Onko mies hankala

vai minä? kirjoitti:

Tapasin erään miehen reilu pari viikkoa sitten. Olemme tavanneet miehen kanssa muutaman kerran, yhteyttä pidetään varsin tiiviisti tekstaillen ja soitellen, mutta tapaamisten järjestäminen tuntuu olevan ongelma. Välillä voi mennä kaksikin päivää ettei kuulu mitään, välillä viestejä tulee kymmenen päivässä. Viimeisestä tapaamisesta on yli viikko! Mies on kerran perunut sovitun tapaamisen pahoitellen, mutta enemmän häiritsee tapaukset joissa minusta tapaaminen on sovittu, kellonaika vaan auki, ja sitten ei nähdäkkään eikä miehestä kuulu mitään eikä välttämättä vastaa puhelimeen. Eikö ole sovittu tapaaminen jos mies pyytää luokseen illalla, sanon että sopii ja soitellaan vielä illalla tarkemmin? En tiedä onko tämä jotain naisenlogiikkaa, mutta mielestäni tuossa tapauksessa tapaaminen on sovittu ja kun soitin illemmalla, hän ei vastaa ja seuraavan kerran miehestä kuuluu seuraavana aamuna ja puhuu kuin mitään ei olisi tapahtunut. En kuitenkaan viitsi kiukutella moisesta, koska en ole ihan varma oliko tapaaminen miehen mielestä sovittu vai ei, ilmeisesti ei.

Tuntuu että meidän pitäisi tavata aina silloin kun hänelle sopii, hän saattaa yhtäkkiä päättää pitää vapaapäivän, ja silloin minun pitäisi muka päästä häntä viihdyttämään. Olen ihan periaatteesta sitä mieltä että en aio järkkäillä menojani miehen mukaan, koska silloin kun olen järjestänyt illan vapaaksi hänelle ei yhtäkkiä enää sovikkaan. Olen vähentänyt yhteydenpitoa, en soittele (tosin en alunperinkään oma-aloitteisesti juuri ole pitänyt yhteyttä, nyt en sitäkään vähää) mies tekstailee paljon ja soittelee jonkun verran, lähettelee hyvänyön ja huomenien toivotuksia ym ns turhaa jaarittelua. Aluksi teki selväksi ettei halua mitään yhdenyön juttuja vaan vakavampaa, minulla ei ole kiire mihinkään enkä tähtää seurusteluun ihan lyhyen ajan sisällä, nyt mies on sitämieltä ettei ole valmis "parisuhdemaiseen läheisyyteen"?? En ole vaatinut mitään etenemistä, haluaisin vaan joskus nähdä häntä. Minulle on täysin ok olla näkemättä päivittäin varsinkin tässä vaiheessa. Emme ole harrastaneet seksiä mutta mies on tehnyt selväksi kuinka paljon sitä haluaisi. Pyytää minua luokseen, ehdottelee tapaamisia jne. mutta ei huvita suostua jos mies peruukin. Välillä tuntuu että hän suorastaan pilailee kustannuksellani, mutta taas seuraavassa hetkessä käyttäytyy ihanasti. Hänellä on takana pitkiä suhteita.

Olen naiselliseen tapaani ehkä ylianalysoinut tilannetta ja päätynyt muutamaan eri vaihtoehtoon:
-Miehellä on tyttöystävä tai joku toinen kierroksessa
-Hän haluaa minusta vain panon (miksi nähdä tälläinen vaiva??)
-Hänellä on joku peli/veto menossa (ihan oikeasti, eikai miehet tälläistä harrasta?)
-Ei osaa olla yksin
-Pitää minua niin yksinkertaisena ja helppona että voi pyörittää miten tahtoo

Pitäisikö minun vaan relata ja nauttia niistä hetkistä mitä saamme järjestettyä, vai antaa olla vai mitä?

kirjoitti:

Anonyymi

Kirjoita kommentti

5000

Lähetä