Se on tullut selväksi että mun profiiliin ei vastaa kukaan. Tai no on siihen kerran vastannut joku yli 400 kilometrin päästä mutta ei mulla oo varaa noin pitkän matkan suhteeseen. Niimpä olen nyt sitten koittanut itse vastailla naisten ilmoituksiin mutta tosi huonolla menestyksellä. Paras menestys oli noin viiden meilin mittainen yhteydenpito joka loppui siihen kun lähetin kuvani jossa näytin just siltä kun profiilissanikin kerron. Niin että voitteko kertoo et millaisille naisille mun oikein pitää vastata että jostain tulisi jotain?
Mä oon 37, ylipainoinen, vakiduuni, kaikki niin sanotut elämän perusasiat on kunnossa. Mä oon huomaavainen, huolehtivainen, keksin kaikkia ylläreitä ja menoja kahden kesken tai suuremmalla porukalla, olen aika söpösti pihalla kun olen ihastunut (voin esim lähettää postikortin tai kukkapuskan vaikka nähtäisikin lähes päivittäin), käytöstavat on kunnossa, pystyn sujuvaan illanviettoon kaikentasoisissa vieraissakin porukoissa selvinpäinkin. Perhettä ei ole vielä ollut mutta kyllä mä näillä vuosilla olisin jo kiinnostunu aiheesta - ja varsinkin niin että siinä olisi (myös, ei välttämättä pelkästään) mun verta ja lihaa. En ole mikään yliopistoälykkö, mutta ihan sellain perusfiksu kaveri joka ei hölmöile, enkä usko myöskään olevani kenenkään mielestä 'sellain vähä omituinen' jollaisia me kaikki varmasti tiedetään. Et kai mä olen sellanen tuttu ja turvallinen perusmies. Mut millanen nainen haluu tutun ja turvallisen perusmiehen?
Mä olen yritellyt vähän yhteydenpitoa 30 molemmin puolin oleviin lapsettomiin sinkkuihin ja saman ikäryhmän 1-3 lapsen yksinhuoltajiin mut ei ketään kiinnosta. Niin että suosittelisitteko siirtymään 18 vai 50 kesäisiin paremman menestyksen saavuttamiseen?
Mä oon 37, ylipainoinen, vakiduuni, kaikki niin sanotut elämän perusasiat on kunnossa. Mä oon huomaavainen, huolehtivainen, keksin kaikkia ylläreitä ja menoja kahden kesken tai suuremmalla porukalla, olen aika söpösti pihalla kun olen ihastunut (voin esim lähettää postikortin tai kukkapuskan vaikka nähtäisikin lähes päivittäin), käytöstavat on kunnossa, pystyn sujuvaan illanviettoon kaikentasoisissa vieraissakin porukoissa selvinpäinkin. Perhettä ei ole vielä ollut mutta kyllä mä näillä vuosilla olisin jo kiinnostunu aiheesta - ja varsinkin niin että siinä olisi (myös, ei välttämättä pelkästään) mun verta ja lihaa. En ole mikään yliopistoälykkö, mutta ihan sellain perusfiksu kaveri joka ei hölmöile, enkä usko myöskään olevani kenenkään mielestä 'sellain vähä omituinen' jollaisia me kaikki varmasti tiedetään. Et kai mä olen sellanen tuttu ja turvallinen perusmies. Mut millanen nainen haluu tutun ja turvallisen perusmiehen?
Mä olen yritellyt vähän yhteydenpitoa 30 molemmin puolin oleviin lapsettomiin sinkkuihin ja saman ikäryhmän 1-3 lapsen yksinhuoltajiin mut ei ketään kiinnosta. Niin että suosittelisitteko siirtymään 18 vai 50 kesäisiin paremman menestyksen saavuttamiseen?
Vastaukset 6
Vanhimmat
Kuten olet huomannut nettideittailussa on naisten markkinat kuten live-elämässäkin. Ero on siinä, että live-deittailussa voi aluksi korostaa hyviä puoliaan siten, että ne jäävät naisen mieleen päällimmäiseksi. Netti-ilmoituksessa taas itsellesi epäedulliset asiat (ylipaino ja 37v ikä) tulevat esille ennen kuin ehdit hyviä puoliasi edes esittelemään. Siis realismia vaan paljon lisää hakuprosessiin naisen iän ja ruumiinrakenteen suhteen. Ja kannattaa korostaa nallekarhumaisuutta ja turvaa, jota naiselle voit isona miehenä tarjota. Lapsellisen kuuloista, mutta sitä naiset haluavat. Esittele itsesi rauhallisena tyyppinä, mutta "tarvittaessa räväkkänä" ts valmiina ja kyvykkääänä tappeluun naisesi puolesta. Ehkä ilmoituksesi on liian kiltti ja antaa nössön vaikutelman.
Nallekarhumaisuus on totaalinen turn-off! Ylipaino on rajoittava asia, se nyt on vain fakta. Niin se on naisellakin. En tiedä olisiko oikea kohderyhmä ylipainoiset naiset vai onko sekin jo kokeiltu.
Minkä ikäisiä naisia aloittaja hakee profiilissaan? Jos siellä lukee kovin nuori ikä alarajan kohdalla niin sekin toimii karkottimenä. Kymmenen vuoden ikäero on aika suuri, suosittelisin asettamaan alarajan kolmenkympin yläpuolelle.
Älä, sellainen sopusuhtainen nallekarhumaisuus on minusta hyvinkin suotavaa. En ole erityisemmin hoikka vaikka olenkin normaalipainoinen, joten ehkä sen vuoksi huomio kiinnittyy ennemmin itseäni tukevampiin kuin laihempiin miehiin. Mutta tietysti se raja sopivan ylipainon ja liiallisen ylipainon välillä menee jossain vaikeasti määriteltävässä kohdassa...
Laita linkki profiiliisi.
Me palstalaiset arvioimme sen rautaisella asiantuntemuksellamme ja annamme rakentavia muutosehdotuksia, jos on tarpeen.
Suosittelen kokeilemaan reaalimaailmaa. WYSIWYG toimii siellä, sinun tehtäväksesi jää vain osoittaminen, että ulkoinen osa sinusta on vain pieni osa persoonaasi. Kertomasi perusteella luonteesi on kohdallaan.
Helpoa ei tule kyllä olemaan, kummallakaan puolella, valinnanvaraa kun riittää. Älä silti jää märäntymään sen enempää S24:ään kuin kotiinkaan.
itse hieman sinua vanhempana (muutama vuosi) naisihmisenä ja elämää jokun verran nähneenä voisin sanoa että ikäisesi naisten pitäisi jo tietää että miehet jotka ovat perussuomalaisen näköisiä, hieman ylipainoisia ovat jumalattoman hyviä tyyppejä. heillä on yleensä julmetun hyvä huumori sekä ovat sosiaalisia. tietävät keitä he ovat ja mitä elämältä haluavat..en ole profiiliasi katsonut mutta kun muistan ollessani kolmenkympin, jos mies ilmoitti olevansa sinkku ja aina elänneen ns. yksin ilman puolisoa, tuli heti mieleen että mitäs vikaa siinä miehessä on kun kukaan ei ole huolinut? tää virke lähti alunperin vitsistä mutta joskus tuli huomattua että joku totuuden perä siinä oli..
eli kun liikut ja katselet ympärillesi niin huomaat kuinka paljon on naisia jotka ei katsetta käännä hoikkiin, hyvän näköisiin jopa vielä "aina esillä oleviin" miehiin.
mielestäni parhaimmat miehet löytyvät yleensä ns.nurkkapöydästä sekä vielä selkä ovelle päin istuen :-)..