olemme vissiin ihan tilastojenkin puolesta todella väkivaltaista ja seonnutta porukkaa ? Kotoa muutto ei kiinnosta kai siksi, etten näe tuolla "ulkona" mitään sen ihmeempää elämää odottamassa. Vain suurempaa rahan menoa. Johtuuko se pelkästään siitä, että mieli on ikävien kokemusten johdosta vain pimennyt vuosien varrella niin täysin, vai mistä ? Itse olen jo kohta 15 vuotta(olen 27v) aktiivisesti yrittänyt saada aikaan jotain suhdetta naiseen. Käyn ulkona, juttelen, ehdotan kahveja ja saan 95% myöntävän vastauksen puhelinnumeron kera. Seuraavana päivänä kukaan ei yleensä vastaa viesteihin. Varsinaisille treffeille mennään ehkä 1/10 kanssa, jonka jälkeen näistäkään ei kuulu mitään.
Huomaan mieleni sopeutuneen jatkuvaan pettymiseen. En toivo enää mitään. Olen erittäin tehokas tuhoamaan ja heittämään roskiin mitä tahansa tunteita välittömästi kokiessani ne ikäviksi. Käytännössä kai tämä tarkoittaa, ettei mitään aitoja, syviä tunteita enää edes synny. Huomaan myös, että tila syvenee jatkuvasti, kun näen toisten pariutuvan miten päin vain haluavat ja milloin haluavat.
Saan myös pääni sisällä todella väkivaltaisia adrenaliinihurmoksia esimerkiksi aina, kun ajattelen, kuinka useimmat naiset eivät nää edes vaivaa ilmoittaa, etteivät ehkä haluakkaan sovituille kahveille -itseni toimiessa herrasmiesmäisesti parhaani mukaan. Käytännössä kukaan ei ole vielä saanut näitä kohtauksia osakseen, mutta voin vain kuvitella sen poloisen suunsoittajan viikonlopunyössä, joka osuu provokaatioineen väärään paikkaan väärään aikaan. Meitä koskeva tilasto taitaa olla varsin kuvaava ?
Huomaan mieleni sopeutuneen jatkuvaan pettymiseen. En toivo enää mitään. Olen erittäin tehokas tuhoamaan ja heittämään roskiin mitä tahansa tunteita välittömästi kokiessani ne ikäviksi. Käytännössä kai tämä tarkoittaa, ettei mitään aitoja, syviä tunteita enää edes synny. Huomaan myös, että tila syvenee jatkuvasti, kun näen toisten pariutuvan miten päin vain haluavat ja milloin haluavat.
Saan myös pääni sisällä todella väkivaltaisia adrenaliinihurmoksia esimerkiksi aina, kun ajattelen, kuinka useimmat naiset eivät nää edes vaivaa ilmoittaa, etteivät ehkä haluakkaan sovituille kahveille -itseni toimiessa herrasmiesmäisesti parhaani mukaan. Käytännössä kukaan ei ole vielä saanut näitä kohtauksia osakseen, mutta voin vain kuvitella sen poloisen suunsoittajan viikonlopunyössä, joka osuu provokaatioineen väärään paikkaan väärään aikaan. Meitä koskeva tilasto taitaa olla varsin kuvaava ?
Vastaukset 19
Vanhimmat
niinku minä oisin tuon kirjottanu tere tere tääl yx samanmoinen ja samat ongelmat
Et välttämättä ole mikään sekoboltsi. Kotoa muutto kuitenkin ehkä kannattaisi, niin lähtisi ainakin veri kiertämään. Naiset kannattaa unohtaa, jos kerran kovan yrittämisen jälkeen ei onnistu. Olethan varmaankin vaihtanut taktiikoita.
Jos seksin puute ahdistaa, mene maksullisiin. Jos olet yksinäinen, hanki kotieläin. Se rakastaisi sinua, toisin kuin nuo itseriittoiset ämmät.
Ihan niinku joku vitun kotieläin auttaisi yksinäisyyteen. Hyi.
Vanhempien kanssa asuvat nuoret (2005)
(miehet) naisissa iana selvästi vähemmän (löytävät siis heti poikkiksen ja kimppaan nuorena)
Suomi ika 25-29 n. 21%
Italia ika 25-29 n. 72%
Suomen kieroutunut tapa että jo ylä-asteelaisen pitäs olla jossain kolhoosi-luukussa on vaan selviö josta ei sallita poikkeuksia, etenkään miehelle. Tämä vaikuttaa miehen statukseen niin negatiivisesti että lähes kaikki naiset skippaa...
jaa ja mistäs tällainen peräkammaripoikatilasto löytyy?
Elät 27-vuotiaana mamin helmoissa ja ihmettelet, kun naisia ei kiinnosta enää ekatreffien jälkeen?
No justiinsa :DD
Saako siis naisen pelkällä kommari-luukussa asumisella?
Kokemuksesta voin sanoa ettei tosiaankaan saa.
Naisen saaminen on monien eri asioiden summa. Jos jokin ei ole kunnossa, naista EI saa
Onko se sitten jotenkin parempi, jos sikainen renttu poikamiesboksissaan ei siivoa eikä tiskaa eikä tee mitään ja naiset on silti ihan lääpällään kun kuvittelevat ilmeisesti äijän olevan itsenäinen ja ihana? Toisin kuin ne kotona asustelevat, vaikka hoitaisivatkin omat arkiset askareensa tunnollisesti. Tollasia ihmeellisyyksiä sivusta seuranneena. Sitten ne akat vielä ihmettelee, millaseksi paskiaiseksi se poikamiesboksisika paljastuikaan, ikäänkuin ennakkomerkkejä ei olisi ollut... Se siitä naisten yliluonnollisista parisuhdevaistoista.
Niin ja itsehän asun omassa kämpässäni YKSIN, enkä usko tilanteeseen tulevan muutosta kun pääkopan tilanne on melko lailla sama kuin alkukirjoittelijalla. Tarpeeks kun tulee paskaa niin se ikäänkuin "alkaa riittämään".
Johtopäätös: Naisilla on aika KAIKKI asiat kunnossa ? Aika erikoista, että vikoja ja puutteita on vain toisessa sukupuolesta.
...voin sanoa, että jos 27-vuotias asuu vielä vanhempiensa luona, on minulta suora turn-off..tuon ikäisenä pitäisi jo tulla omillaan toimeen ja rakentaa omaa itsenäistä elämää. tottakai poikkeuksena, jos vanhemmat on niin huonossa kunnossa, että tarvittavat päivittäistä huolenpitoa, niin sen jo nielee. Todennäköisesti et ole töissä ja oletko kouluja käynyt?...ei millään pahalla mutta kaipiasiko elämä hieman ryhdistäytymistä. Kyllä me täällä Suomessa olemme sen oppineet, että viimeistään siinä 20-vuoden iässä lapset lentää pesistään. Eläköön Italiassa miten elävät, mutta älä ihmettele, jos naiset antavat pakit kuultuaan sinun asuvan kotona. Tämä on vain kylmä totuus.
Sinulla ei ole mitään syytä muuttaa pois kotoa. Kuten kertomastasi voi päätellä, jutut ovat kaatuneet jo ennen kuin kyseinen asia on tullut puheeksi. Kotona asuminen siis on turn-off, mutta ei suinkaan ainoa sellainen.
Itselläni näitä naisten mielestä ehdottomia turn-offeja on varmaankin parin A4-liuskan verran pienellä fontilla allekkain listattuna. Miksi ihmeessä siis pitäisi vaivautua tekemään mitään? Voisi käyttää kaiken aikansa ja energiansa yhden tai kahden asian hoitamiseksi "kuntoon" (suomeksi: naisia miellyttävälle tolalle), eikä lopputulos muuttuisi lainkaan. Koko listan läpikäyminen veisi enemmän kuin ihmisiän, etenkin kun iso osa asioista on peruuttamattomia (esimerkiksi työttömyys on turn-off, mutta jos ei tiettyyn ikään mennessä ole ollut lainkaan töissä, ei niitä koskaan tule saamaankaan).
Tiedän hyvin, ettei mikään muutu peräkammarin ulkopuolella asuessa: olen sitäkin kokeillut. Toiseksi, mikä mies se sellainen on, joka tekee asioita vain muita miellyttääkseen? Elämässä ilman ystäviä ja muitakaan ihmissuhteita on toki huonotkin puolensa, mutta niitä kompensoi melko mukavasti se tosiseikka, että voi tehdä juuri niin kuin tahtoo ketään mielistelemättä.
Varmaan kotoa pois muutto ei toisi naista, mutta itsenäinen asuminen toisi vapautta toteuttaa asioita, joka johtaisi suotuisaan tapahtumaketjuun (pitkällä tähtäimellä). Toki kotityöt lisääntyisivät, mutta siinä oppisi ottamaan vastuuta itsestään.
"pitäisi jo tulla omillaan toimeen ja rakentaa omaa itsenäistä elämää."
Joten miehen elämään tarvitaan kaikki oheiskomponentit (työ, koulutus, harrastukset, jännitys, asumismuoto joka vie suurimman osan kk palkasta) jotta mielenkiintoa naiselta on edes mahdollista saavuttaa? On siis olemassa raja-ehdot jotka tulee täyttää. Selvä.
Mielestäni suurin vastuun osoitus omasta elämästään on se että jossain vaiheessa kykenee elämään niin kuin itse on sen elämänsä suunnitellut, eikä niin kuin on olosuhteet antaneet myöten.
Okei. Se on siten turn-off miehelle, perustuen siihen että näköjään Suomessa naiset alkavat olla poikkistensa kanssa ala-asteelta lähtien joten muutto yhteen on vain käytännön sanelema juttu. Tähän standardiin verraten poikkeavat miehet aiheuttavat närää ja ihmetystä, ehkäpä joku nainen kykenee tämän vaiheen ylitse näkemään miehen ihmisenä, eikä kokoelmana "laatua".
Erinomaisia pointteja Hämärän rajoilta taas.
Minkälaista omillaan toimeen tulemista mitaan vain sillä asuuko vanhemmilla vai ei? Ihminen kun voi olla kotitöiden osalta, rahallisesti, ruuan suhteen, yms. asioiden suhteen riippuvainen mm. yhteiskkunnasta, puolisosta, kavereista, mäkkäristä, vanhemmista, työnantajasta, tms. riippumatta siitä missä missä asuu, tai asuuko yksin. Mitä tulee oman itsenäisen elämän rakentamiseen, niin luulisi monen 27 vuotiaan haluavan rakentaa elämää jo jonkun muun kanssa kuin täysin riippumattomaksi muista. Mitä sinä siitä miehen vanhempien hoitamisesta saat tai mikä siinä viehättää, kun olisit silloin valmis nielemään mieheltä kotona asumisen?
Sinun kommenttisi vaikuttaa hieman lapselliselta ja osoittaa lähinnä sen, että itse olet tainnut kasvaa pumpulissa, ja olet saanut elämässäsi kaiken enemmän tai vähemmän valmiina ?!
Itse kasvoin jo 13-vuotiaana yhdessä yössä "aikuiseksi", kun menetin toisen vanhemman. Toisin sanoin, siitä hetkestä lähtien sai ottaa huomattavasti enemmän vastuuta asioista verrattuna lapseen, joka saa elää täysin huoletonta (ja vastuutonta) lapsuutta. Karvan verran päälle parikymppisenä nuorukaisena oli vuoro toimia toisen vanhemman omaishoitajana tilanteessa, jossa opinnot ovat vaiheessa ja töissäkin piti käydä.
Tähän mennessä oman elämän rakentaminen on onnistunut varsin hyvin, vaikka ympärille ei ole kiertynyt omaisuutta ja mammonaa, omakotitaloa saati Volvoa tai kultaista noutajaa. Elämässä asioiden eteen on joutunut tekemään ihan eri tavalla töitä, kun mitään ei ole saanut valmiina tyyliin "pappa betalar".
Siinä vaiheessa kuin minä toimin esim. omaishoitajana, oman ikäluokan meno näytti varsin pinnalliselta. Jos puhutaan elämänkokemuksesta, itse olen jo kolmevitosena kokenut joukon asioita, jotka tulevat useimpien ihmisten kohdalle vasta viisikymppisenä...
Yksinasumisen huonot puolet:
- Rahaa menee enemmän.
- Kotityöt pitää tehdä täysin yksin.
- Ei välttämättä ole ketään joka huoletsii postista/kukista/elukoista yms.
Hyviä puolia:
Voi ryypiskellä kämpällä ihan miten lystää josta seuraa krapulaa joten puoli pistettä.
asumuinen on kovin hankalaa, koska esim pk-seudulla on asuntopula ja ne vähätkin ovat helvetin kalliita. Asuntojonossa olet aina viimeisenä, vaikka talous olisikin kunnossa. Kaupungin asut menevät aina mamuille ja mm.
Äänestäkää vaan niitä hyysäreitä. Ne tuhoaa tämän maan hitaasti mutta varmasti.
http://www.youtube.com/watch?v=TTONZfhgEAI