Olen pettänyt vaimoani useita kertoja, enkä todellakaan ole ylpeä teostani. Lukemattomia kertoja olen luvannut itselleni, että nyt riittää, mutta aina jossain vaiheessa on ollut tarve hakea jotain, ettei elämä valuisi hukkaan. En ole koskaan jäänyt kiinni tempuistani, mutta vaimo ehkä sisimmässään tietää. Seksiä meillä kotona on ollut riittävästi. Vieras syli tuntuu vaan paljon jännittävämmältä. Onko kukaan koskaan pystynyt parantumaan pettämisestä? Minusta jatkuva pettäminen on eräänlaista sairautta.
Voiko pettämiskierteen lopettaa?
Sika Petteri
522005
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 52
Vanhimmat
Se ainakin vähenee, kun saat jonkun sukupuolitaudin. Vaikka HIV:n.
Lääkäri hoitaa sairaita.
Sattuiko tänään jotain? Sitä saa mitä tilaa.
Tarvitseeko sitä lopettaa?
Sovi vaimon kanssa, että saatte käydä vieraissa. Tai ottakaa kolmas osapuoli seksiinne mukaan. Eipähän sitten ole ongelmaa enää. Ainakaan samaa ;DD
Rukoile siellä hiljaa jumalaa, ettei kukaan panoistasi käräytä sua.
Ettei elämä valuisi hukkaan? Pettäminenkö on sitä ettei elämä valu hukkaan?
Heh... Taitaa olla Sika Petterille jonkinlainen tulppa ammeen pohjalle. Vai kusilaarin?
Sairastahan toi on.
Kerro vaimolle mitä touhuat ja pyydä sitä auttamaan sua. Mene terapiaan ja pariterapiaan. Kun vaimo tietää sun ongelmastasi, teidän on helpompi jatkaa suhdettanne ja sulla on mahdollisuus parantua, kun vaimosikin osaa sua sitten vahtia.
En usko että impotenssikaan parantaa pettämiseltä, silloin pettämisen muoto vaan muuttuu. Joku ongelmahan sulla oikeesti on. Haluatko alistaa vaimoasi? Etkö arvosta itseäsi, naistasi, vaimoasi? Kostatko äidillesi? Mitä yrität todistaa? Miksi siitä tulee hyvä olo? Jotain siellä korvien välissä viiraa. Onko sua itseäsi hyväksikäytetty, laitatko vahingon kiertämään? Ota noista selvää siellä terapiassa.
Alkuperäisen kirjoittajan tilanne on hankala, vieras syli kiinnostaa ja siitä on jo paljon kokemusta. Kynnys hypätä satunnaisesti toisen kelkkaan on ilmeisen matala.
En kuitenkaan lähtisi purkamaan tilannetta kertomalla siitä vaimolle ja odottamalla tältä apua. Petetty puoliso ei ole paras mahdollinen henkilö auttamaan sinua, vaikka kuinka olisi viisinkertainen psykologi. Vaimon täytyy antaa sinulle ensin anteeksi, mikä ei tule olemaan helppoa. Aika monelle se ei onnistu lainkaan.
AP:lle sanoisin, että olet kuitenkin ottanut jo ison askeleen, kun pystyt tunnustamaan hankalan tilanteesi. Se on ensimmäinen pieni askel muutoksen polulla.
Tilanteesi on varmasti monen muuttujan summa, uskoisin ettet itsekään tunnista kaikkia asian taustavaikuttajia. Juuri näihin syihin kuitenkin täytyy päästä käsiksi. Tämä ei yleensä onnistu ilman ulkopuolista apua. Suosittelen sinua hakeutumaan ammattiauttajalle, työpaikan kautta voi esimerkiksi järjestyä apua. Seurakunnasta kannattaa myös kysellä sielunhoitomahdolisuuksia.
Mikäli mielit saada toimivan parisuhteen ja rauhan asiasta, tulee vielä sekin päivä, jolloin sinun täytyy puhua tästä vaimollesi. Aloittaisin kuitenkin tilanteen purkamisen muuta kautta.
Mietihän uudestaan.
Kyllä olisi kaikista paras kertoa vaimolle heti. Sinäkin kehoitat kuitenkin kertoamaan vaimolle jossain kohtaa, koska - muuten suhdetta ei saa toimivaksi, pelkkää ajan haaskausta.
Kertomisella osoitat, että olet tosissasi.
Jos kerrot myöhemmin, vaimon on vaikeampi luottaa - ethän sinäkään luottanut niin paljoa, että elämäsi tärkeimmälle ihmiselle olisit kertonut ongelmastasi, johon kuitenkin olet jo hakenut apuakin.
Puoliso on varmasti aavistanut pettämisen. Naiset aavistavat. Ainoa keino pelastaa suhde ihan oikeasti toimivaksi on pelata avoimin kortein ja rehellisesti. Voi olla ettei suhde koskaan parane, mutta voi olla että paranee.
Pettäminen on pahinta mitä parisuhteelle voi tapahtua. Useimmat eivät selviä siitä koskaan, vaan se johtaa eroon ja siten suhteen tuhoutumiseen. Raamatun mukaan Jeesuskin salli avioliiton purkamisen ainoastaan yhdessä tapauksessa: pettämisessä.
Mikäli AP nyt aloittaa prosessinsa kertomalla ongelmastaan vaimolle, on liiton hajoamiselle olemassa suuri riski. Esimerkiksi vaimoni kertoessa minulle vastaavasta ongelmasta, minä pakkaisin laukut.
Mikäli vaimoni kuitenkin kertoisi ongelmasta, sanoisi tiedostavansa sen ja hakeneensa siihen apua, voisin jäädä kuuntelemaan kertomusta tarkemmin. Tämä osoittaisi, että hän haluaa tehdä asialle jotain, on tosissaan ja haluaa sitoutua sen ratkaisemiseen. Kyse ei ole vain yhden yön hairahduksesta!
En todellakaan aloittaisi ongelman ratkaisemista kääntymällä ensimmäisensä puolison puoleen.
Sinä oletkin mies - mies ei kestä naisensa pettämistä. Kun nainen pettää ja jää kiinni, ero on hyvin todennäköinen. Kun mies pettää ja jää kiinni, on todennäköisempää että suhde jatkuu. Naiset antavat häntäheikeilleen anteeksi kerta toisensa perään. Aloittajakin tietää, että vaimonsa tietää. Nyt pitäisi vaan saada pää auki ja ruveta työstämään ongelmaa!
Olet oikeassa olen mies. Puhuin vaimon kanssa taannoin pettämisestä ja hän ilmoitti, että menolippu lyödään kouraan, mikäli sellaista ilmenee. Paluulippua on turha ruikuttaa. En myöskään ole huomannut tässä asiassa yleisesti ottaen eroa miehen ja naisen välillä. Mielestäni kumpikaan sukupuoli ei hevin anna pettäjälle anteeksi.
Olet myös oikeassa siitä, että vyyhdin pää pitäisi saada auki ja muutos käyntiin. Mielestäni mahdollisimman huono tapa avata sotku on ilmoittaa siitä heti kärkeen vaimolle. Lähtisin edelleen ensin muita polkuja ja ilmoittaisin vaimolle, kun se on aika on.
Jos sun akkas laittaa sut ulkoruokintaan sen vuoksi että olet SAIRAS, niin kannattaa varmaan etsiä uusi ruokintapaikka.
avomieheni petti minua 6 vuotta aloitti siitä kun tulin raskaaksi (suunniteltu ja rakastettu lapsi) (toinen 4 vuotta sitten) kun olin asioista huolissani ja kysyin esim seksinsuhteen (lapsemme syntyi sektiolla) niin hän vastasi että kaikki aikanaan:( ja mä luotin häneen!! kävimme perheneuvolassa kun sairastuin vakavaan masennukseen ja suhteemme tuntui kylmältä hän ei kuunnellut vaan lähinnä kävi kotona pakko raiskaus panolla josta seurasi viiltohaavoja alapäähän, kerroin asiasta hänelle mutta ei kuunnellut vaan lähti "töihin"
Mulle selvis nämä kaikki asia tänä kesänä ja että sillä oli suhde viime vuonna ja ja kaikki irtosuhteet ja muutama kaveri tiesi tämän ja hänen siskonsa myös!!
Nyt olen aivan hukassa Rakastan ja olen rakastanut häntä koko ajan ja yksin olen pitänyt suhdetta yllä vahvalla rakkaudella, minä en vaan jaksannut pitää ohjia yksin kädessä. Sydän on aivan rikki ja pahoinvointi suuri itse en olisi koskaan pystynyt pettämiseen!! kertokaa joku joka on kokenut samaa miten siitä yli pääsit?? haluan jatkaa suhdetta koska rakastan miestäni mutta nämä asiat kummittelee koko ajan ja viha on niin äärettömän suuri aika ajoin:( kiitos etukäteen!
LH, mitä ihmettä oikein enää mietit. Mies ei välitä sinusta / lapsesta ollenkaan. Vieraita ja väkisinotettua seksiä. Oletko läheisriippuvainen ?
Mieti rakastatko todella häntä vai alkuperäistä mielikuvaasi hänestä? Rakastatko hänessä sitä kylmyyttä ja välinpitämättömyyttä? Se on osa hänen persoonaansa. Haluatko olla sellaisen ihmisen kanssa? Jos tahdot muuttaa häntä, et hyväksy ja rakasta häntä sellaisena kuin hän on. Ja kukaan ei syytä sinua jos et siihen pysty, sinulla on lupa löytää parempaa. Ansaitset parempaa.
Hae ammattiapua ja PIAN
ja ala sinkuksi, sitten et loukkaa ketään ja saat vaihtelua, vaikka joka ilta uutta römpsää.
asia on nimittäin sill viisiin että pettäjät ovat samanalaisia kuin alkoholistit. Egoistisia kusipäitä jotka haluavat kaiken pyörivän ympärillään. Aina vain MINÄ,MINÄ, muista viis. Lisäksi hyvin epävarmoja. Kuten itsekin mainitsit se on sairaus ja ikävä kyllä korvien välissä. Niitä vikoja on vaikea korjata.
Tapapettäjä on vielä pahemmassa jamassa kuin alkoholisti. Alkoholisti pitää ongelmansa kurissa absolutismilla - ei tippaakaan enää. Mutta seksiaddikti - voiko se kieltäytyä seksistä kokonaan? Ei mun mielestäni. Syömishäiriöisetkin joutuvat opettelemaan syömään oikein, syömistäkään ei voi vaan lopettaa tai aloittaa...
Pettäjällä on edessä kova urakka, jos meinaa naisensa pitää. Joku entinen hoito paljastuu aivan varmasti jossakin kohtaa vaimolle.
Ole vaimollesi rehellinen ja tunnusta ennen kuin joku suhteisee sen.
Et taida pystyä lopettamaan, olethan harrastanut syrjähyppyjä vuosia. Jos oikeasti haluat auttaa itseäsi mieti, miksi todellakin petät vaimoasi tuskin siinä syynä on pelkästään jännitys. Koska jos oikeasti rakastaisit vaimoasi täydestä sydämestä et pystyisi pettämään. Elämästäsi puuttuu jotain ja itseäsi tutkiskelemalla varmasti sen jonain päivänä ymmärrät mikä se mitä oikasti haet ja mitää elämästäsi puuttuu, silloin pystyt olemaan ainakin itsellesi rehellinen sehän on tärkeintä vai mitä?
En ole päässyt irti, vaikka toistamiseen paljastunut. Viimeksi olin satavarma että nyt riittää, mutta vuosi tässä on mennyt taas toisen naisen kanssa. Vaikea sanoa mikä siinä on. Jonkinlainen pelkuruus sanoa toiselle ei, ja pitää vain yksi. Eikä auta yhtään että molempia rakastan.
pelkuruus sanoa toiselle ei = haluaa pönkittää omaa surkeaa toisen ihailulla, joten eihän sitä nyt torpatakaan voi. Urpo mikä urpo. KENKÄÄ!
Olen miehen ties monesko nainen. Hän tosiaan kärsii pettämisestä ja haluaisi olla vaimolleen uskollinen, mutta ei vaan pysty. Välillä huutaa puhelimessa kuinka hänet pitää jättää rauhaan, sitten muutaman päivän kuluttua haluaa olla yhteydessä ja harrastaa seksiä.
Tiedän etten ole hänen ainut nainen, vaan hänen avioliiton aikana on ollut useita naisia kierrossa, joista hän kyllä kykenee kertomaan minulle, mutta ei vaimolleen.
Mielestäni vaimon olisi tiedettävä miehen ongelma, vain hänen avullaan miehestä tulisi uskollinen.
Miehelle vaimo on se ainut ja oikea rakkaus ja hän haluaa elää vaimon kanssa koko loppu elämän.
Pettäminen on sairaus ja en tiedä voiko hän parantua siitä koskaan vaikka haluaisikin.
Itse en voi torjua ja heittää häntä pois elämästäni, rakastan häntä omalla tavallani, siksi kai ymmärrän ja haluan pitää hänet elämässäni, vaikka tunnen itseni vain yhdeksi panoksi.
Kotona täytyy olla jotain vialla, tai sitten miehen luonne vain on siltä osin sellainen, ettei pysty olemaan yhden naisen mies.
Itse en voisi elää hänen kanssaan parisuhteessa, juuri pettämisen takia ja mies tietää sen.
Toivon alottajalle sitä munaa, että voisi olla uskollinen vaimolleen.
Karmeinta tässä on se, että pidät vaimoasi narun jatkeena jatkuvasti, etkä anna hänelle minkäänlaista mahdollisuutta päättää, haluaako hän pettävän miehen. Vaimosi saattaa oikeasti luulla, että teidän parisuhteessanne on kaikki hyvin. Onko sinulla oikeus kahlita toista noin?
oppia elämään ihmisittäin. Mutta tuskin parantua koskaan. Eli se että sinulla on huono omatunto on jo jotain. Välttele houkutuksia, älä lähde baariin, älä ylipäätään juo jos kännissä lipsahtaa helposti pettäjän tielle. Älä anna pikkusormeasikaan, älä ota numeroita vastaan älä myöskään anna omaasi, vaikka mieli tekee. Kun on tilanne päällä mene vaikka vessaa ja sano itsellesi, että "ei näin, en tee tätä, tämä on väärin, loukkaan itseäni ja lapsiani, vaimoani...." tee asiasta tietoinen itsellesi.
En tiedä auttaako, mutta itse olen "kuivilla" avioeron jälkeen, olen menettänyt siis kaiken ja onneksi olen järkiintynyt, etten halua enä´ä pettämisen takia menettää uuttaa perhettäni. Ja jos joku minut vielä pettää lopetan suhteen heti, en jää enää roikkumaan pettäjään.
toivottavasti sait jotian apua
Ei se jännitys, tai vieras nainen ole perimmäinen syy. Se on vain kiva valkoinen valhe, jolla petät itseäsi.
Pohjimmiltasi olet aika onneton, epätoivoinen ja huonolla itsetunnolla varustettu. Vaimosi on varmaan hyvällä itsetunnolla varustettu nainen, joka selviää arjesta, kriisestä ja kantaa vastuun itsestäsi.
Pettäminen kun on pelkumaisista teoista se yksi suurimmista.
Haluatko olla omissa silmissäsi pelkuri? Vastuuton limanuljaska joka menettää itsetuntonsa ja omanarvontuntonsa pala palalta kun nainen vaihtuu?
Vaimosi pääsee sinusta eroon. Sinä joudut elämään itsesi kanssa. Kunnes kuolema teidät erottaa. Mieti sitä.
Hei, mieheni on tehnyt samaa ja haluan kertoa sinulle millaista on elää Sika Petterin VAIMONA!
Pettäminen satuttaa aina petettyä ja saa aikaan pitkän prosessin jonka aikana pohtii haluanko elää tämän ihmisen kanssa ja mitä ylipäätään elämältäni haluan. Pahinta on se, kun olet ihastunut, uskonut, luottanut ja rakastanut. Päästänyt ihmisen ihollesi niin lähelle ettei lähemmäksi voi päästää ja sitten se johon olet luottanut, uskonut, toivonut ja josta olet aina unelmoinut satuttaakin sisintäsi ja osoittatuu Sika Petteriksi!
Omasta kokemuksestani voin kertoa seuraavaa:
- eniten minua loukkasi se että kuulin asian ulkopuolisilta.
- petyin siihen, että puolisoni ei luottanut minuun niin paljon että olisi voinut kertoa omista toiveistaan, mieltymyksistään jne..
- toki minua loukkasi kaikki mitä hän oli tehnyt ja kuinka kauan hän oli suhteitaan salannut.
Itkin, huusin raivosin, vihasin miestäni ja vaadin häntä selvittämään seikkaperäisesti, mitä, missä, milloin ja miksi? Tämä toistui uudestaan ja uudestaan... sitten aloin keskittyä työhöni, opiskeluun, harrastuksiin, itseni ja kodin hoitamiseen ja annoin miehelleni luvan käyttää ulkopuolisia suhteita!
Lopulta kävi niin että aikansa mieheni juostua vieraissa alkoi oma vaimokin kiinnostamaan. Edelleenkään minua ei puolisoni kiinostanut, sillä joka kerta kun hän alkoi lähestyä minua niin mieleeni hyppäsi ne ulkopuoliset suhteet, aivan kuin olisin elokuvaa katsonut.
Koin riittämättömyyttä, pahaaoloa, katkeruutta ja sitä etten ollut seksuaalisesti haluttava. Mieheni yritti todistella kuinka ihana olin naisena ja mitä enemmän hän sitä todisteli sitä enemmän muutuin kylmäksi, karskiksi, jätkämäiseksi, kovaksi!
Keskityin työhön, opiskeluun, harrastuksiin. Lopulta kävi niin että osat vaihtui. Löysin miehen jolle oli sosiaalinen tilaus ja suhteemme syveni intiimi tasolle. Mieheni oli nyt se joka soitteli toista viulua! Olin niin kyyninen että tokaisin hänelle, että eikö pääasia ole se että hän kuuluu orkesteriin.
Lopulta järki voitti ja halusimme pestä likapyykimme. Likapyykkiä pestiin pitkään ja hartaasti ja aina lupasimme toisillemme, että vaikka kuinka satutamme toisiamme niin seuraavana päivänä jatketaan siitä mihin edellisenä iltana jäämme.
Keskustelimme ja keskustelimme, palasimme uudelleen ja uudelleen siihen miten tapasimme, mitä koimme, miksi menimme yhteen, milloin pettäminen alkoi jne..
Omasta puolestani voin vain sanoa sen mikä sai minut jäämään ja läpi käymään tuon tunne helvetin, oli rakkaus mieheeni. Tärkeintä on päätös, haluanko elää tämän ihmisen kanssa, nahkoineen ja karvoineen. Haluanko antaa anteeksi ja jatkaa elämää hänen rinnalla.
Onneksi löysimme toisemme uudestaan ja viihdymme yhdessä. Mieheni on mitä huomaavaisin ja kiltein kumppani ja on ihanaa saada viettää aikaa yhdessä ja nauttia elämästä.
Oletko valmis kertomaan vaimollesi tai terapeutille? Apua on saatavilla, jos sitä vain itse haluaa.
Teillä ollaan nyt avoimia pettämisen kanssa? Mulla on suhde juuri tuollaista kokeneen miehen kanssa. Saivat puhuttua kerrankin asiansa selviksi, jopa ennen puhumattomia lapsuuden traumoja tuossa kesän lopulla. Reilu kuukausi oltiin erossa kun oli kriisi päällä avovaimon kanssa, ja nyt kun tilanne on taas rauhoittunut hiukan, niin taas tapailemme. Miesten ei ole helppoa antaa vaimon pettämisiä anteeksi. Mutta siinä on kolme pientä lasta, kallis talo, hyvät työpaikat, pintakiiltoelämää ja yhteistä historiaa. Taas hetki eteenpäin. Tuohon mieheen en luottaisi pätkääkään. Kaikki työmatkat ja metsäretket kavereiden kanssa... Toivottavasti sulla on luotettavampi mies.
Minulla myös sama tilanne, suhteemme on jatkunut siitä huolimatta että naisystävä sai tietää. Luulen että se on jompikumpi naisista joka viheltää kolmiodraaman poikki, miehestä ei siihen ole. Ehkä minusta on siihen vielä jonain päivänä.
Miksi sitten olet siinä? En ymmärrä? Jos tiedät, että mies on luvannut vaimolleen olla ja pysyä, ja sinä tiedät oikeasti missä mennään, niin MIKSI? Miksi sinä alennat itsesi moisen sika-petterin takia?
Vaimo voi olla tietämätön, mutta sinä tiedät. Mikä on sinun selityksesi, että hyväksyt tilanteen, ja tiedät sen tosiasian joka aamu kun heräät?
Nyt ei ole kyse vaimon tyhmyydestä, tai edes sika-petteristä, vaan sinusta itsestäsi. Kyllä sinä ansaitset jotain paljon parempaa. Vihellä nyt hyvä ihminen peli poikki. Itsesi takia. Jos on pitkään jalkarättinä, muuttuu sellaiseksi.
Jos ei halua sen enempää! Riittää että näkee rakastaan silloin tällöin. Rakastamastaan ihmisestä on vaikea erota, vaikka välillä sattuisikin. Eikä niitä rakastettavia miehiä tuolla raitilla vastaan tule. Varattuja ne kaikki kunnolliset ovat, jotka itseään kauppaavat. Ehkä sitä ansaitsisi paljon enemmän, mutta ei vaan kukaan anna ;)
Tuollaisesta suhteesta kehittyy helposti paitsi rakkausuhde, myös syvä ystävyyssuhde.
Ihan takuuvarmaa on se, että petoksesta ja salailusta ei koskaan kehity mitään hyvää ja kaunista.
Kun alku on paskaa, ja paskan päälle rakentaa, niin se paska pursuaa aina jostakin rakosesta esiin.
Se vaan on niin. Muun väittäminen ja uskottelu on puhdasta itsepetosta.
Vastauksia 32, eikä yhdessäkään anneta sulle toivoa! Joku vaimoimmeinen toki väitti, että sen mies on parantanut tapansa, mutta sitä ei kukaan muu usko. Pettäjät kun osaavat olla niin vakuuttavia, rakastavia, rakastettavia, kilttejä, empaattisia, luottamusta herättäviä ja - petollisia.
Jos sun on vaikeaa lopettaa, sovi vaimosi kanssa että saat käydä vieraissa. Silloin et petä.
Ihminen voi halutessaan muuttua. Me emme ole tuomittuja elämään tietyn kaavan tai kohtalon mukaan. Jokaisella meistä on vapaa tahto, ja mahdollisuus valita se tie, miten elämme elämäämme.
Olen siis toinen petetty vaimo, joka tullaan varmaan lyttäämään. Ja näen jo perustelut; kerran pettää, aina pettää. Uskottelen itselleni jotain, joka ei ole mahdollista. Elän itsepetoksessa. Mies ei ole rakastanut, koska on pettänyt. Minussa kiinnostaa vain helppo elämä ja valmiiksi pestyt pyykit. Olen sokea ja kieltäydyn näkemästä totuutta. Jne. Onhan noita vielä kymmeniä ja kymmeniä.
Ja jokaista noista lauseista olen myös itse miettinyt, pyöritellyt pienessä tyhmässä päässäni.
Silti olen tässä. Puolustamassa sika-petteriä. Tai en nyt puolustamassa hänen pettämistään, mutta sitä orastavaa halua kasvaa vastuulliseksi aikuiseksi ihmiseksi. Puolustan sitä, että hän edes katsoo peiliin ja myöntää tekonsa. Se ei vielä ole mitään. Mutta se on edes alku.
Vasta kun teot alkaa seurata ajatuksia, voidaan oikeasti pohtia, onko sika-petterissä ainesta mieheksi, ei vain miestä leikkiväksi. Minä uskon, ja aivan tosissani uskon, että jos sika-petteri tahtoo muuttaa elämänsä, se on mahdollista.
En kuitenkaan usko, että hän selviää ilman apua. Harva alkoholistikaan lopettaa kuin seinään. Mutta osa silti pystyy lopettamaan tuen avulla. On se sitten vertaisryhmä tai joku muu. Olen nähnyt ja seurannut läheltä kun aivan toivoton tapaus raitistuu, aloittaa elämänsä uudestaan nollasta. Kasaa itsensä ja elämänsä rippeet ja rakentaa niistä raunioista itselleen hyvän elämän. Miksi siis sika-petterillä ei olisi tätä samaa toivoa.
Toivon sika-petterille nyt paljon voimia ja viisautta ottaa seuraava askel elämässään oikeaan suuntaan. Ja ennen kaikkea, mieti tarkasti ennen kuin teet mitään vaimosi suhteen. Jos aloitat kaiken oksentamalla vanhan vaimosi niskaan, voit olla varma, että ovi käy. Pistä koko prosessi aluille, mene terapiaan, ota vastuu itsestäsi, sovi teraputin kanssa miten ja milloin avaudut vaimollesi. Sillä sinun täytyy tehdä niin, hänellä on siihen kaikki oikeus tässä maailmassa. Sitä et voi siis päättää hänen puolestaan, mutta ajan ja tavan sinä voit. Ja mitä kypsempi ja fiksumpi olet, jätät edes mahdollisuuden.
Yksi Sika-Petteri yritti lopettaa pettämisensä pari kuukautta sitten. Vaimolle kertoi muutama viikko sitten. Nyt se taas ehdottelee tapaamisia.
Alkoholistilla on erilainen tilanne. Ei enää tippaakaan alkoholia! Entäs seksiholisti? Seksi kuuluu ihmisen perustarpeisiin, ei sitä voi lopettaa.
Terapiassa se on juossut jo vuosia.
Esimerkkisi mies ei ole muuttunut. Siinä se. Ei mikään terapia ym auta, jos teot eivät seuraa. Siinä se.
Jokainen valitsee. Ei se ole sen kummempaa. Jos ystäväsi ei ole valinnut, se ei tarkoita ettei joku muu pysty siihen.
Kadehdin sun uskoasi! Olen vaan nähnyt niin paljon tuota sontaa, etten voi enää pettää itseäni! On muita asioita, joihin uskon. Mutta tapapettämisen lopettaminen ei kuulu niihin. Ennemmin tai myöhemmin tulee taas tilanne vastaan, josta ei voi kieltäytyä. Jos vaimo ei ole suostunut esim. ryhmäseksiin, ja miehelle on todella tärkeää päästä toteuttamaan fantasioitaan, niin meneehän se taas kohta kun kotona seksi latistuu. Ei siinä vaimon korsettirumba kauaa auta. Katso mitä löytyy iskuri.net.:stä. Varattuja korkeasti koulutettuja miehiä hakee kokeneena miehiä, naisia ja pariskuntia seksiseuraksi. Tuo on sitä todellisuutta noissa seksiholistien piireissä. Siitä fiiliksestä ei ole helppoa päästä irti. Se jännitys vatsan pohjassa, kiihko, himo, kiima, tuntee elävänsä... Kauanko voi olla uskollinen? Pari kuukautta, puolivuotta, vuoden? Seksiinkin turtuu, mikään tavallinen ei tunnu enää miltään.
Alkoholistille voi tulla repsahtaminen. Mutta se voi palata takaisin ruotuun, kuiville. Mutta jos pettäjälle tulee repsahdus, se on taas pettäjä.
Pettäjän puolison on vain hyväksyttävä se tosiasia, että seksistä ei pääse irti, ellei sitten sairastu vakavasti tai tule uskoon.
"...sairastu vakavasti tai tule uskoon."
Sama asia? ;)
seksiholisti?
Seksiaddiktiotako tarkoitat??
Siitäkin voi parantua. Pakkomiellettäkin voi oppia hallitsemaan jos haluaa!
En kyllä vaimolle uskalla kertoa, koska siitä tulee varmasti mieletön sotku. Uskon kyllä siihen, että jos toisesta välittää tarpeeksi paljon ei tee mitään toista loukkaavaa. Eli jos rakkaus toista kohtaan ylittää itserakkauden.
Elämässä ei kaikki vaan mene niin kuin olisi tarkoitus. Varsinkin, jos on ollut känää kotona ja muutama paukku alkoholia päässä. Silloin tuntuu, että kerran tässä vain eletään ja haluaa nauttia elämästä. Mitä useammin pettää sen matalammiksi kynnys uuteen pettämiseen tuntuu putoavan. Morkkikset tosin kotona ovat kovat. Välillä tosin on mennyt vuosikin "kuivilla", mutta sama kierre tuntuu aina toistuvan.
Pettäminen ei loppujen lopuksi kovin hauska juttu kellekkään...
Kyllä ne housut täytyy pysyä jalassa ihan sen vuoksi, että se ajatus kuuluu omaan arvomaailmaan.
Sain odolla tavalla sen vaikutelman, että jos rakastaisi vaimoaan vähän ennemmän, pystyisi olemaan uskollinen. Että vain suuri ja riidaton rakkaus estäisi pettämisen? Entä elämän karikot, arki ja kaikki muu? Rakkaan sairastuminen? Silloinko voi pettää?
Pettäjä muuttuu kun on tarpeeksi vanha ja kyvytön.Sitten on kiva, kun vierellä on uskollinen kumppani, joka saattaa hautaan.
Eikö olekin niin ,että elämä on enimmäkseen keskinkertaista, jota on pakko sietää, Luonteenlaadusta riippuu, miten jaksaa suhtautua.
Onko se niin vaikea uskoa, että monogamia ja ehdoton uskollisuus on oikeasti unelma, joka on harvoin toteutunut.
Liha on heikko, joku harva kykenee ajattelemaan enemmän yläpäällään.
Kokemukseni perusteella tiedän, että sivu/salasuhteeseenkin voi sisältyä paljon lämpöä ja tunnetta. Rakkaus on vaikea laji ja aito sellainen on harvinaista.
Välitän puolisostani ja en loukkaa tahallisesti. Kyllä sitä lämpöä riittää moneenkin suuntaan.
Sairastuin vakavasti - leikkausten ja hoitojen aikana mies on pettänyt kahden eri naisen kanssa samaan aikaan, eli on ollut yhteensä kolme kierroksessa. Ja kaikki naiset ovat luulleet olevansa se oikea miehelleni. Minäkin siinä vaiheessa vielä, kunnes mies jäi kiinni toisesta naisestaan. Silloin hän pyhästi lupasi mennä terapiaan, menikin. Kertoi että on täysin edesvastuuton ja rikki ja rikkoo sitä ihmistä jota eniten rakastaa. Hän jopa ihmetteli ääneen, miten voisi minua vielä enemmän loukata.
Samaan aikaan kävin läpi rankkoja syöpähoitoja. Toisen suhteen paljastuttua selvis,i että mies oli pitänyt myös toista naista seksipartnerinaan samaan aikaan kun oli syyllisyydentuntoista aviomiestä esittänyt sekä minulle että terapeutille.
Mieheni on patologinen valehtelija. Niitä kilttejä miehiä, joiden on helppoa kaataa nainen kapakasta nyyhkytarinallaan siitä, miten vaikea suhde hänellä on ja miten häntä ei ymmärretä kotona.
Olen jo kerran eronnut miehestäni vuodenvaihteessa juuri valehtelemisen, itsekkään käytöksen ja täydellisen tuen puutteen vuoksi. Alkoholin käyttäminen on ollut myös iso ongelma, aina sammumispisteeseen, eikä kertaakaan kahden vuoden liiton aikana selvinpäin ravintolaan tai sieltä pois. Takaisin yhteen palasimme neljän kuukauden kuluttua, mutta sen jälkeen miehelläni on ollut sinkkustatus kodin ulkopuolella, kuten näistä suhdesäädöistä hyvin voi päätellä.
Terapia ei auta jos terapeutillekin valehdellaan.
Itselläni on se tilanne etten edes tunnetasolla kykene vielä kaikkea tätä kohtaamaan koska minun on selvittävä tästä sairaudesta ensin. Mutta, mitä sen jälkeen seuraa, siitä ei tiedä vielä kukaan.
Itsekästä ja narsistista ihmistä ei pysäytä kumppanin sairastuminen, ei edes kuolema. Raadollista: mitä surullisempi tarina on kerrotavaksi seuraavalle naiselle, sitä parempi miehelleni. Myötätunnon turvin on hyvä istahtaa uuden naisen kotiin käenpoikasena, paistatella ihailussa kunnes tulee se päivä, että pitäisikin ottaa vastuuta muista...ja taas se alkaa. Aina vain alusta.
Mutta, mitäs siitä, minä en ole sitä katsomassa. Eli eturivin paikka on nyt jaossa.
Edellä kerrottu on täyttä totta,ajatuksia herättävä. Tuossa elämäntilanteessa näkee kaiken oleellisen ja kristallinkirkkaana.
tässäkin ketjussa. Pieleen menneitä ihmissuhteita ja aivan turhaa kärsimystä.
Osalle ihmisistä uskollisuus ja monogamia ovat oikeasti osa heidän ajatus- ja arvomaailmaa. On tosin jollain tavalla kummallista, että joku väittää tietävänsä, että se on mahdottomuus, koska hänellä on erilaiset kokemukset ja ajatukset. Me emme kaikki ole samankaltaisia. Sitten on toinen puolisko, jotka ovat hedonistisesti omien tarpeidensa ja viettiensä vietävinä. Halu saada, ottaa ja tehdä mitä tahtoo, menee kaiken yli. Sellaista rakkautta tuskin löytyy, joka muuttaa tällaisen ihmisen toiseksi. Vain oma vahva tahto riittää. Toista ei voi muuttaa väkisin, eikä toisen vastuulle voi puolestaa lykätä omaa muuttumattomuuttaan tai loukkaavaa käytöstä. On aivan älytöntä uskotella, että "oikea rakkaus" muuttaisi ihmisen. Ihminen voi toki tarvita muutoksensa tueksi toista ihmistä, mutta ei rakkaudella kuitenkaan ole niin suurta mahtia. Vaikka niin haluaisinkin kuvitella.
Jokainen elää oman elämänsä, vastaa siitä viime kädessä yksin, ja kantaa seuraukset. Muihin voi osua matkalla, toisia voi loukata, mutta muut pääsee viereltä aina pois. Jossain vaiheessa elämää tuntuu varmaan jännittävältä ja hauskalta kun voi pyörittää vastakkaista sukupuolta. Kasata ja kerätä kokemuksia, mitata omaa "arvoaan". Mutta arki tulee aina, myös niihin jännittäviin kokemuksiin ja hetkellisiin itsetunnon pönkittämisiin. Se päivä koittaa, kun joutuu seisomaan peilin edessä yksin, alasti ja sellaisena kuin on. Onnettomimmat vasta vanhoina säälittävinä ukkoina tai akkoina.
Elämä on tässä ja nyt. Mutta hetki tässä ja nyt tekee myös tietä tulevaisuudelle. Määrittää sen suuntaa. Siksi olen itse tietoisesti valinnut uskollisuuden. Haluan myös vuosien päästä katsoa itseäni, elämääni ja kumppaniani tavalla, josta tunnen kiitollisuutta ja ylpeyttä. Tietään voi aina vaihtaa, mutta se on erittäin vaikeaa. Silla rehellisyys itseään kohtaan on varmaan kaikista vaikein tehtävä. On helpompi uskoa, että niin ne kaikki muutkin elävät. Pettävät, valehtelevat ja loukkaavat näillä teoillaan rakkaitaan. Näin ei ole. Loukkaan ihan riittävästi jo näinkin, aina välillä jopa lapsiani, miksi siis lisäisin listaani vielä sen, että valitsisin pettämisen ja satuttaisin läheisimpiäni vielä enemmän? Elämässäni on ihan riittävästi haasteita ja jännitystä ilman valhehtelua.
Olen naispuolinen sika-Petteri. Minulla on koko 20-vuotisen yhteiselomme aikana ollut vähintään yksi ulkopuolinen suhde meneillään koko ajan. Nyt yksi vetelee viimeisiään, ei ole vielä ohi, mutta merkit viittaa siihen suuntaan. Eilen jo aloin katsella taas miehiä sillä silmällä, että kun nykyinen suhde sitten aikanaan loppuu, on uusi jo alullaan. Haluaisin tästä kierteestä eroon. Tämä varmaan tulee yllätyksenä joillekin, mutta salarakkaallakin on tunteet. Rakastan miestäni, mutta uuden suhteen alkaessa leijailen pilvissä. Sitten kun suhde alkaa hiipua ja loppuu, olen tosi surkea ja pahinta on kun sitä ei voi näyttää kellekään. Esität kilttiä ja kunnollista vaimoa, vaikka sydäntäsi raastetaan irti rinnasta. Monta kertaa olen päättänyt, että en ihastu enää ikinä vaan keskityn vain ja ainoastaan omaan mieheeni, mutta aina käy toisin, asioita vaan tapahtuu. Sit sama kierre, ihastus, puhelimen vahtiminen taukoamatta, et tulis jo viesti tai soittas, jäähdyttely ja loppu ja tämän kaiken salaaminen. Tiedät etukäteen, et lopussa koskee, mut et silti osaa lopettaa ajoissa.
Ahaa, eli alkoholilla on osuutta pettämiseen? Olen ajatellutkin, että kuinka moni pettäisi ihan selvin päin niin usein kuin kännissä... Surullista, että estot poistetaan ja sitten petetään. Ei siinä ole muulla merkitystä enää sitten kuin että ei juo. Sitten ei tule petettyä, vai kuinka?
Pettämisesi johtuu sisäisestä tyhjyydentunteesta, jota pyrit täyttämään. Tunnet, että elämästäsi puuttuu JOKIN, jokin hyvin tärkeä ja olennainen asia, jokin määrittämätön ja jota et osaa nimetä, mutta jota etsit ja pyrit täyttämään pettämisellä.
Tuo jokin, jota tiedostamattomasti etsit, on yhteys Jumalaan. Niin kauan kuin sinä elät erossa Jumalan yhteydestä, sisälläsi on tyhjiö ja rauha puuttuu. Saat oikeasti sisäisen rauhan ja levon HETI kun pyydät Jeesuksen elämääsi. Voit tehdä sen sanomalla ääneen "Jeesus, tule minun elämääni. Minä tahdon seurata sinua. Tule minun elämäni kaikkien osa-alueiden Herraksi." Jeesus tulee heti, voit tuntea sen ja Hän antaa sinulle yliluonnollisen rauhan. Tyhjiö sisälläsi täyttyy ja olet vihdoin onnellinen.Sitten sinun ei tarvitse enää pettää, olet löytänyt sen mitä etsit. Kokeile vaikka!
ja pyydä itsellesi kastraatio, niin saat pettämispakkomielteesi loppumaan.
Olet patologinen tapaus, muuta hoitokeinoa sinulle ei ole.
Sika petteri on juurikin normaali mies... Ei siinä sen kummempaa. ----> http://keskustelu.suomi24.fi/node/9381504 Tuossa puhutaan juuri tästä asiasta oikeilla sanoilla.