Mitä mieltä olette siitä kun nainen on sinkku mutta raskaana ja haluaisi kuitenkin saada miehistä seuraa? En tarkoita pelkkää seksiä vaan ihan treffailua, jopa seurustelua? Onko se kieron kuullosta? Jos alunperin lapsen hankkiminen on ollut ns "oma päätös" yhteisymmärryksessä tietenkin lapsen isän kanssa (jonka kanssa ei ole aikeita seurustella ym). Onko tällaisessa tilanteessa naisella "oikeutta" ajatella myös omia tarpeita ja tunteita vaan pysyä ainoastaan ajatuksissa tulevan vauvan suhteen??
Odotus ja uusi mies?
Odottava treffeille?
93316
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 9
Vanhimmat
Kyllä tuossa tilanteessa tulisi hieman "kumma olo". Miettisi väkisinkin, että minkä takia olet pannut tarkoituksella vauvan alulle jonkun toisen miehen kanssa ja sitten etsit toista miestä seuraksi itsellesi.
Ei ihan ideaali tilanne. Ei ole kyllä kohdalle sattunut, mutta satunnainen pano menisi; vakavampi suhde ei onnistuisi. Olisi liian jakomielinen homma.
Tässä tapauksessa lapsen isä paljastui rikolliseksi (raskauden alkamisen jälkeen vasta) ja siten vaaraksi lapselle. Yhteiselo ei siis tullut mieleenkään.
Eli pitäisikö tässä tilanteessa olla kokonaan yksin JOS joku mies sattuisi tulemaan kohdalle? En ole metsästämässä ketään mutta JOS. Miten sellaisen tilanteen voisi selittää itselleen ettei olisi niin moraaliton olo? Eikö jokainen kuitenkin toivo itselleen onnea ja hyvää oloa? Ja eikö asia ole niinkin että vauva voi hyvin jos äiti voi hyvin jne?
Vauva voi hyvin kun äiti voi hyvin...sillähän voi selittää itselleen mitä vaan. Sillä kaikkea "väärääkin" (mitä se taas sitten kenellekin on...) voi perustella aina jotenkin itselleen hyväksi, jopa tarpeelliseksi.
No mutta mun varsinainen pointti on se, ettei uudessa suhteessa sinänsä ole mitään väärää tuossa tilanteessa. Mutta...kestääkö uusi suhde sen että muutaman kuukauden päästä tulee lapsi, joka mullistaa kaiken? Tiedämmehän sen suloisen symbioosin jossa uusi pariskunta voi viettää jopa ensimmäisen vuoden-kaksi. Paitsi että oho! - nyt tulikin pikku käärö joka vaatii osansa valvottaen, itkien... Onko mies niin kypsä että kestää suosiolla jäämisen tämän uuden voimakkaan symbioosin ulkopuolelle? Sehän voi käydä helposti vaikka kyseessä olisi lapsen omakin isä.
Noh, oletetaan ettei kestä, mies ottaa ja lähtee koska seksielämä on näivettynyt, naisesta tuli väsyneenä kiukkuinen ja vaativa. Vauva itkee öisin tunnin välein. Jos nainen tässä kohtaa masentuu erosta tai -mikä ehkä pahinta - ajautuu riitaisaan on/off suhteeseen ks. miehen kanssa, mitä se tekee vauvan hyvinvoinnille? Äiti haahuilee suhdetta surren tai keskittyy seuraamaan tekstareitaan mitä se paskanaama nyt laittoi selitykseksi..ja vauva yrittää saada kontaktin äitiinsä.
No, edellä olevat ovat täysin mielikuvitukseni tuotteita, en tiedä voisiko noin käydä ja mitäpä sitä liikoja pohtimaan. Mutta se mitä kai yritän tällä sepustuksella sanoa, on että jokainen vauva ansaitsee syntyä vanhempansa (yksi tai kaksi) huomion keskipisteeksi ja mahdollisimman vakaaseen elämäntilanteeseen. Vauva lähtee jäsentämään koko todellisuuttaan siitä mitä on olemassa ympärillään. Jos päädyt uuteen suhteeseen ja mies todella tämän ymmärtää ja vauvan tultua käytännössäkin elää vakautta todeksi ja antaa vauvan viedä tilansa sinun elämässäsi miksi tuomita uusi suhde.
"isä paljastui rikolliseksi"..
ja kuinkakohan kauan tunsit tämän isän ennenkuin hankkiuduit raskaaksi...3kk?
kyllä siinä vaiheessa kun lasta aletaan suunnittelemaan, pitäisi olla selvät sävelet ja tuntea suhteen toinen osapuoli niin hyvin että uskaltaa luottaa tähän.
mutta kiva kun lapsesi saa valmiiksi rikkinäisen perheen vanhempien typeryyden takia..onnee vaan.
toivottavasti löydät paremman ja älykkäämän uhrin, joka ei ihan heti sinuun luota, saati anna sinulle kaikkea mitä SINÄ haluat vaan ajattelee myös omaa parastaan..
Mitää pahaa siinä on, että treffailee raskaana ollessa? Ainoa ongelma taitaa olla, että mistä löytyy mies joka ei säikähdä tuollaista yhtälöä :-)
Kiitos mielipiteistä ja monipuolisista näkökulmista. Olen hyvinkin tietoinen eri asioista jotka tottakai vaikuttavat tässä tilanteessa sekä omaan että vauvankin hyvinvointiin. En lähde päätäpahkaan riskeeraamaan mitään ja ymmärrän kyllä vauvan tarpeen olla keskipisteenä, sehän on melkein itsestäänselvyys. En antaisi minkään tai kenenkään tulla koskaan itseni ja lapseni välille tai antaisi vauavlleni tapahtua mitään pahaa niin kauan kun voin siihen itse teoillani vaikuttaa. Olenkin vain miettinyt kaikkea...Välillä ihmetyttää miten olenkaan joutunut tähän tilanteeseen mutta olen kuitenkin onnellinen että sain mahdollisuuden kokea odotuksen ja pian äitiydenkin. Se tuntuu tällähetkellä parhaalta asialta mitä minulle on koskaan tapahtunut. Olen tienkin valmis kohtaamaan äitiyden ihan yksin ja nauttimaan lapsestani kahdenkesken täysin rinnoin. Aion olla lapselleni niin hyvä äiti kun vain voin. Joskus tulevaisuudessa sitten saattaa olla tilanne toinen, ehkä perheeseemme kuuluu silloin mieskin ja toivottavasti hyvä sellainen.
Ajatuksia halusin vain heittää ilmaan ja kokeilla miten minuun suhtauduttaisiin tässä tilanteessa :)
Uskon että tämä tilanne saattaa olla jollekin pelottava tai outo mutta ehkä maailmassa olisikin joitain kelle tämä tilanne olisi hyväksyttävä ja mukaan haluaisi tätä jakamaankin joku hyvä ja ymmärtäväinen mies. En jaksa uskoa että maailma olisi tänäpäivänä niin vanhoillinen ja ennakkoluuloinen ettei tätä tilannetta voisi hyväksyä. Olen itse kuitenkin sitä mieltä että elämässä voi näköjään tapahtua vaikka mitä ja kaikkeen ei valitettavasti voi itse vaikuttaa mutta parhaansa pitää tehdä että jokaisesta tilanteesta pystyisi tekemään elämisen arvoisen.
Hei, en näe mitään syytä miksi et voisi seurustella!
Jos muutama kuukausi sitten olisi asiaa kysytty olisin saattanut ajatella että tuskinpa sellaista miestä on olemassakaan joka pystyisi hyväksymään vauvan ja olisi vielä muuten niin järjissään että suhteesta jotain tulisi.
Itse huomasin edellisen suhteen päätyttyä olevani raskaana mutta en kuitenkaan halunnut jatkaa huonoa suhdetta lapsen takia.
Olin todella onnellinen kuitenkin raskaudesta vaikka tiesinkin odottavani lasta yksin. Muutama kuukausi sitten kuitenkin tapasin uskomattoman ihanan miehen jonka kanssa nyt yhdessä odotamme vauvaa.
Ei sitä koskaan tiedä mitä tapahtuu ja milloinka se "oikea" sattuu osumaan kohdalle. Itse löysin hänet silloin kun sitä vähiten osasin odottaa. :)
Onnea odotukseen ja myös rakkaan löytymiseen!
(toivottavasti jaksat odottaa sellaista miestä joka teidän perheeseen sopii etkä tyydy vähenpään ;) )
Tosin olen neljännellä kuulla raskaana & olen uuden miehen kanssa seurustellut nyt 3 kuukautta ja olen erittäin onnellinen. Itse ajattelin asiaa myös siltä kannalta, että tulevalla lapsellani on hyvä olla isä, joten toivon, että tämä suhde kestää. Ainakaan mahan pyöristyminen ei ole häirinnyt vaan mies on ollut jopa neuvolakäynnillä mukana. :)
Miehiä on joka lähtöön. Toivon, että löydät etsimäsi! :)
Kummallista jos ei ole onnistunut. Omalla kohdallani on sellainen tilanne, että olen itse olen steriili ja haluaisin kovasti löytää tyttöystävän jolla on valmiiksi asiat hoidossa. Muuten kaikki asiat menee taas kovin hankaksi ja pitkään kestäväksi säätämiseksi.
Kaksi parisuhdetta on kariutunut tuohon, ettei lastensaanti onnistu. Joten sitäkään rasitetta ei oikein enää jaksaisi.
Ikää on 28v ja asun Helsingissä.
Terveisin,
Tommin @@ objectmail.com