Taidan olla sairaan ihmisen kanssa tekemisissä.Olen voimaton ja väsynyt.Melkeen sanaton.
Mieheni jahtaa miehiä, joita minulla oli eromme aikana kaksi.Hänen mielestään olin pettäjä, koska avioliittomme ei ollut vielä paperilla mitätöity.Toinen oli pitkälti eron jälkeen vasta.Kun erosimme siis näin suullisesti ja muutin omaan kotiini lapsemme kanssa, sain tietää että odotan toista lastamme.Silloinen ex-mieheni ei halunnut edes myöntää että se oli hänen.Hänen onnekseen ja minun pahaksi onneksi raskaus meni kesken.Sen jälkeen minulla oli vasta yhdenillan juttu.Ja siitä vuoden päästä seurustelin hetken, mutta sekin oli huonovalinta.Siitä meni aikaa kunnes päätimme kokeilla uudestaan ex-mieheni kanssa.
Hän on ollut aina tietoinen näistä kahdesta, joten oletin että hän osaa olla myös aikuismainen asioiden suhteen, koska kumminkiin suhteeseen halusin.Mutta ei.Saan jatkuvati kuulla olevai huora, perseenjakaja tai velliperse.Hänen mielestään ansaitsen tuomion, jota hän luultavasti on yrittänytkin saada aikaiseksi.
Hän jatkuvasti kyselee viimeisemmästä: "teittekö te sen teittekö" ja koska totuus on että me emme tehneet vastaan sen mukaan hänelle.Silti hän ei ukso, vaan jatkaa etsintää.Koska kylämme on pieni ja täällä on paljon ihmisiä, joilla ei ole muuta tekimistä kun tietää muka toisten asiat paremmin niin uskon, että mieheni myös saa päähänsä enemmän vääriä kuvia kyliltä muiden suusta.
Olen hieman kummissani asian suhteen siltä osin, että olimme tätä helvetin pari päiväisen tapahtumaketjun alkua erittäin onnellisia.Mutta koska mieheni on henkisenväkivallan mestari, ei tämä mitenkään sinäänsä kumminkaan tullut yllätyksenä.Se ainoastaan yllätti minut, että vaikka kuinka tiesin että näin tässä käy niin miten raastavalta se tuntuu silti.Olihan valmis ja tietoinen hänen luonteensa kuvasta.Nyt meillä päivät menee niin, että mies nukkuu ja käy töissä.Sitten välillä kinataan ja hän mollaa minua.Hän väittää asioita joita ei ole tapahtunut tai ei edes ole.Hän ei keskity lapseensa ollenkaan vaan päämääräänsä löytää nämä miehet.Toinen ei varmasti edes muista minua, kuten en minäkään, ja toinen on sanonut miehelleni ettei mitään ole tapahtunut.Mutta ei silti asia mene hänelle jakeluun.Oeln kuullut jo lauseet haluatko verata nenästäsi ja meille käy kun alibissa jutut ovat.
Haluaisin niin hänen lähtevän, menevän hoitoon tai ihan minne tahansa muualle.En jaksa hänen aiheuttamaa painostavaa ilmapiiriä, enkä sitä miten uppiniskainen toinen voi olla.Hän itse nukkuin toisen naisen vieressä ja teki varmaan vaikka mitä, kuka tietää.Olimme erossa MITÄ SITTEN!Mut sillä on merkitystä, että hän rahaa sen naisen väkisin suhteeseemme mukaan.Juttelee hänelle ja viettää hänen kanssaan aikaa.Jos mainitsen tästä niin sotahan siitä syttyy.Onko tämä oikein?Hän pyytää tekemään parisudeanalyysin, jossa kertoisin miten koen hänet ja hänen tekemiset ja varsinkin väkivallan, mut mitä siinä on järkeä jos jätkä ei usko selvää suomea ihan naaman edessä.
Mieheni jahtaa miehiä, joita minulla oli eromme aikana kaksi.Hänen mielestään olin pettäjä, koska avioliittomme ei ollut vielä paperilla mitätöity.Toinen oli pitkälti eron jälkeen vasta.Kun erosimme siis näin suullisesti ja muutin omaan kotiini lapsemme kanssa, sain tietää että odotan toista lastamme.Silloinen ex-mieheni ei halunnut edes myöntää että se oli hänen.Hänen onnekseen ja minun pahaksi onneksi raskaus meni kesken.Sen jälkeen minulla oli vasta yhdenillan juttu.Ja siitä vuoden päästä seurustelin hetken, mutta sekin oli huonovalinta.Siitä meni aikaa kunnes päätimme kokeilla uudestaan ex-mieheni kanssa.
Hän on ollut aina tietoinen näistä kahdesta, joten oletin että hän osaa olla myös aikuismainen asioiden suhteen, koska kumminkiin suhteeseen halusin.Mutta ei.Saan jatkuvati kuulla olevai huora, perseenjakaja tai velliperse.Hänen mielestään ansaitsen tuomion, jota hän luultavasti on yrittänytkin saada aikaiseksi.
Hän jatkuvasti kyselee viimeisemmästä: "teittekö te sen teittekö" ja koska totuus on että me emme tehneet vastaan sen mukaan hänelle.Silti hän ei ukso, vaan jatkaa etsintää.Koska kylämme on pieni ja täällä on paljon ihmisiä, joilla ei ole muuta tekimistä kun tietää muka toisten asiat paremmin niin uskon, että mieheni myös saa päähänsä enemmän vääriä kuvia kyliltä muiden suusta.
Olen hieman kummissani asian suhteen siltä osin, että olimme tätä helvetin pari päiväisen tapahtumaketjun alkua erittäin onnellisia.Mutta koska mieheni on henkisenväkivallan mestari, ei tämä mitenkään sinäänsä kumminkaan tullut yllätyksenä.Se ainoastaan yllätti minut, että vaikka kuinka tiesin että näin tässä käy niin miten raastavalta se tuntuu silti.Olihan valmis ja tietoinen hänen luonteensa kuvasta.Nyt meillä päivät menee niin, että mies nukkuu ja käy töissä.Sitten välillä kinataan ja hän mollaa minua.Hän väittää asioita joita ei ole tapahtunut tai ei edes ole.Hän ei keskity lapseensa ollenkaan vaan päämääräänsä löytää nämä miehet.Toinen ei varmasti edes muista minua, kuten en minäkään, ja toinen on sanonut miehelleni ettei mitään ole tapahtunut.Mutta ei silti asia mene hänelle jakeluun.Oeln kuullut jo lauseet haluatko verata nenästäsi ja meille käy kun alibissa jutut ovat.
Haluaisin niin hänen lähtevän, menevän hoitoon tai ihan minne tahansa muualle.En jaksa hänen aiheuttamaa painostavaa ilmapiiriä, enkä sitä miten uppiniskainen toinen voi olla.Hän itse nukkuin toisen naisen vieressä ja teki varmaan vaikka mitä, kuka tietää.Olimme erossa MITÄ SITTEN!Mut sillä on merkitystä, että hän rahaa sen naisen väkisin suhteeseemme mukaan.Juttelee hänelle ja viettää hänen kanssaan aikaa.Jos mainitsen tästä niin sotahan siitä syttyy.Onko tämä oikein?Hän pyytää tekemään parisudeanalyysin, jossa kertoisin miten koen hänet ja hänen tekemiset ja varsinkin väkivallan, mut mitä siinä on järkeä jos jätkä ei usko selvää suomea ihan naaman edessä.
Vastaukset 1
Vanhimmat
En usko, että mistään parisuhdeterapiastakaan olisi apua; se voi olla jopa vaarallista. Toinen kun on sairas, eikä kuitenkaan näe oman käyttäytymisen vikoja. Elää omassa maailmassa, jossa voi ja pitää tehdä ja toimia hänen tavallaan. vaikka kuinka jankkaisit, ettei asia ole noin, hänen maailmassaan se on! Kunpa olisikin jokin laki, millä viedä pakkohoitoon.