Olen tässä ollut melkein vuoden kaukosuhteessa miehen kanssa... Minulla on mielenterveydellisiä ongelmia ja stressi painaa päälle. en osaa oikein kommunikoida ongelmistani ja selitykseni takeltelee koska en tiedä mikä minulla on ja minusta tuntuu, että oma masennukseni tuhoaa suhdettani. Kyseinen poika on tällä hetkellä myös intissä, joten näemme jotain kahden viikon välein yhden päivän (matkoihin menee kaksi muuta viikonloppuvapaa päivät). En usko että hän rakastaa minua mutta hän kyllä pitää minusta kovasti, ei halua vielä lopettaa suhdetta luultavasti, koska haluaa olla varma, voiko hän rakastaa minua... en ole varma. Minä en haluaisi lopettaa suhdetta mutta tunnen itseni vain taakaksi... Kuka nyt haluaisi seurustella tytön kanssa, joka itkee jatkuvasti, saa kohtauksia, jolloin ei pysty kommunikoimaan ja ei juuri osaa selittää mikä on vikana.. en minä ainakaan ^^. Tarviin kyllä pahasti apua... massennus vei kaikki ystävänikin niin olen ihan yksin :(
Pitäisikö lopettaa?
surkusiipi_
31219
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Oletko sä töissä? Jos olet mene työpaikkalääkärin puheille. Jos taas opiskelet jututa koulun terkkaria. Jos olet työtön hakeudu lähimpään terveyskeskukseen ja varaa aika yleislääkärille. Pääasia on, että pääset kertomaan olotilastasi ammatti-ihmisille jotka autaa sitten eteenpäin. Sun on saatava olosi tasapainoon. Vasta sen jälkeen tulee kaikki muu.
Mulla on samantyylinen tilanne ja kaipaan pikaista apua! Ollaan mun poikaystävän kaa oltu yhes koht 8kk ja tuntuu että kaikki ei kuitenkaa oo kunnossa! Ainaku yritän puhuu asioista mitkä mua painaa, nii saan kauheen itkukohtauksen enkä saa sanottuu sitä mikä oli mielessä!
Vähän aikaa sitte kaikki meni perseelleen ja oltiin jo eroomas, mut mies lupas parantaa tapansa ja jatkettiin yhessä. Nyt kuitenki, vaikka mies on aivan ihana just semmonen mitä oon aina halunnu, nii alkaa vaa ärsyttää sen vitsit enkä haluu enää ees harrastaa seksii. Tykkään kyseisestä henkilöstä kyllä, mut tuntuu et omat tunteet on muuttunu niitten ongelmien aikana sen verran, että se kipinä mikä tekee ystävyydestä jotai enemmän on kadonnu.
Neuvoja otetaan vastaan, oon ihan neuvoton että mitä mun pitäis tehdä! En haluais erota, mutta en myöskää jatkaa, enkä ees tiiä mistä koko juttu johtuu:( Onha mulla tällä hetkellä kova stressi opiskelun takii, mut vaikuttaaks se tunteisiin? Pitäiskö tää suhde lopettaa?
tietääkö se kuinka stressaat opiskelustasi? heittelee vitsejä ja sinä et ehkä jaksaisi niitä kuunnella stressin takia? itsellä ollut pahaa stressiä ja kyllä vaikuttaa suhteeseen, ainakin jos toinen ei ymmärrä ja halua tukea, nyt stressitilanteeni ohi ja suhdekin voi paremmin. tosin me puhuimme, kerroin asiasta joka mulla stressasi, vei unet, oli pakko hakea sairaslomaa selvitäkseni arjesta, miehen mielestä olin etääntynyt mutta silloin minä tajusin että mun täytyy sille kertoa mikä mua paino. sitten asiat loksahti paikalleen. näitä ketjuja lukiessa tulee mieleen että edelleenkään ihmiset ei PUHU: jos ei puhu niin suhteet on tuomittuja.