Allekirjoitatko tämän väittämän?

Olet pelkkä trolli!

suomalaiset kaipaavat tosiaan hiukan herättelyä, mutta kyllä yhteisöllisyys nousee aika herkästi, jos siihen on yhteiseksi koettu tekijä. - Reilu kolmentuhannen asukkaan kaupunginosassani, joka on hyvin lapsirikas, toimii yhteisöllisyys kohtalaisen hyvin esim. ympäristön hoidossa sekä "koko kylä kasvattaa" -periaatteessa. - Eihän se toki itsestään ole syntynyt vaan vaati monen vuoden työn ja paljon yhteistyötä eri tahojen kanssa, mutta työ on kannattanut ja kantanut hedelmää jo hetken aikaa. - Talkoohenkeäkin on alkanut löytyä kiitettävästi.

Mutta onhan tuo totta, että yhteisöllisyyden ja empaattisuuden puute on uhkakuva ja todellisuutta monissa nukkumalähiöissä ja uudemmissa kerrostalokortteleissa, joissa harva tuntee naapureitaan.

Sytostaatteja ja säteilytyshoitoa! NYT!

Jep.

on toiminut. Mitä enemmän metelöi, sitä enemmän huomataan ja muista viis

tuon kohdan: ""Suomalaisen yhteiskunnan "syöpä" on tällä hetkellä yhteisöllisyyden ja empaattisuuden puute." Enkä usko että sekään koskettaa juuri Suomea, vaan kaikki urbanisoituneita yhteisöjä.

Yhteisöllisyys on se keskikoon organisoitumismuoto joka on kadonnut tai heikentynyt. Meillä on valtiollinen taso massoille ja ydinperhetaso yksilöille. Siitä välistä on kadonnut hemmetinmoinen määrä sosiaalista organisoitumista, toimintaa ja liimaa, enkä usko että me edes huomataan sitä kovin hyvin.

Musta tämä ei ole erityisen suomalainen ilmiö, vaan maailman laajuinen oire kyvyttömyydestä kohdata materiaalitonta maailmaa, jota me kaikki pohjimmiltamme olemme. Kaikki se sälä, jota haalimme ympärillemme vie meitä yhä syvemmälle itseemme.

Mutta tämä lätinä ei silleen kiinnosta, sillä sama ilmiö toistuu täällä aivan uudessa kontekstissa: ne jotka eivät ole mitään eivätkä omista mitään huutavat netissä taukoamatta.

Ei eroja.

Kyllä!

Raha ja valta sairastuttaa ihmismielen. Vallalla on aika kylmät arvot ja välinpitämättömyys muita ihmisiä.

- jokainen on oman onnensa seppä -

Jari Sarasvuota lainatakseni:

"Suomalainen on säälittävän ylitunnollinen. Se on mielenvikaisuuden muoto.
sairaslomaa otetaan heti, kun töissä tulee paha mieli.

Elämä on kuitenkin sellaista, että aina joskus tulee paha mieli, hän sanoo ja suosittelee lääkkeeksi kovempaa työtahtia.
– Ihmiset eivät kerta kaikkiaan kestä näin matalaa peruskuormaa. Tämä on ihan biologinen juttu. Nehän masentuvat käsiin.

http://www.taloussanomat.fi/ihmiset/2010/09/18/sarasvuo-tyon-inho-valtasi-suomalaiset/201012932/12

En haluaisi vastata, koska mielestäni ei ole asiallista laittaa irrallista lainausta aloitukseen ilman lähdettä.

Aihe kuitenkin on mielenkiintoinen, että joo on: yhteisöllisyyden ja empaattisuuden puute on yksi suurimmista ongelmista tällä hetkellä yhteiskunnassa. Se näkyy mm. siinä, että miten täynnä vihaa jotkut ihmiset ovat. Tälläkin keskustelupalstalla on joku esimerkiksi jo vuosia esiintynyt jonakin " pieni hiiri"- nimimerkillä, jonka kirjoitukset tihkuvat vihaa ja pahaa oloa, jos niitä alkaa lukea. Samoin kuin sitä on johonkin dazuun kohdistuva ahdistelu ( nyt tällä palstalla on sellaista jotakin outoa sälää...), joista joku rekattu kyllä varmasti on, veikkaan, feikkipersoona. Ihmisten epätoivo myös on surullista: köyhyyden kasvu on ehkä lisännyt myös sitä, että jotkut ihmiset epätoivoisin ja epäeettisinkin keinoin lähtevät hakemaan hyötyä viattomista ja ylipäätään narsismi jyllää.

Mun kai on niin hirveän vaikea käsittää, kun itse olen onnellisessa lapsuudenperheessä elämäni elänyt ja mulle ovat vanhempani aina sanoneet, että hyväksyvät minut sellaisena kuin olen - jopa silloin, kun nuorena aiheutin heille huolta ja surua, että todella on edes olemassa ihmisiä, joilla asia ei ole samoin. Ei kukaan terve vihaa ketään tai mitään, ei esim. ihmisryhmiä tai joitakin tiettyjä. Inhota voi ja satunnaisesti voi kokea ärtymystä, mutta vihata oikeasti : en käsitä. Mulle on ihan shokki, että miten esimerkiksi jotkut poliitikot tai tietämänsä ihmiset ovat joillekin todella vihan kohteita. En toki itsekään suinkaan pidä kaikista ja joskus suututtaa, kun joku mänttipoliitikko tv:ssa esittää veronalennuksia kaikkein rikkaimmille, kun samaan aikaan jengiä seisoo leipäjonoissa ja jotkut eivät saa edes unta, kun eivät tiedä, että millä ostavat seuraavan päivän leipänsä. Suuri ero siinä on, että miltä kantilta voi ihminen elämää ajatella, jos seurana on kurniva vatsa tai Porche ja viistoista palvelijaa, jotka toimittavat lempiruoat naaman eteen.

Mun elämäni on ollut sitä, että mulla on niin paljon viisaita läheisiä ja ystäviä ollut aina ympärilläni, että olen sikäli hyvin onnekas. Mikään ei mulle maailmassa ole tärkeämpää, kuin läheisteni ja ystävieni hyvinvointi. Antaisin vaikka paidan päältäni heidän puolestaan, mutta aina eläen sovussa ympäristön kanssa. Esimerkki arkipäivän hirveydestä kuitenkin: mul on yks kaupunki, missä mä tyyliin tossa kohta - sanoisinko noin lähemämmäs pariinkymmeneen vuoteen, en ole asunut. Oli ihan kammottavaa, kun kuulin, että oli sisareltani kerrankin joku hänelle tyystin tuntematon ihminen ivallisena tullut kyselemään, että " eiks teit oo enemmänkin ja miks ei ole enemmän lapsia?" Tarkoittaen v*ttu ilmeisestikin siis uteliasta kiinnostusta minuun, joka taas en tasan varmaan edes tunnistaisi naamaa, jos vastaan kävelisi... Halusi sitten arvostella lapsettomuudesta ihmistä, joka ei ole yhtään vastavuoroisen kiinnostunut. Niitä riittää, jotka katselee kaikkea aina negativiselta kantilta. En tiedä, että miksi sellaiset ihmiset voivat niin huonosti henkisesti. Pelottavaa se on, jos itse ei sellaisia negatiivisia tunteita yhtään koe.

Periaatteessa minä hlö. koht. kyllä uskoisin, että lahjakas pärjää aina. Ei ahneus ole mikään meriitti tai elämässä erityisesti edesauttava avu, jos tuohon jotakin sanoisi, että pitäisi haalia rikkauksia.

http://keskustelu.suomi24.fi/node/9337330

Puskista huutelijoilla on omanarvontunne niin alhainen, etteivät uskalla ottaa vastuuta kirjoittelustaan ... jopa multinikeillä on kuitenkin roolit, joita ne vetää eri nikeillään ja vastaavat siitä mielikuvasta, jonka kirjoittelullaan itsestään muissa synnyttävät ...

Empatiakyvyttömyys on ehdottomasti syöpään verrattava sairaus, joka koskee koko yhteiskuntaa.

Suomalaisen yhteiskunnan syöpä on aloitekyvyttömyys.