se meni näin: kesällä tuli 17vavioliitossa täyteen ja puoliso ilmoitti, että on katunut ja kärsinyt jo 18v ajan liittoamme ja hän haluaa nuoremman vaimon.Hänellä on haku päällä ja minun pitää vain tyynesti ja hymyillen odottaa ja hoitaa kaikki asiat niin että huolto pelaa yhteisen katon alla 3 lapsemme kanssa että koska isillä tärppää ja muuttaa sitten uuden naisensa luo.Siitäkin suuttui ja valittaa että ajan hänet tiehensä kun en enää pystynyt tyydyttämään makuuhuonetarpeita.Kun ei halua hakea irtopainoksia ja minun kanssa olisi voinut sen hoitaa pimeässä ja pienessä hiprakassa koska on pakko.Olenko oikeasti hullu ja vaikea luonne ja kierin itsesäälissä kun minusta näkee että silmät on itkuiset ja minuun sattuu ja musta möykky sisällä vaan kasvaa enkä pysty ilman tunteita suhtautumaan tähän kaikkeen?Kaiken päälle toisen moitteet ja inho ulkonäköäni ja olemustani ja ymmärrystäni kohtaan painaa minua vielä alemmas.
sattuu apua sattuu
vanha hölmö
15825
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 15
Vanhimmat
Ei sinun tarvitse alistua moiseen!! Jos ei ukko lähde niin lähde itse. Jos ei ole omia voimia niin sosiaaliviranomainen auttaa, myös ystävien apua kannattaa PYYTÄÄ. Pyytää siksi että kukaan järjellä varustettu ihminen ei mene toisten avioliittoneuvojaksi pyytämättä. Jos tilanteesi on tosiaan kuvatun kaltainen, voit olla varma että se "möykky" vain kasvaa ja kohta et voi hengittää.
"Siitäkin suuttui ja valittaa että ajan hänet tiehensä kun en enää pystynyt tyydyttämään makuuhuonetarpeita."
Miksi pihtaat? Tuon takiahan liitot purkautuvat!
Ei se pihtaaminen ollut se alkusyy. Kuinka sitä voi olla ukon kanssa joka ei halua enää minua vaan etsii muualta.Ja sitten kun muualla ei pääse asiaan vetää muutaman rohkaisuryypyn että pystyy sen mun kanssa hoitamaan.
Parisuhde tekee ihmiset joskus niin hulluiksi, että silmittömästi loukataan toista. Haku päällä sitä on vielä sokeampi ja se on henkisesti raskasta, jolloin on vielä ärtyneempi.
Mikä teillä oikeastaan on ongelma / ongelmat? Mikä johti tähän?
Oliko 5 ekaa vuotta liitossanne minkälaista? En usko että mies on kärsinyt koko aikaa, mutta jotakin on tapahtunut matkan varrella sellaista, mikä on tehnyt hänestä onnettoman.
Ei miehesi välttämättä halua nuorempaa vaimoa vaan sinut nuorekkaampana. Se on ihan reilu vaatimus. Kenenkään ei tarvitse ryppyjä poistattaa, mutta voisi suhtautua elämään ja iloita kuten silloin tehtiin kun avioiduttiin. Se yleensä pitää elämän vähän onnellisempana. Ja miehen taas vastavuoroisesti on huolehdittava että sinä voit olla huoleton. Miehellä on tarpeet ja sinulla on omat tarpeesi. Näistä tärkeimmät on tyydytettävä molemmin puolin jotta onni olisi vieraananne.
Minä uskon, että miehesi ymmärtäisi sijoittaneensa sinuun niin paljon että hän vielä yrittäisi kanssasi uudestaan mutta tilanne ei voi jatkua samana. Nyt olette sellaisessa suossa että miehen on miehistyttävä ja hän on tehnyt liittoonne vielä lisää takapakkia. Onni voi olla kovan työn takana.
Teille on tultava muutos sänkyyn, muutos ulkonäöstä huolehtimiseen, muutos puheisiin, muutos yhdessä tekemisiin, muutos lastenhoitoon, kahdenkeskeiseen aikaan ja ylipäätään toistenne tarpeiden huomioimiseen.
Ota keskustelu miehes kanssa silloin kun ootte hyvällä päällä. Menkää ilman lapsia johonkin. Kirkon perheneuvonta voi auttaa halusittepa eron tai yrittää.
Ongelma on se, että miehen mitta ei enää kestä sinnitellä lukuisia vuosia vanhempaa minua, tuntee että hänen nuoruutensa on valunut hukkaan.Ja nyt kun sitä nuorta naista ei ole vielä löytynyt niin on pakotettu olemaan minun kanssa.Siis olen oikeasti se vanha hölmö kun alun alkaenkaan en tajunnut ettei meidän liitto voi kestää kauaa.Se vaan että tämän olisi voinut hoitaa satuttamatta,pakottamatta,inhoamatta,halveksimatta,rehellisesti.Vai..?
Kaikesta päätellen mies on kuitenkin tyytyväinen itseensä (Vai uskoisko tuota?). Vieläkö huolto pelaa vai voisiko mies hoitaa asiansa ihan omin nokkinensa, kun ei loppukaan kelpaa?
On, sitä se vaan katuu kun on alkanutkaan suhteisiin kanssani ja ehkä myös miten on kohdellut minua oman saamattomuuden takia.Huolto pelaa koska en halua muuttua katkeraksi.
On tuon kommentin sulle sanonut kiukuspäissään, joten älä ota itseesi.
Tuskin tulee koskaan missään suhteessa onnistumaan, jos ei ole valmis itse siihen mitään antaan..
Alahan haistella uusia tuulia ja panostamaan itseesi!
Jätä mokoman ukon murehtiminen harakoille. Lähde liikkeelle!
Ukkoille on kova pala, kun eukko alkaa laihduttaan ja komistuun, kun lakkaa vatvomasta turhaa suhdettaan.
Nyt on sun aika ajatella itseäsi!!!
Kiitos sulle!Tää mun täytyykin lukea aina kun alkaa tuntua muserretulta!
Kuule, mullakin oli tuollainen "lapsi" siinä ylimääräisenä vinkumassa ja moittimassa ja silloin sanoi täällä yksi viisas, että mies mollaa tasan tarkkaa niin kauan, kuin annat sen tapahtua!
Se pani miettiin ja aloin huolehtia välillä itsestänikin.
Hommasin olohuoneeseen kuntolaitteen ja iltaisin lasten ollessa kavereillaan aloitin kuntoilun samalla telkkarisarjaa katsellen ja ruokavaliota muutellen kevyemmäksi laihduin puolessa vuodessa 10 kiloa.
Siinä se kuule kunto koheni, kun lenkkeilin vielä iltaisin ennen nukkumaan menoa ja aloin näyttää taas ihmiseltä! Ukon motkotuksia en enää ottanut kuuleviin korviini ja iltaisin olin niin väsynyt, että nukuin sikeästi aamuun asti.
Nyt meillä on tilanne, että olen niin menossa ja täpinöissä, etten paljon ukkoa jouda noteeraan ja mikä parasta, se on lopettanut vittuilunsa, kun näkee, ettei kertakaikkiaan kiinnosta ja on mulla parempaakin tekemistä! En tiiä, erotaanko, en ainakaan tässä vaiheessa jouda edes ajattelemaan sellaista ja kun on ruvennut ukko siistiin tuota suutaankin, mutta elämäni olen saanut takaisin ja toivon sinullekkin nyt imagosi korjaamista ja itsesi arvostamista!
Ei kenenkään laskiämpäriksi kannata alkaa, sulla on oma arvokas elämä elettävänä, täytä se mukavilla asioilla! Tsemppiä!
Oli hyvä kirjoitus! Kannustaa meitä muitakin, ettei kannata jäädä "märehtimään" vaan alkaa huolehtimaan välillä jo itsestäänkin! Elämä on kuitenkin aika lyhyt!
Tekisin muutaman kysymyksen tilanteestanne.
a) Minkä ikäisiä olette miehesi kanssa? Kärsiikö miehesi mahdollisesti keski-iän kriisistä ja vanhenemisen pelosta, jonka projisoi ja purkaa sinuun?
b) Oliko miehesi nuorempana toisenlainen? Oliko suhteenne silloin onnellisempi? Jos oli, niin missä vaiheessa suhteenne alkoi mennä huonompaan suuntaan?
c) Miten lapsenne suhtautuvat tilanteeseen? Oletteko miehesi kanssa puhuneet, mitä vaikutusta tällä kaikella on lapsiin?
Sen verran sanon, että älä suostu miehesi kynnysmatoksi. Hän kohtelee sinua juuri niin huonosti kuin annat hänen kohdella. Älä suostu vapaaehtoisesti nöyryytettäväksi. Sano miehellesi suoraan, että jos on kerran halu lähteä, niin lähde saman tien äläkä jää nurkkiin vikisemään. Marttyyriksi sinun ei kannata ryhtyä. Pilaat silloin vain oman elämäsi.
a)Mies on nelissäkymmenissä ja minä viisissä.Se on totta että miestä on alkanut ahdistaa ajan kuluminen, että pitäisi saada vielä unelmoida ja nauttia elämästään.Olla onnellinen jonkun nuoremman kanssa,saada lisää lapsia,varsinkin muuta sukupuolta kuin meidän yhteiset.
b)oli toisenlainen.Olimme onnellisia tai siis minä olin ja luulin myösmieheni olevan.Kyllä semmosia pikku järkytyksiä on ollut matkan varrella juuri tuosta hänen katumisesta kun nai minut.Kaikkein pahin vaihe alkoi tämän vuoden kevättalvella.
c)lapset ovat jo silloin keväällä tajunneet että liittomme natisee ja pahasti.Puhuin siitä heille,sanoin, että ehkä tämä menee ohi heidän isältään.Vaan eipä ole mennyt vaan aina vaan hullummaksi.Ja nyt olen sitten kertonut erosta eikä se todellakaan tullut yllätyksenä.Ehkä jopa hieman helpotuksena.Ukko vaan oli tosi raivostunut, että tämähän on vain aikuisten välinen asia,että niin.
Olen pyytänyt lähtemään jovarmaankin jankutukseen asti vaan eipä tuo lähde(kun ei ole varaa lähteä vuokralle).Odottaa vaan että koska se uusi onni löytyy ja pääsee sitten sinne asumaan.
Kiitos kaikkien rohkaisujen.Tää palsta on tuonut valoa, alan hiljakseen nousta ja jopa suunnitella omaa elämääkin.Lapset heittää jo läpällä, että jos vaikka tapaisinkin jonkun aivan sikarikkaan tosi kivan miehen ja voitaisiin muuttaa muualle ja loppuisi tämä iänikuinen rahattomuus!
Päätökseesi vaikka tuleekin monia monia kyyneleitä niin helpotuksen aikakin vielä koittaa. Sinulla on kuitenkin lapset, jotka tuovat lohdutusta ja heidän eteen kannattaa yrittää. Ei muuta kun TSEMPPIÄ JA TUNNELI LOPPUU AIKANAAN VALOA ON JO NÄKYVISSÄ.
Itsetuntosi on liittosi aikana pahasti rapistunut. Lähde rakentamaan sitä uudelleen! Hanki kirja Jälleenrakennus - kun suhteesi päättyy, sitä käytetään perusteoksena eroseminaareissa. Voit myös osallistua seminaarityhmään, se on vertaistukiryhmä ihmisille, jotka ovat kriisissä omassa parisuhteissaan, eroavia tai eronneita. Seminaari antaa työkalut myös toimivampien ihmissuhteiden rakentamiseen ja ennekaikkea saamaan suhteen omaan itseensä paremmaksi. Suosittelen kokemuksesta