Olen ollut kohta kaksi vuotta sinkku. Alkuun tuntui hyvältä vapautua pitkästä suhteestä, sitten tuntui syvältä olla yksin. Mutta nyt lähinnä ei tunnu miltään.
Muu elämä tuntuu kyllä hyvältä - on ystävät, harrastukset ja työ josta nautin. Mutta kun vain en kiinnostu kenestäkään "sillai". Ikään kuin halut olisi poistettu. En jaksa ajatella ihmisiä seksuaalisina olioina, en mahdollisina kumppaneina.
Missä ongelma? Lähinnä siinä, että välillä tuollainen tasapaksuinen elämä tuntuu tylsältä ja haluaisin olla taas tunteileva, haaveileva, ihastuva itseni. Eli miten pääsisi tuollaisesta stand-by modesta eroon?
Muu elämä tuntuu kyllä hyvältä - on ystävät, harrastukset ja työ josta nautin. Mutta kun vain en kiinnostu kenestäkään "sillai". Ikään kuin halut olisi poistettu. En jaksa ajatella ihmisiä seksuaalisina olioina, en mahdollisina kumppaneina.
Missä ongelma? Lähinnä siinä, että välillä tuollainen tasapaksuinen elämä tuntuu tylsältä ja haluaisin olla taas tunteileva, haaveileva, ihastuva itseni. Eli miten pääsisi tuollaisesta stand-by modesta eroon?
Vastaukset 1
Vanhimmat
" En jaksa ajatella ihmisiä seksuaalisina olioina, en mahdollisina kumppaneina. "
Minulla on päinvastainen ongelma, eli pohdin aina kun tapaan kauniin naisen että millainen pano hän olisi ja millainen seksuaalihistoria hänellä on.