Vieläkö uskotte rakkauteen?

Nainen rakastaa aina rahaa, mutta raha ei aina rakasta naista.

Haluan itse olla se järjetön. järjettömiin naisiin en rakastu vaan pakenen.

Näinhän minulle on käynyt. Minusta se on ollut aivan käsittämätöntä, koska itse en kykenisi moiseen. Ei kai tässä voi muuta kuin olla kiitollinen joka päivä siitä, millaisen onnen on kohdannut.

rakastuneiden naishupakkojen vuoksi, etenkin raskaana olevien vuoksi ja jos liikun yleisillä paikoilla, on syötävä paljon valkosipulia, kun ulkonäköni ei suojele naisilta yhtään.

teen järjettömiä tekoja rakkaudesta mutta ne huono tapa siinä vaiheessa kun tahtoo sitä itselleen esim vertailussa jos minäkin, niin tekisin miksei se luonnistu häneltä minulle???
todisteena rakkaudesta jos on käyttäytynyt todella törkeästi..

todellinen rakkaus voi kukoistaa ja todentua sellaisessa myös elämässä, jossa rakkaus ja elämä sovitetaan yhteen järkevyyden puitteissa.

En usko että haluaisin nähdä oikeasti järjettömiä tekoja, enkä kokisi niitä romanttisisi, tai todisteeksi tosirakkaudesta. Uskon pikemminkin sellaiseen rakkauteen, joka kukoistaa kaikkien osapuolten hyvinvoinniksi kenenkään uhrautumatta tai uhriutumatta.

...

Rakastanko mä sitä naista? Jos rakastan niin asiassa ei ole mitään ongelmaa. Sitten tehdään jotain uutta ja kaunista jos osataan. Tuo motiivihan voi purkaa koko entisen elämän, kaikki kaavoitukset turhina ja järjestää asiat uudelleen. Jos niin valitsee tehdä.

Tottakai mä uskon rakkauteen. Voinhan mä mennä ja olla kiva jollekin karvaiselle lihavalle rumalle naiselle joka ei ole koskaan saanut miehiltä kummoista huomiota. Kun olen oikein ihana sille niin olen täysin varma että hän rakastuisi muhun.

Epäilen vahvasti sitä että koskaan kohtaisin ketään jonka kanssa saisin homman toimimaan jotenkuten molempiin suuntiin toimivalla tasolla. Viime kerta kun tämä olisi ehkä voinut tapahtua päätyi nainen käyttämään nimenomaan sitä järkeä ja minä olin se joka valitsi tuntea. Eli ei naisetkaan usko rakkauteen läheskään aina, vaan sekin on järkikysymys...

ja joulupukkiin myös uskon

" Kaksi toisilleen tarkoitettua sydäntä voi löytää toisensa, vaikka heidän pitäisi matkustaa maailman ääriin asti"

Mielestäni sen oikean voi kohdata missä vaan, vaikkapa siellä maailmanympäri matkalla, jos on niin tarkoitettu. Tai läheltäkin, vaikkapa naapurista.

Elikkä. Matkustat jonnekin, tapaat tuntemattomia ja kohtaat sen oikean elämänkumppanisi/rakastettusi jossakin. Tai olette tavanneet joskus, ette ole huomanneet toisianne, tapaatte uudelleen jossakin muualla ja saatte tilaisuuden tutustua paremmin.

kyllä sellaista on olemassa. Mutta tykkään enemmän "arkirakkaudesta". :)

on horjutettu ja tällä hetkellä en usko että miehille kannattaisi rakkautta jaella :)

vantaa on ollut maailman ääri? Tietty jos on aivan mahdotonta eväänsä tai suunnitelmiaan liikauttaa, niin onhan se sitten maailman ääri.

Tilatkaa akka postimyynnistä !11!11 niin saatte tehdä ratkaisuja keskenänne

tai olla tekemättä

" Ajattelette liian käytännöllisesti ja järjellä."


*reps*

En omalla kohdallani usko. Olisi varmaan ahdistavaa, jos joku olisi noin rakastunut minuun, että unohtaisi itsensä ja elämän realiteetit. - Uskon tasavertaiseen kumppanuuteen ja syvään ystävyyteen.

rakkauteen. Mutta en järjettömään käytökseen. Se ei ole mikään rakkauden merkki, vaan järjettömyyden.

koska koen niin paljon edes takas sinkoilevia tunteita, osa niistä kohdistuu silloin tällöin itseenikin että pakkohan siihen on uskoa..

he,no oha sitä rakkautta,jos puolin ja toisin,mihinkä se rakkaus olis kadonnut täältä,sillä aina sitä tulee olemaan ja aina siihen joku tulee pettymään,elämä vaan on sellaista,mutta ilmanhan rakkautta ei elämää
olisi,niin onhan sitä oltava ja siihen on vakaasti uskottava.

kiitos nykyisen puolisoni.

Hän on saanut minut uskomaan että tosi rakkautta ei ole olemassakaan..on vain riitasointuja ja yhdessäolo tuntuu enemmänkin kärsimykseltä kuin mukavalta olotilalta.

Mieheni ei välitä,eikä ole kiinnostunut miltä minusta tuntuu tai olenko ees onnellinen.
Hän puhuu vain itsestään..ja on vain kiinnostunut vain omista tekemisistään,omista asioistaan...ja suuttuu jollen osoita kiinnostusta hänen puheisiinsa tai tekemisiinsä.

Kun olemme eri mieltä asioista,hän ehdottaa heti avioeroa..samaa on jatkunut jo vuosia.Mietin miks ihmeessä tässä enää pysyn?Kun kysyn mieheltä "haluatko todella erota?"..hän vastaa en.
Mutta miksi hän sitten aina ensimmäisenä sitä ehdottaa?Hän ei tajua että pitäisi asiat selvittää puhumalla..eikä joka asiasta voi hernettä neneään vetää.Mies on herkempi kuin kukaan muu tuntemani.

Jotensakin menneet suhteet ovat häntä muuttaneet,ja pahempaan suuntaan sillä mies toteaa usein minulle miksi ei tee kompromisseja"koska hän ei ala enää kenenkään pillin mukaan menemään,hän on sen päättänyt.Hän ei anna enää kellekään periksi,ei missään asiassa!".Miten parisuhde vois ikinä olla tasavertainen,kun ajatusmaailma on hällä tuollainen?

Tuntuu että mies ois pakosta tässä liitossa(puheistaan saa sen käsityksen)..vaikk meillä ei oo yhteistä lainaa,eikä lapsiakaan.enkä oo väkisin häntä kiinni pitämässä..

silloin kun lapsia alkuun saatetaan.

Minä rakastan. Ja olen rakkauden kohteena. Minä uskon että emme koskaan olisi hengissä erillämme, koska sitäi emme kumpikaan koskaan halua. Kiitos kysymästä.

Ja sitä paitsi rakkaus on paitsi tunne, myös täysin järkevä ja rationaalinen asia. Mutta puhunkin omasta käsityksestäni rakkaudesta. Siis siitä, että välitetään. Ei siitä, että ihastutaan.