elääköhän kukaan toinen yhtä turhassa, en voisi enään sanoa edes liitossa, toisen ihmisen kanssa kun minä..meillä on ns. suurperhe, joista pienimmät lapset ovat alakoulussa ja isommat jo opiskelemassa toisella paikkakunnalla. me, siis minä olen laajentanut maatalouden suomen mittakaavan mukaan suureksi ja mieheni on yksityisyrittäjä omalla sarallaan myös. minulle elämä merkitsee perheen äitinä olemista, lapsista huolta pitämistä ja heidän kuuntelemista sekä tietenkin sitä että heillä kaikki on hyvin. pidän kodin siistinä, ruokapuolen ja vaatetuksen kunnossa ym.ym.hoidan ns. mieheni juoksevat kulut siis hänen tililtään. lasten ollessa koulussa, hoidan myös mieheni firman asiat menemällä toisille paikkakunnille asioimaan hänen puolestaan, koska minulla on päivällä aikaa. omat elukat hoidan myös itse ja kyllähän tälläinen elämä menee kunhan ei vaan ajattele..mutta..mieheni on alkoholisti, kaikki tietävä kunhan on promilleja tarpeeksi, hänellä on omasta mielestään tosi hyviä ystäviä juoma piirissä, johon en todellakaan halua kuulua.omia ystäviäni en halua kutsua kylään kuin silloin kun tiedän mieheni olevan töissä..koska todennäköisesti kuullessaan ystäväni tulevan käymään, hänelle tulee valtava kiire saada taas päänsä täyteen koska hänen mielestään hän on niin hyvä juttelija kun on "vähän"ottanut siis suoraan sanottuna mieheni ollessa päissään, häpeän häntä!. eilenkin illalla hän lähtiessään kertoi vain käväsevänsä työmaalla ja tulevan laittamaan lapset nukkumaan..ei ole vieläkään palannut..voihan paska! vaikka ei äijä ikinä tulisi enään muuten kuin ns.jalat edellä, niin ei voisi vähempää kiinnostaa!!niin vajaavaisesti hän on osansa hoitanut!monen monta vuotta..tiedän että hänen elämän tyylillään ei elämänkaari ole kovin pitkä ja juuri sen vuoksi en todellakaan nosta kytkintä ja jätä taakseni sitä, mitä ole saanut aikaseksi maatalouden puolella. tiedän pärjääväni yksin,koska teenhän nyt jo kaikki työt peltohommista lähtien ilman häntä. jos hänellä olisi ns.salarakas,pitäisin peukut pystyssä jotta hän lähtisi rakkaansa luo..mutta ei..kyllä hän on niin viisas ettei minua kannata vaihtaa koska hoidanhan kaikki hänen asiansa..kun hänestä aika jättää, toivon että löytäisin itselleni kumppanin kenen kanssa voisin ihan oikeasti elää yhdessä ja jakaa arjen rutiini sekä yhdessä hoitaa tilan töitä, ihmisen johon voisi luottaa ja olla josta voisi olla ylpeä sekä tuntisin itseni tasa-arvoiseksi kumppanksi. pitäisiköhän laittaa seuranhakuilmoitus ihan muuten vain jotta voisi jonkun kanssa kirjoitella kuulumisia sekä ihan oikeasti toivoa toiselle ihmisella kaikkea hyvää ja onnistumista ja ihan vaikka mukavaa päivää heti aamu tuimaan :-)
yksin yhdessä
miisy
3354
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Tekstinne on yhta samaa pitkaa lausetta jota en jaksanut lukea loppuun saakka. Tehkaa jutusta eri kappaleita.
Mitä, jos tekisitte avioehdon, niin että miehellä olisi vain se firma.
Käy juttelemassa oikeusaputoimistossa.
kävi ihan hymyilyttää virke: teksti on yhtä ja samaa pitkää lausetta.. ymmärsin tarkotuksen hyvin ja jälkikäteen väännän hieman virkettä "elämä on yhtä ja samaa virkettä", mikään ei muutu, ei vaikka kuinka kappaleittais asioita.. no se siitä. täytyy myöntää että vellistä tuli puuroa..
avioehto.. voih! olen jo n.5v sitten asiasta puhunnut.. suoraan sanottuna, ukkokin tietää että lentäis pellolle ku leppäkeihäs jos mä avioehdon saisin! ei suostu ei!
toisaalta olen jo jonkin aikaa sitten siirtänyt hänet elämästäni sivulle, en kerro perheen kuulumisia, en tekemisiä..ottakoot itse selvää ja jutelkoot lasten kanssa, jos lapset häntä enään haluaa kuunnella..ennen meillä oli ns. miesten sauna vuorot ja naisten sauna vuorot, mutta nykyjään kukaan ei halua enään mennä ukon kanssa edes saunomaan..kyllä hänen on ollut jo pakko huomata missä mennään, mutta silti hän ei yksin kertaisesti voi itselleen minkään.
kyllä hän joskus selvänä hetkenä (pari pvä/vk) sanoo että tietää ettei häntä enään rakasteta ja tietää tekonsa, sanoo että kaikkein vaikeinta hänellä on pärjätä itsensä kanssa mutta silti viina toista kuljettaa.. voi harmi!
muutaman viikon kuluttua lähdenkin lasten kanssa lomailemaan.. ukko ei vaan tiedä vielä että hän ei ole lähdössä mukaan.. lähden tylysti lomalle irtautumaan arjesta, eli karusti sanoen:"otan lomaa hänestä"
toisaalta tuntuu pahalta että vien lapset pois hänen luota, mutta en pysty yksinkertaisesti jättämään lapsia hänen huostaan. jos hänellä jano yllättäisi niin lapset saisivat aivan varmasti joko katsella hänen juomistaan tai pärjäillä aina "hetken" omillaan..
al anon voisi olla minulle sopiva paikka tai sitten jatkan ns. elämää yksin yhdessä..
kaikesta huolimatta tuntuu aikas hyvältä kun hän ei enää pysty minua loukkaamaan teoillansa, enkä enään odota hänen tulemisiaan, enkä kysele perään.. vaan suunnittelen omaa elämääni aivan kuin häntä ei olisikaan.. ainoa mistä voisin vielä irtaantua on hänen omien asioiden hoito..luulen että opin senkin aikanaan..