Mistähän aloittaisi. Tavattiin ekan kerran jo vuosia sitten. Kun näin hänet, eka ajatus mielessä oli "tuosta tuleee ongelmia!". En tajunnut oikein omia tunteitani. Häm ei herättänyt minussa varsinaisesti mitään seksuaalista kiinnostusta vaikka kroppa olikin hyvä. Vetäydyin hänen seurastaan, olinhan naimisissa, vaikkain erittäin huonossa liitossa.
Sitten tuli ero.
Noin vuotta myöhemmin "jouduin" taas tekemisiin tämän ko. henkilön kanssa, jonka oli tyystiin unohtanut. Ensimmäisenä päivänä kun hänet tapasin, hän käveli suoraan luokseni mitä valloittavin hymy kasvoillaan ja tervehtiä minua viitaten aikaisemaan tapaamiseemme! Häkellyin.
Yritin seuraavat viikot pitää hänet poissa mielestäni, mikä oli hyvin vaikeaa sillä hän vain lähestyi minua jutellen.
Eräs kaunis päivä näin hänet ja tuntui kuin salama olisi iskenyt taivaalta, tajusin että olin korviani myöten ihastunut, vaikka miten yritin taistella vastaan. Silmissäni hän oli maailman komein ja seksikkäin mies!
Mutta enhän minä, kolmen lapsen äiti ihastu ulkonäköön. Ei, pois se minusta. Tajusin, että se millä hän minut hurmasi oli avoin, ystävällinen käytös. Hänen ammattitaitonsa ja asiat jotka oli lähellä hänen sydäntään. Niillä hän minut hurmasi! Ulkonäkö tuli vasta sen jälkeen silmissäni upeammaksi!
Tiedän, etten voi häntä koskaan saada =( mutta aion nauttia näistä ajoista kun saan vielä ihailla häntä, vaikkakin kaukaa.
Sitten tuli ero.
Noin vuotta myöhemmin "jouduin" taas tekemisiin tämän ko. henkilön kanssa, jonka oli tyystiin unohtanut. Ensimmäisenä päivänä kun hänet tapasin, hän käveli suoraan luokseni mitä valloittavin hymy kasvoillaan ja tervehtiä minua viitaten aikaisemaan tapaamiseemme! Häkellyin.
Yritin seuraavat viikot pitää hänet poissa mielestäni, mikä oli hyvin vaikeaa sillä hän vain lähestyi minua jutellen.
Eräs kaunis päivä näin hänet ja tuntui kuin salama olisi iskenyt taivaalta, tajusin että olin korviani myöten ihastunut, vaikka miten yritin taistella vastaan. Silmissäni hän oli maailman komein ja seksikkäin mies!
Mutta enhän minä, kolmen lapsen äiti ihastu ulkonäköön. Ei, pois se minusta. Tajusin, että se millä hän minut hurmasi oli avoin, ystävällinen käytös. Hänen ammattitaitonsa ja asiat jotka oli lähellä hänen sydäntään. Niillä hän minut hurmasi! Ulkonäkö tuli vasta sen jälkeen silmissäni upeammaksi!
Tiedän, etten voi häntä koskaan saada =( mutta aion nauttia näistä ajoista kun saan vielä ihailla häntä, vaikkakin kaukaa.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Ainoa vika on, jos se on samanlainen kaikille.
Taidat olla just oikeassa. Sen luonteinen ihminen. Mutta minkäs teet, minuun teki vaikutuksen.