kanssa.
Te olette eri ihmiset. Miehes diggaa fb:stä - hän ajattelee ihan erilailla kuin sinä. Et voi olettaa että hän miljoonaan vuoteen huomaisi tarpeitasi. Mies ei vihiä ymmärrä, ja vaikka ymmärtäisikin, ei noteeraa vihiä, koska miehen mielestä asioista on pystyttävä puhumaan rehellisesti, suoraselkäisesti.
Toisen liika olo tietokoneella tappaa suhteen ku suhteen jos ei ole kyse etäsuhteesta puolison kanssa... Mulla on ensi käden kokemus tästä. Edellinen avioliittoni hajosi oman koneella olon takia (pelasin aivan liikaa World of Warcraftia). Pelastettavaa olisi ollut mutta olin sokea peliriippuvuuteni kanssa, ei mulla mitään ongelmaa muka ollut... Nykyisessä avioliitossani mies taas on se joka pelaa ja on koneella koko ajan :/ Joten saan nyt kokemusta miltä tuntuu olla jatkuvasti koneella roikkuvan puoliso. Joka helvetin asia on syy mennä koneelle ja siinä sitä sitten istutaan koko ilta... grr.
Jos teillä on ollu joskus jotain yhteistä elämässä muuta ku lapset niin kyllä se sieltä löytyy uudelleen. Puhu miehen kanssa, rajat koneen käyttöön kotona niin saatte yhteistäkin aikaa joskus. Minä aukaisin suuni miehelle eilen tästä asiasta ja tästä päivästä lähtien on säännöt koneen käytössä ;) Ensin on kokeilu että mies ei "saa" viikkoon turhaan roikkua koneella ja pelit on viikon ajan kiellossa. Koska tässä on muutakin kuin minun ahdistuminen ja yksinolo, mies on myös helkkarin pahalla päällä koko ajan kun lapsiperheessä ajan löytäminen koneella istumiseen on hankalaa >.> Ja kyllähän addikti ajan löytää, olenhan minäkin pelannut ÖISIN kun päivällä ei ole ollut aikaa... huokaus....
Niinpä niin. Tiedän kyllä, että vastaus on se mitä kaikki melkein toitottaa, pitää nostaa kissa pöydälle ja ottaa asiat puheeksi. En olisi uskonut tätä milloinkaan kohdalleni, minä sanavalmis ihminen joka yleensä auttaa ja neuvoo muita ei saa sanaa suustaan silloin kun se olisi todella tärkeetä. Tiedoksi myös, en vaadi mitään prinsessa kohtelua, vaikka nyt kun sitäkin ajattelen en pistäisi pahitteeksi jos minua tosiaan joskus kohdeltaisiin näin : ) mitä pahaa siinä on. Kyllä sen kaikki tietää, kun kehutaan, halataan, arvostetaan, yllätetään ym.niin johan siitä tulee parempi mieli. Kiitos kaikille taas kun viitsitte vastata ja antaa tukeanne. Jospa minä tänään yllätän mieheni ja annan sitä huomioo, katsotaan kuinka käy.
kerro sitten, miten kävi?
Kerroit koskettavan rehellisesti miten ed. suhteesi kävi ja kuinka nyt olet vastakkaisessa tilanteessa, voimia uuteen yritykseen. Ovatko säännöt purreet?
Mä olen eri mieltä tosta kissan pöydälle nostamisesta.
Jos nainen lähtee ruikuttamaan miehelle, että "haluaisin että sinä teet jotain hyväkseni", tulee naisesta tosi helposti se tarvitseva, ripustautuva heikko nainen, jota mies sietää entistä vähemmän silmissään.
Suosittelen ennemminkin, että tekee itsestään mielenkiintoisen, jolloin mies huomaa asian ja hänen mielenkiintonsa herää uudestaan. :)
Itselleni tämä tarkoittaa seuraavia asioita:
- puoleensavetävänä kotona liikkuminen (pukeutuminen, puhtaus, tuoksu, meikki, ryhti, itsevarmuus)
- olen hyväntuulinen ja teen semmoista mistä tykkään
- en tyrkytä seuraani miehelle, mutta jos hän tulee keskustelemaan, olen hyvää seuraa
Itsellänikin on tällä hetkellä jonkinlainen syvänne menossa. Nämä asiat tuntuvat joskus vaikeilta, joskus helpommilta. Ja jos niiden tekemisestä on lipsunut, on todella vaikea saada enää rutiinia takaisin. Mutta toisaalta - kun minun listaani katsoo, niin onko se enemmän omani vai miehen menetys?
Olisikin niin, että halutessaan saa aina oman olemuksensa kursittua kasaan - siis sellaisen omaan itseen kohdistuvan ryhtiliikkeen, omasta mielestä ja kehosta huolen pitämisen ja sen, että on sisäinen hyvä olo. Silloin sen kyllä muutkin huomaavat. Ja jos eivät huomaa, niin onpahan ainakin itsellä hyvä olo.
Kysy itseltäsi:
- olenko tyytyväinen omaan olemukseeni?
- miten voin muuttaa sitä nyt heti? entä pidemmällä tähtäimellä?
- olenko tyytyväinen omaan elämääni?
- miten voin muuttaa sitä nyt heti? entä pidemmällä tähtäimellä?
Vältä sitä, että miehesi esiintyy näissä vastauksissa. Miehesi huomio, miehen vaihto tms ei ole ratkaisu omaan elämääsi (paitsi jos mies sitä erityisesti vaikeuttaa olemalla esim. väkivaltainen)
Koetan itse tehdä samoja harjoituksia täällä päässä. Tuloksena on ollut viimeisen parin viikon aikana uuden harrastuksen aloittaminen, vaatekaapin uusiminen ja se, että kannan kehoani vähän paremmassa ryhdissä ja tunnen sitä kautta oloni paremmaksi.
Samaa kokeillaan täällä päässä jo monen kuukauden ajan ja kas kummaa! Mieskin on alkanut jopa keskustelemaan!
Ja kaikki sen ansiosta, että olen alkanut olemaan vähemmän ripustautuva ja enemmän itsenäinen ja itsestäni huolta pitävä!
Kuntoilu on tullut pysyväksi olotilakseni, hymyni on herkässä jo pelkän ulkomuotoni soukentumisen vuoksi ja vaateparteni olen joutunut uusimaan!
Isäntä on onnellisen näköinen, kun en enää pidä häntä mätkätysjäteläjänä, enkä vaadi mitään tilityksiä mistään. Olen vain ja nautin! Ja näköjään muutkin perheessäni nauttivat!
Joten kyllä sitä jokaisen pitää ITSE laittaa se elämänsä mallilleen ja jättää se kumppanin vastuu siitä pois!
Kun ITSE näyttää ja tuntee olonsa hyväksi, sitä iloa levittää jo tahtomattaan muuallekkin ja muutkin tulevat hyvälle tuulelle! Vaatimukset toiselle voi heittää romukoppaan ja alkaa huolehtia enempi itsestään. Muu tulee sitten perästä.
Olipa täällä hyviä vinkkejä, onneksi kirjoitin tänne ongelmistani. Todellakin ihminen on itse vastuusta itsestään ja hyvinvoinnistaan siitä olen samaa mieltä, olen ollut siis aina sitä mieltä. En ole mikään valittava riippakivi vaan olen aina pitänyt huolen itsestäni, kunnostani, ulkonäöstäni ym. Me eletään silti yhdessä perheenä ja ei yhdellä ihmisellä voi vain olla oikeus tehdä omia juttuja koko ajan, olen yrittänyt juuri tuota mitä yksi kirjoittaja sanoi, en mäkätä enkä tyrkytä seuraani ja annan miehen tehdä mitä häntä huvittaa, totuus on se, että hän tekisi koko ajan omia juttuja missä minulla ei ole osaa eikä arpaa, en halua näyttää hänelle, että olen sellaiseen tyytyväinen kun en ole!
Menee meillä nyt vähän paremmin. Olen ottanut rauhallisesti puheeksi asioita ja kas kummaa se on auttanut. Huomaan saavani enemmän huomioo ja hän osallistuu kodin ja lasten hoitoon myös. Yksi tärkeä osa-alue parisuhteessa on seksi ja onneksi se meillä on aina toiminut hyvin. En aio luovuttaa, jatkan yrittämistä ja teen kaikkeni etten olisi jäkättävä akka, mutta en aio alistua mihinkään kotirouvan rooliin jolla ei ole omaa tahtoa vaan kaikki tehdään miehen mukaan. Suhteessa pitää olla enemmän yhteisiä juttuja kuin omia.