Minulla on aivan ihana miniä, hän on aito, syntyperäinen venäläinen ja naimisissa suomalaisen poikani kanssa.
Hän oppi puhumaan suomen kieltä ymmärrettävästi noin puolen vuoden opiskelun jälkeen ja nyt hän puhuu suomea jo ihan hyvin, vaikka on ollut täällä vasta vajaan vuoden.
Hän osaa myös muitakin kieliä, englantia, ranskaa, saksaa.
Hän on vähän yli kakskymppinen ja akateemisesti koulutettu ja sijoittunut ja sopeutunut jo hyvin tähän suomalaiseen työelämään ja sen vaatimuksiin.
Pidän hänestä kyllä tosi paljon, hän on ystävällinen, avulias ja hänellä on sitä "sydämen sivistystä" ja hyvyyttä, joka monelta vanhemmaltakin ihmiseltä puuttuu, kulttuuriin katsomatta.
En puutu heidän, nuorenparin, elämään ja olemiseen
mitenkään,autan heitä kyllä kykyjeni ja taitojeni mukaan, niissä asioissa, missä he itse apua tarvitsevat ja sitä pyytävät,sanon kyllä myös mielipiteeni asioista, jos he sitä kysyvät, mutta he itse päättävät omista asioistaan ja tekemisistään.
Hän oppi puhumaan suomen kieltä ymmärrettävästi noin puolen vuoden opiskelun jälkeen ja nyt hän puhuu suomea jo ihan hyvin, vaikka on ollut täällä vasta vajaan vuoden.
Hän osaa myös muitakin kieliä, englantia, ranskaa, saksaa.
Hän on vähän yli kakskymppinen ja akateemisesti koulutettu ja sijoittunut ja sopeutunut jo hyvin tähän suomalaiseen työelämään ja sen vaatimuksiin.
Pidän hänestä kyllä tosi paljon, hän on ystävällinen, avulias ja hänellä on sitä "sydämen sivistystä" ja hyvyyttä, joka monelta vanhemmaltakin ihmiseltä puuttuu, kulttuuriin katsomatta.
En puutu heidän, nuorenparin, elämään ja olemiseen
mitenkään,autan heitä kyllä kykyjeni ja taitojeni mukaan, niissä asioissa, missä he itse apua tarvitsevat ja sitä pyytävät,sanon kyllä myös mielipiteeni asioista, jos he sitä kysyvät, mutta he itse päättävät omista asioistaan ja tekemisistään.
Vastaukset 1
Vanhimmat
Kuulostaa ihan rohkaisevalta, kun itsekin aion venäläisen naisen kanssa naimisiin.
Miltä tuntui kun ensimmäisen kerran kuulit, että poikasi seurustelee venäläisen kanssa? Omat vanhempani ovat olleet ehkä hiukan ihmeissään, ja vähän kyselleet että eikö Suomesta ketään löydy... no, ajatukset tulevat varmaan muuttumaan. Vanhempani eivät vielä ole edes tavanneet tyttöystävääni. Jännittää kyllä se ensimmäinen tapaaminen. Varsinkin kun tyttö ei vielä osaa Suomea, Englantia kyllä. Mutta äitini taas ei osaa käytännössä sanaakaan Englantia. Mutta kai siitä sit jotenkin selvitään.