10v hääpäivänä

matka samaan kohteeseen, kun häämatka, meillä se on Venetsia.

Löin eropaperit kouraan.

"Sanokaas mitä on lupa odottaa 10v hääpäivänä mieheltä?"

Surullinen kysymys. Jos rakastat miestäsi, et odota mitään. Jos rakastat itseäsi, varaudu nostamaan mekkala.

Meidän 10v hääpäivä oli viime kesänä. Olin ostanut vaimolleni lahjan, jonka tiesin mieluisaksi. Lapset olin järjestänyt vanhemmilleni. Olin varannut meille pöydän ravintolasta, josta vaimoni on muutamaan kertaan puhunut, mutta joka on meille oikeasti liian kallis.

Kun menimme syömään vaimoni oli laittautunut tavallistakin kauniimmaksi. Hän on erittäin kaunis nainen luonnostaankin. Illallisen jälkeen istuimme hetken ulkona terassilla. Kun pääsimme kotiin huomasin, että hänellä oli vaatteidensa alla lahja minulle...

Tänä vuonna tuli 20 vuotta täyteen. En kyllä muista, miten lahjoin vaimoni, enkä muista 10-vuotispäivääkään. Olen kyllä melko varma, että jotain mielekästä se oli, koska tiedän, miten tärkeitä merkkipäivät ovat vaimolleni.

Minulle nämä asiat eivät jää mieleen. Vaimoni sen sijaan tuntuu muistavan jokaisen lahjan, minkä on eläissään saanut.

Yhdessä sovittiin etukäteen (miehen idea) että lapset järjestettiin pariksi viikoksi isovanhempien luokse ja varasimme melko kalliin lomapaketin Egyptiin. Ei siinä paljoa jännitystä ollut kun asiasta tiesin jo melkein puoli vuotta etukäteen, mutta eipä tuollaista olisi voinut yllätyksenä järjestäkään sillä meillä molemmilla on työpaikka jossa pidemmät lomat pitää ilmoitella jo hyvissä ajoin.

10v yhdessäolon jälkeen ollaan jo tasavertaisia kumppaneita. Ei siinä vaiheessa nainen enää odota valloittavia yllätyksiä - johan se olisi hänestä jo huvittavaakin, koska nainen on jo nähnyt kaikki miehen temput. Miehen yllärit olisi vähän niin kuin koira kierähtäisi 100:n kerran ja odottaisi isännän hyppivän riemusta kun koira osaa tempun.

Tasavertaiset kumppanukset keksivät YHDESSÄ 10v hääpäiväkseen jotakin, ja vaimokin saa jo siinä vaiheessa ehdottaa jotain mieleistään, sillä 10v jälkeen vaimo on oppinut, ettei mies pidä arvailemisesta.

Kävimme matkalla, yhdessä suunnitellulla.

ihmettelen sen kymmenen vuodenkin jälkeen, että mikä siinä ukossa oikeen vieläkin vetoaa.
Kun sille ei löydy edelleenkään mitään järkevää selitystä, vaikka kuinka yrittää!
Pikemminkin päinvastoin.
Mutta kyllähän mä sille aina tietysti jotain hyvää ruokaa vaikka laitan, jos se vaan
muistais tulla kotiin syömään... Ehkä sitten kun oon soittanut 10 kertaa sen vastaajaan...

Olemme hääpäivinä lähdetty pienelle, kahdenkeskiselle matkalle. Vain me kaksi.
Tosin tilanteista riippuen ei aina ole niin tehty, joskus ollaan menty yhdessä syömään kivaan paikkaan. Mitään mittavia juhlia eikä vaatimuksia ole toisiltamme odotettu.
Joskus pelkkä halaus riittää!