... satuttaa.
Käsitykseni itsestäni on aiemmin ollut positiivinen. Olen pitänyt itseäni kovin elämänmyönteisenä, iloisena, eläväisenä, onnellisenakin ja kykenevänä selviytymään elämässä vastaan tulevista vaikeuksista. Pidän työstäni, asiani ovat kunnossa, minulla on hyviä ystäviä ja harrastuksia (ei liikaa, aikaa on myös) ja matkustelen jonkin verran. Olen ajatellut olevani fiksu, hyvin käyttäytyvä, toiset huomioonottava ja hivenen sivistynytkin. Aiemmassa parisuhteessani olin yllätyksellinen, temperamenttinen ja kiihkeä.
Olen ajatellut olevani ihan varteenotettava kumppaniehdokas, oikeasti.
Palstalla olen saanut huomiota jonkin verran osakseni. Sopivien ehdokkaiden yhteydenottoja on tullut keskimäärin muutama kuukaudessa. Olen tavannut vuoden aikana viisi eri ehdokasta. Viestittely on lähtenyt kivasti ja hyvällä tempolla alkuun, puhelimessa hyvä vaikutus on tehty puolin ja toisin. Tapaamiseen on edetty aikalailla jouhevasti ja mukavasti, perhoset vatsanpohjaa kutkuttaen. Tapaamiset eivät ole olleet yhtä lukuunottamatta pettymyksiä, päinvastoin. Olen usein ollut innostunut ja odottavalla kannalla tulevaisuuden suhteen. Olemme sopineet uudesta tapaamisesta tai ainakin viestitelleet positiivisessa hengessä.
Muutamassa päivässä tulee sitten se kylmä suihku niskaan. Viestiini tai puheluuni ei enää vastata, profiili on poistettu tai minut on torjuttu. Odotan hetkisen ja yritän keksiä syytä muuttuneeseen tilanteeseen. Vastausta en ikinä saa.
Hyvin sujuneet tapaamiset eivät ole siis kuitenkaan johtaneet mihinkään. En vain ilmeisesti olekaan lainkaan niin hurmaava kuin olen ajatellut. Hämmästyttävää kuinka väärä kuva sitä voikaan olla omasta itsestään.
Käsitykseni itsestäni on aiemmin ollut positiivinen. Olen pitänyt itseäni kovin elämänmyönteisenä, iloisena, eläväisenä, onnellisenakin ja kykenevänä selviytymään elämässä vastaan tulevista vaikeuksista. Pidän työstäni, asiani ovat kunnossa, minulla on hyviä ystäviä ja harrastuksia (ei liikaa, aikaa on myös) ja matkustelen jonkin verran. Olen ajatellut olevani fiksu, hyvin käyttäytyvä, toiset huomioonottava ja hivenen sivistynytkin. Aiemmassa parisuhteessani olin yllätyksellinen, temperamenttinen ja kiihkeä.
Olen ajatellut olevani ihan varteenotettava kumppaniehdokas, oikeasti.
Palstalla olen saanut huomiota jonkin verran osakseni. Sopivien ehdokkaiden yhteydenottoja on tullut keskimäärin muutama kuukaudessa. Olen tavannut vuoden aikana viisi eri ehdokasta. Viestittely on lähtenyt kivasti ja hyvällä tempolla alkuun, puhelimessa hyvä vaikutus on tehty puolin ja toisin. Tapaamiseen on edetty aikalailla jouhevasti ja mukavasti, perhoset vatsanpohjaa kutkuttaen. Tapaamiset eivät ole olleet yhtä lukuunottamatta pettymyksiä, päinvastoin. Olen usein ollut innostunut ja odottavalla kannalla tulevaisuuden suhteen. Olemme sopineet uudesta tapaamisesta tai ainakin viestitelleet positiivisessa hengessä.
Muutamassa päivässä tulee sitten se kylmä suihku niskaan. Viestiini tai puheluuni ei enää vastata, profiili on poistettu tai minut on torjuttu. Odotan hetkisen ja yritän keksiä syytä muuttuneeseen tilanteeseen. Vastausta en ikinä saa.
Hyvin sujuneet tapaamiset eivät ole siis kuitenkaan johtaneet mihinkään. En vain ilmeisesti olekaan lainkaan niin hurmaava kuin olen ajatellut. Hämmästyttävää kuinka väärä kuva sitä voikaan olla omasta itsestään.
Vastaukset 18
Vanhimmat
Sinua tapaamatta en lähde arvailemaan, mikä treffeissäsi meni pieleen, mutta ei vika välttämättä ole sinussa. Paitsi jos olet alkanut ahdistella treffikumppaneita viesteillä, soitoilla jne. Silloin ymmärrän torjunnan, koska sitä on valitettavatsi pakko käyttää silloin, kun toiselle ei millään mene perille, ettei kiinnosta.
Mutta jos oikeasti olet niin fiksu kuin kuvailet, kyseessä on todennäköisesti vain treffikumppaneiden käytöstapojen puute. Kaikki eivät osaa tai viitsi vaivautua kertomaan edes sitä, että "sori vaan, et olekaan ihan sitä mitä haen". Turhauttavampia ovat ne tapaukset, jotka pitävät treffaamiaan ihmisiä ikään kuin roikkumassa siirrellen seuraavaa tapaamista useaan kertaan jollain syyllä. Vaikka siis jo tietävät, ettei ko. ihminen ole riittävän kiinnostava.
Tähän nettideittailuun voi jäädä koukkuun ja haetaan aina vaan sitä kiinnostavampaa tapausta (tästä on keskusteltu täällä aiemminkin). Joidenkin itsetuntoa nostattaa kovastikin, kun aina tulee uusia kehuja vieraskirjaan ja viestiä pukkaa postilaatikon täydeltä. Nettideittailu kysyy todella paksua nahkaa, koska lupaavien alkujenkin jälkeen homma voi tyssätä kuin seinään, ilman mitään selitystä (kuten olet huomannut).
Ei muuta kuin rinta pystyssä kohti uusia pettymyksiä! On täällä hyviäkin tyyppejä ja onhan täältä alkanut pysyvämpiäkin suhteita, kaikesta huolimatta.
Kauniisti ajateltu ja sanottu sinulta.
En siltikään usko että kyse on nyt käytöstapojen puutteesta. Arvostan itse kaunista käyttäytymistä ja hyviä tapoja, ja näitä nämä ehdokkaat ovat osoittaneet viesteissään sekä tapaamisessa.
Ja en, en ikinä itse lähtisi ahdistelulinjalle. Yksi vastaamaton viesti, yksi vastaamaton puhelu - ja ymmärrän kyllä yskän.
Todellinen totuus on se, että nettideittailussa varmaan about 70 %: lla ei
jalat ole maanpinnalla lainkaan. Jalat on irti maasta ja uskotaan kovasti, josko kuukin
taivaalta tavoitettaisiin.
Treffikumppanillasi saattaa olla viisi muuta kierrossa. Toki hän osaa hetken aikaa antaa sinulle kuvan,
että vain sinä olet hänen mielenkiinnon kohteena.
Tuonne deittimaailmaan kirjautuessa pitäisi olla varoitus; Ei välttämättä sopiva herkälle ihmiselle.
Käänteet siellä saattavat olla niin rajuja, että uusi herkkä palstalainen saattaa vähintäänkin ahdistua.
Pieni varaus syytä olla päällä koko ajan.
Vähintäänkin eduksi olisi kyky aistia ihmistä pintaa syvemmältäkin.
Nettideitti on kuin netti yleensäkin; jotain siellä on hyvääkin, mutta todella paljon myös
likaista paskaa.
sinullekin lohduttavista - vaikkakin aika julmista - ajatuksistasi.
Olen minäkin törmännyt realismista kauas kadonneisiin ihmisiin.
Olen kuvitellut olevani kykenevä erottamaan illuusioiden etsijät arkisempien unelmien haaveilijoista. Ilmeisesti ihmistuntemukseni pettää kuitenkin pahemman kerran.
Myöskään en ole tunnistanut itseäni herkkänä ihmisenä. Mutta löytyy minustakin tämä puoli, ilmeisestikin. Elämän raadollisuus ei aiemmin ole koskettanut minua näin syvästi vaikka vaikeitakin hetkiä on oman matkani varrelle osunut.
Mukava kun kiitit viestistäni, koska hieman jo säikähdin sivaltaneeni deittikulttuuria liikaakin.
Kuitenkin vielä.
Viittasit tuolla aiemmin fiksuun käytökseen.
En edes tiedä, oletko mies vai nainen (näkyikö se aloituksessasi...väliäkö sillä).
Raadollista on juuri se, että usein se fiksuus on sitä pelimies/nainen
taitoa. Fiksuja ollaan kunnes päätetään siirtyä uusille apajille - mitään selittämättä
Ei tietysti kyynistyä pidä ja haaveita hyvä olla - varmaan se hopeanhohtava kuu sinullekin tuodaan ;)
...kyllä, mutta pakostakin tässä kyynistyy.
Pakeista en masennu, olen - ainakin luulen niin - ymmärtänyt pelin hengen, eihän kaikkia voi miellytää eivätkä kaikki voi olla niitä "oikeita". Itsekin olen joutunut toteamaan että valitettavasti nyt on parempi vain jatkaa matkaa uusiin haasteisiin. Sähköisesti sitä ehkä kontaktoi herkemmin ja monipuolisemmin kuin livenä eikä siinä mitään. Asiattomuuksia en jaksa harmitella, ainahan näitäkin valitettavasti on.
En myöskään itsetuntoani menetä mystisestä katoamisesta. Tiedän kokemuksesta kuinka vaikeaa on todella ihastuneelle ihmiselle perustella etten taida itse tuntea samoin eikä haaveet toteudu meidän kohdallamme. En kuitenkaan sano ettei katoaminen kuitenkin loukkaisi, jokainen meistä on totuuden kertomisen arvoinen.
Eniten mieltä painaa se, että molemmin puolin on aistittavissa todellista kiinnostumista, sellaista hiljalleen nousevaa kuohua johon toivoisi sukeltavansa yhdessä toisen kanssa. Elämänarvojen samankaltaisuus ja samansuuntaiset ajatukset elämästä molemmin puolin, eikä vain niin että toinen myötäilee toisen puheita ja aiheuttaa harhanomaisen tunteen yhteenkuuluvuudesta. Kyllä minä mietin omaa käyttäytymistäni, annanko kuitenkin jonkinlaisia piiloviestejä omasta olemuksestani? Annanko itsestäni oikeasti totuudenmukaisen kuvan? Ja onko tämä kuva sittenkin erilainen mitä itsestäni kirjallisesti tuon esille? Vaikka yrittää olla kuinka totuudenmukainen painottaen tietysti positiivista puolta itsestään, kirjallisesti itsensä ilmaiseminen voi olla haastavaa. Tunnetiloja ja sävyjä on vaikeaa tuoda esille.
minäkin viestiä. Olen itsekin pitänyt itseäni ihan kohtuullisen hyväkäytöksisenä, sivistyneenä, iloisena ja empaattisena ihmisenä. Minulla on ystäviä ihan laidasta laitaan, siis koulutuksellisesti ja muutenkin. He viihtyvät kanssani ja minä heidän. Olen itse hyvässä asemassa, tulen omillani toimeen ja harrastan tavallisia asioita. Mutta...
Täällä deittailu on kyllä vaatinut norsun nahkaa ja hyviä suodattimia. Olen toki tavannut ihan ok miehiä, mutta sitten on ollut niitä, joita en tahtoisi edes muistella. Minua ei niinkään häiritse kritiikki itsestäni, vaan se, että kritiikin antaja ei täytä millään lailla niitä vaatimuksia itsekään.
Ensi tapaamisella kerrotaan, miten pitäisi muuttua, jotta kelpaisi. Se ei ole oikein realistista.
Älä sinäkään kuitenkaan menetä toivoasi, minä en ole menettänyt. Ehkä joskus jonain päivänä johonkin aikaan jossakin...
Älä nyt pohjaa itsetuntoasi nettideitteihin pohjautuen!!! Kirjoitteluissa, puheluissa, ensitapaamisissa on niin suuri vaara rakentaa valheellisia mielikuvia ettei tosikaan.
Itse deittailin eroni jälkeen jonkin aikaa. Tapailin useamman kerran kolmea miestä (eri aikaan) ja seurusteluksi juttu meni yhden kanssa. Sekin tosin päättyi.
Kertaluonteisesti tapasin useita, joilta tapaamisessa paljastui jos jonkinlaisia luurankoja kaapista. Yksi "erostaan selvinnyt" mies paljastui vasta muutama viikko sitten eronneeksi, toinen ei-edes eronneeksi, kolmas alkoholiongelmaiseksi ja nettiriippuvaiseksi... jälkeenpäin olen suorastaan riemuinnut ettei ko. miehilläkään silloin "kolahtanut" minun suhteeni.
Mitä arvoihin tulee, minäkin alkuun kuvittelin että netistä tosiaan löytäisi ravintoloita helpommin omanhenkistä seuraa. No osa ilmoitetuista harrastuksista ei edes pitänyt paikkaansa. Niinpä esim. urheilullinen mies oli sohvalla viihtyvä penkkiurheilija jne. Luontoihminen joskus nuoruudessaan, 15 vuotta sitten kerran vaelluksella käynyt, teatteria harrastava mies oli käynyt teatterissa viimeksi 10 vuotta aiemmin jne. jne.
Tämä on tietysti ihan inhimillistä. Niimpä jos sininkun erostasi on vasta vähän aikaa, et anna kuvaa "todellisesta" itsestäsi. Annat viestejä haaveista ja unelmista mitä haluaisit olla. Annat viestejä yksinäisyydestä ja rakkauden kaipuusta pelkän rakkauden vuoksi - ja olet altista saalista myös pelimiehille, joilla on monta naista kierroksessa eikä aikomustakaan keskittyä yhteen.
Mitäpä jos pitäisit nyt vähän taukoa siitä kumppanin hakemisestasi?
Ota rauhallisesti, lähde liikkeelle, ala harrastamaan, hanki uusia ystäviä. Ennen pitkää huomaat itsetuntosi kasvaneen ja olet oikeasti valmis rakentamaan uutta ihmissuhdetta. Hyvää sellaista.
kannustuksesta. :)
Ehkäpä pidän ainakin pienen hengähdystauon.
... näin. Ajattelin pienelle tauolle jäädä. En jaksa pettymyksestä toiseen.
En kuitenkaan ole eronnut vähän aikaa sitten, jo useita vuosia aiemmin. Matkan varrella olen tavannut useita kiinnostavia ihmisiä, parin kanssa tapaillut pitkäänkin, jopa seurustellut. Vuoden päivät olen nyt elänyt enemmän hiljaiseloa ja keskittynyt vain itseeni ja omaan hyvinvointiini pitäen kuitenkin aistini ja itseni vastaanottavaisena elääni kohahduttavalle onnenpotkulle.
Enkä ole menettämässä itsetuntoani, ihmettelen vain omaa itsetuntemustani. Tunnenko itseni kuitenkaan niin hyvin kuin olen kuvitellut? Yritän tästäkin elämänpolusta ottaa jotain opikseni ja ennen kaikkea löytää ne hukassa olevat palaset itsestäni.
Minä en suosittelisi yhdellekään täysjärkiselle noita netti-deittejä... Itselleni jäi sieltä vain käsiini hammastenkiristystä sekä sydänsuruja, suurin osa siellä kun tuppaavat olla niitä ikuisiaetsijöitä jotka eivät lakkaa hakemasta sitä "parempaa" vaihtoehtoa, vaikka sellaista ei ole olemassakaan heille.
Ja toinen ryhmä taitaa olla varatut sekä seikkailun haluiset, pienen pieni prosentti on tosimielellä liikkeellä ja löytääkö kaksi tällaista toisensa, on todella ihme...
Itse luovutin vuosi sitten, enkä ole katunut hetkeäkään, nyt jatkan taivaaltani yksin ja sydänsuruja sekä ikuisia pettymyksiä kevyempänä :)
Tsemppiä myös sinulle!
... samoin sinulle valitsemallasi tiellä.
Eihän sitä loppupeleissä koskaan tiedä milloin se onnenkantamoinen osuu omalle kohdalle!:)
Ja niinkuin sinunkin elämäsi kuulostaa, on minunkin elämäni antoisaa ja nautinnollista näinkin.
Samaa mieltä! Kun jätin touhun, elämänlaatuni, mielialani - ja suhteet vastakkaiseen sukupuoleenkin - paranivat huomattavasti.
Liikun paljon muutenkin, mutta kauhulla ajattelen niitä joiden ainoa mahdollisuus tutustua on netti. Kyllä vääristyy ajatus itsestä ja vastakkaisesta sukupuolesta aika nopeasti.
Nettideiteillä on oma "asiakaskuntansa", olkoonkin että samoja sinkkuja ja varattuja pyörii myös ravintoloissa ja muissa paikoissa, joissa kohdataan. Henk. koht. olen tämän iskupaikan pelin hengen katsastanut ja huonoksi havainnut.
Paremman puutteessa luvassa olisi tietenkin runsaasti pikadeittejä ja kiikun-kaakun-suhteita, joissa olisi kuin jossain ikuisesti jatkuvassa tosielämän Rokkarille morsian -sarjassa. No aikaa on rajallisesti ja minä tulen toimeen ilman noitakin.
Mukavaa syksyä!
Näin on. Ja miksi ihmisiä on niin vähän nettitreffeillä 27-34 ikäluokissa muualla kuin pääkaupungissa, sekin ihmetyttää.
Samansuuntaisia ajatuksia ollut itsellänikin, mutta kun asiaa tarkemmin ajattelin, ovat ajatukset vain pohjaa pettymyksestä, että tämä nettideittailu tuo eteen vaikka millaisia satuilijoita, jotka taas esimerkiksi pakit saatuaan alkvat herjata ja olla todella ikäviäkin. Se, millainen mielikuva itsestäsi on nettideittien ulkopuolella on VARMASTI totuudellisempi kuva, koska se on rakentunut pitkän ajan tuloksena vuorovaikutuksessa ihmisiin, jotka tuntevat sinut. Minä olen alkanut suhtautumaan pikkuisen epäilevästi näihin nettideitteihin - varsinkin, jos joku kertoo olleensa täällä pitkäänkin ja rakentaneensa profiilinsa toisilta lukemien "hyvien juttujen" kautta...=) Oli miten oli, kauan ei kannata nettitreffeissä roikkua. Tämä on yksi tapa, jos kuukauden parin kokeilu ole tuloksellista siirry toiseen tapaan ja myöhemmin voi palata uudelleen - sittenhän näkee ketkä vielä pyörii sivuilla (pelimiehiä? ikuisia etsijöitä? tai vain harvakseltaan treffailevia harkitsijoita ? ) ja onko tullut uusia kaiketi.
Hmmmm....taidan alkaa pyörtää tuolla yllä mainitsemiani suhteellisuuslukuja.
Näitä juttuja kun lukee, netsissähän taitaakin olla (tai oli ;)) enemmänkin fiksuja naisia.
... ei ole tämä netti koko maailma, ei läheskään!
Mutta itse kyllä yritän välttää ihmisten - deittailijoidenkin - luokittelua pelimiehiin, ikuisiin etsijöihin tai mihinkään muuhunkaan kategoriaan. Ainakaan sen perusteella kauanko he ovat olleet jollain palstalla tai kuinka monella palstalla he ovat samanaikaisesti tai ylipäätään liian vähäisin perustein. Olenhan itsekin nyt ollut täällä vuodenpäivät! Olenko sitten ikuinen etsijä? Onko siinä jotain pahaa? Eihän se tarkoita todellakaan sitä ettei minulle kelpaisi kukaan tai että aina vain etsisin jotain parempaa. Tahdon hyvin vahvasti uskoa etteivät kaikki deittaajat ole etsimässä sitä vihreämpää nurmea sieltä väärältä puolelta aitaa. Liian sinisilmäinen? Ehkäpä näin, mutta uskostani hyvyyteen en luovu.
Kiitos vielä kaikille kommentoijille yhdessä ja erikseen! Kyllähän täältä fiksuja ajatuksia löytyy paljonkin! Kaunista syksyä kaikille teille ja varmasti mekin vielä jokainen löydämme tavallamme oman kultamme! :)
Todellakin moukkamaista esim. tapaamisen jälkeen kuin veitsellä leikaten lopettaa viestittely, joka on sitä ennen ollut päivittäistä. Jos ei saa haluaamaansa tai etsimäänsä treffeillä vaikka sitä ennen ollaan niin kiinnostuneita, lopahtaa mielenkiinto täysin. Siitä saa jokainen etsijä itseänsä syyttää, sillä ei ole itse rehellisesti kertonut mitä on hakemassa. Toki huijreita ja pelkän seksin vonkaajia liikkuu paljon netissä, niin kuin livessäkin. Mutta kyllä pitäisi olla selkärankaa ilmoittaa milloin on turha ottaa enää yhteyttä!