Olen netissä kirjoitellut muutaman viestin erään miehen kanssa. Minulle selvisi, että hän asuu vielä kotona vanhempiensa luona. Hieman mietityttää, että millaisesta tyypistä oikein on kyse. Mielestäni siinä iässä pitäs olla jo sen verran itsenäistynyt, että on muuttanut pois vanhempiensa nurkista.
Onko ko. mies pärjää ilman äitinsä huolenpitoa? Miksi hän ei ole itsenäistynyt ja muuttanut kotoa pois?
Onko ko. mies pärjää ilman äitinsä huolenpitoa? Miksi hän ei ole itsenäistynyt ja muuttanut kotoa pois?
Vastaukset 96
Vanhimmat
Ei tollasesta huolestuu tarvii, ehkä se haluu säästää massii et se voi joku päivä ostaa itelleen talon, sen sijaan et eläis vuokral
Miksei saisi elää vanhempien luona? Itsekin elin 25 vuotiaaksi, tosin välillä asuin omassa asunnossa muutamaan otteeseen. Mitä väliä?
Ja olen nainen, ihan normaalilla järjellä varustettu ja koulutettu.
Poikaystävä on.
Ehkä aloittajan tilanteessa voi nousta ongelmaksi se, että nainen elää omillaan ja mies on vielä vanhempiensa helmoissa. Jos mies aikoo asua kotona valmistumiseensa asti, he ovat voineet seurustella niin kauan että yhteenmuutto voisi tulla kysymykseen. Koska mies on siihen asti asunut vanhempiensa luona ja nainen omillaan, toinen on jo elänyt vaiheen missä irrottaudutaan lapsuuden kodista ja toisella se on vielä edessä. Nainen on oppinut elämään omillaan ja miehellä ei ole mitään kokemusta moisesta. Nainen ei halua, että mies muuttaa suoraa kotoa naisen kanssa samaan asuntoon.
sinun psyklogiseerauksesi ja yleistämisesi on tuossa surkeaa tavaraa tai propakantaa joskin, ikävä kyllä, aivan turhan yleistä ainakin valtamediassa.
Asuu joku parikymppinen mies sitten vanhempiensa luona tai itsenäisesti omassa kämpässään ei kerro hänen itsenäistymiskehityksestään yhtään mitään.
Mikä asia taasen kertoo itsenäistymisestä on se onko poika saanut vakinaisen työpaikan tai muuten toimeentulonsa itse järjestettyä niin että niillä tuloillaan pärjäilee. Tällaista tilannetta sitten voi kyllä hyvinkin syboloida omassa asunnossa asuminenkin, mutta se omassa asunnosa asuminen ei tässä käy ollenkaan sybolista toisin päin eli itsenäisytymisen osoittamiseksi.
Kaiken päälle se jos vaikkapa 20 vuotiaana todella joutuu jättämään vanhempansa(ja heidän kaikkinaisen tukensa) kotinsa, kotiseutunsa, sosiaaliset suhteensa ja kaiken sen mikä näihin liittyy, niin veikkaan että tämän sortin itsenäistyminen on kyllä sen verran koville ottava prosessi että ei se helposti onnistu ainakaan keltään miespuoliselta. Ja jos sitten onnistuukin pakon edessä niin kyllä se loppuiäksi mieheen jälkensä jättää, ja ne jäljet eivät ole välttämättä ollenkaan mitään myönteisiä.
Tulee tässä mieleeni englanninkielinen sanonta jonka muistan menneen jotenkin seuraavanlaisesti:
If there is a man for whome I would feel sorry, then he is the one who lives his life without any invisible means of support.
Sanonnassa tärkeällä sijalla on tuo 'invisible' No onhan meillä näitä jotka tällä tavallakin itsenäistymään joutuvat kun vanhemmista ei ole mihinkään. Pahimmassa tapauksessa vanhemmat vielä ovat tai pyrkivät olemaan taakkanakin tai sitten ovat olleet väkivaltaisia ja jättäneet loppuiäksi jälkensä mieleen.
Ei kotona asuminen kerro itse miehestä yhtään mitään. Kyseessä on mitä ilmeisimmin käytännön järjestely. Asuin itsekin jopa hiukan vielä vanhemmaksi kotona pelkästään siitä syystä, että opiskelupaikkana sijaitsi fyysisesti lähes toisella puolen katua lapsuudenkodistani. Miksi ihmeessä olisin ollut niin tyhmä, että olisin sellaisessa tilanteessa hankkiutunut sekä taloudellisesti että muutenkin hankalampaan asemaan. Mahdollisesti poikaystäväehdokkaasi syy on samantapainen. Mitä minuun tulee, muutinkin sitten kotoani suoraan joksikin aikaa ulkomaille asumaan siellä yksinäni ilman mitään sopeutumisvaikeuksia, joten ainakaan oman kokemukseni perusteella pitkä viihtyminen kotona ei lainkaan ennusta myöhempiä vaikeuksia huolehtia itsestään.
Mies asuu opiskelupaikan naapuripaikkakunnalla. Eli hänen vanhempanse ei todellakaan asu ihan opiskelupaikan naapurissa. Minun vanhampanikin asuvat lähempänä opiskelupaikkaani kuin miehen vanhemmat hänen opiskelupaikkaansa.
Syy voi sitten olla joku muu. Eihän minun tapaukseni tietenkään ainoa mahdollinen selitys ole. Joka tapauksessa pidän yhä todennäköisenä, että kotona asumiseen on joku järkiperuste. Viittaako sitten jokin muu seikka siihen, että mies on jotenkin poikkeuksellisen avuton? Jos ei, älä anna asumisjärjestelylle liikaa painoa.
sillä nyt niin eroa asuuko kotona äidin ruuilla vai KELA:n kustantamassa kämpässä näkkileipää syöden.
Suomalaisessa kulttuurissa perhettä/sukua ei saisi olla tai ainakaan olla missään tekemisissä 19v jälkeen.
Vanhempien luona asuminen ja niiden kanssa tekemisissä oleminen ovat kaksi aivan eriasiaa. Vaikka olen hyvissä väleissä vanhempieni kanssa, en silti asu heidän luonaan. Käyn silti ainakin joka toinen viikko tapaamassa heitä. En katsoisi hyvällä, mikäli mies ei tulisi toimeen vanhempiensa kanssa.
Opintotuella eläessä pitää laskea, että rahat riittää ruokaan vielä loppukuustakin. Ja omassa kämpässä asuessa arjen pyörittäminen pitää hoitaa itse. Eli on aika opetalla elämässä tarvittavia taitoja ja irrottautua vanhemmista.
Kotona asuessa äiti tekee ruuan ja huolehtii varmasti monesta muustakin asiasta. Vanhemmat kustantaa huomattavan osan välttämättömistä menoista, joten rahankäytöstä ei ole niin suurta huolta. Siinä on edelleen kiinni vanhemmissaan.
Nyt pitäisi hälytyskellot soida (ja niinhän sinulla onkin). Suhtaudu erittäin suurella varauksella tulevaan ja ole äärimmäisen varovainen mitä itsestäsi paljastat. Älä anna sähköpostiosoitettasi tai muutakaan tietoa josta henkilöllisyytesi paljastuu. Kannattaa tavata tyyppi suhtkoht nopeasti jolloin näet itse oikean arvion ko. henkilöstä. Varovaisuutta peliin.
Vitsi, olihan?
Mikä tyypistä tekee niin epäilyttävän, että hälytyskellojen pitäisi heti alkaa soimaan? Ja eikö tavatessa juuri selviä jotain henkilöllisyydestä?
Vuokra-asuntohan ei kerro miehestä ei yhtään mitään. Eikä mun mielestä ole edes mikään itseisarvo "itsenäistymiselle", koska tästä jää vain "vastuuna" kasa maksukuitteja (jotka jopa sosku maksaa jos miehen vastuunotto on siellä pakkasen puolella), ei mitään omaa.
Oma mökki se on mikä sen vastuun ja selkärangan ratkaisee (miehen status että saa pankista rahaa). Sori vaan leidit ja tytöt vastuu on muutakin kuin teidän typerät mielikuvat "äidin tuomasta puurolautasesta sinne kammariin".
Ps. ne teidän opiskelu-itsenäistymiset on vähän niin ja näin....
No harvalla on varaa omaan asuntoo opiskeluaikana. Mutta omillaan asuminen on kohtuu yleistä sen ikäisten ihmisten keskuudessa. Siinä vaiheessa irtaudutaan lapsuudenkodista. Ja kun on päästy työelämään tulee vuoroon oman asunnon ostaminen yms.
lapsihan se on vielä 23 vuotias. oikeasti.
Ei 23-vuotias oo enää lapsi. Käyllä hän on nuoriaikuinen jonka kuuluu itsenäistyä ja muuttaa pois vanhemiensa nurkista. Pitää opetella hoitamaan kotityöt, laskut, kaupassa käynnit yms. arjen pyörittämiseen liittyvät jutut. Hänen kuuluu opetella ottamaan itse vastuu omasta elämästään, jotta on valmis aikanaan muuttamaan yhteen rakkaansa kanssa.
Kaveri joka asuu kotonaan ja on töissä 20vuotiaana tienaa vuodessa 15tonnia säästöön,tämä kerrottuna 5 = 75 tonnia, viidellä sen vuoksi että katson et 25 vuotiaana on kyllä jo lähdettävä nosteleen.
Kaveri joka asuu omillaan tienaa samassa ajassa ehkä 25 tonnia säästöön eli 50tonnia vähemmän pesä munaa.
Sitten jos ostetaan talo niin tuo 50tonnia vetää korko menoihinkin jo ihan kivasti, joskin nyt on korot alhaalla mutta se ei jatku ikuisesti. Eli tappio on valtavasti rahaa. Valitettavasti harva ihminen osaa käyttää omia aivojaan ja ajatella asioita nenäänsä pidemmälle. No joo, mut toi tyyppihän on joku opiskelija et sehän ei sinällään mitään tienaa, mutta ei sentään velkaa tee. Muutenkin opiskelu on hemmetin tyhmää ajan haaskausta, itse en opiskellut ja mulla oli talot ja autot ennemmin ku näillä insinööreillä, jotka sitten joka tapauksessa tulee samoihin duuneihin samalla palkalla kun eivät saa oman alan töitä.
Jaa että 23v pojat ko ei ole lapsia, salli mun nauraa, Eipä tarvitse palstaa pitkään lukea kun voi vetää johtopäätöksiä siitä asiasta.
Ei sitten se kotonaan asunut kaveri viitsi maksaa porukoilleen vuokraa ja ruokakulujaan?
Ihan ok se kai on jos aikuinen asuu kotona mutta sitten vanhemmille maksetaan vuokra ja omat ruokakulut. Aikuiset ihmiset jotka maksattavat vanhemmillaan kaikki menonsa ovat asuinpaikkansa sijainnista riippumatta vastuuttomia.
kummempi jakaa sitä perintöä kuoleman jälkeen niille samoille ihmisille sitten kun ei ne sitä enää niinkään tarvitse,ja verottajahan ne vie muutenkin.
Se vaan on totuus että ne teidän pikkulikkojen säästöpossujen sisällöt on hyvin pian jaettu kun työnnetään kylmään mailmaan lähes pillu paljaana, hyvinkin moni päätyy sitten myymään persettään kadulle jotta saatais leipää suuhun.
Toinen puoli näistä ihmisistä jotka lähtee tyhjän nokkaan on sitten niitä jotka asuu 40kymppiseksi vuokralla ja sitten kun viimein päästään rakentamaan niin meneekin sormi suuhun ja ollaan kinumassa vanhemmilta lainaa kun ei selvitä veloistaan ja näitä kuule riittää, se se on jo vitun noloa nelikymppiseltä. Eiköhän se ole kunniakkaampaa tehdä se raha sillon kaks kymppisenä kuitenkin.
Opetella nussimaan fleshligtilla ja pistää rahaa pankkiin, kotia kerkee leikkimään kyllä 25v eteenpäin.
Eli siis ainoa tapa elättää itsensä on prostituoituna toimiminen?
Oletko ikinä kuullut työnteosta? En mä ole ainakaan millään lapsuudessa säästetyllä vitosella maksellut elämisiäni aikuisiällä vaan palkkatyöllä. Niin opiskellessa kun sen jälkeenkin. Prostituoituna ei ole tarvinnut toimia kuten ei useimman muunkaan aikuisen.
Ja vaikka olisikin, niin mitä sitten? Jos molemmat ovat täysi-ikäisiä niin rehellisempi tapa se on minusta ansaita rahansa kun loisiminen. Sitähän joku 25v äidillä asuva "lapsi" tai isin rahoilla omassa asunnossa elävä kolmekymppinen "lapsi" tekee.
Ja perintö on eri asia kun siivellä eläminen. Ei se 600e mikä menee korkeampiin asumiskuluihin ja lapsosen "pakollisiin" menoihin kuussa mene millekään perintötilille vaan vanhemmat voivat käydä sillä vaikka lomalla tai ostaa itselleen parempaa ruokaa. Mihin ovat tietenkin oikeutettuja kun lapset ovat aikuistuneet.
mutta säästöjä sulle ei juuri kerry,kyllähän sitä justiin elää mutta jos nyt asunnon hankkimisesta puhutaan niin heikkoa on. Tiedän ihan omasta kokemuksesta miten hitaasti sitä rahaa kertyy kun vuokria makselee ja elämisen, onneks tajusin tehdä nuorena tiliä.
Eiköhän tuo elämä opeta.
En asu vuokralla vaan omistusmuotoisesti. Kyllä se onnistuu ihan hyvin vaikken olekaan kotona asunut nelikymppiseksi.
Sinäkö olet sitten aikuinen?
Ikävä rikkoa kuvitelmasi mutta monet 23 vuotiaat nuoret miehet ovat kypsempiä kuin 30 vuotiaat.
Et ole lasta nähnytkään, jos miellät NUOREN aikuisen lapseksi.
Eipä auttanut kotoa muuttaminen minua saamaan naisia.
Eihän kotoo pois muuttaminen välttämättä auta saamaan naista. Saako naista vai ei riippuu siittä millainen mies on luonteeltaan yms.
No minä en huolestuisi jos mies asuu vanhemmillaan tuossa iässä, mutta jos sitä tekee 30-vuotiaana niin siinä tapauksessa pyörittelisin jo päätäni. Tuossa iässä useimmat pojat asuvat vielä vanhempien luona, eikä siinä ole siis mitään ihmeelllistä, tytöt vaan lähtevät useimmiten paljon varhaisemmassa vaiheessa pois kotoa kuin pojat.
Olen samanikäinen kundi, asunut omillani 17 vuotiaasta asti. Joku 20 vuotias voi vielä asuu kotona mm. jos käy/käymässä juuri inttiä tms.
Kertoo jo vanhemmistakin etteivät halua että heidän jo 23 vuotias poika ei halua itsenäistyä, monelle mimmille tuo on turn-off ellei ole joku teinari niin asia ei ehkä ole.
Niin enkä ole sosiaalituilla elävä, jos joku nyt alkaa vinkumaan kun toin mielipiteeni esille vain.
olis varmaan tosiaan reilumpaa feidata koko tyyppi. Varsinkin kun kirjottelen parin muukin miehen kanssa, jotka vaikuttaa paljon lupaavammille. Tiedän kuka ainakin jää rannalle, mikäli useamman kanssa tavatessa sujuu hyvin.
Voi olla mahollist et kämppä on tolkuttoman suuri ja omaa tilaa on enemmän kuin pienessä kaksiossa. Mikäs siinä eläessä. Näin itselläni, tilaa ja rauhaa oli yhtäpaljon kuin yksin.
Oletko kysynyt, onko kaveri maalta? Jos on, niin siinä voi olla ihan järkeenkäypä sukupolvenvaihdosjuttu tavoitteena. Ja sinusta on katsottuna hyvä tilanemäntä :) Ei vaan, jos noin olisi, niin eka kysymys sinulle olisi hänen taholtaan ollut: "Osaatko lypsää?" Ta no, jos se on vilja- tai lihatila...
Kyseinen mies ei ole maalta kotoisin. Eli mistään maatilan sukupolvenvaihdoksesta ei ole kysymys.
..olla että hänellä olisi jokin sairaus tms joka laittaa rajoja yksinelämiseen? Ei mikään psyykkinen vaan esim aktiivinen reuma, sydänvika, epilepsia, suolistosairaus tms jonka hoitamisessa vanhemmat ovat tukena ja turvana? Auttavat jotta nuori saisi muutoin elää ns normaalia elämää. Tai että hänen vanhempansa ovat sairaita tai tarvitsevat muuten apuja kotona ja hän ei tästä syystä katso oleelliseksi muuttaa omaan asuntoon? Ja mikä este se kotona asuminen on ihmissuhteille? Rajoja se tuo mutta eihän sinun tarvitse sinne saman katon alle muuttaa :DD
Ei kai tämä nyt siitä kiikasta, ettet vain kehtaa kertoa kavereillesi, että poikaystäväsi asuu kotonaan?
Ja asun mun faijan kans viel. Mitäs siihen naiset sanotte? Entinen muijani vaati mua muuttamaan pois kotoa jo 20-vuotiaana mut sanoin hänelle, että aion asua kotona ainakin 30-vuotiaaksi. Siitä pidän edelleen kiinni. Makselkaa te niitä kalliita vuokria niin mä käytän rahani elämiseen!
Tällä hetkellä sinkkuna mennään mut jos joku nainen sattuu kohdalle ja hänelle on ongelma, että asun vielä täs iäs faijan kans niin se on sen ongelma, ei mun!
Oot väärässä, kyse ei ole siittä etten voisi moista asiaa kavereilleni kertoa. Mää valitsen miehen mieleni mukaan, enkä kysy kavereiltani millainen miehen pitää olla (esim. koulutus, ulkonäkö yms).
22-vuotias mies vastaa:
Asun itsekin vielä vanhempien luona. Käyn töissä täyspäiväisesti ja jatkan tutkintoani samanaikaisesti. Tienaan itseasiassa jo äitiäni huomattavasti enemmän ja maksan omat kuluni. Ainoastaan asumisesta en maksa. Teen oman osuuteni kotitöistä. Vanhempiani en edes kauheasti näe, kun aikataulut menevät ristiin.
Oma perusteeni kotona asumiselle vielä tässä iässä on taloudellinen. Elän niin säälittävää elämää, että minulla ei ole ainuttakaan kaveria. Miksi siis maksaa turhaan 500-600 euroa kuussa täällä pääkaupunkiseudulla? Tilanteeni omassa asunnossa olisi käytännössä samanlainen kuin nykyäänkin, mutta rahaa palaisi 500-600 kuussa vuokraan.
Itse en kehtaisi yhtäkään naista tapailla ennen kuin olisin muuttanut, mutta eipä ole "vaaraa" että jostain naisen itselleni löytäisin. Kyllähän tässä tarkoitus on muuttaa jossain vaiheessa, mutta ensin säästän vähän rahaa niin että on mahdollisuus ostaa oma asunto suoraan mahdollisimman pienellä velalla.
Aika nuija on jos ihmissuhteen hylkää asumismuodon perusteella. Mutta täytyykin muistaa, että naiset eivät aina hae ihmissuhdetta, vaan edustussuhdetta. Siinä mielessä kannattaakin varmaan punnita tarkkaan miehen potentiaali statukseen suhteessa vanhempien luona roikkumiseen.
Maksat omat kulut mutta et asumisesta mitään!?! Tienaat äitiäsi enemmän ja silti elät siivellä...
Se on fiksuutta, joka aiheuttaa monissa kateutta. koita kestää.
"Olen netissä kirjoitellut muutaman viestin erään miehen kanssa. Minulle selvisi, että hän asuu vielä kotona vanhempiensa luona. Hieman mietityttää, että millaisesta tyypistä oikein on kyse. Mielestäni siinä iässä pitäs olla jo sen verran itsenäistynyt, että on muuttanut pois vanhempiensa nurkista. "
En ymmärrä sitä, että miksi toiset oikein viitsivät stressata aina niin paljon toisten ihmisten asumisjärjestelyistä ja siitä, että miten vanhaksi kukakin oikein asuu vanhempiensa luona. Muualla Euroopassa, kuten etelä-Euroopassa ihmiset asuvat hyvinkin usein vanhempiensa kanssa vielä jopa kolmekymppisenä, johtuen siitä, että siellä ihmiset ovat läheisempiä perheensä kanssa mitä meillä suomessa.
Itsekin asuin ton ikäisenä vielä kotona, vaikka vanhempani olivatkin eronneet. Enkä asunut sen takia, ettenkö muka pärjäisi omillani, vaan ihan sen takia, koska tossa iässä mulla ei ollut vielä töitä kovin hyvin tarjolla, olin usein työttömänä ja lisäksi sen aikainen kotikaupunkini ja sen ahdasmielinen ilmapiiri ahdisti mua niin paljon, etten halunnut maksaa kallista vuokraa siitä "hyvästä" että saisin asua omillani.
Sivarihinteiltä ei ole kysytty mitään.
Eikä kyllä sinultakaan.
Mitenkäs nainen suhtautuu miehen omistusasuntoon nykyään? Jos nyt mies maksaa pankkilainaa itse niin mitä sanotte?
Omistusasunto luonnollisesti oltava. Muuten ei naista saa.
just joo
Omapahan on valintasi, mutta luultavasti heität menemään vähintäänkin velattoman puolisoehdokkaan ja otat jonkun varattoman, jonka kanssa velkoja ja lainoja maksellen sitten kituutat pari vuosikymmentä. Tietenkin nyt suunnittelet kommenttia, jossa opetat minulle, ettet sinä rahan vuoksi miestä ota. No et, mutta ilmeisesti asumismuoto on ainoa peruste ratkaisullesi ja vähintään voidaan kysyä, onko asumismuoto sitten yhtään parempi kriteeri kuin varallisuus.
Ei kaikilla omillaan asuvilla opiskelijoilla oo opintolainaa nostettuna. Itselläni AMK opinnot alkaa oleen loppusuoralla ja opintolainaa on tasan 0 €.
Sekin on totta, etten kaipaa miestä rahan takia. Muutenhan pitäs katella jotain muuta kuin opiskelijoita. Olishan moni amiksen käyny muutaman vuoden mua vanhempi mies ehtinyt oleen jo työelämässä, joten varakkaampia he on kuin opiskelevat ikätoverinsa. Eli jos olisin vaan rahan perään, niin sillon pitäs varmaan valita joku amiksen käyny.
Jos mies asuu vielä kotona, niin todennäköisesti hänen äitinsä pitää hänestä huolta. Ja vanhemmat maksaa ison osan elämisestä, jolloin miehen ei ole tarvinnut opetella rahan käyttöä.
"miehen ei ole tarvinnut opetella rahan käyttöä"
Mahdollisesti niin, mutta se että on päässyt sitä opettelemaan, ei takaa minkään vertaa sitä, että jotain olisi myös oppinut. Olen sinua jonkun verran vanhempana ihan riittävän paljon nähnyt holtitonta rahankäyttöä aivan kaikenlaisilta miehiltä. Rahankäyttötaidot eivät kuitenkaan ole niin ihmeellinen asia, ettei vastuullinen ja itsekuriin pystyvä normaalijärkinen ihminen sitä nopeasti oppisi. Kotona vielä asuva ottaa silmänräpäyksessä muiden etumatkan kiinni, jos hän vain on kunnolla asioihinsa suhtautuva mies.
Riippuu aika pitkälti siitä että onko ns. pummi vai ei. Elääkö siis isin rahoilla vai maksaako vanhemmilleen vuokraa, ruokarahat ja omat menonsa?
Pummia ei kannata ottaa asuinpaikasta riippumatta. Jos oikeasti tuolla iällä asutaan kotona niin sitten maksetaan vuokra.
ihan yksilöstä. Kotoa pois muuttaminen ei tee kenestäkään automaattisesti hyvää arjen pyörittäjää vaikka se jättääkin teoriassa enemmän asioiden hoitoa omille harteille. Itsenäistyminen on kiinni ihan omasta kiinnostuksesta ja kasvatuksesta. Monet opettelee jo pienestä pitäen laittamaan ruokaa ja leipomaan kun taas jotkut ei koskaan. Tiedän monia jotka muuttivat liian aikaisin pois kotoa suoraan naisen hoivattavaksi ja siitä taas seuraavan naisen helmoihin, joten he eivät itse osaa kolmekymppisiäkään oikeastaan mitään kodinhoitoon liittyvää. Ruokaakaan he eivät osaa laittaa vaan syövät aina ulkona ravintolassa tai sitten jotain eines moskaa yms. roskaruokaa. Pyykit viedään pussissa äidin pestäviksi vaikka mukamas ollaan niin itsenäistä ja sitten on vielä jatkuva rahapula kun ei tulot riitäkään laskuihin. Napanuora ei siis suinkaan katkea siihen että muutetaan pois kotoa, puhumattakaan siitä, että osattaisiin käyttää järkevästi rahaa.
Itse asuin käytännön järjestelyiden takia 25v kotona eikä arjen pyörittämisessä ollut mielestäni mitään ihmeellistä. En ollut laittanut ruokaa kuin pari kertaa köksän tunneilla ja silti osasin jo muutaman kuukauden jälkeen kokata monipuolista ruokaa. Aina kun olen tapaillu jotakin niin naiset ihmettelee ja kyselee kummissaan miten osaan laittaa ruokaa, leipoa ja pitää kämpän kunnossa vaikka olen mies. Se on ihan omasta asenteesta ja kasvatuksesta kiinni, joten ei kannata tosta kotona asumisesta vetää mitään johtopäätöksiä miehen neuvokkuudesta ja kyvyistä toimia itsenäisesti tarpeen vaatiessa.
Aikamoinen Pekko aikamiespoika olet..
"..Itse asuin käytännön järjestelyiden takia 25v kotona.."
Mitkäs nuo "käytännön järjestelyt" oikein on? ilmainen majoitus, ylläpito vai Mamman Poika - Syndrooma?
Monta naista sait tolla kun sanoit "asuvasi isin ja äitin luona" :-D
Naista sain sillä että annoin niille niin hyvää seksiä ja nuolin pillua siihen malliin ettei isin ja äidin luona asuminen näyttänyt haittaavan. Taidat olla niitä paskahousuja joiden surkeesta seksistä ja rahapulasta sain kuulla näiltä naisilta.
varmasti joku elämäänsä kyllästynyt kurahaara sulle levittänyt ja enkä todellakaan usko että yksikään nainen olisi ikinä lähtenyt messiin, vitun lahjakkaasti perustelut " oli töitä, koulua" ja opettelin siinä samalla leipomaan.. :-D
Kävin minäkin koulua ja samalla olin töissä ja silti ASUIN OMILLANI! Joten mieti kumpi se paskahousu tässä oikein on, eikä olen fyrkasta tai hyvästä seksistä puute:)
Moni opiskelee, on töissä ja asuu omillaan. Eihän se oo mitenkään tarvinaista. Ja jotenkin ne kaikki saa ajan riittämään kaiken tarpeellisen hoitamiseen.
Eli opiskelulla on turha perutella kotona asumista.
Onhan se niin vitun viisasta muuttaa heti vuokralle maksamaan jonkun vieraan kämppää. On sitten paikka jossa voi dokata, vetää aineita ja nussia ämmiä rauhassa. Mutta tietty jos nuo ei ole ne keskeiset elämänarvot niin ehkä se on sittenkin järkevämpää asua vanhempien luona, varsinkin jos asunnossa riittää lääniä eivätkä muutenkaan hengittele niskaan.
Voihan siä omassa kämpässä muutakin tehdä kuin dokata, vetää kamaa ja nussia.
Eiköhän sen tyttöystävänkin oo mukavampi mennä pojan luokse kylään, kun ei aina tarvi törmätä siä pojan vanhempiin. Mukavampi viettää leffailtaa oman kullan kanssa kahdestaa, ilman että pojan vanhemmat ilmestyy yllättäen paikalle. Ja onhan seksiäkin mukavampi harrastaa, kun ei tarvi kokoaikaa miettiä onko pojan vanhemmat mahdollisesti kuulemassa mitä tapahtuu. Tuskin 22-vuotiasta tyttöä kiinnostaa olla kuin teini suhdeasioiden kanssa. Oma asun= oma rauha tehdä mitä huvittaa.
Koska siis tytöt muuttavat 15v--> eteen päin omilleen (palsta) niin miksi poikkis ei voisi sinne tytön asunnolle mennä?
Jaa, että poikaystävä roikus jatkuvasti tytön asunnolla, kun ei pojan luo voida koskaan mennä?
Eikö tyttö sitten osaa sanoa, jos ei halua pojan roikkuvan asunnollaan?
Ei tuon ikäinen vielä haittaa, mutta entä kun on 36 vuotias ja asuu kotona?????
Onhan 23-vuotiaskin jo hieman vanha asuun kotona. Suurin osa siittä ikäluokasta on jo lähtenyt pois kotoa.
Tytöistä kyllä, mutta pojat useasti ovat vanhempien luona vielä tuossa iässä, eikä se ole mikään "mammanpojan" kuvatus. Aika hassusti näköjään jotkut ajattelevat tuon asian, omassa nuoruudessani (20v sitten) oli kyllä ihan normaalia, että 23v poika asui vielä vanhempien luona, kun taas useammat tytöt olivat lähteneet omilleen jo heti 18v täytettyään.
Ei saisi laittaa jokaista samaan muottiin, ja näillä vanhempien luona asuvilla yleensä on mukavat säästöt ennen omilleen muuttoa.
En tiä jos 20 vuotta sitten 23-vuotiaat miehet asuivat vanhempiensa luona. Mutta ajat on hieman siittä muuttuneet. Tunnen monia suunnillen sen ikäisiä ja kyllä ne miehetkin siinä vaiheessa omillaan asuu. Ei ne pojatkaan nykyään asu kotona 23-vuotiaaks tai sitä vanhemmaks.
Ja vaikka muutin kotoa pois 20-vuotiaana ja opiskelen, niin minulla on siittä huolimatta ihan hyvät säästöt.
Kaikilla elämänkulku ei kulje samaa rataa. Kuka loppujenlopuksi tietää, mikä on se oikea ratkaisu?
Kerroppa mikäs siinä sitten on, kun jo 20:n nuoren pitäis olla niin paljon kaikenlaista. Pitäis olla koulutettu, vähintäänkin amk-tasoinen, pitäis olla tyttöystävä, pitäis olla urheilullinen, rikas, aikuistunut, työssäkäyvä, irtaantunut, itsenäinen, omillaan toimeentuleva, yhteiskunnallinen, opiskellut. jne, jne, jne.
Eräs kaverini, joka on joutunut kohtaamaan nämä sekä lukuisat muut vaatimukset, myönsi ettei hänestä ole niiden kaikkien toteuttajaksi ja mietti, olisiko hänen otettava käteensä tatuointi "kymmenottelija", kuvastamaan kaikkien niiden vaatimusten määrää ja täyttämispakkoa.
Mielestäni aivan sairaita vaatimuksia muiden taholta. Mitäs olet tästä mieltä?
Jos pk-seudulla olet opiskelijana ILMAN MITÄÄN PERINTÖJÄ JA VANHEMPIEN LAHJOITUKSIA niin aika kovapalkkanen duuni ja todella alhainen elintaso saa olla, jos on kunnon säästöt olemassa.
Toihan on muutenkin sama asia kuin asuisi kotona, kun vanhemmat ovat antaneet aikoinaan / edelleen suuria rahalahjoituksia tai sitten on saatu jotain perintöjä. Tiedän monia tällaisia tyyppejä. Sitten tehdään pilaa muista, jotka ovat rakentaneet koko varallisuutensa tasan nollasta ja siksi muuttaneet myöhemmin asumaan yksin.
Jaa.. No työpaikallani tunnen kyllä monta tuon iän ylittäneitäkin poikia, jotka asuvat vielä vanhempien luona, että ei se kyllä ole mitenkään "yelistä tänä päivänä". Ja mitä tulee tuohon sinun säästöihisi, niin tuskinpa kukaan saa työskennellen paljoakaan säästöön kun ensityöpaikan saa... Ellet sitten ole saanut jostain sukulaisen yrityksestä paikkaa sekä lisätienistiä siten, tai olet syntynyt kultalusikka suussa.
Tuntuu, ettei joillakin nuorilla naisilla ole ymmärrystä muuhun kuin omiin mielipiteisiin, ja niillä edetään.. Mutta elämä opettaa ja tulet sinäkin huomaamaan, ettei se ole niin mustavalkoista kuin kuvittelet.
Nykypissishuorien takia ei miehen kannata päätään lotkauttaa.
Niiden ainoa tarkoitus on hyötyä miehestä taloudellisesti ja heti kun silmä välttää, niin katsellaan jo jotain pleijeriä.
Niitä persettään myyneitä ja myyviä on hieman liikaa eli miehen kannattaa arvostaa itseään ja arvottaa todella korkealle ja jättää jakorasiat soittamaan sitä suurta suutaan ja huutamaan paskaa.
Tunnen erään 30-vuotiaan miehen joka asuu vanhempiensa luona. Hyvin mukava ja sosiaalinen ihminen on, vaikka nyt ei ehkä yhteiskunnan painostuksen vuoksi käykkään töissä tai koulussa.
Aika säälittävän kuulloinen tapaus. Kolmekymppinen joka asuu vanhempiensa luona, eikä käy töissä tai opiskele. Miten sellainen pärjää, sitten kun vanhemmat kuolee, eikä ole enää elättämässä poikaansa.
Elämme yhteiskunnassa, jossa raha ja menestyksen tavoittelu on mennyt ihmissuhteiden ohi tärkeysjärjestyksessä. Minäkin tiedän muutamia henkilöitä, jotka asuvat kotona vaikka ovat lähempänä kolmeakymmentä. Usein näissä tapauksissa vanhemmat eivät erityisemmin huomioi lapsensa olemassaoloa, saati kysy häneltä edes kuulumisia.
Nähdäkseni vanhempia on tässä suhteessa kahta sorttia:
1) Niitä, jotka paapovat lastaan niin pitkään kuin mahdollista.
2) Niitä, joilla on mahdollisimman kova kiire päästä lapsestaan eroon heti, kun tämä täyttää 18.
- Numero 3 puuttuu. Se voisi olla:
3) Vanhemmat, jotka koittavat aikaansaada lapsensa kanssa rakentavaa keskustelua siitä,
mikä olisi fiksuin tapa toimia. Tällaiset vanhemmat auttavat lastaan ensiasuntoon, yhteispeli pelaa, he ovat iloisia lapsen aikuistumisesta ja ovat "hengessä mukana" lapsen muuttaessa pois. Valitettavasti numero 3 on harvinaisin.
Vaikka mies asuisi yksin niin hän ei välttämättä oo katkaissut sitä napanuoraa vaan äiti saattaa aina pari kertaa viikossa käydä siivoomassa kämppää, tekemässä ruokaa jne. Sitten mies voi ihan hyvin olla myös työtön/ei opiskele missään ja elää sossutuella.
Kun taas kotona asuva mies saattaa käydä töissä/opiskelee, hoitaa kotiaskareet ja on muutenkin itsenäinen.
Eikä toi nyt niin kauheeta oo, jos 23 vuotiaana asuu vielä kotona.
En oo koskaan ymmärtäny niitä äitejä, jotka käy poikansa kotona siivoamassa, pyykkäämässä ja vaikka ruokaa laittamassa. Eikö siinä vaiheessa kun lapsi muuttaa kotoa pois pitäisi viimeistää hänen opetella pärjäämää ilman äitiä.
Luuleeko sellainen äiti, joka tekee kotityöt poikansa puolesta, että joku nainen haluaa seurustella miehen kanssa joka ei kotiaan osaa siivota tai ollenkaan laittaa ruokaa. Ongelmaksi se tulee viimeistään siinä vaiheessa kun yhteen muutto tulee ajankohtaiseksi.
Eipä ne naiset halua seurustella ruman naaman ja muiden heikkojen ulkoisten ominaisuuksien takia monien miesten kanssa muutenkaan niin sellasessa tilanteessa se on aika sama vaikka ei osaisi edes käynnistää imuria.
Ja mistä ihmeestä sää vedit ulkonäön tähän keskusteluun mukaan.
No ei ne miehetkään halua seurustella ruman naisen kanssa, joten turha arvostella naisten miesmakua. Kyllä jokainen haluaa, että oman kumppanin ulkonäkö miellyttää silmää.
"Eipä ne naiset halua seurustella ruman naaman ja muiden heikkojen ulkoisten ominaisuuksien takia monien miesten kanssa muutenkaan niin sellasessa tilanteessa se on aika sama vaikka ei osaisi edes käynnistää imuria"
Mutta tässä sun tai jonkun muun miehen x pitää valita elämänsä suunta. Onko se kaljapullojen keskellä oleva hulttio vai jotain muuta. Ei sitä voi tietää miten tässä käy ja kenelle. Jos ei yritä reippaasti ja päästä eteenpäin elämässään ei varmana saa mitään naista. Ja pummi-looseri mies kahta vähemmän kiinnostaa naista.
Tragedisintahan tässä on että miehen pitää saada oma elämänsä rakennettua kuin pyramidi, jonka huipulla se mahdollinen puoliso sitten on jos on. Tiiliä ei siis voi puuttua välistä ettei koko rakennelma romahda kasaan.
Onhan sitten niitä total-loosereita jotka työntää työkkäri tilinsä kaljaan ja vanhemmat ylläpitää huushollin ikäpojalleen. Tälläistä en minä katso hyvällä.
järkevää nyky-yhteiskunnassa. Kaveri säästää jo osakesalkkua kun muut "itsenäiset" tuhlaavat kaikki rahansa vuokraan yms muuhun turhaan!
Itsenäistymissuunnitelmat kuuluu alkaa viimeistään 20 vuoden iässä. Kyseessä on kyllä mammanpoju pahinta laatua jos 23-vuotiaana asuu edelleen vanhemmillaan. Olet syystäkin varuillasi: Jätä se!
Minusta tässä keskustelussa unohdettiin ne tärkeimmät pointit miksi joku asuu kotona vielä alle 30-vuotiaana.
Syistä ehkä yleisin on se, että opiskelupaikka sattuu olemaan samassa kaupungissa. Silloin ei välttämättä ole taloudellisesti kovin järkevää muuttaa parin kilometrin päähän omaan kämppään, kelan tuilla, opintolainalla jne. Tämän lisäksi jos vanhemmilta lohkeaa rahaa avustuksina niin kuin monesti on niin eipä tilanne juuri kotona asumisesta eroa. Se että asuu kotona on itsenikin kohdalla ihan järjestelykysymys, jahka valmistuminen on ajankohtaista ja pääsen kokopäivätöihin, aion kyllä nostaa kytkintä välittömästi. Toki käyn opiskelujen ohella töissä, mutta osa-aikaduunien pienet palkat menevät suoraan käyttörahoikseni.
Joku järjen jättiläinen sanoi, että pitää maksaa vuokraa vanhemmilleen. Ehkä niin on syytä tehdä siinä tapauksessa jos käy kokopäivä töissä ja haluaa jostakin syystä vielä asua kotonaan. Opiskelijalla ei ole juurikaan tuloja, niin eipä ole mistä maksaakaan.
Ehkä tärkeimpänä asiana näkisin, että vanhemmuus on loppuelämän kestävä sijoitus. Omat lapset ovat omia lapsia aina. Huolehdi jälkeläistä niin pitkään kunnes he pystyvät huolehtimaan itsestään. Sitten kun tulet vanhaksi, he tulevat huolehtimaan sinusta. Tällä periaatteella ihmiskunta on toiminut aikojen alusta, eikä siinä pitäisi olla mitään ihmeellistä. Ne muutamat hassut vuodet kun opiskelija syö vanhempiensa kustantamaa leipää, voidaan laskea ennakkoperinnöksi jos se on siitä kiinni.
Oletko edes kysynyt miksi mies asuu vanhempiensa luona? Voisi selvittää asiaa aika paljon jos tietäisi hänen elämäntilannettaan noin muutenkin.
Esimerkiksi hänellä voi olla paljon kavereita omalla paikkakunnallaan eikä tästä syystä halua lähteä asumaan paikkakunnalle, jossa hänellä ei ole niin paljon kavereita.
Myös koulussa käynti synnyinkodista käsin on fiksua myös siinä mielessä ettei opintotukikuukaudet kulu. Ruoka on ilmaista jos vanhemmilla on varaa se maksaa. Tämän lisäksi ei tarvitse myöskään hankkia kaikkea (huonekaluja, televisiota ym.) itselle silloin kun siihen ei ole varaa.
Jos kotitalon pohjaratkaisu on sellainen, että pystyy asumaan omissa oloissaan, vaikka asuukin vanhempiensa luona niin en näe mitään järkeä muuttaa opiskelun ajaksi sinkkuna omilleen.
Jos taas itse takoo jo täyttä palkkaa vakitöissä eikä maksaa mitään vanhemmilleen niin tällöin tilanne on mielestäni hieman epäilyttävä. Tosin tässäkin tilanteessa voi olla kyse rahan keräämisestä asunnonostoon, joka antaa erittäin hyvän lähtökohdan elämään.
Eli ei todellakaan voi sanoa iän ja asumisjärjestelyn perusteella ihmisestä oikeastaan mitään ennen kuin tietää tilanteen tarkemmin.
..kotona pitempään asumisessa ei pitäisi olla mitään outoa. Itse olen 22-vuotias tyttö ja asun yhä vanhempieni kanssa. Käyn töissä samalla paikkakunnalla, joka on vieläpä todella pieni, olisi suunnattoman typerää muuttaa pois vain sen muuttamisen takia. Opiskelemaan olen hakenut parina vuonna, mutta kun en ole kouluun päässyt, en ole mihinkään muuttanut kun työpaikka kerran on. Ja siinäkään minusta ei ole mitään järkeä, jos hakisin töitä toiselta paikkakunnalta ja muuttaisin muualle maksamaan vuokraa ja ruokia ja muita laskuja.
Ja sitä paitsi ihan yhtä lailla osallistun kaikkiin perheemme menoihin, ruoka, bensa, sähkö omat laskuni siihen päälle, että ei tässä vanhempien siivellä eletä.
Ihan typerää olettaa, että kotona asuminen on suoraan verrannollista itsenäisyyteen. Miksi muuttaa pois ennen kuin siihen on oikeasti järkevä syy, eikä vain se, että no kun olen jo tämän ikäinen niin pitäisihän tässä jo omillaan asua. Siihen omilleen muuttamiseen kyllä kerkeää, ei ne vanhemmatkaan ikuisesti ole olemassa.
Monissa vanhoissa kulttuureissa on aivan tavallista että lapset asuvat vanhempiensa kanssa saman katon alla vielä aikuisiässä. Monissa tapauksissa samassa taloudessa asuu kolmekin sukupolvea. Esim. Italiassa ja Japanissa tuollaisia asumismuotoja on paljon. Noissa kulttuureissa perhe on kaikki kaikessa. Perhe on pyhä ja se pitää yhtä. Vanhempia kunnioitetaan aina. Suomessa jossa perhearvot eivät nykypäivänä merkitse yhtään mitään, ajatellaan, että perheen pitää hajota mahdollisimman nopeasti. Jos Vanhemmat eivät eroa, lapset halutaan ulos heti kun ovat täysi-ikäisiä.
jaa-a no en mä tiedä itse lähdin 19-vuotiaana inttiin enkä ole sen jälkeen kotona palloillut, ja olin onnellinen kun pääsin pois ja omilleni pärjäämään. Eli kyllä minusta on vähintäänkin omituista, että päälle parikymppinen elää porukoilla, vielä pahempi jos on mies. Siinä helposti käy niin että sinne myös jää. Tiedän muutaman tapauksen.
Näin Suomessa ja maassa maan tavalla.
Se on kyllä tyhmää, jos vetää suoria päätöksiä tyypistä vain sen perusteella, että kuulee hänen asuvan kotona.
Jos ei tiedä hänen elämäntilannettaan ja omia syitä siihen miksi hän asuu kotona, on oikeastaan aivan turhaa sanoa ensikädessä, että hän ei ole itsenäinen.
Voi hän hyvinkin olla itsenäinen siitäkin huolimatta, että asuu kotona. Toiset asuvat olosuhteiden pakosta kotona vaikka käy töissä. Tienestit eivät hänellä ehkä riitä vielä ylläpitämään omaa elämistä omassa asunnossa.
Itse olen 23 vuotias mies ja asun kotona. Olen nykyään osa-aikaisissa keikkahommissa ja opiskelen samalla. (aikaisemmin työskentelin täysipäiväisesti, mutta lähdin opiskelemaan syistä, joita en ala nyt tähän erittelemään) Koska nyt opiskelen aikuislukiossa, en ole oikeutettu saamaan opintotukea / mitään asumistukea, koska vanhempani tienaavat yli sallitun rajan ja aikuislukiota ei lueta "päätoimiseksi" opiskeluksi. Ja miksi opiskelen aikuislukiossa on se, että voisin tehdä töitä rahoittaakseni opiskeluni ja muun elämiseni.
Itse maksan kyllä omat kuluni, opiskeluvälineet (kynät, kirjat, vihkot mitkälie), työmatkat, bensat (Helsingistä Vantaalle on hyvin pitkä matka), bussiliput, omat henk.koht. kulut ja muut.
Itse tienaan sen 300e max kuussa ja se riittää juuri ja juuri kattamaan omat kuluni ja yli jää muutamia kymppejä. Päivät on pitkiä, mutta itse tieni valitsin.
Ja se mitä olen vanhempien kanssa keskustellut, he ovat mulle suoraan sanoneet, että minun ei tarvitse maksaa vuokraa, vaikka itse olen tätä niille ehdottanut.
Ja kuten joku aikasemmin oli maininnut, jokainen kulkee omaa rataansa.
Ihmisillä, jotka asuvat kotona iästä huolimatta, on varmasti syy siihen.
Itse en henk.koht. haluisi asua enään kotona, mutta olosuhteet ovat tällä hetkellä semmoiset, että minulla ei ole vaihtoehtoa. Mielummin asun vielä kotona, kunnes lukio-opinnot on suoritettu, kun muuttaisin nyt suoraan 20 neliön luukkuun maksamaan 500-600e vuokraa ja näkisin nälkää vain sen takia, että jonkun näkemys "itsenäistymisestä" on se, että täytyy viimeistään 20 ikävuoden jälkeen asua omassa kämpässä.
Ja sekin hauska juttu oman kämpän hommaamisessa on se, että vuokranantaja hyvin suurella todennäköisyydellä antaa kämpän ihmiselle, jolla on säännölliset tulot, kuin opiskelijalle jolla on epäsäännölliset.
Kaikki kulkee omia teitään, joten toisten vertaamien itseensä on aivan naurettavaa.
Mutta se, että ei käy töissä, opiskele tai tee mitään muutakaan vaan roikkuu himassa on sitten ihan oma lukunsa.
Nyt vaan odottelemaan lisää niitä tulikiven katkuisia kommentteja omissa kämpissä asuvilta :D
Kuulostaa kyllä aika hattarapäiseltä toiminnalta vetää mitään johtopäätöksiä pelkästään sen perusteella, että on saanut tietää 23v asuvan vielä vanhempiensa luona. Ymmärtäisin, jos kyseessä olisi useamman vuoden vanhemmasta ihmisestä kyse, siinä kohtaa voisi jo hieman miettiä onko mahdollisesti kyseessä tyyppi, joka ei kykene irtautumaan äitinsä napanuorasta tai onko ehkä ryssinyt totaalisesti asiansa ja joutunut siksi pysymään tai takaisin vanhempiensa helmoihin.
Nykypäivänä asunnon saaminen ei ole etenkään nuorelle yksin asumaan pyrkivälle miehelle helppoa ellei sitten ole syntynyt kultalusikka suussa ja joko perinyt tai vanhemmat hommanneet asuntoa. Edullisemmat vuokra-asunnot ovat kiven alla ja kaupunkien asuntojonoissa menevät suurinpiirtein kaikki muut nuorten miesten edelle. Yksiöitä on asuntotarjonnassa hyvin vähän verrattuna isompiin asuntoihin ja ne isommat asunnot maksavat tietysti enemmän asua ja niihin otetaan ensisijaisesti perheellisiä. Kovan rahan vuokra-asuntoihin taas ei ole juuri mitään saumaa esimerkiksi opiskelijalla, joka oikeasti itse elättää itsensä ja kustantaa omat opiskelunsa.
Tuon ikäiset eivät kovin helposti saa säännöllistä työtäkään, elleivät ole vielä valmistuneet mihinkään ammattiin ja työkokemustakaan harvalla tuon ikäisellä nykyään on vielä niin mainittavasti, että silläkään ohitaisi kouluttamattomuuden. Mikäli vielä opiskelee päivät, niin se osaltaan rajoittaa vielä lisää mahdollisten töiden saamista. Työajat eivät helposti sovi päiväopiskelujen kanssa yhteen ja tällöin tarjolla vain pätkätöitä satunnaisesti. Vuokra on kuitenkin maksettava säännöllisesti vaikka tulot eivät sitä olisikaan.
Moniin vuokra-asuntoihin kiinni pääsemiseen vaaditaan myös ne säännölliset kuukausitulot / vakituinen tai vähintäänkin 5v jatkunut työsuhde.
Asuntolainaakaan ei heru ilman säännöllistä palkkatuloa tai perittyä omaisuutta, ellei sitten vanhemmat lainan takaajina. Säännölliseksi tuloksi ei lasketa opiskelijatukia tai määräaikaisten pätkätöiden tuloja, ei vaikka niillä onnistuisi itseään elättämäänkin.
Eli enpä nyt pelkästään tuon ikäisen vanhempiensa luona asumisesta lähtisi panikoimaan, että tässä on mahdollinen luuseri. Ota selvää paria hassua netissä kirjoittelua enemmän millaisesta miehenalusta kyse ja ala vasta sitten vetämään johtopäätöksiä suuntaan tai toiseen, kun tiedät toisesta enemmän kuin iän ja asumisjärjestelyn.
Pelkästään näiden vähäisten tietojen perusteella itse ajattelisin vain, että todennäköisesti kyseessä ihan normaali nuorimies. Mikäli enempi tietämys sitten paljastaisi muuta, niin se olisi sitten vasta sen ajan murhe. Turha ennakoida ongelmia, joka nurkan takaa jo valmiiksi tietämättä asioita.
Itse täytin juuri 21-vuotta. Asun vanhempieni luona pian täysi-ikäisen veljeni ja nuoremman siskoni kanssa. Perheemme on onnellinen ja elämä hymyilee vaikka asummekin melko pienessä vuokra-asunnossa. Opiskelen iltaisin ja päivät vietän työn merkeissä. Maksan omat kuluni ja osallistun kotitöihin, olen myös tehnyt silloin tällöin hankintoja omasta pussistani esimerkiksi pyykinpesukoneen muodossa kun entinen hajosi, hieman HiFilaitteita olen myös ostellut kaikkien iloksi. Vanhempanikaan kun eivät ole rikkaimmasta päästä ja haluan ikäänkuin "maksaa takaisin" kaikesta saamastani huolenpidosta.
Vuokraakin olen tarjonnut vanhemmilleni mutta eivät huoli koska haluavat että säästän jatko-opintoihin ja omaan asuntoon kun nyt kuitenkin aion tässä kenties parin-kolmen vuoden päästä muuttaa isompaan kaupunkiin opiskelemaan. Vielä ei kuitenkaan ole kuulemma mikään kiire ja meillä kaikkien mielestä on mukavaa kun on ihmisiä kotona. Tyttöystävää ei ole enkä nyt moisen perään ole liiemmin ehtinyt haikailla vielä, toki ystäviä on. ;)
En kyllä ymmärrä miksi täällä pidetään niin erikoisena jos 23-vuotias asuu vanhempiensa luona. Suomessa hieman yli 50% 18-24-vuotiaista miehistä asuu vanhempiensa kanssa, vain Tanskassa luku on pienempi kuin meillä (48%). Monet tietysti lähtevät esim. opiskelun / oman perheen perustamisen takia / oman rauhan toivossa mutta miksi joidenkin mielestä on "outoa" jos toiset eivät näin tekisikään? Britanniassa ja Ranskassa hieman alle 70% asuu vanhempiensa kanssa, kun taas Saksassa, Hollannissa ja Itävallassa näin tekee lähes 80% nuorista miehistä. Unkarissa, Espanjassa, Italiassa, Slovakiassa jne. luku on jo 90%:n luokkaa, mikä alkaa mielestäni olla suurehko muttei välttämättä outo, ulkopuolisena ei voi liiemmin mennä arvioimaan...
Ehkä "liian varhainen" itsenäisyyteen pyrkiminen suurine vaatimuksineen on jopa yksi suomalaisten nuorten kohoavien mielenterveys (masennus...) / päihdeongelmien syistä, mitä nyt olen muutamasta entisestä koulukaveristanikin kuullut...?
Ehkä hän odottelee sitä oikeaa naista jonka kanssa muuttaa yhteen;)
Nämä netat ovat sitä sakkia, joiden sulkevat vanhempansa laitoshoitoon paskavaippoihin heti, kun se vaan mahdollista on. En hirveästi jaksa arvostaa heitä.
Muutin itse opiskelemaan toiselle paikkakunnalle heti intin jälkeen, enkä osannut ajatella muuttamista minkäänlaisena saavutuksena. Monille naisille yksin asuminen tuntuu olevan suurikin saavutus, mikä lähinnä kertonee siitä, miten korkealle nämä naiset asettavat tavoitteensa.
Valmistumisena jälkeen muutin 25-vuotiaana takaisin vanhempieni luo asustelemaan, koska ratkaisu oli käytännön syistä meille kaikille järkevin. Minulla ei ollut varmuutta työpaikasta kuin muutaman kuukauden kerrallaan, joten en halunnut sitoutua vuokra-asuntoon 12 kuukaudeksi. En tuolloin tiennyt, millä paikkakunnalla tai missä maassa asuisin puolen vuoden kuluttua. Isälläni vastaavasti oli tuolloin selkä huonossa kunnossa, joten olisin joka tapauksessa käynyt tekemässä lumitöitä vanhempieni luona jatkuvasti. Suuressa talossa oli reilusti tilaa kaikille, miksi olisin olosuhteet huomioiden halunnut asua pienessä, kalliissa kopissa?
Vuokraa en tietenkään maksanut. Vanhempani olisivat varmasti nauraneet, jos pienipalkkainen pätkätyöläinen olisi yrittänyt tyrkyttää setelituppoa suurituloisille ja varakkaille vanhemmilleen, joiden ongelmana oikeastaan on, etteivät he ehdi kuluttaa tuloistaan kuin pienen osan.
Lienee tarpeetonta mainita, että minun vanhemmistani ei tule "78 ja asuu laitoksessa", vaan he saavat asua kotonaan niin pitkään kuin suinkin mahdollista ja tarvittaessa hankin heille kotiavustajan.
Eikös kaikki asu kotonaan? Minä ainakin asun kotonani ja näyttävät nuo naapurinikin asuvan kotonaan.
Vai asuuko joku naapurillaan?
Minä asun kämpässä. Nainen tekee asunnosta kodin, eikä täällä sellaisia ole näkynyt.
Poitsu ei osaa kuoria perunoita , äiti vie ruoan pojan huoneeseen ja passaa muutenkin. Poika istuu koneen äärellä eikä hievahdakkaan, Äidin oma velliperse
Varoitus: kuvailemallasi tapaus saattaa olla yhteiskunnan pohjasakkaa - eli täysin kokematon seksissä.
Älkää naiset ottako sellaista miestä riesaksenne, joka on aina asunnut äitinsä kanssa ja haaveilee sieltä muuttavansa suoraan kanssanne yhteen asumaan. Saatte tuolla tavoin vain yhden lapsen lisää hoivattavaksi, ette tasaväkistä kumppania.
Eihän tuo nyt mikään ihme ole, jos 23 vuotias asuu vielä kotona.
Aika nuoresta ihmisestä sentään kysymys. Asuuhan 40-50
vuotiaita miehiäkin äiteinsä kanssa. Vaikka ei uskoisi, niin niitä
ikänestori-mammanpoikia on todella paljon, varsinkin maaseudulla.
Kotoa pois muuttaminen ei välttämättä merkitse kovinkaan kummoista itsenäistymistä. Silloin se merkitsee itsenäistymistä jos omin päin muuttaa eikä saa enää jatkossa mitään tukea vanhemmiltaan eikä voi edes käydä enää vanhempiensa tai lapsuutensa kodissa ja maisemissa. Se vaan että aniharvassa ovat ne jotka muuttavat tai joutuvat muuttamaan näin kriteerein lapsuudekodistaan tai vanhempiensa luota. Monet eivät eläessään näin mittavaa vanhemmistaan ja lapsuuden maisemista itsenäistymistä tee, ei välttämättä edes vanhempien kuoltua.