Haluaisin kuulla kokemuksia aiheesta velat ja parisuhde. Nimenomaan semmoisen missä toisella osapuolella on maksuhäiriömerkintä. Miten on vaikuttanut teidän suhteeseen? Miten kauan suhde kesti? Mitä käytännön ongelmia tuli? Kuinka isoista veloista oli kyse? Itsellä loppui juuri lyhyt parisuhde. Ongelmia oli toki muitakin mutta yhtenä näistä oli toisen osapuolen erittäin heikko taloudellinen tilanne :/ Jäin vain miettimään, miten muilla?
isot velat syynä eroon?
pinnallinen?
286653
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 28
Vanhimmat
Kyllä se vaan vaikuttaa vaikka ei niin haluaisi. Puolisolla oli reilut 40000e ulosotossa niin se rajoitti elämistä aikalailla ja oikeastaan elimme minun tuloillani. Velat oli tullut holtittomasta luoton käytöstä ja ei puolisoni osannut käyttää rahaa oikeastaan ollenkaan. Kaikki meni mitä käsiin sai mitä ihmeellisimpiin asioihin. Muuttoa isompaan asuntoon ei voitu tehdä, jos jotain meni rikki niin ei ollut varaa hankkia mitään tilalle. Suhde oikeastaan kaatui siihen kun toinen oli niin sokea kuluttamiselle. Se on kuin sairaus ja kun järkeä ei ole päässä niin mitään ei jää säästöön tai pahan päivän varalle saati sitten niihin laskuihin joiden summa vaan nousi kun ei pystynyt tekemään lyhennyksiä. Nämä ihmiset vaativat varakkaan henkilön joka saisi hoitaa kaikki raha-asiat.
tapasitteko ennen vai jälkeen velkautumisen? oliko mitään velkajärjestelyjä tehty? niin, olet oikeassa: se on sairaus nimeltä välinpitämättömyys.
Oikeastaan se velkaantuminen tuli hetken seurustelun jälkeen vasta ilmi. Velkajärjestelyyn toinen pyrki, mutta erinäisiä vastoinkäymisiä lähinnä velkojien taholta tuli eteen ja nyt en tiedä mikä tilanne edes on. Eikä oikeastaan edes kiinnosta tietää. Velkaantuminen johtaa myös alkoholin käytön kasvuun ja sillä sitten helpotetaan oloa. Jotkut ihmiset osaa vaan vetää elämänsä vessanpöntöstä alas sen kummempia välittämättä itsestään tai läheisistään ja jatkavat elämistä vaikka toisen siivellä. Jos elämä tuntuu mielestäsi liian kuluttavalta ja rankalta niin se on hyvä merkki lopettaa suhde. Kun elämä pyörii pelkän rahan ympärillä niin se varsinainen oikea elämä jää elämättä.
Tarinasi kuulostaa erittäin tutulta. Kiitos vastauksesta. Tämä oli vahvistusta omille ajatuksille :) Ihanaa syksyn jatkoa sinulle!
miksi jättäisin mieheni koska hänellä on velkoja ja luottotiedot menneet?? mutta nykyisin hoitaa kaiken kiltisti... itsellänikin on luottotiedot menneet ja olen kaiken maksanut jo aikoja sitten.. joten saan itsekin ne takaisin melkoisen pian...
miksi velat olisivat suhteen ongelma?? mikään asia EI ole suhteelle ongelma jos siitä ei tee sitä...!!!!
Niin ehkä tässä oli juuri se pointti että kun se ei ollut ainoa ongelma. On ihana kuulla että suhteenne on vahva ja kestää sen. Siihen voi toki vaikuttaa sekin että teillä on samantyyppiset kokemukset. Mutta kiva kuulla muitakin mielipiteitä:)
velkaantuminen on seuraus, ei mikään syy.
henkilö joka ei osaa käyttää pätkääkään rahaa on elämänkumppanina vähän hankala, rahaa kun tarvitaan elämiseen!
Kyllä kai sellaiset miehet yrittävät etsiäkin varakkaamman puolista naista, jotta voivat heittäytyä lepäämään laakereilleen eikä joudu mihinkään asialliseen rahaa käyttämään.
Itselläni on myös kokemusta kyseisenlaisesta ihmisestä, mutta kyllä suhde pian loppui, kun asia tuli ilmi.
Kaikki häiriömerkinnät eivät johdu holtittomasta elämästä, eli ei kannata yleistää "nämä ihmiset".
Itse sairastuin vakavasti, fyysisesti ja pankkilainat jäivät työpaikan menetyksen takia maksamatta. Maksan velkoja vieläkin, mutta joskus ne on kaikki maksettu, en ole velkaantunut ylettömästi, alle 20 000.
En ostele mitä sattuu.
Itse olen velallinen ja maksan kaikki velkani pois. alkoholia en käytä yhtään, en ole koskaan käyttänyt. Mustamaalaamista tuollainen. En ole koskaan ollut kenenkään siivellä.
Jos ihminen sairastuu tai joutuu onnettomuuteen, niin raha-asiat kusevat, ei aina johdu holtittomuudesta.
Se että on pienet tulot on pikku juttu ja järjestelykysymys. Persaukinen saa kyllä olla, jos osaa elää pienillä tuloillaan. En minä vaadi merkkivaatteita tai hienoja autoja tai muuta turhaa sälää. Oman kullan kanssa voi olla ihan kivaa vaikka olisikin varaa vain makaroniin. Olen minä itsekin joskus elänyt kahdella eurolla / viikko, ja olen myös nähnyt mitä tapahtuu kun elämä pistetään vippien varaan vaikkei niitä tuloja ole tiedossakaan.
Se että on korviaan myöten veloissa, eikä niitä pysty maksamaan, eikä osaa elää suu säkkiä myöden kertoo ihmisen arvoista ja tottumuksista aika paljon. Henk koht. en semmoisen kanssa rupeaisi seurustelemaan ollenkaan. Pidemmän päälle tilanteesta tulee hermoja raastava ja jokapäiväistä elämää rajoittava. Rajoittaa se köyhyysin, mutta velaksi eläminen rajoittaa ihan toisella tapaa. Yhtä hyvin voisi ampua itseään jalkaan.
Maailma on kova ja jokaisen täytyy miettiä myös omaa elämäänsä ja toimeentuloaan. Olen valmis jeesaamaan kumppania tarvittaessa niin kauan kuin hommassa pysyy tolkku. Mutta luottokelvoton ei enää kelpaa edes parisuhdemarkkinoilla. Toisille ehkä kelpaa, pitäkää hyvänänne.
Oma tarinani kelpaa onnellisesta esimerkistä ja toivottavasti antaa toivoa kaikille niille, jotka velkaantumisensa takia pohtivat kelpaamistaan parisuhteeseen.
Jouduin avioeroni jälkeen taloudellisesti tiukoille kun jäin sinnittelemään yksin lasteni (3) kanssa.
Varsinaisen ylivelkaantumisen kierteen käynnistivät nuorimman lapsen vakava sairastuminen ja vanhimman lajissaan lahjakkaan lapsen harrastuksen tukeminen. ex-mieheni ei ole kyennyt osallistumaan koskaan mihinkään lasten kuluihin eivätkä vanhempani ole enää elossa. Ystäviltäni en ole koskaan halunnut lainata rahaa. Otin siis kulutusluottoja enemmän kuin olisi ollut viisasta. Pari vuotta sitten tajusin, etten enää selviä pienellä palkalla kaikista kuluista. Sain velkaneuvojalta ohjeen maksaa vain kaikkein välttämättömin ja antaa muun mennä ulosottoon. Velkaa olen lyhentänyt joka kuukausi reilun vuoden ajana ja sitä on jäljellä sen verran, että makselen sitä noin 2-3 vuotta. Tedän olevani yksin syypää tilanteeseen ja otan siitä kaiken vastuun. Pitkään ajattelin myös, etten näin velkaisena kelpaisi kenellekään. Itse asiassa torjuin pari ihmistä elämästäni pelkästään siksi, että häpesin tilannettani enkä halunnut kertoa siitä heille.
Vuosi sitten tuli kuitenkin mies, joka oli aluksi pitkään "vain" ystävä kun en itse uskaltanut ajatellakaan mitään muuta. Lopulta tunteet kuitenkin heräsivät niin vahvoina ja pakottavina, että päätin kertoa hänelle kaunistelematta kaiken. Helpotus oli valtava kun mies ei pelästynytkään vaan sanoi "ettei maailmassa ole niin suurta rahaa, jolla voisi mitata yhdenkään ihmisen ja hänen elämänsä arvoa ja hintaa".
Hän oli samalla ensimmäinen, jolle pystyin kertomaan kaiken; häpeän, itsesyytökset, salailemisen tuskat jne. Olen muutenkin rohkaistunut puhumaan veloistani ystävilleni muille läheisille, eikä kukaan heistä ole sen takia ystäväpiiristäni kadonnut vaan päin vastoin tarjonnut monelaista apua ja tukea. Suuri yllätys on ollut se, miten paljon meitä velkaantuneita on ja miten älyttömän suurta häpeää asiaan liittyy. Julmimmat kommentit ja syytökset tulevat esille "kasvottomina" netissä, mutta onneksi tosielämässä tilanne on toinen.
Kyllä varmaan voi suhde toimiakin, mutta kyllä se kertoo ihmisestä millainen kulutustottumus on ja osaako sitä rahaa käyttää vai ei. Yllättävät kulut esim sairastumiset tms. voi ymmärtää, mutta itse aiheutettu velkakierre kun vaan halutaan elää leveästi ei kyllä houkuta yhtään. Näillä ihmisillä yleensä on jo sitten muitakin ongelmia jotka pitäisi myös saada hoidettua.
Voi kai joissain tapauksissa sopia jo naimisiin mentäessä, että toisen tilistä menevät tietyt maksut suoraveloituksena kuukausittain, myös ruokarahaosuus toisen tilille. Ja ehkä pankin kanssa voisi sopia, että hommaa ei pysty purkamaan salaa. Lopuilla rahoilla rankempi kuluttaja voisi tehdä mitä vain, vaikka ylivelkaantua. Sitten tietysti jos palkka menisi ulosottoon, raha ei välttämättä riittäisikään kaikkiin suoraveloituksiin, mutta ehkä tämänkin voisi ennakoida ja laskea suoraveloitukset ulosoton suojaosuuden mukaan?
"Mutta luottokelvoton ei enää kelpaa edes parisuhdemarkkinoilla. "
Olipas rumasti sanottu. On kuin kirjoittaja löisi lyötyä. Itselläni luottotiedot on ok, mutta kumppanillani ei. Se ei ole hänen omaa syytään, vaan kaupan tehneen lakimiehen aiheuttama. Vilunkipelistä kumppanilla ei ollut mitään tietoa ennen ulosottomiehen yhteydenottoa ja silloin oli jo myöhäistä. Mutta ihanampaa ihmistä ei voisi olla. Hän on huomaavainen, rakastaa pyyteettömästi. En löydä oikeita sanoja kuvaamaan miksi hän on minulle rakas. Olen tavannut monta "rahoissaan" olevaa ihmistä eivätkä he yllä lähellekkään kumppanini tasoa (taso on vääränlainen sana, mutten parempaa keksinyt).
Avioliittoehto
Itse koin konkurssin 19 vuotta sitten. Tyttöystäväni ei osannut edes lohduttaa kun kerroin hänelle.
Koin sen kammottavana asiana. Jatkoimme kuitenkin yhdessä ja minä käytin enemmän ja enemmän päihteitä lievittääkseni pahaa oloani. Noin puolen vuoden kuluttua olimme suunnittelemassa jo perheen lisäystä. Ajattelin että kai hän ymmärtää että en välttämättä ole kykeneväinen normaaliin perhe-elämään. Vuoden kuluttua syntyi ensimmäinen lapsemme. Pian hankimme isomman asunnon. Olin tuolloin sekaisin aamusta iltaan, enkä oikein osannut osallistua perheen elämään vaikka olinkin läsnä. Kotityöt jäivät avovaimon hoidettaviksi, itse kävin kuitenkin töissä ja tein pitkää päivää. Yhteistä aikaa kahdelle väsyneelle ei enää löytynyt. Palkkaa en kuitenkaan voinut juuri saada ulosoton takia. Elämä jatkui raskaana, ulosoton varjossa. Toinen lapsemme syntyi vajaan kahden vuoden kuluttua ensimmäisestä. Jouduimme taas ostamaan isomman asunnon. Homma jatkui kahden lapsen kanssa entistä rankempana ja minä sekoilin päihteiden vaikutuksessa. Avovaimoni meni takaisin töihin ja arki meni päivä kerrallaan. Avovaimoni oli kurkkuaan myöten täynnä päihdesekoilujani mutta jaksoi ymmärtää tai pelkäsi eron aiheuttamia haittoja. Kolmas lapsi syntyi viisi vuotta edellisestä. Taas oli aika vaihtaa asuntoa. Asuntovelan määrä oli pikkuhiljaa noussut vaihtojen myötä ja sitä oli niin paljon että yhden ihmisen tulot ei niiden hoitamiseen olisi riittäneet. Avovaimoni oli ilmaissut usein tyytymättömyytensä päihteiden käytöstäni. Päätin rajoittaa sitä
mutta alkoholi jäi jäljelle. Sitä kuluikin useammin ja kerralla enemmän kohtalokkain seurauksin. Olin humalassa vihainen kun avovaimoni ei osannut jutella ongelmista ja lapset veivät hänen kaiken huomionsa.
Hän oli vihainen minulle ja katui että alunperin oli alkanut olemaan kanssani vaikka oli nähnyt millainen olen. Viimeiset vuodet olen yrittänyt pärjätä alkoholin kanssa mutta huonoin tuloksin. Viimeaikoina avovaimoni on usein käskenyt minua muuttamaan omaan asuntoon. Tänä kesänä tapahtui jotain kauheaa.
Monista pikku johtolangoista päättelin että jotain pahaa on tekeillä. Kun menin avovaimon Facebook tilille löysin hänen ja pomonsa välistä viestittelyä jossa avovaimoni suri kun varattu pomo ei ehdi viestitellä hänen kanssaan eikä halua rakastella hänen kanssaan vaikka olivat halailleet ja pussailleet ollessaan ylitöissä. Nyt kuitenkin ulosottoni juuri päättyi samaan aikaan. Koin valtavan taakan pudonneen hartioiltani. Olen yrittänyt vakuutella avovaimolleni että kaikki ongelmat ovat takana ja rakastan häntä paljon ja voin olla ilman päihteitä ja alkoholia. Yritämme nyt löytää jonkinlaisen ratkaisun tähän tilanteeseen. Miten se päättyy, jää nähtäväksi.
Miehelläni on noin 15 000 ulosotossa. Ei sinäänsä paljon verrattuna joidenkin velkoihin, mutta vaikeuttaahan tuo elämää. Mies jäi kolmisen vuotta sitten työttömäksi eikä hänellä ollut enää rahaa maksaa laskuja pois. Töitä ei löytynyt yrityksistä huolimatta ja velat menivät ulosottoon. Mies on tällä hetkellä töissä taas, mutta kohta työnteko ei enää kannata kun jää käteen vähemmän kuin olisi työttömänä. Mies on jatkuvasti stressaantunut tilanteestaan. Minä olen opiskelija eikä meillä sitten rahaa ole hirveästi.
Olen miettinyt, että eroaisinko miehestä hänen velkojensa takia, koska olen niin kyllästynyt köyhyyteen. Haluaisin, että voisimme joskus hankki oman asunnon, mutta en tiedä kauanko miehellä on tuo merkintä joten lainan saanti ei kyllä ole lähitulevaisuudessa mahdollista. Uskoisin, että meillä menisi paljon paremmin jos raha-asiat olisivat kunnossa, koska rahattomuus hiertää eniten suhdettamme. Kuitenkin tuntuu, että olisi epäreilua jättää mies velkojen takia, koska hän niille kuitenkaan itse voi mitään...
Vaikka viesti on vanha, en malta olla kommentoimatta. Tuollaisessa tilanteessa ei kannata erota puolison velkojen takia vaan sen takia ettei rakasta häntä. Aito rakkaus kestää ällistyttävän paljon.
Minun tilanteeni on seuraavanlainen.
Olen seurustellut viimeiset 2 vuotta velkaisen miehen kanssa. Hänellä on ulosotossa tällä hetkellä n. 15000€ ja perintätoimistoilla n. 3000€. Summat olivat paljon suuremmat kun aloimme seurustella. Hän on täysin kyvytön hoitamaan raha-asioita, minulla taas on keinot elää tiukilla ja järjestellä. Hän ei ole itse täysin aiheuttanut tilannettaan, vaan se on aiheutunut hänen edellisessä parisuhteessaan.. 2 ihmisen joilla on huono rahankäsityskyky ja suuri kyky elää varojensa yli, ei kannata lyödä hynttyitä yhteen.
Juttu on ajautunut siihen, että minulla on nyt paljon velkaa. Ei niin paljon etten selviäisi, mutta olen köyhyysrajalla. Ostin vuosi sitten talon jossa on remonttia. Olen joutunut nostamaan luottokortinrajoja että saamme kaiken tarvittavan. Tilanne on tasaantunut siihen, että kun saamme perintätoimistojen kulut pois, voimme alkaa maksaa luottojani niin että niitä ei tarvitse käyttää. Mies on hakenut takuusäätiön lainaa, että saamme hoidettua ulosotot pienemmin kuluin. Sieltä ei kuulu mitään, joulukuussa piti tulla päätös eikä tullut enkä usko että tuleekaan.
Hänellä on auto jossa on vaihdelaatikko rikki. Aikanaan kun hän auton osti, hän ei saanut otettua vakuutusta, koska maksumerkintäiselle ei sitä anneta ellei maksa vuoden vakuutuksia kerralla. Hän ei siis voinut tehdä muutosta, eikä puhunut minulle mitään ja kun tämä asia minulle selvisi, oli kulunut puoltoista vuotta. Autoverojen osalta ei tullut pahasti takkiin mutta autovakuutuskeskus vaatii päät vadilla korkojen kera. 1500€ autosta, joka maksoi 200€ ja jolla ei oo ajettu metriäkään. Sen maksamiseen saa kuulemma korotonta maksuaikaa, laiha lohtu. Minä olen auton haltija, eli kaikki maksut tulee minun nimellä, nice! Eikä tämä ole ainoa eteen tullut ongelma...
Kun tämä oli tapahtunut, tulin huomanneeksi näistä viimeisestä 2 vuodesta sen asian, että avopuolisoni on yhä joko välinpitämätön tai liian arka kertomaan minulle tämmöisiä ongelmakohtia elämässään, siis 2 vuoden jälkeen ja koko ajan olen painottanut että jos on jotain niin se voidaan hoitaa. Mikään asia ei ole ratkaisematon. Hän ei usko.
Olen pitänyt moraalisaarnoja, kirkunut, itkenyt, puhunut hyvällä ja pahalla. Olen kyllästynyt siihen että minun täytyy nalkuttaa asioiden hoitamisen tärkeydestä. Viimeksi tänä aamuna sain kuulla ettei kukaan jaksa kuunnella tuollaista lässytystä. En siis jaksa tuota kiittämättömyyttäkään.
En heittäydy marttyyriksi, mutta olen tehnyt suuria uhrauksia hänen vuokseen ja sen vuoksi että meillä olisi hyvä olla. Olen vakaasti uskonut, että hän ja tämä parisuhde ovat sen arvoisia. Nyt mietin ensimmäisen kerran onko näin ja ajatus kauhistuttaa minua!
Ettei tämä kirjoitus aiheuttaisi pelkää ärsyyntymistä ja erokehoituksia niin mieheni on erittäin hieno ja aikaansaava mies kaikilta muilta osin. Rakastan häntä todella paljon. Hän tekee vuokseni paljon, osallistuu kotitöihin, lohduttaa, kun olen surullinen jne. Hän on vakituisessa työssä, eikä juuri koskaan laiskottele vapaillakaan. Eihän kukaan voi täydellinen olla, mutta ymmärrän hyvin kaikkia tämän keskustelun osapuolia, kyllästyneitä, kieltäytyjiä, selviytyjiä. Jos nyt eroaisin miehestäni niin talouteni romahtaisi heti, kaikki velat ovat minun nimelläni.
Mitä siis tehdä?
Miehesi käyttäytyy huonosti ja on epärehellinen, hän tekisi sitä varmasti vaikkei olisi velkaakaan, eli ei johdu veloista kaikki paska.
Menossa naimisiin "köyhän" miehen kanssa, AVIOEHTO. Unohda raha-asiat ja keskity rakkauteen.
Asiallisella käyttäytymisellä raha-asiat saadaan hoitoon ja keskitytään siihien tärkeimpään.... rakkauteen ♥
Hei Usko Pois!
Erosin juuri miehestä, joka maksatti lähes kaikki laskunsa ulosoton kautta. Perheessä oli myös 3 polven päihdeongelmia, jotka olivat alkanee jo avioliitossa, josta mies eronut 10v sitten. Tämä mies oli sitä mieltä, että hänen velkansa, joten hän myös hoitaa sen. Kotivakuutuskin sanottu irti vuosi sitten, vaan eipä se häntä vuokralla asujaa paljonkaan helauttanut. Vuokranantajaa kylläkin! Tilipäivän jälkeen pöytään pihvit ym ja loppukuusta laihaa hernekeittoa. Asuimme omissa kodeissamme ja usein tuntuikin, että olin pelkkä pankki hänelle. Onneksi hän maksoi aina kerjäämisen jälkeen takaisin sijoituksensa tämän vajaan 3 vuoden aikana. Nyt silmät avautuivat, joten moni kukka päältä kaunis, toiset vaan on kaktuksia!
Seuraavalta sulhaskandidaatilta tiedustelen taatusti edellisen elämän jälkimaininkeja ennen kuin annan itselleni luvan rakastua häneen....
Olipa hyvä löytää tällainenkin keskustelu. Itselleni on tullut vastikään ilmi avopuolison hurjat velat, joista aiemminkin tiesin jotain, mutta nykyään näyttäisikin siltä, että raha menee lainanlyhennyksiin ja ruokaan/asumiseen ei jää rahaa ollenkaan. Koko ajan on PA. Luottotiedot kunnossa kuitenkin. MUTTA mietinnän alla on, jättääkkö mies kun ei pysty elättämään työllään edes itseään. Minun kustannuksellani suurin osa maksetaan asumisestamme. Alussa oli niin, että mies maksoi suurimman osan ruuasta, nyt on niin että minä maksan suurimman osan KAIKESTA, esimerkiksi vuokrasta 70%, sähköstä 50 %, muista asumiskuluista 100 %. (Ruokakuluja yms. ei ole tässä laskettu) Ainoat rahani tulevat kelalta tällä hetkellä, sillä olen hoitovapaalla. Onko tämä nyt siis ihan reilua? Mies ei ole lapseni oikea isä. Mietin eroasiaa päivittäin yhä enemmän ja enemmän ja odotan sitä oikeaa hetkeä, jolloin sanoa miehelle, että pakkaa kamppeesi ja häivy..Tekisi mieli sanoa se hetkellä millä hyvänsä että pääsisin tästäkin "taakasta"...
Hei!!
Mun tarinani sellainen et tapasin täällä 24 mukavan tuntuisen miehen välimatkaa
meillä n.400km.
tavattiin puolesssa välissä ja ihastuttiin.
sitten aikkaa myöden selvisi et on paljon velkaa mä maksoin kahvityms,
Kerran hän oli tulossa autolla luokseni poliisim pysäytti vakuutukset maksamatta
sen jälkeen ei autoa ollut.
Vuokriaan ei kyennyt maksamaan asuu poikansa luona ei osoitetta.
Minua tulee tapaamaan bussilla ja minä haen vien hänet asemalle.
Ostan ruuat ja gygieniatuotteet pesin pyykit kun ei ollut asunnossaan konetta
eikä sähköjäkään.Aina kun johonkin mennään kaiken täytyy olla hänelle ilmaista ja aina mun autolla ja bensoilla,vaatteita ei voi ostaa olen joutunut vaatettamaan häntä et kehdannut mennä kavereilleni teatteriin yms.
On tosi ihana ja tunteellinen mies yrittää maksaa ulosotossaolevia velkojaan kolme kertaa luvannut et velat melkein maksettu mut aina tulee lisää...
Ei voi käydä hammaslääkärissä kun ei rahaa nyt en enää jaksa tukea häntä
on hyväksikäytetty olo kerroin sen hänelle tänään vetosi et maksaahan hän matkat et voimme nähdä toisemme mut enhän mä voi koskaan mennä hänen lupokseen kun ei omaa asuntoa,kaveri on kyllä töissä mut silti ei rahat riitä edes ruokaan elatusmaksujakaa lapsistaan ei pysty maksamaan en haluaisi olla ilkeä mut rassaa suhdetta tosi paljon kihlasormuksetkin ostin halusi niin kihloihin mut kun ei ollut varaa....
Itse olen töissä ja raha-asiat ok mut ei mulla ole varaa eikä halua maksaa toisen matkoja ,vaatteita yms.Sanokaa teinkö oikein???
Välitän hänestä mut en jaksa enää tätä köyhyyttä...
No eipä elämäsi tuosta tule ainakaan helpommaksi ellet eroa miehestä. Itse elätin 1.5v juuri tuollaista miestä joka ei 42 elinvuotensa aikana ollut saanut kasaan yhtään mitään, paitsi pari avioerolasta (joiden elareita ei tietenkään pysty maksamaan).
Pikkuhiljaa hän puhui itsensä kokonaan siivelleni, ja minä h-tin hölmö haaveilin myös jo kihlauksesta ja yhteenmuutosta vuokrakolmiooni. Vuokranhan minä olisin tietysti kaikkien muiden kulujen lisäksi hoitanut yksin jatkossakin.
Tekihän se kipeää vihdoin tajuta että tuollaisia "loisia" tosiaan on olemassa, mutta onneksi järki lopulta voitti sydämen ennenkuin mies pääsi tiukemmin kiinnittymään elämääni ja lopetin suhteen. Yhä vieläkin mies välillä kokeilee kepillä jäätä, josko jonkun euron saisi minulta lypsettyä kun työttömyysrahat on taas pantu sileäksi parissa päivässä..
Ihanahan tuokin mies on muutoin, kaikinpuolin mitä miellyttävin kumppani. Muttei tässä maailmassa ole oikeasti pakko hoivata ketään hänenkaltaistaan hyväksikäyttäjää.