Olen aloittelemassa (toivoakseni) seurustelusuhdetta erään miehen kanssa. Ja nyt pohdin, että onko minulla velvollisuus kertoa hänelle menneisyydestäni ennenkuin suhteemme kehittyy pidemmälle.
Olen yli kolmekymppinen nainen.
En ole koskaan seurustellut kunnolla aikaisemmin. Joskus vuosia sitten oli jotain yrityksiä, mutta aina ne kaatuivat alkuvaiheessa joko minun tai sen toisen osapuolen taholta. Olen rakastunut aikaisemmin todella harvoin, ja yleensä aina tunteet ovat olleet yksipuolisia.
Ja kun tämä vielä olisikin ainoa ongelma, niin kaikki varmaan olisikin ok. Vaan kun vielä tämän lisäksi minulla oli noin kymmenen vuotta sitten elämänvaihe, jossa touhu aika pahasti karkasi käsistä. Jatkuvaa bilettämistä, viinanjuontia ja yhdenillantuttavuuksia tuli kerättyä muutaman vuoden aikana useampi kymmenen kappaletta.
Kaikesta tuosta on kuitenkin, kuten sanottua, jo useita vuosia aikaa ja viime vuosina olen elänyt käytännössä selibaatissa ja kaikki viinanjuonti ja bilettäminenkin on suurimmaksi osaksi taaksejäänyttä elämää. (Toki sitä joskus tulee viihteellä käytyä, mutta ei nyt sentään joka viikonloppu.)
Tähän mennessä emme ole menneistä kovin tarkasti edes keskustelleet, ja mitä puhuttu ollaan, niin olen sanonut jotain epämääräistä tyyliin, että joitain miehiä on aikaisemmin ollut sen enempää suhteiden laatuja ja määriä erittelemättä. (En ole myöskään kysellyt mieheltä mitään pikkutarkkoja tietoja hänen aikaisemmista naisjutuistaan).
En ole koskaan väittänyt ja valehdellut olevani mikään puhdas ja viaton pulmunen, jolla ei ole minkäänlaista "menneisyyttä", mutta sitä on tietysti vaikea tietää, millaisen kuvan mies on itse minusta päässään kehittänyt.
Ja nyt sitten kiinnostaisi tietää mielipiteitä siitä, että pitääkö tällaisista asioista kertoa suoraan ja rehellisesti, vai kannattaako antaa menneiden olla menneitä. (Mitään seurauksia seikkailuistani ei ole, ei tauteja eikä lapsia, ja on myöskin aika epätodennäköistä että mitään juorujakaan liikkuisi minusta. Onhan "villeistä vuosistani" jo paljon aikaa ja lisäksi asun nykyisin ihan eri paikassa kuin silloin, joten kaikki on itsestäni kiinni.)
Olen yli kolmekymppinen nainen.
En ole koskaan seurustellut kunnolla aikaisemmin. Joskus vuosia sitten oli jotain yrityksiä, mutta aina ne kaatuivat alkuvaiheessa joko minun tai sen toisen osapuolen taholta. Olen rakastunut aikaisemmin todella harvoin, ja yleensä aina tunteet ovat olleet yksipuolisia.
Ja kun tämä vielä olisikin ainoa ongelma, niin kaikki varmaan olisikin ok. Vaan kun vielä tämän lisäksi minulla oli noin kymmenen vuotta sitten elämänvaihe, jossa touhu aika pahasti karkasi käsistä. Jatkuvaa bilettämistä, viinanjuontia ja yhdenillantuttavuuksia tuli kerättyä muutaman vuoden aikana useampi kymmenen kappaletta.
Kaikesta tuosta on kuitenkin, kuten sanottua, jo useita vuosia aikaa ja viime vuosina olen elänyt käytännössä selibaatissa ja kaikki viinanjuonti ja bilettäminenkin on suurimmaksi osaksi taaksejäänyttä elämää. (Toki sitä joskus tulee viihteellä käytyä, mutta ei nyt sentään joka viikonloppu.)
Tähän mennessä emme ole menneistä kovin tarkasti edes keskustelleet, ja mitä puhuttu ollaan, niin olen sanonut jotain epämääräistä tyyliin, että joitain miehiä on aikaisemmin ollut sen enempää suhteiden laatuja ja määriä erittelemättä. (En ole myöskään kysellyt mieheltä mitään pikkutarkkoja tietoja hänen aikaisemmista naisjutuistaan).
En ole koskaan väittänyt ja valehdellut olevani mikään puhdas ja viaton pulmunen, jolla ei ole minkäänlaista "menneisyyttä", mutta sitä on tietysti vaikea tietää, millaisen kuvan mies on itse minusta päässään kehittänyt.
Ja nyt sitten kiinnostaisi tietää mielipiteitä siitä, että pitääkö tällaisista asioista kertoa suoraan ja rehellisesti, vai kannattaako antaa menneiden olla menneitä. (Mitään seurauksia seikkailuistani ei ole, ei tauteja eikä lapsia, ja on myöskin aika epätodennäköistä että mitään juorujakaan liikkuisi minusta. Onhan "villeistä vuosistani" jo paljon aikaa ja lisäksi asun nykyisin ihan eri paikassa kuin silloin, joten kaikki on itsestäni kiinni.)
Vastaukset 45
Vanhimmat
Ei ole. Kerro mielummin ympäripyöreitä vastauksia
spämmäät tätä samaa viestiä monille eri palstoille?
Mikä tässä nyt oli niin ihmeellistä? Se että olet joskus parikymppisenä pämpännyt ja harrastanut yhdenyönsuhteita? Hui kauheeta! Hei haloo, kuinkahan suuri osa nuorista tekee sellaista? Todennäköisesti tämä uusi miehesi on viettänyt aivan samanlaista biletyselämää parikymppisenä kollina.
"En ole koskaan seurustellut kunnolla aikaisemmin. Joskus vuosia sitten oli jotain yrityksiä, mutta aina ne kaatuivat alkuvaiheessa joko minun tai sen toisen osapuolen taholta."
Tässäkään ei ole mitään ihmeellistä.
What's the big deal?
On tietty paljon varsinkin nykyään niitä nuoria jotka tuota harrastanut, mutta eipä suinkaan kaikki. Älä yleistä! Itse tiedän kanssa moniakin jotka pakosti ikinä harrastanut tai joilla vain ehkä pari sellaista sattunut olemaan ja näistäkin monet ihan normi perustyyppejä, eikä välttämättä edes mitään nörttejä, rumia taikka uskovaisia. Noitakin on kuule enemmän kun uskotkaan!
Kaikilla ei välttämättä edes ole halua/tarvetta harrastaa noita irtosuhteita, vaikka löytyisikin ulkonäköä. Mistä itse tykkää ja onko mitään tarvetta niillä edes todistella itselleen mitään. Kysyt vielä että mitä ihmeellistä tuossa nyt muka on? Big deal? Valaistaanpa nyt hieman että antaa ihmisestä helposti halvan kuvan, kuvan että kyseinen ihminen on todennäköisesti aika helppo nakki! Mitä seksi onkin lopulta hänelle? Harrastaisko sitä lopulta kenenkä tahansa kanssa? Ettei vaan ole tuossa tapauksessa muijalla sit liian heikko itsehillintäkyky, että jos houkutuksia/tilaisuuksia tulisi niin pettäisikö? Niin!
Että ei se nyt kumminkaan ihan niin yksinkertaista kumminkaan ole...
Ei yhdenyönjuttujen / vakipanojen harrastaminen kerro mitään ihmisen luotettavuudesta, ei suuntaan eikä toiseen. Se ei myöskään kerro itsehillintäkyvystä tai pettämisalttiudestakaan mitään. Vaikka harrastaisi "baaripokia" ei se tarkoita että olisi yhtään sen helpommin vietävissa kuin niitä harrastamaton. Ihminen joka harrastaa baaripokia voi yhtähyvin olla todella tarkka siitä keitä kelpuuttaa sänkyynsä eli ei tarkoita että harrastaisi kenen tahansa kanssa seksiä.
"Vaikka harrastaisi "baaripokia" ei se tarkoita että olisi yhtään sen helpommin vietävissa kuin niitä harrastamaton."
Kyllä tarkoittaa. Baaripokien harrastaminen kertoo siitä, että suhtautuu seksiin vapaasti, voi harrastaa sitä muutenkin kuin parisuhteessa eli aivan erityisen ihmisen kanssa. Merkittävä ero näissä kahdessa erilaisessa asennoitumisessa seksiin. "Parisuhteessa ja muutenkin" on helpommin kuin "vain parisuhteessa". Eipä aleta idiootiksi.
Kuule tiedän monia tapauksia! Ne kun pääsee kunnolla vauhtiin siinä harrastuksessa, niin niillä himon tunne alkaa pikkuhiljaa nousta jo niin korkealle että he päätyvät sekstaamaan vähitellen kenen kanssa hyvänsä ja rupeavat pitämään sitä vähitellen pikkujuttuna, et joo miksei vaikka tuotakin voisi panna jne. Päädyt kokeilemaan myös vähitellen mitä erikoisimpia ja perverssimpiä juttuja seksissä ja haluat sitä vähitellen. Haluat ruveta jossakin vaiheessa vielä vaikkapa pikkulastenkin kanssa ja vaikka. Jossakin vaiheessa siitä tunteesta nousee jo niin vastustamaton että sinun on pakko hirmu säännöllisesti saada, alkaa siis tulemaan seksiriippuvaiseksi ja niin! Monet raiskaajatkin ovat jopa myöskin saaneet alkunsa siitä. Joten himon tunteelle ei pidä koskaan antaa valtaa!
Voisit vielä huviksesi lukaista tämän ja siitä samalla vielä lukijoiden kommentit, niin avartuu sinullekkin hieman lisää näitä asioita: http://takkirauta.blogspot.com/2010/07/kun-kaikkien-kukkien-annetaan-kukkia.html
Huomauttelit tuossa vähä aika sitten että ei saa yleistää, ettet nyt itse sorru siihen?
Sinkkuaikanani tuli harrastettua baaripokia, mutta se oli sitä sinkkuaikaa. Parisuhteessa ollessani pysyin uskollisena. Miksi se että harrastaa yhdenyönsuhteita / vakipanemista sinkkuna tarkoittaisi että tekisi niin parisuhteessa? Miksi näillä olisi muka jonkinnäköinen yhteys?
"Haluat ruveta jossakin vaiheessa vielä vaikkapa pikkulastenkin kanssa ja vaikka."
Taidat vaan nyt pelleillä vai?
"Parisuhteessa ja muutenkin" on helpommin kuin "vain parisuhteessa"
Ei tarkoita että harrastaisi parisuhteessa ollessaan baaripokia. Onko sillä taas sitten mitään väliä onko sinkkuaikoinaan niitä baaripokia harrastanut jossei sitä tee parisuhteessa ollessaan?
Kyllä kertoo mm. siitä, että
- ihmisellä on ongelmia itsehillinnän kanssa (tilaisuuden tullen seksiin kelpaa melkein kuka tahansa)
- kynnys edellä mainittujen suhteiden harrastamiseen on matala, joten miksi sama touhu ei jatkuisi myös parisuhteen aikana pettämisen muodossa, kun menojalkaa tai pimppaa alkaa vipattamaan ?
- kyvystä harrastaa seksiä ilman tunteita
- moraali on tuntematon käsite, koska irtosuhteita on tullut taatusti harrastettua myös varattujen kanssa
Toisin sanoin, kyllä sinä voit itsellesi kaikenlaista uskotella, mutta usein käytännön teot kertovat enemmän kuin tuhat sanaa.
"- ihmisellä on ongelmia itsehillinnän kanssa (tilaisuuden tullen seksiin kelpaa melkein kuka tahansa) "
Ensimmäisessä viestissäni kirjoitin :Ihminen joka harrastaa baaripokia voi yhtähyvin olla todella tarkka siitä keitä kelpuuttaa sänkyynsä eli ei tarkoita että harrastaisi kenen tahansa kanssa seksiä.
"- kynnys edellä mainittujen suhteiden harrastamiseen on matala, joten miksi sama touhu ei jatkuisi myös parisuhteen aikana pettämisen muodossa, kun menojalkaa tai pimppaa alkaa vipattamaan ?"
Ei ainakaan itselläni kuten sanoin. En ymmärrä miksi niillä olisi joku yhteys.
"- kyvystä harrastaa seksiä ilman tunteita "
Kuulostaa hieman vanhoilliselta. Mielipide kysymys, itse en näe tuossa ongelmaa.
"- moraali on tuntematon käsite, koska irtosuhteita on tullut taatusti harrastettua myös varattujen kanssa "
Yleistystä? En ole ikinä pakottanut ketään kanssani sänkyyn, enkä ole tarkoituksella varattuja naisia yrittänyt iskeä. Asiasta kysyminen naiselta on turhaa koska et voi olla varma onko hän varattu vai ei. Moraali ei muuten ole tuntematon käsite, lue viimeisin viestini Jätkä 25:lle.
"Yleistystä? En ole ikinä pakottanut ketään kanssani sänkyyn, enkä ole tarkoituksella varattuja naisia yrittänyt iskeä. Asiasta kysyminen naiselta on turhaa koska et voi olla varma onko hän varattu vai ei. Moraali ei muuten ole tuntematon käsite, lue viimeisin viestini Jätkä 25:lle."
Kyse ei ole siitä, onko joku varattu sinut sänkyyn pakottanut vai oletko itse niin tehnyt. Kyse on siitä, että olet ylipäätänsä sekaantunut varattuihin.
Sinkkumiehenä ainakin minun moraalikäsitykseni "kieltää" varattuun sekaantumisen, koska varattu on jo sanan varsinaisessa merkityksessä varattu. Tuo tarkoittaa suomennettuna sitä, että varatulla naisella on jo kumppani (ja lapset) kotona odottamassa. Minua varatut eivät kiinnosta, enkä ala rikkomaan toisten perheitä, vaikka varattu nainen haluaisi venettä tietoisesti keikuttaa.
Okei, nyt tietenkin vastaat, että sinä et vastaa siitä, että varattu on lähtenyt sinun sänkyysi. Pointti on siinä, että sinä olet sekaantunut varattuun.
Toisin sanoin, on turha puhua moraalista, jos ei kerran ymmärrä sen ja omien tekojen merkistystä.
Sinkkumiehenä en ylipäätänsä näe mitään järkeä varattuihin sekaantumisessa. Pelkän seksin vuoksi ei kannata vaivautua...
Tässä on nyt riski sekoittaa kaksi näkökulmaa:
1) Se että sinkkuna harrastaa baaripokia ei tietenkään sano sitä, että varmasti tai edes todennäköisesti harrastaisi baaripokia myös parisuhteessa ollessaan. Silti se, joka on harrastanut baaripokia sinkkuna, harrastaa niitä myös parisuhteessa ollessaan lähes ÄÄRETTÖMÄN MONTA KERTAA TODENNÄKÖISEMMIN KUIN SELLAINEN, JOKA EI KOSKAAN HARRASTA BAARIPOKIA. Selityksiä on monia, mutta tärkein niistä on mainitsemani ns. vapaa suhtautuminen seksiin.
2) Mielestäni ei ole merkittävää eroa sillä, harrastaako baaripokia vain sinkkuna vaiko myös tai vain parisuhteessa ollessaan. Jos on pari baaripokaa vuodessa parisuhteessa ollessaan, niin se ei ole sen enempää pois parisuhdekumppanilta kuin, jos on harrastanut nuo samaiset baaripokat ennen parisuhdetta. Miten se muka olisi parisuhteessa ollessa sen enemmän pois?
Ennen parisuhdetta harrastetulla baaripokalla on jokseenkin saman merkitys kuin parisuhteessa harrastetulla baaripokalla - vapaata seksiä vain.
"Mikä tässä nyt oli niin ihmeellistä? Se että olet joskus parikymppisenä pämpännyt ja harrastanut yhdenyönsuhteita? Hui kauheeta! "
Noilla luvuilla AP kuuluu naisista siihen kaikkein vapaamielisimpään/lutkahtavimpaan/kevytkenkäisimpään/[valitse itse mieleisesti termi] kymmeneen prosenttiin.
On naurettavaa väittää että kymmenet irtosuhteet olisivat jotenkin normaalia käytöstä. Ei todellakaan ole.
"Taidat vaan nyt pelleillä vai?"
Luitkos ollenkaan tuota linkittämääni blogia? Siinähän oli juuri juttua tuosta. Hyvänä esimerkkinä mainittakoon tähän mitä ainakin tiedän, niin muinaisen antiikin rooman aikainen keisari Nero, jolla oli valtavat orgiat usein palatsissa. Johon se oli ottanut ties ketä siihen mukaan, varsinkin just esimerkiksi myös pikkulapsia!
"Sinkkuaikanani tuli harrastettua baaripokia, mutta se oli sitä sinkkuaikaa. Parisuhteessa ollessani pysyin uskollisena. Miksi se että harrastaa yhdenyönsuhteita / vakipanemista sinkkuna tarkoittaisi että tekisi niin parisuhteessa? Miksi näillä olisi muka jonkinnäköinen yhteys?"
Sanoisin tähän aika samaa juuri, kuin mitä tuo "mies olen" nimimerkki selitti sulle tuossa viimeisimmässä viestissä sinulle. Ja noh, totta, ei pidäkkään alkaa yleistää, mutta ei kyllä ollut tarkoituskaan. Tarkoitin kyllä että monet mutta eivät kaikki.
Näkisin että sinulla voisi olla mahdollisuuksia jos kerta olet monta vuotta sitten jo lopettanut touhut kerrot ekana vaikka että minkälaista elämää olet viime vuodet viettänyt ja minkälaista silloin vuosia sitten, niin voi olla ettei mahdollisuudet välttämättä niin tuhoontuomitut ole. Vielä tietenkin jos kertoisit vielä katuvasi kovasti noita aikoja. Voi olla ettei häntä välttämättä haittaisi ollenkaan! Ei tiedä.. Olisitpa ainakin rehellinen :)
Kerron omat mielipiteeni noin kolmekymppisen miehen näkökulmasta.
"pitääkö tällaisista asioista kertoa suoraan ja rehellisesti, vai kannattaako antaa menneiden olla menneitä."
Menneiden kannattaa olla menneitä, jos mies ei nimenomaan erikseen asiasta kysele. Jos kyselee, niin silloin asia on ilmeisesti hänelle tärkeä ja silloin sinulla on mielestäni velvollisuus olla rehellinen, jos ylipäätään haluat suhteen perustuvan rehellisyydelle.
Valehtelusta ja piilottelusta ei mielestäni ole hyötyä. Pahempi se on jos mies kuulee jälkikäteen jotain kautta sekoiluistasi ja huomaa että olet valehdellut päin naamaa. Parempi kertoa heti. Jos se miestä häiritsee, niin sitten teillä on liian erilaiset arvot ja suhde tuskin toimii. Ihan turha piilotella sitä millainen on tai on ollut. Ei se menneisyys mihinkään sillä muutu.
"Mitään seurauksia seikkailuistani ei ole..."
Kyllä on. Vaikka ei tauteja olisikaan, niin se kymmenet ja kymmenet satunnaiset kumppanit ovat kyllä jollain tapaa muokanneet sinua ihmisenä, tai ainakin kertovat jotain siitä millainen ihminen silloin olit. En ala tuomitsemaan, mutta on naiivia kuvitella että se ei olisi vaikuttanut millään tavalla, joku hyvällä tai huonolla, riippuu näkökulmasta.
Itse en pidä muutamia yhden illan juttuja mitenkään pahana asiana ja olen niitä itsekin muutamia harrastanut. Sen sijaan täytyy myöntää, että jos on "kerännyt" kymmeniä kumppaneita lyhyehkön ajan sisällä, niin kyllä se vähän tökkii oman arvomaailmani kanssa. En itse ymmärrä miksi joku ihannoi sellaista touhua, tai ylipäätään haluaa sellaista harrastaa. Ehkä minä olen jonkun mielestä tiukkapipo, mutta en käsitä mikä idea on joka viikko raahata joku tuntematon kännissä panoille. Kai joku siitä sitten tykkää, itse en. Tämän vuoksi suhtautuisin ehkä hiukan epäilevästi sinuunkin.
Ehkä sinun kannattais alkaa suhteeseen sellaisen miehen kanssa, joka on itsekin harrastanut yhden illan juttuja useiden kymmenien/satojen naisten kanssa? Voisitte sopia paremmin yhteen kuin jonkun vähemmän sekoilua harrastaneen, parisuhdesuuntautuneen miehen kanssa?
Älä valehtele, vaan kerro asiat suoraan jos mies suoraan kysyy. Jos ei kysy, niin anna olla ja keskity nykyisyyteen.
"Itse en pidä muutamia yhden illan juttuja mitenkään pahana asiana ja olen niitä itsekin muutamia harrastanut."
Joku tonen taas saattaa pitää sinun irtosuhteita pahana, jos nainen ei ole niitä koskaan harrastanut.
"Sen sijaan täytyy myöntää, että jos on "kerännyt" kymmeniä kumppaneita lyhyehkön ajan sisällä, niin kyllä se vähän tökkii oman arvomaailmani kanssa. En itse ymmärrä miksi joku ihannoi sellaista touhua, tai ylipäätään haluaa sellaista harrastaa."
Miksi sinä olet harrastanut irtosuhteita ylipäänsä?? Se ei ole hyväksi jonkun muun mielestä.
Mielipiteitä on monia, ja toiset tuomitsevat jonkun käytöksen vaikka itsellä olisi myös niitä...
"Joku tonen taas saattaa pitää sinun irtosuhteita pahana, jos nainen ei ole niitä koskaan harrastanut."
Tottakai voi ja hänellä on siihen täysi oikeus. Jokainen päättää ihan itse että mitä hyväksyy ja mitä ei. En minä oletakaan että minä kelpaisin jokaiselle naiselle, enkä siitä katkeroidu jos joku tuon takia ei minua huoli.
Itse olen muutamia kertoja eksynyt yhden illan juttuun, mutta en siten että olisin varsinaisesti hakenut yhden illan juttua. Tapasin vain kiinnostavan naisen jonka kanssa jutusta ei kuitenkaan tullutkaan mitään sen vakavempaa. En ole kuitenkaan toistanut mitään tällaista kaavaa säännöllisesti, enkä tietoisesti.
Jatkuva ja säännöllinen yhden yön seksin hakeminen taas kuvastaa minusta hiukan holtitonta seksikäyttäytymistä. Tietysti nuo minunkin muutamat jutut voivat jonkin mielestä olla sitä, mutta kuten sanottua: jokaisella meistä on oikeus määrittää itse mitä hyväksyy ja mitä ei.
MuttaMuttaMutta:lle: Mitä, jos antaisitte vastapuolelle ihan oman mahdollisuuden päättää, miten asioihin reagoi ?
Miehenä pidän rehellisyyttä, avoimmuutta ja ennen kaikkea luottamusta toimivan parisuhteen edellytyksinä ja kulmakivinä. Se on ainakin varmaa, että toimivaa suhdetta ei rakenneta valheiden varaan. Kuten aivan hyvin tiedetään, valehtelulla on sitä paitsi usein hyvin lyhyet jäljet, joten kannattaako tietoinen riskinotto ? Aina on olemassa se mahdollisuus, että piiloteltavat asiat tulevat kaikesta salailusta huolimatta päivänvaloon silloin kuin sitä vähiten haluat. Silloin kumppanillasi on täysi oikeus kyseenalaistaa jopa suhteenne.
Mitä veikkaat, paraneeko asemasi suhteessa siinä vaiheessa, kun luottamus on joko täysin menetetty tai siihon on tullut iso särö ?
Mun mielestä ihmisistä on tullut tänä päivänä yhä enemmän laskelmoivia idiootteja, josta kaunistelevat asioita itselleen parhaalla tavalla. Sitten ihmetellään, kun niin moni suhde kariutuu, vaikka kyse on täysin siitä, että ihmisiltä puuttuu toisen ihmisen arvostus ja kunnioitus.
Suhteeseen muistetaan kyllä mennä korostaen omia oikeuksia ja nautintoja, mutta ei ymmärretä antaa mitään vastineeksi. Fakta on se, että suhteessa arvostus pitää ansaita omilla teoilla ja toisen huomioon ottamisella.
En ole alunperinkään ollut valehtelun kanllalla, vai jäikö viestistäni sellainen kuva???
Kommentoin vain ed. kirjoittajaa, joka siis itsekin on satunnaisia suhteita harrastellut ja kuitenkin samaan hengenvetoon tuomitsee ap:n toimet... Tietenkin, aina voi tahtoa vaikka mitä vastapuolelta vaikka itse ei täytä niitä kriteerejä...
Olette yli kolmekymppisiä, eli ei tuossa iässä ole merkitystä sillä jos on ollut useita kumppaneita nuoruusvuosina. Itse en ole yhden illan juttuja harrastanut, ja seurustelukumppaneitakin ollut viitisen miestä, eikä minua kiinnosta mahdollisen tulevan mieheni vanhat panot ja montako niitä on joskus menneinä vuosina ollut.
Tuossa iässä tulee muut asiat tärkeimmäksi, eikä siis tartu noihin juttuihin (ellei henkilö ole ylipääsemättömän mustasukkainen), ja jos häntä ne häiritsee niin hän ei ole silloin arvoisesi mies. Minä en ole koskaan kysellyt miehiltäni, heidän panojensa määrää vaikka itse en ole irtosuhteita harrastanut, tärkeää on tämä hetki, ei se mitä on 10v sitten harrastanut.
Mutta meitä on moneksi..
"...jos häntä ne häiritsee niin hän ei ole silloin arvoisesi mies"
En sanoisi noinkaan. Kyllä kyseessä voi olla hyvinkin "arvokas" ja hyvä mies. Hän ei vain ole sopiva juuri tälle naiselle. Kaikkien ei tarvitse hyväksyä kaikkea.
Olen hivenen sinun miestäsi vanhempi mies ja ryhdyin miettimään, miten itse tuollaisessa reagoisin ja mitä ajattelisin - siis jos kumppanini paljastaisi tuollaisia asioita menneisyydestään. En loppujen lopuksi osaa antaa yksiselitteistä neuvoa, mutta jokunen ajatus pohdinnastani syntyi.
Jos päätät jättää kertomatta, kannattaa olla varma siitä, että asia todellakaan ei paljastu etkä ikinä tulevaisuudessa lipsauta mitään, mikä pistää miehesi mielikuvituksen liikkeelle. Annoit sen kuvan, että salaaminen onnistuisi, ja jos kerran sitä mieltä olet, niin en voi suotta sitä epäilläkään. Mutta muista siis, että salaamisen on onnistuttava täydellisesti. Jos pienikin yksityiskohta paljastuu, se alkaa kenties miehesi mielessä paisua arvaamattomaan suuntaan. Tai sitten ei paisu, mutta siitä ei voi olla varma. Hän saattaa ruveta epäilemään, että sinulla kenties yhä on kontakteja joihinkin entisiin yhdenillan tuttavuuksiisi, vaikka kuinka vakuuttelisit päinvastaista. Lisäksi häntä alkanee kiukuttaa se, että ylipäänsä olet salaillut häneltä asioita. Jos epäilet salaamiskykyjäsi, ota asia puheeksi heti, niin vältytte myöhemmiltä ja ehkä pahemmilta kriiseiltä.
Jos kuvittelen, mikä olisi pahin päätelmä, minkä itse tekisin kumppanini edesottamuksista kuullessani, vastaus on ehkä hieman yllättävä. En erityisemmin tuntisi mitään moraalista närkästystä, mutta yhdessä toisessa suhteessa kumppanini tuottaisi minulle pettymyksen. Arveluttavinta yhdenillan suhteissa ja seksissä tuntemattomien kanssa on se, että ne ovat turvallisuusriski - sekä terveydellinen että muutenkin. Alkaisin pitää kumppaniani omasta ja muiden turvallisuudesta välinpitämättömänä, harkitsemattomana ja kykenemättömänä miettimään tekojensa seurauksia. No, äskeisen lauseen sanamuoto oli ehkä jyrkempi kuin mitä oikeassa tilanteessa tuumaisin, mutta joka tapauksessa alkaisin miettiä, olisiko järkevämpää etsiä muunlainen vaimoehdokas. Tietenkään en tiedä, ajattelisiko sinun miehesi niin, mutta jos alat kallistua asioiden paljastamisen kannalle, sekin kannattaa ottaa huomoon.
Aika mielenkiintoista luettavaa yli 30v. miehiltä... Käsitykseni miesten putkiaivoista meneekin romukoppaan, kun mietitte asioita mitä itse en viitsisi edes ajatella jos vastassa on siis sellainen kumppaniehdokas joka kaiken puolin olisi hyvä ja luotettava juuri minulle.
"Arveluttavinta yhdenillan suhteissa ja seksissä tuntemattomien kanssa on se, että ne ovat turvallisuusriski - sekä terveydellinen että muutenkin. Alkaisin pitää kumppaniani omasta ja muiden turvallisuudesta välinpitämättömänä, harkitsemattomana ja kykenemättömänä miettimään tekojensa seurauksia."
Ei ap. missän vaiheessa ole maininnut että hän olisi irtosuhteita harrastanut ilman kumia, vai jäikö minulta jotain lukematta...? Hän kertoi, ettei ole siis saanut minkäänlaisia tauteja näistä joten oletan että suojaa ollaan käytetty.
"Ei ap. missän vaiheessa ole maininnut että hän olisi irtosuhteita harrastanut ilman kumia"
Ei niin, mutta eri asia luottaisinko siihen, jos asia minulle kerrottaisiin. Sitä paitsi en tarkoittanut pelkkää kumin käyttöä. Voin olla poikkeuksellisen ylivarovainen, mutta minä en kyllä tuntematonta miestä asuntooni päästäisi enkä ainakaan ottaisi heidän päästämistään tavaksi.
"minä en kyllä tuntematonta miestä asuntooni päästäisi "
Ööh, siis oletko mies vai nainen? :)
Ja jos nyt pilikkua viilataan, niin eihän ap kertonut miehiä asuntoonsa raahanneensa..
Olen mies. Itse asiassa huomasinkin, että tuli sanottua vähän hassusti, kun puhuin miehen päästämisestä asuntoon. Ajattelin, että naisena en rohkenisi päästää jne. Eihän se ap. tosiaan sitäkään maininnut, että olisi päästänyt, mutta se mitä hän mainitsi ei oikeastaan ole oleellista. Se, mikä on oleellista, on se, että jos hän ottaa yhdenyönjuttunsa puheeksi, hänen miehensä alkaa kuvittaa tapahtumia mielessään ja se kuvitus tulee todennäköisesti sisältämään noita kumittomia panoja ja tuntemattomien miesten vierailuja. Siksi ap:n kannattaa rehellisesti ja ajoissa kertoa, mitä on tehnyt, jos päättää kertomaan ryhtyä. Kaikkea ei tietenkään tarvitse selostaa, mutta tyyli ei saa sillä tavoin vihjaileva, että se jättää aiheettomille tulkinnoille liikaa tilaa.
"Aika mielenkiintoista luettavaa yli 30v. miehiltä... Käsitykseni miesten putkiaivoista meneekin romukoppaan, kun mietitte asioita mitä itse en viitsisi edes ajatella jos vastassa on siis sellainen kumppaniehdokas joka kaiken puolin olisi hyvä ja luotettava juuri minulle."
Mistä voit tietää, että kumppani(ehdokas) on luotettava, kun et vielä edes kunnolla tunne häntä. Se asioiden piilottelu, valehtelu ja kiertylyhän on ihan omiaan luomaan epäluottamusta, kun tulee sellainen olo että toinen salailee jotain, tai muuntelee totuutta. Suhteen alussa pelataan paljolti mielikuvien varassa, kun ei tunneta vielä toista kunnolla. Vaikka toista ei juuri se seksijuttu haittaisikaan, niin helposti alkaa miettimään että mitähän kaikkea se salailee..?
Minusta kyse on juuri siitä että ikää on jo se 30 v. Itse olen jo saanut tarpeeksini jostain teinipelleilyistä, "hengailuista" ja kevytsuhteista. Olen nyt ihan vakavissani etsimässä kumppania, jonka kanssa jakaa arki ja perustaa joskus se perhekin. Silloin minusta myös arvojen täytyy olla saman suuntaiset ja luottamukisen ilmapiiri jo suhteen alussa, tai muuten vaan tuhlataan toistemme aikaa.
Itse olen sen huomannut ed. suhteistani, että jos kyselen miehen satunnaisista suhteista, niin ne jäävät kaivelemaan mieltäni koska siis itselläni niitä ei ole ollut ja harvemmin tapaa sellaista yli 30v miestä jolla niitä ei olisi ollut ihan kaksin käsin laskettaessa.
Mutta kun jättää kysymättä ja mainitsee asiasta toiselle ettei tahdo edes tietää, niin parempi näin ainakin omalla kohdallani.
Millaisia miehiä sinä sitten tapailet? Pelkkiä pelimiehiä?
Tiedoksesi, että suomalaisilla naisilla on ollut keskimäärin enemmän seksikumppaneita kuin miehillä. On siis paljon todennäköisempää tavata mies jolla on ollut vain muutama seksikumppani kuin nainen jolla niitä ei olisi montaa.
"Millaisia miehiä sinä sitten tapailet? Pelkkiä pelimiehiä?"
Tämä on taas niin tyypillinen vastaus mieheltä, jos ilmoittaa että yli 30v miehillä on niitä irtosuhteita ollut runsaasti.. Jos vedotaan tuohon pelimiehisyyteen, niin siinä tapauksessa kaikki miehet ovat pelimiehiä tavalla tai toisella.
No anyway, en tunne yhtäkään miestä jolla siis ei olisi ollut noita satunnaissuhteita ja kaveripiiriini kuuluu jokseenkin pajon myös miespuolisia.
"Tiedoksesi, että suomalaisilla naisilla on ollut keskimäärin enemmän seksikumppaneita kuin miehillä."
Tämäpä mielenkiintoista.. heitäppä joku linkki, josta voit tuon väitteesi todistaa...
Että sinun kaveripiirisi ei sitten pakolla välttämättä kuvasta koko mieskuntaa! Niin kuin itsekkin sanoin tiedän monia ihan normi perustyyppejäkin joilla ei ole ollut mikään tarve tai halu vaan yksinkertaisesti harrastaa noita. Kunnon tosi bilettäjäpiireissähän tuo on tietty ihan yleistä, joten kuuluvatko kaverisi niihin?
"Minusta kyse on juuri siitä että ikää on jo se 30 v. Itse olen jo saanut tarpeeksini jostain teinipelleilyistä, "hengailuista" ja kevytsuhteista. Olen nyt ihan vakavissani etsimässä kumppania, jonka kanssa jakaa arki ja perustaa joskus se perhekin. Silloin minusta myös arvojen täytyy olla saman suuntaiset ja luottamukisen ilmapiiri jo suhteen alussa, tai muuten vaan tuhlataan toistemme aikaa."
Mun mielestä on turha paasata arvoista myöhemmällä iällä, jos kerran niitä arvoja ei ole ollut nuorempana. Se on esimerkiksi hyvin tekopyhää puhua uskollisuudesta, jos kerran itse on nuorempana harrastanut irtosuhteita sen minkä ehtii.
Arvomaailma ja moraali ovat asioita, jotka sisäistetään jo äidinmaidon ja kasvatuksen mukana. Jos ihmiselle ei ole näitä asioita nuorempana lusikalla annettu, ei kannata vanhempana kauhalla vaatia.
Itse suhtaudun ihmissuhteisiin aina vakavasti, koska ei ole olemassa mitään "kevytsuhteita". Jo pelkkä sana kevytsuhde viittaa vahvasti pelailuun ja siihen, että muiden tunteilla on varmaan mukavaa leikkiä ?!
No sinulla on vielä matkaa tuohon 30 ikävuoteen, palataan sitten uudelleen asian tiimoilta keskustelemaan... ;)
Minä kun sinun iässäsi olin vielä neitsyt, enkä vieläkään ole harrastellut noita satunnaissuhteita, ikäisilläni miehillä niitä on jokaisella ollut ja ihmettelevätkin sitä, kun minulla niitä ei ole ollut.
Mutta, poikkeuksia tietysti löytyy, ne kun tuppaavat olevan hyvin harvassa..
Tänä päivänä se onkin tosi yleistä kun entistä useimmat painostaa nykyään toisia harrastamaan noita suhteita ja kun vielä muutenkin vanhat perinteiset arvot alkaa syrjäytyä ihmisten keskuudesta. Toisaalta kanssa äänekkäimpien ihmisten mielipiteethän ne enemmänkin herättää huomiota, jolloinka se myöskin aiheuttaa eräänlaisen harhakuvan ja on joitakin sellaisiakin, jotka tosin saattavat myöskin vaan valehdella oman kumppanimääränsä :)
Kannattaa salata menneisyys. Muuten kumppani voi saada susta oikean kuvan. Se saattaisi olla tuhoisaa, koska kumppanisi ei välttämättä pidä oikeasta kuvastasi, oli se kuva sitten hyvä tai paha. Harva meistä edes haluaa saada kumppanistaan oikean kuvan. Me toivomme, että meiltä salataan asioita. Kysy vaikka mieheltäsi hän todennäköisesti sanoo sulle juuri näin. Hän ei myöskään haluaa kuulla mitään lapsuusvuosistasi, pidä se mielessä!
HEH!
Jäikö aamulääkkeet pöydälle....?
Mielestäni tuollaiset henkilökohtaiset asiat ovat ihan jokaisen oman itsensä päätettävissä haluaako kertoa vaikka toinen ei kysy. Ja vaikka toinen kysyisi, on asia silloinkin ihan henkilökohtaisesti päätettävissä, esim. voi sanoa ettei halua kertoa. Mielestäni on siis pääasia ettei lähde valehtelemaan, vaan on siinä mielessä rehellinen, että sanoo jos ei halua kertoa.
Ihan kuin olisin vastannut tälläiseen viestiin juuri aikaisemminkin.
Ei tarvitse kertoa.
Et tuntenut ihmistä silloin, olet itse muuttunut.
Annetaan miehelle se lähtökohta että hän on nyt kukko, ja hänellä ei ole mitään syytä johonkin historialliseen mustasukkaisuuteen...
Kaikki ihmiset ei aina osaa suhtautua kypsästi menneisyyden asioihin...
"Et tuntenut ihmistä silloin, olet itse muuttunut."
Jos olisi tuntenut, niin entä sitten? Mikä argumentti tuo on olevinaan?
Ja ihminen muuttuu aina ja kokoajan. Siksi "olet itse muuttunut" -argumentti toimii aina ja kaikkeen, jos ollenkaan. Siis ei toimi. Mikä argumentti tuo on olevinaan.
"hänellä ei ole mitään syytä johonkin historialliseen mustasukkaisuuteen..."
Mustasukkaisuus on perustunne. Miten voit väittää, että jollakin ei olisi syytä siihen? (Vrt. "Hänellä ei ole mitään syytä rakastaa.") Tarkoitatko, että mustasukkaisuus syntyy VÄÄRÄN TIEDON vuoksi? Ratkaisu on antaa miehelle OIKEA TIETO.
"Kaikki ihmiset ei aina osaa suhtautua kypsästi menneisyyden asioihin... "
Jos nainen suhtautuu näin mieheensä - pitää miestää epäkypsänä - niin mahtaako pitää itseään kypsempänä ja suhtautumistaan menneisyytensä asioihin kypsempänä? Voisiko ajatella, että kypsästi ajattelevalle naiselle vain kypsästi ajatteleva mies on oikea. Voisiko ajatella, että miehellä on oikeus saada tietää naisensa menneisyys, koska menneisyyden perusteella mies voi haluta joko pitää tai jättää naisen? Voisiko ajatella, että menneisyyden piilottelu on tällaisessa tapauksessa moraalitonta oman käden oikeutta.
"Kaikki ihmiset ei aina osaa suhtautua kypsästi menneisyyden asioihin... "
Epäilemättä on noin, jos lausetta arvioi irrallaan kontekstista. Mutta jotenkin tuntuu siltä, että sinun mielestäsi on olemassa vain yhdenlaista kypsää suhtautumista menneisyyteen. Onko niin, että epäkypsää on sinusta kaikki sellainen, missä naisen oletetaan joskus toimineen väärin ja kypsyyden merkki on myöntää se, että nainen on aina oikeassa.
Jos toinen kysyy, niin kyllä silloin pitää mielestäni olla rehellinen. Jos ei kysy, niin ei ole pakko heti kaikkea alkaa tilittämään.
"Kaikki ihmiset ei aina osaa suhtautua kypsästi menneisyyden asioihin... "
Se että suhtautuu eri tavalla asioihin ei tarkoita että suhtautuminen olisi automaattisesti vähemmän kypsää.
Yleensä juuri ne menneisyydessään eniten sekoilleet ovat sitä mieltä, että menneisyydellä ei ole mitään väliä ja kaikki asiat pitäisi vaan hyväksyä. Ei pidä. Jokaisella on oikeus päättää itse mitä on valmis hyväksymään ja mitä ei. Ei se ole sen toisen syy jos joku on nuoruudessaan sekoillut miten sattuu. On naiivia kuvitella, ettei menneisyydellä olisi mitään väliä. Menneisyys tekee ihmisestä sen mitä hän on nyt.
"ja yhdenillantuttavuuksia tuli kerättyä muutaman vuoden aikana useampi kymmenen kappaletta"
Jätä sana "kymmenen" pois niin voit kertoa, vähän voi valehdella.
eli näin "ja yhdenillantuttavuuksia tuli kerättyä muutaman vuoden aikana useampi kappaletta"