Terppa vaan kaikille.Rupesin kirjoittamaan tänne kun ei tässä muutakaan tekemistä nyt ole.Olen mies,himpun verran päälle 40,vaimo pari vuotta nuorempi.Meillä on takana jo pitkä yhteinen matka,joka toki jatkuu vielä.Lapset on tehty,osa elelee jo omillaankin.
Noin niinkun päältä katsoem meillä menee ihan ok.Käydään läpi normaaleja parisuhdekoukeroita mitä varmasti kaikki käyvät.Ei kuitenkaan koskaan sen suurempia juttuja.Elikkä vieraissa käyntejä eikä mustasukkaisuuksia.Mitä nyt normaaliin suhteeseen kuuluu.
Mutta niin.Kun nyt enimmän aikaa saadaan olla kahdestaan kotosalla,niin luulisi että nyt olisi aikaa toisille vaikka kuinka paljon.Olla vaan,hellitellä,rakastella ihan ajan kanssa ym.ym.
Vaan kun ei.Ja se niinkun tässä herättää kysymysmerkkejä.Tuntuu että viimeisen vuoden aikana ollaan jollakin lailla erkaannuttu toisistamme.Iltaisin jos ollaan kahdestaan kotona,telkku on se mikä vie kummankin ajan enimmäkseen.Ennen oli niin että jos oli tovi aikaa,niin se käytettiin heti `hyödyksi`.
Nykyään ei oikein edes uskalla sanoa toiselle että tekisi mieli rakastella,taikka ihan vaan mennä toisen kylkeen kiinni.Vaimoni on aina kaivannut kovasi läheisyyttä ja hellittelyä.Itse tykkään kun ollaan melkein sylikkäin ja emäntä räplää jotain paikkaa ja pitää hyvänä.
Tämä kaikki on jäänyt johonkin.Tässä olisi tietty puheen paikka toistemme kanssa,mutta tuntuu ettei kumpikaan jollain lailla uskalla ottaa asiaa esille,joten tällä viisiin ollaan sitten jatkettu ja jatkettu.
Elikkä kaikki on niinkun ok vaikkei olekkaan.
Noin niinkun päältä katsoem meillä menee ihan ok.Käydään läpi normaaleja parisuhdekoukeroita mitä varmasti kaikki käyvät.Ei kuitenkaan koskaan sen suurempia juttuja.Elikkä vieraissa käyntejä eikä mustasukkaisuuksia.Mitä nyt normaaliin suhteeseen kuuluu.
Mutta niin.Kun nyt enimmän aikaa saadaan olla kahdestaan kotosalla,niin luulisi että nyt olisi aikaa toisille vaikka kuinka paljon.Olla vaan,hellitellä,rakastella ihan ajan kanssa ym.ym.
Vaan kun ei.Ja se niinkun tässä herättää kysymysmerkkejä.Tuntuu että viimeisen vuoden aikana ollaan jollakin lailla erkaannuttu toisistamme.Iltaisin jos ollaan kahdestaan kotona,telkku on se mikä vie kummankin ajan enimmäkseen.Ennen oli niin että jos oli tovi aikaa,niin se käytettiin heti `hyödyksi`.
Nykyään ei oikein edes uskalla sanoa toiselle että tekisi mieli rakastella,taikka ihan vaan mennä toisen kylkeen kiinni.Vaimoni on aina kaivannut kovasi läheisyyttä ja hellittelyä.Itse tykkään kun ollaan melkein sylikkäin ja emäntä räplää jotain paikkaa ja pitää hyvänä.
Tämä kaikki on jäänyt johonkin.Tässä olisi tietty puheen paikka toistemme kanssa,mutta tuntuu ettei kumpikaan jollain lailla uskalla ottaa asiaa esille,joten tällä viisiin ollaan sitten jatkettu ja jatkettu.
Elikkä kaikki on niinkun ok vaikkei olekkaan.
Vastaukset 6
Vanhimmat
Pistäkää te kuitenkin se hiljaisuus poikki ja puhukaa asiasta.
Me nimittäin emme puhuneet ja tuli se aika, ettei ollut enää mitään puhumista.
Eikä enää kiinnostanut edes puhua.
Yhdessä tässä ollaan, mutta kumpikin viihtyy omissa touhuissaan, eikä edes halua enään toisen lähelle.
Joskus hiprakassa naidaan, mutta se on vain tarpeeseen naintia, ilman tunteita.
Joskus mietin, että olisi pitänyt puhua asiasta silloin aikanaan, nyt on myöhäistä.
Vieppä sinä emäntä jollekkin kylpyläreissulle ja lähentykää siellä... ;)
Ihminen on siitä outo otus että vaikka meillä on luomakunnan isoimmat aivot ja puhekin kommunikoinnin apuna ja vain häntä puuttuu, joka taas on usealla eläimellä, me ollaan silti taipuvaisia jämähtämään paikoilleen.
Sitä tapahtumaa vastaan kannattaa aina taistella. Varsinkin parisuhteessa elävän ihmisen.
Puoliso reagoi aina siihen mitä sä teet. Siipä tee vaihteeksi niin kun susta aidosti tuntuu ja viis veisaa siitä torjunnan ym. palosta joka on ehkä estänyt sua toimimasta jo pitkään. Yllätät siten itsesi ja kumppanisi positiivisesti ja yllätyksestä lähtee se eka tie sivuun nykyiselta polulta.
Eihän mitään tapahdu jos molemmat vaan istuu ja odottaa toisiaan.
Jommankumman on uskaltauduttava ulos linnotuksestaan ja mentävä halaamaan! Eikös juu?
Sitähän minäkin. :)
Olisiko yhteisestä lomasta apua...
Mitä jos jättäisit vaimolle vaivihkaa johonkin paikkaan, mistä hän takuulla löytää pieniä kortteja joihin olisit kirjoittanut asioita, joita vaimossasi arvostat ja mitä nyt kaipaat. Tai asiasta sen kummemmin numeroa tekemättä sanot sohvalla jostain mukavasta muistosta jolle voitte yhdessä nauraa, tai laitat tv:n kiinni ja otat vaimoasi kädestä ja sanot, että sinä niin kovasti kaipaat sitä läheisyyttä mitä teillä joskus oli, että oli niin ihana kun hän oli kainalossa ja silitteli sinua. Tai sitten sovit teille jonkun tekemisen (urheilu?), kurssin jonne menette yhdessä ja harjoittelette sitä yhdessäoloa ihan muissa ympyröissä kun kotona. Ehkä te vain olette liikaa kotona?
Voisit myös pysäyttää vaimosi ja ilmaista huolestumisesi hänen hyvinvoinnistaan, että olette etääntyneet ja se harmittaa sinua. Kysyisit, että onko vaimollasi joku asia joka askarruttaa vai onko hän vain surullinen siitä kun lapset on lähteneet kotoa? Ehkä vaimosi tarvitsee henkistä tukeasi nyt enemmän kuin koskaan. Ja seksiähän ei naiselle oikein ole, jos henkinen läheisyys ole kunnossa. Joten härkää sarkista nyt kiinni vaan..ei se auta jos ei uskalla. Jommankumman teistä on tehtävä aloite ja pian ennenkuin se on myöhäistä..asioista voi olla helpompi puhua muissa ympyröissä kuin kotona. Joku ehdottikin lomamatkaa, sen jälkeen kun olette puhuneet niin voisi olla hyvä idea, mutta ei niin että loma voi mennä plörinäksi asioita puidessa.
Televisio ja tietokone todella tappaa läheisyyden.
Pistäkää telkkarit piiloon ja lähtekää ulos.
Yllätä vaimos. Pistä ekaks jotain pientä kivaa lahjaa. Sitten siitä isompaa juttua kokoajan, lähette ulos... Toki voit heti pamauttaa koko potin pöytään mutta hiljaa alkamalla saat iloa hälle pitemmäks aikaa.
Kyllä se sitten sut taas huomaa.
Sano yksikin hyvä TV-ohjelma - tai sano ne kaikki mitkä vie ajan? MItä voi sieltä tulla niin hyvää, että koko ilta menee joka ilta??
On helpompia ja mukavampia..
Liian rasittavaa alkaa toista enään lämmittelemään..ei oo sen arvosta.
Kähmin vähän sitten, kun haluan naida.