Olen aikuinen nainen ja entinen ystäväni minua pari vuotta vanhempi. Taloudellinen tilanteemme oli aina ennen erilainen, hän elänyt ikänsä erilaisilla tuilla. Olimme todella läheisiä ystäviä monta vuotta. Tosin ensimmäiset vuodet menivät niin että lahjoitin hänelle kaikki pieneksi menneet lastenvaatteet ja yleensä minä ja mieheni toimimme aina maksavina osapuolina jos jotakin tehtiin yhdessä. Kyläänkutsuja tuli todella usein. Pari kertaa kun olimme olleet baarissa, rahaa katosi muutamia satasia. (yön aikana kun nukuimme toisessa huoneessa) Me kun lähdimme sunnuntaina kotiimme hänen luotaan, hänellä olikin seuraavalla viikolla varaa shoppailla kaikkea kivaa kotiinsa ym. En ajatellut asioita silloin sen enempää, ajattelin että rahaa oli ehkä vaan sittenkin illan ainakana mennyt enemmän kuin ajattelimme...vaikka pikaisesti tarkistettu ennen nukkumaanmenoa. Noh, erosimme ja taloudellinen tilanteeni muuttui... Muuttui myös ystävyys siinä suhteessa että kyläänkutsuja ei tullut enää ja muutenkin hän muuttui hurjan kiireiseksi enää tavata ollenkaan. Aloin lahjoittaa lastenvaatteita muualle, huomasin että saan kiitosta ja ne menevät enemmän tarpeeseen. Itse velkaannuin, olin kipeä fyysisesti ja henkisesti pidemmän aikaa. Hän totesikin minulle että olen aina pulassa eikä hän jaksa surkutella ongelmiani. Itse en kokenut asiaa niin koska parhaani mukaan aina peitin tunteitani ja koitin kuulostaa iloiselta ja pirteältä. Tajusin tilanteen kyllä, mutta en välittänyt siitä koska pelkäsin hänen menettämistään liikaa. Olihan hänkin masentunut/surullinen/köyhä mutta silti minulle ystävä, ei taakka. Hän oli ystävä minulle aina kun tarvitsi jotain mutta kun en enää pystynyt tarjoamaan mitään, ystävyys alkoi hiipua. Mitta tuli täyteen, ehdotin viestillä tapaamista että voisimme puhua. Vastauksena oli että et kuitenkaan ilmesty paikalle jos jotain sovitaan...!!?? Erilaista syyttelyä ja yläpuolellaoloa. Masennuin täysin... Tästä kaikesta on jo vuosi aikaa mutta moni asia kuitenkin vaivaa. Tahtoisin katsoa häntä silmiin ja kysyä minne katosi rahaa ja miksi hänen piti käyttää minua niin vaikka tiesi että olen henkisesti aivan loppu. Tiedän ko hlön varastaneen muualtakin ja olen miettinyt että kertoisin asiasta... Se ei kuitenkaan muuta mitään mutta on niin väärin ja kieltämättä saisin pienen korvauksen menetyksestäni jos yleiseen tietoon tulisi hänen tapansa toimia...(hetkellinen ajatus vain)
Asiassa vaivaa juuri se että olen tämän ihmisen kanssa nauranut enemmän kuin kenenkään muun, keskustellut kaikesta, luottanut ja ennenkaikkea rakastanut häntä ihmisenä niin paljon.
Ja kuitenkin tiedän että hänellä oli tuolloin todella tiukkaa ja entä jos ei vaan kehdannut pyytää...
Tosin, minulla ollut senjälkeen tiukkaa ja hänellä ei mutta...
Kuitenkin kaipaan häntä valtavasti mutta ei ole rohkeutta enää palata menneeseen... Onko tämä loppuelämän piina? Voisiko olla niin hyvin että kaikki olisi unohdettu joku pv ja olisimme ystäviä vielä? Koska vaikka kuinka harmittaa, en ala sellaiselle tasolle että juoruja levittäisin...
Asiassa vaivaa juuri se että olen tämän ihmisen kanssa nauranut enemmän kuin kenenkään muun, keskustellut kaikesta, luottanut ja ennenkaikkea rakastanut häntä ihmisenä niin paljon.
Ja kuitenkin tiedän että hänellä oli tuolloin todella tiukkaa ja entä jos ei vaan kehdannut pyytää...
Tosin, minulla ollut senjälkeen tiukkaa ja hänellä ei mutta...
Kuitenkin kaipaan häntä valtavasti mutta ei ole rohkeutta enää palata menneeseen... Onko tämä loppuelämän piina? Voisiko olla niin hyvin että kaikki olisi unohdettu joku pv ja olisimme ystäviä vielä? Koska vaikka kuinka harmittaa, en ala sellaiselle tasolle että juoruja levittäisin...
Vastaukset 2
Vanhimmat
Itsellä vähän samanlainen kokemus. Hurmaavat narsistit saavat kaikki ihastumaan itseensä. Heidän seurassaan on hauskaa ja kivaa. Ja he käyttävät sinua surutta hyväkseen, ja jos sinusta ei voi enää hyötyä tai sinuun kyllästytään, saat kadota.
Kauan itsekin haikailin ihanan narsisti"ystävän" perään, vaikka tajusin hänen käytöksensä törkeyden ja hyväksikäytön. Lopulta kuitenkin TODELLA tajusin hänen käytöksensä törkeyden ja hyväksikäytön ja ymmärsin, että parempi näin, ettei enää olla tekemisissä.
Se kuva, jonka hänestä sait on valheellinen. Hän on oikeasti vihamielinen, kateellinen, laskelmoiva ja ilkeä hyväksikäyttäjä. Jonain päivänä ymmärrät sen etkä enää kaipaa häntä. Aika parantaa haavat. Hän ei ollut todellinen ystäväsi. Unohda ja anna paskan olla. Ja todellakin voit kertoa ihmisille kokemuksestasi. Se ei ole paskanpuhumista vaan varoitat heitä ystävällisesti kertomalla tosiasioita omasta kokemuksestasi hänestä. Etkö olisi itsekin kiitollinen jos joku olisi varoittanut sinua?
Asiasta työnpuolesta paljon tietävänä kyse ei ole narsistista. On kokemusta ja tunnistaan sellaisen henkilön kyllä. Ei täytä niitä kriteerejä... Ja toisaalta, varastanut tarpeeseen??! Ei ole alistanut/kiusannut henkisesti mitenkään, ottaa vain taloudellisen tm hyödyn kanssaihmisistään. Ei myöskään ole minäminä-tyyppi, ei tuo itseään esille eikä korosta erityisesti siis. Vahva ja pärjäävä ihminen, valtion ja kavereiden kustannuksella vain.