Raskasta on tämä avoeroprosessi, vaikka teen tämän toiseen kertaan saman miehen kanssa. Luit oikein. Olin niin hullu, että kun vuoden yhdessäolon jälkeen erosimme, otin ukkelin takaisin vuoden kuluttua. Nyt reilu puolivuotta yhdessä ja tilanne täsmälleen sama, kuin ekan eron kohdalla. Eli liika kilttiys kyllä multa karisee. Mies aloitti jälleen viinan kanssa läträämisen kesällä ja se jatkuu ja jatkuu. Mukana tietysti mustasukkaisuus (aiheeton), rahojen haihtuminen taivaan tuuliin ja sitten tietysti vielä itsemurhalla uhkailu. Illalla huoritellaan ja aamulla pitäisi jo olla "sillai". Ei kiitos!
Tänään tulin uudestaan järkiini. Kun hän uhkasi ranteensa aukaista ja etsi tekovälineenkin, häivyin kotoa. Yhteys 112 ja kiitos nyt rauhallisesta illasta. Mies poliisin hoivissa ja aamulla kun selvinnyt humalastaan on lääkärille meno. Tuskin pakkohoitoon on kriteereitä, mutta jotain on yritettävä, jotta mies ei pääty itsari-tilastoihin. Maanantaina haen lähestymiskiellon ja laitan häädön (minun omistamanai talo).
Olen kyllä itseeni tosi pettynyt; miten annoin hänen sitoa itsensä uudestaan minuun? Tulee olemaan vaikeaa, sen takaa miehen luonne.
Mutta minua ei enää kohdella kuin lattiarättiä. Eikä lapsiani solvata. Joten toivon hänelle vain hyvää tulevaa elämää ilman meitä. Tie on vaikea, ennen kuin olen todella hänestä vapaa, mutta se tapahtuu! Tulen nauttimaan vapaudestani, kun sairaalloinen omistamisen halu ja mustasukkaisuus eivät ahdista. Tsemppiä kaikille samantapaisessa tilanteessa oleville!
Tänään tulin uudestaan järkiini. Kun hän uhkasi ranteensa aukaista ja etsi tekovälineenkin, häivyin kotoa. Yhteys 112 ja kiitos nyt rauhallisesta illasta. Mies poliisin hoivissa ja aamulla kun selvinnyt humalastaan on lääkärille meno. Tuskin pakkohoitoon on kriteereitä, mutta jotain on yritettävä, jotta mies ei pääty itsari-tilastoihin. Maanantaina haen lähestymiskiellon ja laitan häädön (minun omistamanai talo).
Olen kyllä itseeni tosi pettynyt; miten annoin hänen sitoa itsensä uudestaan minuun? Tulee olemaan vaikeaa, sen takaa miehen luonne.
Mutta minua ei enää kohdella kuin lattiarättiä. Eikä lapsiani solvata. Joten toivon hänelle vain hyvää tulevaa elämää ilman meitä. Tie on vaikea, ennen kuin olen todella hänestä vapaa, mutta se tapahtuu! Tulen nauttimaan vapaudestani, kun sairaalloinen omistamisen halu ja mustasukkaisuus eivät ahdista. Tsemppiä kaikille samantapaisessa tilanteessa oleville!
Vastaukset 2
Vanhimmat
itsemurhalla uhkailua olen kokenut myös avoliittoni aikana.Kaikki alkaa kun en hyväksy jupotteluea,mutta omasta asunnosta saa häätää avopuolison joka ei pidä puheitaan.
Tsemppiä vaan,et ole yksin,meitä on ja paljon jotka painii samanlaisten ongelmien kanssa.Liika kiltteys ei kannata ja vasta kun asuu toisen kanssa,tuntee paremmin.
Jos ei pidä puheitaan ja jatkaa juomista,myös ikävää arvostelua,aion itse häätää omasta kodistani ainakin.
samat kirvirheet vaan jatkuu....kandes mennä koulun penkille lukemaan äidinkieltä ja sen kirjoittamista.