Parisuhteemme alusta asti poikaystäväni ei juurikaan ole kertonut itsestään mitään, ja jättää myös usein asioita kertomatta "ei koske sua" -tyyliin. Tällaisia asioita ovat mm. tiskiin ilmestyneet kahvikupit (emme keitä normaalisti kahvia, muuta kuin vieraille), baari illat/mökkireissut/ulkomaan matkat ynm. "poikien" kanssa jonne loppujen lopuksi onkin myös lähtenyt tyttöjä mukaan ynm..
Jos kerran mitään ei ole tapahtunut, niin miksi jättää asioita kertomatta? Jos meillä on käynyt joku tuttu kahvilla, niin miksi sekin pitää jättää kertomatta?
Jos olen ollut vaikka viikonlopun poissa ja kysyn poikaystävältäni hänen viikonlopustaan, niin saan vastaukseksi vain kyselemisestäni ärtynyttä murahtelua. En tosiaan jaksa uskoa että kyse olisi pettämisestä tai muusta, vaan jostain syystä hän sulkee minut ulos omista asioistaan.
Välillä tuntuu kuin olisin teini-ikäisen lapsen äiti, jolle kiukutellaan utelusta. Itse olen kovin avoin puhumaan kaikesta, joten minua tällainen häiritsee kovasti. Tottakai jokaisella on oikeus yksityisyyteensä, mutta mielestäni vakavassa parisuhteessa pitäisi pystyä puhumaan asioista ja ennenkaikkea olla halua siihen.
Jos kerran mitään ei ole tapahtunut, niin miksi jättää asioita kertomatta? Jos meillä on käynyt joku tuttu kahvilla, niin miksi sekin pitää jättää kertomatta?
Jos olen ollut vaikka viikonlopun poissa ja kysyn poikaystävältäni hänen viikonlopustaan, niin saan vastaukseksi vain kyselemisestäni ärtynyttä murahtelua. En tosiaan jaksa uskoa että kyse olisi pettämisestä tai muusta, vaan jostain syystä hän sulkee minut ulos omista asioistaan.
Välillä tuntuu kuin olisin teini-ikäisen lapsen äiti, jolle kiukutellaan utelusta. Itse olen kovin avoin puhumaan kaikesta, joten minua tällainen häiritsee kovasti. Tottakai jokaisella on oikeus yksityisyyteensä, mutta mielestäni vakavassa parisuhteessa pitäisi pystyä puhumaan asioista ja ennenkaikkea olla halua siihen.
Vastaukset 9
Vanhimmat
"Itse olen kovin avoin puhumaan kaikesta, joten minua tällainen häiritsee kovasti."
Sinäkö olet hyvän ihmisyyden mittatikku?
Mitä enemmän vonkaat häneltä avoimuutta, sitä haluttomampi hän on sitä suomaan. Lisäksi hänestä saattaa yksinkertaisesti olla rasittavaa muistella yksityiskohtia tapahtuneesta.
Sitten on vielä se, että koska olet niin avoin puhumaan kaikesta, hän on huolissaan, ettet osaa pitää yksityisasioita yksityisasioina vaan levität häntä koskevia asioita omille kavereillesi.
Jos taas hänen tyylinsä on liian häiritsevä, älä luule, että voit muuttaa häntä. Voit vain jatkaa suhdetta tai olla jatkamatta. Jos haluat parantaa jotain, kysy itseltäsi, viihtyykö hän paremmin sinun luonasi vai muualla. Missä hän tuntee rentoutuvansa parhaiten?
"Sinäkö olet hyvän ihmisyyden mittatikku? "
Naurettavaa moralisointia moraali-niuholta.
Mitä ihmettä oikein sekoilet? AP on avoin ihminen, joten hänelle varmasti soveltuisi nykyistä avoimempi kumppani paljon paremmin. Hänellä on myös oikeus määritellä ne asiat, joita kumppanilta odottaa.
se parisuhteessa eläminen varsinkin yhdessä asuessa tarkoita elämän jakamista toisen kanssa.
Ei silloin enää ole kaikki "mun asioita". Jokainen tietysti valitsee mitä haluaa ja kuinka pinnallisessa suhteessa tyytyy elämään, mutta kyllä sinulla on oikeus tietää esimerkiksi kuka teidän (sinunkin) asunnolla on käynyt. Ja mitä järkeä on salata jotain asiaa, jos toinen kysyy, se on epäkohteliasta ja perin kummallista, sekä nostattaa automaattisesti jonkinasteista epäilyä ja luottamuspulaa.
Sehän on suoranaista valehtelua, jos hän on ilmoittanut menevänsä jätkäporukalla reissuun, mutta onkin ollut tyttöjä joukossa. Onko tuollaiseen luottamista? Lienet yksinäinen parisuhteessasi, ja koet varmaankin ettei sinua arvosteta niinkuin kuuluisi. Tiedän tunteen, ja se on aivan perseestä. Se ei ole sinulle hyväksi.
Miten paljon sitten ylipäätään tiedät poikaystävästäsi?? Miksi asut hänen kanssaan..? Siis sain käsityksen että asutte yhdessä. Mitä teillä sitten on yhteistä?
Voi olla, että mies ei tosiaankaan tajua käytöksessään olevan mitään väärää, kyllähän jurottajia ja hissukoita riittää tässä maassa, ja tavatkin on jostain opittu (sattuisiko olemaan ainoa lapsi..?). Aina pitää koittaa ymmärtää toista omalta osaltaan mahdollisimman paljon, syynsä kaikella. Mutta kuten sanoit; tunnet välillä olevasi teini-ikäisen äiti, ja tiedän myös tuon tunteen hyvin. Se on kuluttavaa, ja vaikea sellaista miestä kunnioittaa ja arvostaa tasavertaisena puolisona, kun ei samaa saa toiseltakaan. On sillä ymmärrykselläkin rajansa.
Kyllä puhepuoli täytyy saada kuntoon. Tuolla menolla kaikki kuihtuu, ja näinköhän mies edes jaksaa välittää..?
tarpeelliseksi selittää kaikkea kokemaansa alusta loppuun. Oletko sitten itse sellainen että jos kuulet mukana reissussa olleen tyttöjä niin alat piinata kolmannen asteen kuulustelulla häntä. Ehkä hän jättää kertomatta siksi ettet kysele/huolestu turhaan...
Toisaalta ei ole kovin kohteliasta häneltäkään vastata tyyliin "ei kuulu sulle".
Tunnut tarkkailevan asioita myös hyvin tarkasti jos kahvikuppien perusteella pystyt päättelemään jonkun käyneen teillä. Ehkä häntä ärsytti se ettet kysynyt päivän tapahtumista häneltä yleensä ensin, jolloin hän olisi saanut itse tilaisuuden kertoa että kavereita kävi kahvilla vaan teit heti salapoliisityötä että kahvikuppien perusteella täällä on ollut joku... kuka? tyyliin.
Ehkä hänestä tuntuu että "kyyläät" hänen tekemisiään eikä sinulta pysy mikään salassa ja tämä ärsyttää häntä siinä määrin että vastaukset sitten ovat yrmeitä.
Jos olette jättäneet seurusteluvaiheen väliin ja heti ensitapaamisen jälkeen muuttaneet yhteen, ei voi odottaakkaan muuta kuin etä pikkuhiljaa alkaa tutustumaan toiseen. Se mitä tulee esille on osa tuota toista ihmistä. Mikäli olette jo kirjoittaneet laillisesti kumpaakin sitovan vuokrasopimuksen, se hankaloittaa asioita kun huomaakin toisen olevan kaikkea sitä mistä itse EI pidä.ja asunnosta on vaikea päästä irti. Mutta silloin tuo ikivanha viisaus "tyhmyydestä sakotetaan" taaskin pitääpaikkansa.
Jos taas olette seurusteluasteella, tämä juuri on sitä aikaa jolloin joko hyväksytään tai hylätään seuralainen.
Minkä ihmeen kumpaakin sitovan vuokrasopimuksen? Ei se mikään sitova ole, vaan vuokra-asunnosta voi kyllä lähteä lätkimään silloin kun siltä tuntuu ihan koska tahansa. Irtisanomisaikahan on 1 kuukausi vuokralaisen puolelta. Toinenhan voi jäädä asumaan tähän yhteisesti hankittuun asuntoon. Tai eihän silläkään mitään väliä ole. Senkus hankkii vain uuden asunnon ja suksii muualle. Mitä eroa sillä on onko vuokra-asunto hankittu yhdessä vai yksin, ei se mikään elinkautinen sopimus ole.
Jos kummankin nimi on vuokrasopimuksessaja kumpikin on allekirjoittanut sen, siina sanotaan mustaa valkoisella että Matti maksaa 50% xxx euoron vuokrasta kuukausittain ja Maija maksaa 50% xxx euron vuokrasta kuukausittain ajalta 1.1.2010 - 31.12.2010 , se yleensä tarkoittaa sitä että kumpikin on laillisesti vastuussa omasta osuudestaan vuokrasopimuksen loppuun saakka. Tottakai kumpitahaansa voi lähteä asunnosta ja muuttaa muualle, mutta tuo vuokrasopimus on laillisesti sitova ja lähtenyt osapuoli on velvollinen maksamaan oman ouutensa (siis sen oman puolikkaan) vuokrasopimuksessa mainitun ajan loppuun.
Tietenkin jos vuokrasopimus on vain toisen nimissä, silloin "alivuokralaisella" ei ole laillisia siteitä asua ko asunnossa, hän voi vaihtaa asuntoaan vaikka viikottain. Riippuen tietysti aina siitä kuinka halvalla hän voi myydä itseään ja elää loisena muiden siivellä.
En tiennytkään että vuokra-asuntoja on myos saatavana aina kuukausi kerrallaan. Kaikki omat näkemäni vaativat vähintään 11 kuukauden vuokrasopimuksen.
Aijaa =) No mä olen kyllä aina onnistunut löytämään ihan tavallisen kämpän, johon solmin toistaiseksi voimassa olevan vuokrasopimuksen, joka tarkoittaa sitä, että voin muuttaa sieltä pois milloin haluan, edellyttäen tietenkin että maksan vuokrani vielä kuukauden irtisanomisen jälkeen.
"mies" on selvästikin vailla äitiä eikä tyttöystävää.
Jätä moinen luuseri, ja hanki kunnon MIES!