Tapailin päälle 3kk itseäni 4 vuotta nuorempaa mimmiä.
No yleensä ollut just max 2 vuotta nuorempaa tapailisin sääntö. No mimmi vaikutti erinlaiselta (on sitä edelleen) Tietyissä asioissa muita ikäisiin ja monia vanhempiakin kypsempi, on todella kunnianhimoinen varsinkin uraansa liittyvissä asioissa.
No itseasiaan, no aluksi kumpikin (vissiin) oletti että juttu jäisi vain tapailu-asteelle. No ihastuin tähän luonteen ja tietysti ulkonäönkin puolesta. Nainen ilmoitti että tietää mitä haluaa ja kokeilla että tulisiko tästä vakavaa. No viikko "vakavan" suhteen aloittamisen jälkeen hän halusin eroa, tiesin että oli ailahtelevaista sortti mutta tuo oli aika jysäri kun vielä samana aamuna kaikki oli hyvin. Aikaisemmissa suhteissa ollut hänellä seurustelu-ahdistusta.
No nähtiin sen jälkeen vielä jonkin aikaa, halusi omien sanojen mukaan olla "olla minun kanssa, mutta ei kuitenkaan" No jonkin sortin avoinsuhde tai kevytsuhde. Oli mustasukkainen minusta ja myönsi sen, no tottakai minäkin oli hänestä. No yhtäkkiä meidän tapaamiset väheni ja sitten tulikin ettei olla enään nähty, ollaan kuitenkin netin kautta olty yhteyksissä.
Nyt ollaan niitä ja näitä, samalla kun kummallakin on ollut muita kumppaneita eli niistä ollaa mainittu et nähty joku tms. Mimmi kertoi että oli ollu treffeillä erään työkaverinsa kanssa, no itselläkin oli sutinaa samalla vk:lla et sanoin sen sitten niin, samantien vaihtui puheenaihe ja ennen omaa juttuani niin hän puhui kokoajan siitä kundista blaa-blaa joten ajattelin et ollaan jonkin sortin ystäviä niin voin mäkin puhua omista asioista hänelle niin meni hiljaiseksi, yhtäkkiä ei ollutkaan onlinessa enään.
Mietin vain että kuuntelen ja vastailen minäkin hänen juttuihin niinkuin ystävä, miksei hän voisi minunkin?
No yleensä ollut just max 2 vuotta nuorempaa tapailisin sääntö. No mimmi vaikutti erinlaiselta (on sitä edelleen) Tietyissä asioissa muita ikäisiin ja monia vanhempiakin kypsempi, on todella kunnianhimoinen varsinkin uraansa liittyvissä asioissa.
No itseasiaan, no aluksi kumpikin (vissiin) oletti että juttu jäisi vain tapailu-asteelle. No ihastuin tähän luonteen ja tietysti ulkonäönkin puolesta. Nainen ilmoitti että tietää mitä haluaa ja kokeilla että tulisiko tästä vakavaa. No viikko "vakavan" suhteen aloittamisen jälkeen hän halusin eroa, tiesin että oli ailahtelevaista sortti mutta tuo oli aika jysäri kun vielä samana aamuna kaikki oli hyvin. Aikaisemmissa suhteissa ollut hänellä seurustelu-ahdistusta.
No nähtiin sen jälkeen vielä jonkin aikaa, halusi omien sanojen mukaan olla "olla minun kanssa, mutta ei kuitenkaan" No jonkin sortin avoinsuhde tai kevytsuhde. Oli mustasukkainen minusta ja myönsi sen, no tottakai minäkin oli hänestä. No yhtäkkiä meidän tapaamiset väheni ja sitten tulikin ettei olla enään nähty, ollaan kuitenkin netin kautta olty yhteyksissä.
Nyt ollaan niitä ja näitä, samalla kun kummallakin on ollut muita kumppaneita eli niistä ollaa mainittu et nähty joku tms. Mimmi kertoi että oli ollu treffeillä erään työkaverinsa kanssa, no itselläkin oli sutinaa samalla vk:lla et sanoin sen sitten niin, samantien vaihtui puheenaihe ja ennen omaa juttuani niin hän puhui kokoajan siitä kundista blaa-blaa joten ajattelin et ollaan jonkin sortin ystäviä niin voin mäkin puhua omista asioista hänelle niin meni hiljaiseksi, yhtäkkiä ei ollutkaan onlinessa enään.
Mietin vain että kuuntelen ja vastailen minäkin hänen juttuihin niinkuin ystävä, miksei hän voisi minunkin?
Vastaukset 2
Vanhimmat
Niin, kyllä mun mielestä sen pitäskin voida kuunnella sunkin jutut, tottakai. Ihmiset vaan monesti ovat itse puhumassa ja määräämässä, ja löytämässä, ja kun se onkin se toinen vaihteeksi niin upsis, ai, niin, sekin elää elämäänsä. No, se on inhimillistä, siis itsekeskeisyys ja lapsellisuus. Mutta rasittavaa.
No, nyt sä aloitkin elää, et ollutkaan pelkkä okkapää häntä varten ja hän ehkä oli kuvitelllut jutun menevän niin... Olettaisin, että lapsellisuus vielä painaa,- joillain se painaa ihan vaikka koko elämän, ettei se ikäjuttu olekaan.
Mulla on yksi kaveri, jonka ruikutusta kuuntelin 5 vuotta! Ja ihan sama kuoliko vaari vai katkesiko kynsi, on vaikeeta ja kannustaa ja voi voi. No, kyllä, kannustin, keskustelin ja yritin tukea. Sitten oli jo pakko jossain vaiheessa sanoa, että mä en sitten jaksa olla roskin koko ikääni, että nyt alas kasvaa aikuiseksi. Hetken sitäkin kesti. Sitten kävi niin, että minä pääsin paikkaan, minne olen haaveillut. Hän tuhahti, oli kateellinen, pettynyt. Ei mitään. En ole juuri tuota kannustusta sieltä suunnalta muutenkaan kuullut, mutta toi oli jo aika perseestä, etenkin, kun jos hän itsekeskeisyydeltään olisi 2 sekuntia kuunnellut, hän tietäsi, miten paljon olen tehnyt sen eteen. No, kuulumisia hän ei kysellyt sen onnistumisen jälkeen yhtään... Kunnes itse tarvitsi taas jotain.
Hänen piti hakea työtä. Hän kysyi neuvoja, ja neuvoin, kannustin jne. mutta alkoi vituttaa. Lopulta hän pääsi ja lähetti jonkun ylimalkaisen kimppakirjeen, miten hän on niin paljon yrittänyt (ei mitään) ja vihdoin ja blaa, blaa... Ja enpä ole ollut yhteyksissä enää. Meni hermo. En usko, että hän edes tajuaa mitä tekee, omasta mielestään hän on epäitsekäs ja sosiaalinen ihminen joka aina auttaa ja kuuntelee muita...
No, toinen ystäväni, ketä en enää jaksa, on ihminen, joka ei koskaan jaksanut kasvaa. Kun nuorena luullaan, että kumppani ja kaverit täyttää koko maailman, ei kaikki jaksa keskustellakaan muusta ja kiinnostus mihinkään muuhun kun omaan pieneen piiriin on kovin pientä, jää jotkut sille tasolle. Ei koskaan kasveta ulos teini-iän kuvioista, eikä koskaan opetella näkemään itseä itsenä. Niin tämäkin, monella tapaa hyvä tyyppi. Mutta hänessä ei ole koskaan vikaa, kaverit ovat tylsiä, jos hänellä on tylsää. Fakta on kuitenkin se, että hän ei osaa keskustella itse oikein mistään. Hänen mielestään kumppani on täyttämässä maailmaa ja niin kauan kun se on viihdyttävä ja ihmeellinen, se suhde kestää ja on Se Oikea. Mutta kun arki astuu kuvioihin ja oma maailma ei täytykään vain toisella, alkaa vaikeudet... Jotka tietenkin ovat kaikki sen toisen vikaa. Myös hän on omasta mielestään kiltti uhrautuja. Mistä lie senkin käsityksen saanut?! Tosin, näin mäkin alussa luulin, kun häneen tutustuin, mutta tosiasiassa hän on hyvin usein itsekeskeinen vampyyri, joka on itse tyhjä ja imee ravintonsa muilta. Rumasti sanottu, mutta tää ihmistyyppi ei ole harvinainen.
Ja seurustelukumppanin kanssa on käynyt hieman sama... Hän leuhkii menneisyydellään ja kertoo vaikka en halua kuulla! Mutta annapas olla, kun mä sitten myöskin alan kertomaan. Johan alkaa ilme tummua.
Ei kyse ole sukuelimistä eikä siis sukupuolesta, vaan ihmisen itsekeskeisestä sisällöstä, mikä nyt tuntuu olevan jopa muodissa ja ihan ihailtava ominaisuus: mainostaahan jotkut itse olevansa narsisteja (tyhmiä) ja pinnallisia, ja se on kaikkien mielestä tosi cool. ?!?! Mutta hei, sitä saa mitä tilaa. Nyt sitten maailma on tämmönen. Ja näitä sun ja mun ihmisiä on kasvava määrä eikä ketään enäää kiinnosta kun oma napa.
Joten etsi vaan parempia ystäviä :)
Mielenkiintoni kohdistui heti noihin sun käyttämiisi sanoihin "seurusteluahdistus" ja "kunnianhimoinen"... Niillä olisi helppo selittää jo monta juttua.
Niin ja ehkä hän ei ole vielä niin "kypsä" että osaisi asettua toisen paikalle analysoimaan omaa käytöstään. Hänen on helppoa puhua omista asioistaan ja niistä kertominen on hänelle tärkeää (kuten kaikille nuorille), mutta kun vaadittaisiin niitä kuuntelijankin taitoja, niitä ei aina löydykään.
Hän on ilmeisen itsekeskeinenkin, mikä on tyypillistä vahvan kunnianhimon omaaville ihmisille. Mikään ei saa tulla häiritsemään kun päämäärä on selvä. Elämä pyörii vielä tiiviisti omien suoritusten ja tunteiden ympärillä koska matka sinne päämäärään on yhä kesken.
Ehkä siitä johtuu myös se, että hän kokee seurustelun ja toiseen ihmiseen sitoutumisenkin haasteelliksi tai jopa ahdistavana. No, ehtiihän tuota vakiintua kun on vasta parikymppinen, joten ei siitäkään tarvi huolestua.
Ole kaveri hänelle, jos sellainen ei ole sulle itsellesi ihan vastenmielistäkään. Kyllä hän ajan myötä oppii myös kiinnostumaan ja kuuntelemaan sinunkin tarinoitasi. Ehkä se juttukin sitten syvenee siitä, kun hän alkaa luottaa ja jopa tarvita sinua kuuntelijana ja kaverinaan.