Kaloriteoria on tieteellinen ankka

hengitä syvään ja valmistaudu "nuolipään" antamaan kyykytykseen.
Tuskin maltan odottaa...

...ja himppahumppaa. Kirjoittajalla (Montinac) on laihdutusfirma jossa myydään kaikenlaista laihdutuskamaa. Kaikki järkeenkäypä pitää vesittää jotta saisi omat mystiset kikkansa myydyksi. Tyypillistä laihdutustuotepseudoa.

>

Kaloriteorian tieteellinen pohja on energian säilymislaki, joka on fysiikan yksi tarkimmin todistettu luonnonlaki. Moni on yrittänyt väittää, ettei luonnonlait pätisi laihdutuksessa, mutta mitään näyttöähän asiasta ei ole. Siksi tuollaiset lapselliset väitteet tieteellisten teorioiden paikkansa pitämättömyydestä on lähinnä säälittävää hihhulointia.

>

Tästä jotenkin sai sellaisen käsityksen, ettei tätä kaloriteoriaa olisi tämän jälkeen tieteellisesti koeteltu. Fakta on kuitenkin se, että kaloriteorian toimivuudesta on hirvittävä määrä todisteita - ei pelkästään esittelijöidensä tulos. Tässä on vähän sama homma kuin evoluutioteoriassa. Darwin vain esitteli sen idean, mutta sitten vasta tuli hirvittävä määrä tutkimustuloksia, jotka tukivat tätä ideaa. Itse asiassa Darwin ei edes tiennyt teoriansa esittelyn aikaen vielä evoluutioteorian vankimmasta todisteesta, DNA:sta mitään (vaikka toki ennusti sen olemassa olon). Teoria siis vahvistettiin vasta myöhemmissä tutkimuksissa - niin evoluutioteoria kuin kaloriteoriakin.

>

Niin, se olisikin ihmeellistä, jos jokin toimisi, mutta olisi väärässä - ja vieläpä näin kauan. Olisihan sekin ihmeellistä, että osattaisiin tehdä kännyköitä, mutta teoria sähköstä ja puolijohteista olisi täysin väärä. Tietokoneet ja kännykät eivät vaan toimisi, jos teoria on väärä. Samoin kalorilaskut eivät vaan toimisi, jos teoria on väärä. Kuitenkin ne ovat toimineet jo melkein sata vuotta.

Sitä voidaankin tehdä se johtopäätös, että kyseessä ei olekaan harha.

>

Jep, kun ihmiset palaavat entisiin ruokailutottumuksiin. Kuitenkaan kalorivajeella ei koskaan kukaan lihoa.

>

Heh, nyt tuo salaliittohörhöily ei oikein pure: elintarviketeollisuus haluaa, että ruokaa ostetaan mahdollisimman paljon. Kuitenkin sama salaliittohörhö kirjoitti, että matalakalorisuus perustuu elintarvikkeiden (osittaiseen) syömättömyyteen. Miten ihminen voi olla noin yksinkertainen, että puhuu itsensä pussiin jo yhden kappaleen sisällä. No, ei saisi kuolleista puhua pahaa, mutta eipä Montignac järin älykkäältä vaikuttanut.

Tässä vielä kaloriteoriaan perusteita, olkaa hyvä.

Tosiaan, kyse on energiasta. Ruuan mukana tulee ihmisenergiaksi käypiä hiilihydraatteja, rasvoja, proteiineja ja alkoholeja. Ruuan mukana tulleet energiaa sisältävät ravintoaineet imeytyvät elimistöön kutakuinkin täydellisesti. Suolistosta menee läpi vain alle 5 % näistä aineista (lähinnä kuidun määrän funktiona: kuitu vähentää liukenemista ja lisää siis hivenen hukkaprosenttia). Jos suurempi osa menisi läpi suolistossa, se tietäisi vakavia suolisto-ongelmia. Esimerkkinä olkoon laktoosin pääsy paksusuoleen, jolloin tulee laktoosi-intoleranssioireet, tai rasvan pääsy, joka näkyy rasvaripulina.

No, elimistöön imeytyneellä energiaa sisältävillä aineksilla on vain yksi tie ulos kehosta: ne palaa hiilidioksidiksi ja vedeksi (joillakin proteiineilla on vielä esim. urea lopputuotteena). Tämän prosessin energiamuutos on käytetystä reaktioreitistä riippumaton (kuten kemialliset muutokset aina), joten aina kun gramma vaikka proteiinia poltetaan energiaksi, vapautuu 4 kcal energiaa. Mistään energiaa ei vuoda elimistön ulkopuolelle eikä sitä katoa mihinkään (eikä sitä myöskään tule mistään mystisestä lähteestä). Tämä on ihan suora fysiikan energian säilymislaki.

Elimistöön voi siis jäädä käyttämätöntä energiaa (koska se ei tosiaan pois sieltä vuoda). Elimistö varastoi ylimääräenergian rasvana (ja osin lihaksena).

No, yleensähän laihduttajat väittävät, että he syövät vähän, mutta eivät laihdu. Todellisuus on kuitenkin karu: he syövät sitten vaikka pieninä välipaloina huomaamattaan jotain, mutta he saavat aina liikaa energiapitoisia aineita kehoonsa. Siksi he lihoavat. VHH-hihhuleilla tämä käsitys on kääntynyt päälaelleen. He kuvittelevat, että he saavat ruuastaan paljon enemmän energiaa kuin heidän kulutuksensa on. Kukaan heistä ei kuitenkaan ole vaivautunut laskemaan, paljonko kaloreita oikeasti tulee. Tosiaan vain kolme määrällisesti pientä ateriaa syömällä voidaan hyvin päästä tilanteeseen, jossa kalorisaanti on pientä vaikka aterioilla olisikin rasvaista ruokaa.

Kaikissa tutkimuksissa, joissa kalorisaantia on mitattu tieteellisen tarkasti, on päädytty tulokseen, että kaloriteoria toimii täydellisesti, "kalori on kalori". Yksikään tieteellinen tulos ei osoita tätä tieteellistä faktaa vääräksi vaikka hyvin moni on sitä yrittänyt kumota - tai ainakin haluaisi kumota. Kaloriteorian vastustaminen on siis pelkästään silmien ummistamista reaalimaailmalta: siinä tukeudutaan puhtaaseen uskomukseen.

Esim. tässä tutkimuksessa pohditaan erilaisten dieettitapojen vaikutusta laihtumiseen:
http://www.ncbi.nlm.nih.gov/pubmed/19453689
"This paper compares the efficacy of two widely used weight-loss diets differing in macronutrient composition - a low-carbohydrate diet versus a low-fat diet. Although "a calorie is a calorie" under the controlled conditions of a metabolic unit (i.e., only the level of calorie intake matters and not the source of calories), we conclude that these interrelationships are far more complex in the free-living situation. The different diet-related factors that condition energy balance, including total energy intake, satiety and hunger sensory triggers, and palatability, must be considered when assessing the efficacy of weight-reducing diets of different macronutrient composition".

Suomeksi suunnilleen näin: "Tutkimus vertaa kahden dieetin, VHH:n ja vähärasvaisen, tehokkuutta. Vaikka kalori on kalori eli energiansaantilähde ei vaikuta laihtumistulokseen, niin laihdutustavoissa voi olla silti eroa. Laihdutustavan tehokkuuteen vaikuttaa kuitenkin tekijät, jotka vaikuttavat energiansaantiin. Näitä tekijöitä on ruuasta saatava kylläisyyden tunne, ruokahalun laukaisuun liittyvät tekijät ja ruuan maittavuus, mihin kannattaa kiinnittää huomiota kun valitaan laihdutustapaa".

Siis energian saantiin vaikuttaa se, mitä syö, mutta itse energian määrä ratkaisee lihoamisen/laihtumisen (riippuen kulutuksesta) - aina. Siis: kaloriteoria pitää paikkansa, mutta valiten sopivia ravintoaineita, kokonaiskalorisaantia voidaan vähentää. Juuri tämä on myös VHH:n laihduttavan vaikutuksen takana: (insuliiniresistentin sohvaperunan) kalorisaanti laskee kun hiilihydraattien vähentäminen vähentää nälkää, jolloin tulee syötyä vähemmän kaloreita. Muusta ei ole kyse.

Joskus VHH-hihhulit väittää, että elimistön meno ketoosiin kuluttaisi jotenkin mystisesti energiaa hukkaan (muistakaa: kemiallinen muutos yhdisteiden energiassa, entalpiassa, on reitistä riippumaton: aina kun lopputuote on hiilidioksidi ja vesi, tuotettu energia on sama). Tämä on todettu myös tieteellisesti:
http://www.ajcn.org/cgi/content/abstract/83/5/1055
Ketogenic low-carbohydrate diets have no metabolic advantage over nonketogenic low-carbohydrate diets
Ketoosilla ei ole edullista vaikutusta laihtumisen kannalta.

Kirjassaan "Syön hyvin ja siksi laihdun" ranskalainen Michel Montignac todistaa kaloriteorian virheelliseksi jäljempänä referoiduin perustein. Montignacin johtavat ajatukset ovat seuraavat: "Lihominen ei johdu liiasta syömisestä vaan huonosta syömisestä." Kirjassaan hän opettaa "syömään terveellisesti ilman että sinun tarvitsee syödä ikävästi" eli "opettaa itse kunkin pysymään haluamansa painoisena samalla pöydän antimista nauttien niin kotona, ystävien luona kuin ravintolassa". Hänen mukaansa "vanhat ruokailutottumukset ovat usein syynä yleiseen haluttomuuteen ja huonoon suorituskykyyn niin urheilussa kuin ammatillisessa elämässä".

Montignacin mukaan kalorien vähentämiseen perustuva laihdutusteoria jää varmasti 20. vuosisadan suurimmaksi "tieteelliseksi ankaksi". "Se on ansa, huiputus, hölmö ja vaarallinen olettamus, jolla ei ole mitään tieteellistä perustaa. Ja kuitenkin se on ohjannut ravitsemuskäyttäymistämme yli puolen vuosisadan ajan."