Olen seurustellut yhden miehen kanssa pian kohta puoli vuotta. Molemmat rakastamme toisiamme. Olemme tunteneet pitemmän aikaa mutta nyt vasta hiljattain huomasimme kuuluvamme toisillemme.
Ainut murhe tässä on ilmennyt esteeksi. Odotan toiselle miehelle lasta. Miesystäväni on ollut alusta asti tietoinen raskaudesta ja se ei ole häntä haitannut. Hän ei ole koskaan maininnut minulle että tehdä abortti vaikka siihen olisi ollut mahdollisuus ja minä en katsonut tilannetta tarpeelliseksi koska häntä ei lapsi kuulema haittaa. Mutta nyt kun minulla on enää 8viikkoa aikaa laskettuun häntä on alkanut asia häiritsemään hirveästi ja jos en tee lapselle jotain hän katoaa elämästäni lopullisesti. Eli nyt kun abortin mahdollisuutta ei enää ole hän haluaa lapsesta eroon. Adoptiot eivät käy eikä muutkaan vaihtoehdot. Lapsi ei saa syntyä. Jos lapsi syntyy hän lähtee. Miten saisin hänet ymmärtämään että rakastan häntä valtavasti enkä halua häntä menettää. Olen yrittänyt puhua mutta hän on niin jyrkkä tätä lapsi asiaa kohtaan että ei suostu millekkään. Hän ei kuulema toisten kakaroita ala kattelemaan...ja jne.
Ainut murhe tässä on ilmennyt esteeksi. Odotan toiselle miehelle lasta. Miesystäväni on ollut alusta asti tietoinen raskaudesta ja se ei ole häntä haitannut. Hän ei ole koskaan maininnut minulle että tehdä abortti vaikka siihen olisi ollut mahdollisuus ja minä en katsonut tilannetta tarpeelliseksi koska häntä ei lapsi kuulema haittaa. Mutta nyt kun minulla on enää 8viikkoa aikaa laskettuun häntä on alkanut asia häiritsemään hirveästi ja jos en tee lapselle jotain hän katoaa elämästäni lopullisesti. Eli nyt kun abortin mahdollisuutta ei enää ole hän haluaa lapsesta eroon. Adoptiot eivät käy eikä muutkaan vaihtoehdot. Lapsi ei saa syntyä. Jos lapsi syntyy hän lähtee. Miten saisin hänet ymmärtämään että rakastan häntä valtavasti enkä halua häntä menettää. Olen yrittänyt puhua mutta hän on niin jyrkkä tätä lapsi asiaa kohtaan että ei suostu millekkään. Hän ei kuulema toisten kakaroita ala kattelemaan...ja jne.
Vastaukset 16
Vanhimmat
Älä yritä kääntää miehen päätä, vaan käännä oma pääsi toiseen mieheen. Ja enen kaikkea siihen lapseen. Sillä miehellä oli tilaisuutensa siinä vaiheessa kun abortti oli mahdollinen.
Aika paha ongelma.
Mä nyt raotan jotakin omaa....
Jäin yksin kun olin raskaana ja mun entinen miesystävä tuli ultraan ja myös tuleviinkin...päätyi synnytyssaliin asti.
Lapselle ja miehelle syntyi sellainen side joka ei KOSKAAN katkea.
Olen antanut biologiselle isälle mahdollisuuden olla läsnäoleva isä, mutta ei ole halua...pakottaa ei voi.
Mutta Nyt minun pojalla on 2 isää se läsnäoleva ja poissaoleva. Juridisesti olen tehnyt testamentin jos mä kuolen tämä minun entinen saa huoltajuuden koska se on isä minun pojalle, enemmän kuin se biologinen.
Meillä ei ole suhdetta ollut koko aikana, vaan se suhde vaan tuli, pikkuhiljaa kun olin väsynyt se entinen hoiteli vaippoja ja syötti lypsämäni maidot vauvalle ja heille syntyi vuorovaikutusuhde.
Nyt poika on iso mutta soittaa omia asioita sille joka ei ole isä, ja se on suuri rikkaus.
Lapsen ja toisen miehen vuorovaikutus joko syntyy tai ei, sitä on vaikea selittää.
Suvaitsen vähän epäillä, ettei lapsen isyyttä tai edes lähihuoltajuutta ei voi testamentata. Muuten kyllä ymmärrän kantasi ja perustelusi siihen.
Niinpä. Pakottaa en voi ketään vaikka haluisinkin. Mikä olisi ihanempaa kuin se että hän alkaisi lapselleni isäksi kun oikeasta isästä ei ole siihen vaikka alussa niin kovasti lasta halusi. Mutta mistä olisi hyvä aloittaa puhumaan tälle miehelle. Jos saisisin jotenkin jäätä sulatettua. Kun on niin kylmä ettei ikinä halua lasta nähdä.
Olen tehnyt sellaisen, siinä on todistajat ja lastenvalvoja sitä jopa suositteli ettei lapsi jäisi huostaaottoon jos kuolisin.
Se on viimeinen tahtoni ja sitä kai kunnioitetaan?
Olen tehnyt huoltotestamentin piti ihan kaivaa sen kopio.
http://www.testamentti.fi/index.php?sivu=15
Tiedotusvälineet vain yhtenään näyttävät esimerkkejä, ettei asiat aina mene noin. Viimeisen tahtosi ongelma on siinä, että vaikka lapsi on sinun, se ei ole omaisuuttasi. Lastenvalvojan tehtävänähän on ajatella lapsen parasta, ei sinun viimeistä toivettasi. Mutta jos ne eivät ole ristiriidassa, asian luulisi päättyvän onnellisesti. Eikä sillä, että kukaan toivoisi moisen tilanteen realisoituvan.
Silloin jos kuolisin ei lapsi ole kenekään OMAISUUTTA, ihmistä ei voi noin mitata, en ajattele koskaan että omistan lapseni.
Vaan se kuka olisi paras mahdollinen kasvattaja, aikuinen.
Ei yksikään tsumanin orvoista joutunut lastenkotiin.
Ei käytetä lapsesta sanaa omaisuus se on persoona ja ihminen, ei kauppatavaraa.
Niin kun teillä on nyt suhde, se mies on luultavasti huomnnut raskauden edetessä että se IHMINEN ja todellinen kun vatsan kasvaessa. Ja se ehkä pelkääkin mitä se vauva tuo tullessaan, vastuuta ja sitä että kiinnität katseesi ehkä vauvan biologiseen isään.
Se mies ehkä pelkää sitä että voisi kiintyä lapseen jonka isä ei ole.
Ja en voi muuta neuvoa antaa kuin että näytät hänelle, kuinka tärkeä se lapsi on sinulle ja kuinka hartaasti sitä odotat. Kun se mies huomaa sen rakkauden ja annat hänelle mahdollisuuden tulla siihen mukaan tuohon vauvan elämään jo nyt, vaikka käytte neuvolassa yhdessä ja valmennuksessa, mutta älä pakota.
Ajan kanssa ja kun se mies huomaa että sinä rakastat vauvaa, onhan se elämässä niin suuri asia ja ihana.
Tässä on oikeasti jotain todella outoa minusta. Mies kuitenkin haluaa paijata minua vaikka tuntee potkut ja kaikki. Tuumailee aina vain et kylläpä se myllertää. Suoraan sanottuna haluaisin että hän kiintyisi lapseen. Odototan lasta aivan innolla mutta en tuo sitä julkisesti esille hänelle. Tiedän että hän katoaa lähiaikoina elämästäni ja meidän yhteinen onni päättyy. Vielä hän ei ole alkanut pakkaamaan mutta uskon että sekin päivä on tulossa. Pitäisi löytää oikeat sanat että hän ymmärtäisi.
tai lekalla
Yksinkertainen ja osuva. Tällaiseen vastaustyyliin jokaisen palstalaisen tulisi pyrkiä.
Onkohan ihan isäksi toi kaveri? Ehkä ei. :D
Mitä teet miehellä jonka pää on käännettävissä?
Sinulla ei ole mitään oikeutta vaatia mitään.
Miehen on valittava itse...
jos ukkeli lähtee, niin se menköön. Kun lapsi syntyy, syntyy uusi rakkaustarina, äidin ja lapsen. Hieman haiskahtaa tuo ukkelisi vain kokemattomalta (ei omia lapsia), eikä ymmärrä oikein asiasta mitään.. Ja kuvittelee kuten monet sellaiset, että vain oma biologinen lapsi merkitsee. Anna ukkelin häärätä kuten haluaa. Jos lähtee, niin lähteköön (ei ole paskan väärtti), jos jää pyörimään nurkkiin niin huomaa ennen pitkää todennäköisesti tykkäävänsä lapsesta.. ellei sitten ole siinä kategoriassa ihmisiä jotka ei ylipäätään pidä lapsista. Käy niin tai näin, niin älä anna sen hemmon pilata yhtä hienoimmista asioista : äiti ja lapsi.
Hänellä on itsellä yksi lapsi aikaisemmasta suhteesta. Ja minulla on yksi vanhempi lapsi mutta minun molemmilla lapsilla on sama isä. Sekä vanhemmalla että tulevalla. Mies tykkää aikaisemmasta lapsestani valtavasti. Olemme puhuneet miksi ei hyväksy tulevaa lasta vain toisen. Hän on sanonut että minun aikaisempi lapsi on minun menneisyys aivan kuin hänen lapsi ja me ei olla silloin vielä tunnettu kun he ovat syntyneet. Hän ei halua olla paskahousu joka hoitelee toisten lapsia ja esittää olevansa onnellinen niin kuin sadat uusio perheet täällä suomessa esittää olevansa. Näin hän sanoo. Ja kyselin että miksi nyt vasta kun on ollut aikaa hyvin. Hän ei ole tajunnut sitä aikaisemmin kuinka palavasti rakastaa minua ja on yrittänyt kääntää päätänsä että hyväksyisi tulevan lapsen mutta ei se ole onnistunut. Hän ei ala kuuntelemaan toisten penikoiden itkua omissa nurkissa. Vaikeaahan tämä on molemmille. Järjellä tässä täytyy kuitenkin ajatella.