Miksi homma ei toimi?

Olen 25v sinkkumies. Olen parisen vuotta katsellut ympärilleni sillä silmällä, että jos minullekin vielä joskus löytyisi, joku mukava tyttö kumppaniksi. Suomi24:n treffipalstallekin olen muutamaan otteeseen laittanut profiilin. Olen laittanut paljon viestejä ja sillä periaatteella, että jos profiili on vähänkään ollut kiinnostava, niin viestiä olen laittanut. Vastauksia on tullut vähän suhteessa kirjoittamiini viesteihin, mutta on niitä kuitenkin tullut ja yleensä nämä vastaanneet ovat olleet kiinnostavimmasta päästä. Olen sitten näiden vastannaiden kanssa kirjoitellut ensin treffipalstalla ja sitten joidenkin kanssa jutellut mesessä.

En oikein tiedä mistä johtuu, mutta lähes kaikkien kanssa homma on ruvennut junnaamaan paikallaan ja hiipunut pikkuhiljaa. Parin ekan viestittelyn jälkeen tai mesessä keskustelun jälkeen homma ei enää etenä ja kuihtuu käsiin. Vaikka olenkin periaatteessa aika puhelias, niin en keksi jutustelun aihetta esim. mesessä vaan se menee siihen, että miten päivä on mennyt jne. Tähän täytyy todeta, että naisetkin ovat usein passiivisia, eivätkä itse juurikaan tee mitään keskustelun edistämiseksi tai synnyttämiseksi. Keskustelun ylläpitäminen jää täysin minun harteilleni. Mistä johtuu, että homma rupeaa junnaamaan paikallaan ja miten ehkäistä sitä, että näin ei kävisi? Mitkä ovat tavallaan hyviä keskustelunaiheita ja miten saada toinen aktivoitumaan? Periaatteessa kaikki, joidenka kanssa olen jutellut ovat olleet sellaisia, että on ainakin jotain yhteistä. Vai onko, niin että olemme olleet sitten liian erilaisia kuitenkin, enkä ole löytänyt sitä jonka kanssa homma natsaisi? Miten saada nainen kiinnostumaan? Parin nettituttavuuden kanssa olen tavannut, mutta nämä ovat olleet lopulta täysin erilaisia.

Reaalielämässä olen törmännyt vähän samaan ilmiöön. Homma jää sille kaveriasteelle, eikä oikein tiedä mistä juttelisi. Juttelu jää sille mitä kuuluu tasolle. Tosin olen ihastunut pari kertaa jo varattuihin tyttöihin ja näiden kanssa tuntui, että olisi jotain yhteistä. Onko se vaan niin, että se oikea ei vain ole tullut kohdalle vielä? Minulla on sellaisia kavereita, jotka saavat hauskan jutun aikaiseksi, vaikka roskapussista, mutta sellainen en ole. Jotenkin on vaikeaa synnyttää keskustelua vai onko se vain niin, että ei ole osunut kohdalle tarpeeksi samanlaista ihmistä. Jotenkin vain tuntuu, että joillain niitä osuu kohdalle enemmänkin ja juttu luistaa vähän kaikkien kanssa.
191646
Äänestä

Muut lukivat myös

Vastaukset 19

Vanhimmat

Vähän jatkoa aloitukseeni. Osa näistä nettituttavuuksista on ollut ihan mukavia ja fiksuja. Ainakin vaikutelma profiilin ja viestittelyn perusteella on ollut sellainen. Mutten jotenkin homma rupeaa aina tökkimään. Olen kuitenkin valikoinut, niin että en ole laittanut viestiä profiilille, jossa on ollut jotain mikä kielisi siitä, että me emme sovi toisillemme, mutta en ole liian tiukasti valikoinut.

Äänestä
  • näin setämiehenä neuvoisin ottamaan rennommin naisten kanssa. Kyseessä ei ole mikään työpaikkahaastattelu. Älä ole sillä asenteella liikkeellä että haet sitä lasten tulevaa äitiä (kärjistäen). (Vaikka tästähän on oikeasti ja pohjimmiltaan kyse.)

    Äänestä

  • Rentoudu kirjoitti:

    näin setämiehenä neuvoisin ottamaan rennommin naisten kanssa. Kyseessä ei ole mikään työpaikkahaastattelu. Älä ole sillä asenteella liikkeellä että haet sitä lasten tulevaa äitiä (kärjistäen). (Vaikka tästähän on oikeasti ja pohjimmiltaan kyse.)

    Minä olen sinkkunainen ja ongelma on vähän sama, tosin en ole treffi palstoille laittanut profiilia. Hiljaisia kiusallisia hetkiä on tullut treffeillä, joillakin chatti palstoilla olen joskus käynyt kun on ollut äärimmäisen tylsää. En voi "syyttää" miehiä siitä, että jutustelu hiipuu, en minäkään osaa keksimällä keksiä jutun aihetta, sitä sitten yrittää takertua johonkin tyyliin "niin, kerroit että harrastat tikanheittoa, missä sitä voi harrastaa" tms. Ymmärsit pointtini?

    kai se sitten on niin, että netti, mese ja muut ovat aika epäluonnollisia paikkoja "treffata" kun ei pysty lukemaan toisen kasvoista ja eleistä miltä tuntuu, onko ilmassa tylsistymisen vai mielenkiinnon merkkejä. Kahvilassa voi hiljaisuuden iskiessä vaikka keksiä jutun aihetta ympäristöstä, jos aidosti pidät vaikka esim.lapsista tuumaat,että "onpa suloinen napero tuossa joka hymyilee meille" tai "aika kivasti sisustettu tämä kahvila", "ompa kiva kun täällä on näin paljon erilaisia kahveja, onko sulla jotain suosikkia?" Nämä eivät ehkä ole sitten niitä romanttisimpia lauseita, mutta osa ihmisistä tykkää tälläisistä ja siitä saattaa saada jutun juurta "joo, pidän eniten latte kahvista, kerran kun olin matkalla...." siitä saattaa syntyä ihan oikeasti juttua "ai säkin olet käynyt siellä, minäkin, mitä pidit siitä paikasta" tms. Nämä nyt tietenkin vain karkeita esimerkkejä, mutta eihän sitä tiedä vaikak huomaisitte molemmat että olette juoneet parhaat kahvit ikinä wienissä ja muutaman vuoden päästä huomaat olevasi siellä häämatkalla. Pahimmassa tapauksessa tuollaiset tilanteet taas saavat ajattelemaan, että onneksi on vain kahvit, ei illallista, piina päättyy nopeammin.

    Tarkoitukseni oli sanoa, että kun tapaa kasvotusten on helpompi keksiä juttua ympäristöstä, siinä samalla tutustuu toiseen ilman sellaista kuulustelu meininkiä ja saatatte molemmat huomata, että hei toihan pitää samoista asioista kuin minä. Sitten kun tuntee jo paremmin niin sitten voi jutella vapaammin siitä miten päivä meni.

    Kuten sanoin, olen myös sinkku ja toisinaan kaipaan sitä, että kotona olisi joku jolle voisin sanoa "hei arvaa mitä, näin tänään ferrarin kadulla, vähän se oli upeen näkönen" tai "et arvaa miten v*ttumaisia ihmisiä oli taas ratikassa, ruuhka-aika ja piti valittaa, että ollaan tiellä" tälläisiä pieniä "tyhmiä" juttuja, jotka vain haluaisi jakaa toisen kanssa... ei ne keskustelut parisuhteessakaan aina ole syvällisiä, niille on oma aikansa. Olenko minä sitten jotenkin outo nainen kun kaipaan tälläistä elämääni? Ihmistä jolle voin kertoa, että näin työmatkalla aivan ihanan koiranpennun? En minä kaipaa mitään romanttisia lurituksia kovinkaan usein, silloin tällöin se on mukavaa ja se tuntuu spesiaalilta kun sitä kuulee harvemmin...

    eikä sen toiseen tutusmisen todellakaan tarvitse olla haasttatelu, se syntyy ihan itsestään, jos ihmiset ovat samalla aaltopituudella... tiedän, että turhauttaa, olen itsekin tässä sinkkuviidakossa seikkaullut jo kolmisen vuotta, eikä sitä prinssiä sammakoiden seasta tunnu löytyvän...

    Äänestä

  • naisenvastaus kirjoitti:

    Minä olen sinkkunainen ja ongelma on vähän sama, tosin en ole treffi palstoille laittanut profiilia. Hiljaisia kiusallisia hetkiä on tullut treffeillä, joillakin chatti palstoilla olen joskus käynyt kun on ollut äärimmäisen tylsää. En voi "syyttää" miehiä siitä, että jutustelu hiipuu, en minäkään osaa keksimällä keksiä jutun aihetta, sitä sitten yrittää takertua johonkin tyyliin "niin, kerroit että harrastat tikanheittoa, missä sitä voi harrastaa" tms. Ymmärsit pointtini?

    kai se sitten on niin, että netti, mese ja muut ovat aika epäluonnollisia paikkoja "treffata" kun ei pysty lukemaan toisen kasvoista ja eleistä miltä tuntuu, onko ilmassa tylsistymisen vai mielenkiinnon merkkejä. Kahvilassa voi hiljaisuuden iskiessä vaikka keksiä jutun aihetta ympäristöstä, jos aidosti pidät vaikka esim.lapsista tuumaat,että "onpa suloinen napero tuossa joka hymyilee meille" tai "aika kivasti sisustettu tämä kahvila", "ompa kiva kun täällä on näin paljon erilaisia kahveja, onko sulla jotain suosikkia?" Nämä eivät ehkä ole sitten niitä romanttisimpia lauseita, mutta osa ihmisistä tykkää tälläisistä ja siitä saattaa saada jutun juurta "joo, pidän eniten latte kahvista, kerran kun olin matkalla...." siitä saattaa syntyä ihan oikeasti juttua "ai säkin olet käynyt siellä, minäkin, mitä pidit siitä paikasta" tms. Nämä nyt tietenkin vain karkeita esimerkkejä, mutta eihän sitä tiedä vaikak huomaisitte molemmat että olette juoneet parhaat kahvit ikinä wienissä ja muutaman vuoden päästä huomaat olevasi siellä häämatkalla. Pahimmassa tapauksessa tuollaiset tilanteet taas saavat ajattelemaan, että onneksi on vain kahvit, ei illallista, piina päättyy nopeammin.

    Tarkoitukseni oli sanoa, että kun tapaa kasvotusten on helpompi keksiä juttua ympäristöstä, siinä samalla tutustuu toiseen ilman sellaista kuulustelu meininkiä ja saatatte molemmat huomata, että hei toihan pitää samoista asioista kuin minä. Sitten kun tuntee jo paremmin niin sitten voi jutella vapaammin siitä miten päivä meni.

    Kuten sanoin, olen myös sinkku ja toisinaan kaipaan sitä, että kotona olisi joku jolle voisin sanoa "hei arvaa mitä, näin tänään ferrarin kadulla, vähän se oli upeen näkönen" tai "et arvaa miten v*ttumaisia ihmisiä oli taas ratikassa, ruuhka-aika ja piti valittaa, että ollaan tiellä" tälläisiä pieniä "tyhmiä" juttuja, jotka vain haluaisi jakaa toisen kanssa... ei ne keskustelut parisuhteessakaan aina ole syvällisiä, niille on oma aikansa. Olenko minä sitten jotenkin outo nainen kun kaipaan tälläistä elämääni? Ihmistä jolle voin kertoa, että näin työmatkalla aivan ihanan koiranpennun? En minä kaipaa mitään romanttisia lurituksia kovinkaan usein, silloin tällöin se on mukavaa ja se tuntuu spesiaalilta kun sitä kuulee harvemmin...

    eikä sen toiseen tutusmisen todellakaan tarvitse olla haasttatelu, se syntyy ihan itsestään, jos ihmiset ovat samalla aaltopituudella... tiedän, että turhauttaa, olen itsekin tässä sinkkuviidakossa seikkaullut jo kolmisen vuotta, eikä sitä prinssiä sammakoiden seasta tunnu löytyvän...

    Olen itse ihan ok näköinen sinkkumies. Jotenkin tuntuu olevan vaikeaa löytää se mukava naapurintyttö, joka pysyisi vierellä pitemmänkin aikaa. En tosin hae seinäruusua. Haeskelen naista, jonka kanssa olisi mukava viettää aikaa ja tehdä yhdessä erilaisia asioita tai olla vaan. Aika usein tuntuu, että niillä naisilla on jo niin paljon ehdokkaita tai exiä vielä siellä kummittelemassa. Vaikuttaa, ettei naisille aina riitä vaikka miehen kanssa synkkaisi ja mies olisi kaikin puolin ok. Osa naisista vaatii, että miehellä pitää olla jotain maallista vaikkei heillä itsellään olisi ja mitä mies tekee työkseen ja tienaa. Eiköhän synkkaus ole se tärkein ja molemmat tekee jotain töitä jos niitä on.

    Äänestä

  • naisenvastaus kirjoitti:

    Minä olen sinkkunainen ja ongelma on vähän sama, tosin en ole treffi palstoille laittanut profiilia. Hiljaisia kiusallisia hetkiä on tullut treffeillä, joillakin chatti palstoilla olen joskus käynyt kun on ollut äärimmäisen tylsää. En voi "syyttää" miehiä siitä, että jutustelu hiipuu, en minäkään osaa keksimällä keksiä jutun aihetta, sitä sitten yrittää takertua johonkin tyyliin "niin, kerroit että harrastat tikanheittoa, missä sitä voi harrastaa" tms. Ymmärsit pointtini?

    kai se sitten on niin, että netti, mese ja muut ovat aika epäluonnollisia paikkoja "treffata" kun ei pysty lukemaan toisen kasvoista ja eleistä miltä tuntuu, onko ilmassa tylsistymisen vai mielenkiinnon merkkejä. Kahvilassa voi hiljaisuuden iskiessä vaikka keksiä jutun aihetta ympäristöstä, jos aidosti pidät vaikka esim.lapsista tuumaat,että "onpa suloinen napero tuossa joka hymyilee meille" tai "aika kivasti sisustettu tämä kahvila", "ompa kiva kun täällä on näin paljon erilaisia kahveja, onko sulla jotain suosikkia?" Nämä eivät ehkä ole sitten niitä romanttisimpia lauseita, mutta osa ihmisistä tykkää tälläisistä ja siitä saattaa saada jutun juurta "joo, pidän eniten latte kahvista, kerran kun olin matkalla...." siitä saattaa syntyä ihan oikeasti juttua "ai säkin olet käynyt siellä, minäkin, mitä pidit siitä paikasta" tms. Nämä nyt tietenkin vain karkeita esimerkkejä, mutta eihän sitä tiedä vaikak huomaisitte molemmat että olette juoneet parhaat kahvit ikinä wienissä ja muutaman vuoden päästä huomaat olevasi siellä häämatkalla. Pahimmassa tapauksessa tuollaiset tilanteet taas saavat ajattelemaan, että onneksi on vain kahvit, ei illallista, piina päättyy nopeammin.

    Tarkoitukseni oli sanoa, että kun tapaa kasvotusten on helpompi keksiä juttua ympäristöstä, siinä samalla tutustuu toiseen ilman sellaista kuulustelu meininkiä ja saatatte molemmat huomata, että hei toihan pitää samoista asioista kuin minä. Sitten kun tuntee jo paremmin niin sitten voi jutella vapaammin siitä miten päivä meni.

    Kuten sanoin, olen myös sinkku ja toisinaan kaipaan sitä, että kotona olisi joku jolle voisin sanoa "hei arvaa mitä, näin tänään ferrarin kadulla, vähän se oli upeen näkönen" tai "et arvaa miten v*ttumaisia ihmisiä oli taas ratikassa, ruuhka-aika ja piti valittaa, että ollaan tiellä" tälläisiä pieniä "tyhmiä" juttuja, jotka vain haluaisi jakaa toisen kanssa... ei ne keskustelut parisuhteessakaan aina ole syvällisiä, niille on oma aikansa. Olenko minä sitten jotenkin outo nainen kun kaipaan tälläistä elämääni? Ihmistä jolle voin kertoa, että näin työmatkalla aivan ihanan koiranpennun? En minä kaipaa mitään romanttisia lurituksia kovinkaan usein, silloin tällöin se on mukavaa ja se tuntuu spesiaalilta kun sitä kuulee harvemmin...

    eikä sen toiseen tutusmisen todellakaan tarvitse olla haasttatelu, se syntyy ihan itsestään, jos ihmiset ovat samalla aaltopituudella... tiedän, että turhauttaa, olen itsekin tässä sinkkuviidakossa seikkaullut jo kolmisen vuotta, eikä sitä prinssiä sammakoiden seasta tunnu löytyvän...

    Mielenkiintoista oli lukea näitä kirjoituksia. Itse en pysty samaistumaan sinuun enkä aloittajaan, koska keksin yleensä aika helposti puhuttavaa. Joskus hiljainen kaverini on halunnut minut mukaan treffeille, koska on pelännyt hiljaisia hetkiä ja tietää, että keksin yleensä aina puhuttavaa. (näillä treffeillä on siis ollut miehen kavereita myös, joten en ole ollut kolmas pyörä).

    Mielestäni ensimmäinen esimerkkisi tikanheitosta oli melko töksähtävä, juuri sellainen väkisin väännetty. Väkinäinen juttelu ei ole koskaan luontevaa. Tottakai minullekin tulee välillä hiljainen hetki ettei oikein keksi mitään, mutta sitten voi vaikka alkaa puhua siitä, että eipäs nyt oikein keksi mitään sanottavaa. Tai sitten voi esittää juuri tuollaisia töksähtäviä kommentteja ja kliseisiä kysymyksiä, jos ne esittää jotenkin rennosti.. yleensä ei tarvitse kuin esittää yksi töksähtävä kysymys koska siitä syntyy taas uusia keskustelunaiheita ja homma alkaa edetä mukavasti taas.

    Minulle tuli susta vähän ristiriitainen kuva, ensin sanot ettet osaa jutella ja kuitenkin lopussa susta tuli selvästi esille, että osaathan sä jutella tosi hyvin! Juuri nuo kertomiset arvaa mitä tänään tapahtu kadulla, millanen päivä mulla oli, mitä hassua tapahtu, ovat parasta treffimateriaalia. Ei treffeillä tarvitse kysellä ja ottaa selvää toisen elämästä niinku jossain työpaikkahaastattelussa. Kerrot jotain juttuja mitä sulle on tapahtunut ja niistä seuraa sitten uusia jutun aiheita. Toki aina välillä kuuntelet mitä toinen kertoo ja kyselet lisää.

    Miksi pitäisi tuntea paremmin että voi kertoa miten päivä meni? Mä kerron siitä vaikka ekan kerran kun tapaan jonku baarissa ja niin kertoo yleensä vastapuoletkin. Keskustelu on sujuvaa ja rentoa. Suosittelen!

    Äänestä

  • ********* kirjoitti:

    Mielenkiintoista oli lukea näitä kirjoituksia. Itse en pysty samaistumaan sinuun enkä aloittajaan, koska keksin yleensä aika helposti puhuttavaa. Joskus hiljainen kaverini on halunnut minut mukaan treffeille, koska on pelännyt hiljaisia hetkiä ja tietää, että keksin yleensä aina puhuttavaa. (näillä treffeillä on siis ollut miehen kavereita myös, joten en ole ollut kolmas pyörä).

    Mielestäni ensimmäinen esimerkkisi tikanheitosta oli melko töksähtävä, juuri sellainen väkisin väännetty. Väkinäinen juttelu ei ole koskaan luontevaa. Tottakai minullekin tulee välillä hiljainen hetki ettei oikein keksi mitään, mutta sitten voi vaikka alkaa puhua siitä, että eipäs nyt oikein keksi mitään sanottavaa. Tai sitten voi esittää juuri tuollaisia töksähtäviä kommentteja ja kliseisiä kysymyksiä, jos ne esittää jotenkin rennosti.. yleensä ei tarvitse kuin esittää yksi töksähtävä kysymys koska siitä syntyy taas uusia keskustelunaiheita ja homma alkaa edetä mukavasti taas.

    Minulle tuli susta vähän ristiriitainen kuva, ensin sanot ettet osaa jutella ja kuitenkin lopussa susta tuli selvästi esille, että osaathan sä jutella tosi hyvin! Juuri nuo kertomiset arvaa mitä tänään tapahtu kadulla, millanen päivä mulla oli, mitä hassua tapahtu, ovat parasta treffimateriaalia. Ei treffeillä tarvitse kysellä ja ottaa selvää toisen elämästä niinku jossain työpaikkahaastattelussa. Kerrot jotain juttuja mitä sulle on tapahtunut ja niistä seuraa sitten uusia jutun aiheita. Toki aina välillä kuuntelet mitä toinen kertoo ja kyselet lisää.

    Miksi pitäisi tuntea paremmin että voi kertoa miten päivä meni? Mä kerron siitä vaikka ekan kerran kun tapaan jonku baarissa ja niin kertoo yleensä vastapuoletkin. Keskustelu on sujuvaa ja rentoa. Suosittelen!

    Täällä on tullut hyviä pointteja, kiitos niistä. Ehkä minä yritän vähän liikaa ja rentous häviää, jos asia ilmaistaan urheilijoiden tyypillisesti esittämällä tavalla, kun homma ei toimi :). En ole mitenkään ujo ja olen sosiaalinen ja melko puhelias, mikä riippuu vähän seurasta. Jotenkin vaan tulee helposti varsinkin mesessä juttelusta sellainen väkinäinen kuva. Eihän sen juttelin tarvitse olla mitään ihmeellistä. Olen huomannut, että sellaisista vähäpätöisistä ja tyhjänpäiväisistäkin aiheista voi joskus saada aikaan mukavan keskustelun. Ehkä olisi parempi ajatella, että juttelee vain kaikesta mitä mieleen tulee, eikä sen kummemmin mieti jutunaiheita, vai mitä? Ehkä minä joskus rupean miettimään liikaa, että mistä juttelisi ja sitten siitä tulee sellainen väkinäinen kuva. Keskustelut, jos ne ovat syntyäkseen, niin syntyvät loppujen lopuksi pienistä asioista.

    Äänestä

  • nbsd kirjoitti:

    Täällä on tullut hyviä pointteja, kiitos niistä. Ehkä minä yritän vähän liikaa ja rentous häviää, jos asia ilmaistaan urheilijoiden tyypillisesti esittämällä tavalla, kun homma ei toimi :). En ole mitenkään ujo ja olen sosiaalinen ja melko puhelias, mikä riippuu vähän seurasta. Jotenkin vaan tulee helposti varsinkin mesessä juttelusta sellainen väkinäinen kuva. Eihän sen juttelin tarvitse olla mitään ihmeellistä. Olen huomannut, että sellaisista vähäpätöisistä ja tyhjänpäiväisistäkin aiheista voi joskus saada aikaan mukavan keskustelun. Ehkä olisi parempi ajatella, että juttelee vain kaikesta mitä mieleen tulee, eikä sen kummemmin mieti jutunaiheita, vai mitä? Ehkä minä joskus rupean miettimään liikaa, että mistä juttelisi ja sitten siitä tulee sellainen väkinäinen kuva. Keskustelut, jos ne ovat syntyäkseen, niin syntyvät loppujen lopuksi pienistä asioista.

    Kannattaa kysellä kuranteista tapahtumista...esimerkiksi uutenavuotena käytin keskustelunavauksena kysymystä että "Nyt kun vuosi vaihtuu, niin mitenkäs viimevuosi meni? Tuliko mainetta ja mammonaa vai menikö koko vuosi hukkaan" tai vaikka "Sanoppas mikä oli viimevuoden kohokohta"

    Yleensä tuosta saa hyvin juttua aikaiseksi, kaikille on tapahtunut ainakin jotain vuoden aikana. Jos tiedät että treffikaveri seuraa jotain sarjaa, voi olla fiksua katsoa jakso tai kaksi, jos vaan mahdollista. Sitten voi heittää pari lausetta vaikka siitä.

    Niin enkä ole mikään pelimies, vaan suun avaaminen tuntemattomalle naiselle vaatii minulta suuria ponnisteluita.

    Äänestä

Siis mitä ihmettä sinä oikein haet?

" Olen sitten näiden vastannaiden kanssa kirjoitellut ensin treffipalstalla ja sitten joidenkin kanssa jutellut mesessä.

En oikein tiedä mistä johtuu, mutta lähes kaikkien kanssa homma on ruvennut junnaamaan paikallaan ja hiipunut pikkuhiljaa. Parin ekan viestittelyn jälkeen tai mesessä keskustelun jälkeen homma ei enää etenä ja kuihtuu käsiin."

Miten homma ei etene? Minä kyllä veikkaan, että homma ei etene kun et laita sitä etenemään.

Ei niiden naisten kanssa ole tarkoitus mesettää tai vaihdella meilejä, ne pyydetään hyvin nopeasti treffeille ja mennään eteenpäin! Voin omasta kokemuksesta kertoa, että jos treffeillä ei sitten meinaa tulla jutunjuurta, niin keskimäärin ei siinä ole oikein eväitä elämänmittaiseen kumppanuunteenkaan.

Parisuhteessa pitää kuitenkin olla yhteistä jutunjuurta, ei elämää voi kaksin hiljaisuudessa viettää jutellen ainoastaan asiapitoisesti ja informatiivisesti.

Äänestä
  • sinulle Väinö.

    Minä taidan olla kuvailemasi "naapurintyttö". Itsekin etsin lähinnä "naapurinpoikaa", sellaista henkisesti perustervettä nuorta miestä, jolla EI ole ollut yhden yön juttuja (en ymmärrä niitä, ne eivät ole tervettä, seksi kuuluu parisuhteeseen, ei pidä maata kaikkien kanssa, eikä tarvitse odottaa avioliittoon) ja joka vain haluaa viettää yhdessä aikaa tehden mukavia pikkujuttuja, kuten käydä kävelyllä, keilaamassa, katsoa leffaa, tehdä yhdessä ruokaa, kutsua ystäviä istumaan iltaa yms.yms. En odota, että miehellä olisi omaisuutta, eihän minullakaan ole, mutta toivon, että yhdessä tilanteemme myös taloudellisesti on sellainen, että tulemme toimeen. En vaadi luksusta ja merkkituotteita, minusta elämässä on muutakin, tykkään sisustaa kotia, muttei sen aina tarvitse maksaa maltaita, haluan että koti on viihtyisä. Toivon, että mies pitää eläimistä, itse haluaisin lemmikin... toivon, että molemmilla on myös omaa aikaa, omia ystäviä jotta suhde pysyy hyvänä ja toivon, että kotona olisi kainalo johon käpertyä jos maailma tökkii... toki vastavuoroisesti minun sylini on miehelle avoin, silloin kun hän sitä kaipaa!

    Joskus tuntuu, että minun ihannemiehelle asettamat "vaatimukset" (siis edellä mainitut asiat) ovat liikaa pyydetty? Onko näin? eikö ole olemassa miestä, joka mieluummin viettää aikaa kotona kuin baarissa ja jolle seksi on jotain tärkeämpää kuin yhden yön panot? Olenko jotenkin outolintu nainen, kun toivoisin löytäväni tuollaisen kumppanin? Olenko miesten mielestä tylsä? Siihen törmää nykyään usein, että pidetään tylsänä, jollei ole hirveä meukkaaja ja bilehile?

    Äänestä

  • onkominussavikaa? kirjoitti:

    sinulle Väinö.

    Minä taidan olla kuvailemasi "naapurintyttö". Itsekin etsin lähinnä "naapurinpoikaa", sellaista henkisesti perustervettä nuorta miestä, jolla EI ole ollut yhden yön juttuja (en ymmärrä niitä, ne eivät ole tervettä, seksi kuuluu parisuhteeseen, ei pidä maata kaikkien kanssa, eikä tarvitse odottaa avioliittoon) ja joka vain haluaa viettää yhdessä aikaa tehden mukavia pikkujuttuja, kuten käydä kävelyllä, keilaamassa, katsoa leffaa, tehdä yhdessä ruokaa, kutsua ystäviä istumaan iltaa yms.yms. En odota, että miehellä olisi omaisuutta, eihän minullakaan ole, mutta toivon, että yhdessä tilanteemme myös taloudellisesti on sellainen, että tulemme toimeen. En vaadi luksusta ja merkkituotteita, minusta elämässä on muutakin, tykkään sisustaa kotia, muttei sen aina tarvitse maksaa maltaita, haluan että koti on viihtyisä. Toivon, että mies pitää eläimistä, itse haluaisin lemmikin... toivon, että molemmilla on myös omaa aikaa, omia ystäviä jotta suhde pysyy hyvänä ja toivon, että kotona olisi kainalo johon käpertyä jos maailma tökkii... toki vastavuoroisesti minun sylini on miehelle avoin, silloin kun hän sitä kaipaa!

    Joskus tuntuu, että minun ihannemiehelle asettamat "vaatimukset" (siis edellä mainitut asiat) ovat liikaa pyydetty? Onko näin? eikö ole olemassa miestä, joka mieluummin viettää aikaa kotona kuin baarissa ja jolle seksi on jotain tärkeämpää kuin yhden yön panot? Olenko jotenkin outolintu nainen, kun toivoisin löytäväni tuollaisen kumppanin? Olenko miesten mielestä tylsä? Siihen törmää nykyään usein, että pidetään tylsänä, jollei ole hirveä meukkaaja ja bilehile?

    Sinulle onkominussavikaa?

    Sinunkaltaista tyyppiä minä ainakin olen etsimässä :).

    Äänestä

  • nbsd kirjoitti:

    Sinulle onkominussavikaa?

    Sinunkaltaista tyyppiä minä ainakin olen etsimässä :).

    Ihana kuulla nbsd, minulla on siis toivoa löytää samanhenkinen mies! :) Sitten kun vielä reaali elämässä kohtaisin sinun kaltaisesi miehen, elämä olisi lähes täydellista :)

    Äänestä

  • onkominussavikaa? kirjoitti:

    sinulle Väinö.

    Minä taidan olla kuvailemasi "naapurintyttö". Itsekin etsin lähinnä "naapurinpoikaa", sellaista henkisesti perustervettä nuorta miestä, jolla EI ole ollut yhden yön juttuja (en ymmärrä niitä, ne eivät ole tervettä, seksi kuuluu parisuhteeseen, ei pidä maata kaikkien kanssa, eikä tarvitse odottaa avioliittoon) ja joka vain haluaa viettää yhdessä aikaa tehden mukavia pikkujuttuja, kuten käydä kävelyllä, keilaamassa, katsoa leffaa, tehdä yhdessä ruokaa, kutsua ystäviä istumaan iltaa yms.yms. En odota, että miehellä olisi omaisuutta, eihän minullakaan ole, mutta toivon, että yhdessä tilanteemme myös taloudellisesti on sellainen, että tulemme toimeen. En vaadi luksusta ja merkkituotteita, minusta elämässä on muutakin, tykkään sisustaa kotia, muttei sen aina tarvitse maksaa maltaita, haluan että koti on viihtyisä. Toivon, että mies pitää eläimistä, itse haluaisin lemmikin... toivon, että molemmilla on myös omaa aikaa, omia ystäviä jotta suhde pysyy hyvänä ja toivon, että kotona olisi kainalo johon käpertyä jos maailma tökkii... toki vastavuoroisesti minun sylini on miehelle avoin, silloin kun hän sitä kaipaa!

    Joskus tuntuu, että minun ihannemiehelle asettamat "vaatimukset" (siis edellä mainitut asiat) ovat liikaa pyydetty? Onko näin? eikö ole olemassa miestä, joka mieluummin viettää aikaa kotona kuin baarissa ja jolle seksi on jotain tärkeämpää kuin yhden yön panot? Olenko jotenkin outolintu nainen, kun toivoisin löytäväni tuollaisen kumppanin? Olenko miesten mielestä tylsä? Siihen törmää nykyään usein, että pidetään tylsänä, jollei ole hirveä meukkaaja ja bilehile?

    Kuulostat aika lailla ihannenaiselta, mutta miksei sinun kaltaisiasi naisia sitten tosielämässä tapaa koskaan?

    Äänestä

  • onkominussavikaa? kirjoitti:

    sinulle Väinö.

    Minä taidan olla kuvailemasi "naapurintyttö". Itsekin etsin lähinnä "naapurinpoikaa", sellaista henkisesti perustervettä nuorta miestä, jolla EI ole ollut yhden yön juttuja (en ymmärrä niitä, ne eivät ole tervettä, seksi kuuluu parisuhteeseen, ei pidä maata kaikkien kanssa, eikä tarvitse odottaa avioliittoon) ja joka vain haluaa viettää yhdessä aikaa tehden mukavia pikkujuttuja, kuten käydä kävelyllä, keilaamassa, katsoa leffaa, tehdä yhdessä ruokaa, kutsua ystäviä istumaan iltaa yms.yms. En odota, että miehellä olisi omaisuutta, eihän minullakaan ole, mutta toivon, että yhdessä tilanteemme myös taloudellisesti on sellainen, että tulemme toimeen. En vaadi luksusta ja merkkituotteita, minusta elämässä on muutakin, tykkään sisustaa kotia, muttei sen aina tarvitse maksaa maltaita, haluan että koti on viihtyisä. Toivon, että mies pitää eläimistä, itse haluaisin lemmikin... toivon, että molemmilla on myös omaa aikaa, omia ystäviä jotta suhde pysyy hyvänä ja toivon, että kotona olisi kainalo johon käpertyä jos maailma tökkii... toki vastavuoroisesti minun sylini on miehelle avoin, silloin kun hän sitä kaipaa!

    Joskus tuntuu, että minun ihannemiehelle asettamat "vaatimukset" (siis edellä mainitut asiat) ovat liikaa pyydetty? Onko näin? eikö ole olemassa miestä, joka mieluummin viettää aikaa kotona kuin baarissa ja jolle seksi on jotain tärkeämpää kuin yhden yön panot? Olenko jotenkin outolintu nainen, kun toivoisin löytäväni tuollaisen kumppanin? Olenko miesten mielestä tylsä? Siihen törmää nykyään usein, että pidetään tylsänä, jollei ole hirveä meukkaaja ja bilehile?

    Sinä "onkominussavikaa?" kuulostat mahtavalta naiselta, et tiedä miten onnellinen voisin olla kaltaisesi naisen kanssa :) Olen samaa mieltä käytännössä kaikesta mitä kirjoitit. Kyllä meitä samoin ajattelevia sinkkuja siis on. Kysymys on siitä, että mistä meitä löytää? Miten kaksi tällaista ihmistä voi törmätä? En jaksa enää uskoa, että se oikea kävelee vastaan kun vähiten odottaa.

    Äänestä

  • Yksi mies vain kirjoitti:

    Sinä "onkominussavikaa?" kuulostat mahtavalta naiselta, et tiedä miten onnellinen voisin olla kaltaisesi naisen kanssa :) Olen samaa mieltä käytännössä kaikesta mitä kirjoitit. Kyllä meitä samoin ajattelevia sinkkuja siis on. Kysymys on siitä, että mistä meitä löytää? Miten kaksi tällaista ihmistä voi törmätä? En jaksa enää uskoa, että se oikea kävelee vastaan kun vähiten odottaa.

    Olen miettinyt samaa, että miksi teidän *eräs mies kysyy*, *Yksi mies vain* ja*nbcd* kaltaisianne miehiä ei koskaan tapaa? heh, en siis ole yksin tämän ongelman kanssa. Emme käy baareissa joten se kai on yksi syy..Pitäisi olla jokin meidän kaltaisten sinkkujen kohtaamispaikka... teistä kaikki vaikuttavat sellaisilta, jonka kanssa minulla varmasti synkkaisi ja voin vakuuttaa, että minun kaltaisia naisia on muitakin...meidän pitäisi nyt vain löytää toisemme :)Mutta, teidän kirjoituksenne luovat minuun uskoa, että teidän kaltaisia miehiä on siis ihan oikeasti olemassa!

    Äänestä

  • onkominussavikaa? kirjoitti:

    Olen miettinyt samaa, että miksi teidän *eräs mies kysyy*, *Yksi mies vain* ja*nbcd* kaltaisianne miehiä ei koskaan tapaa? heh, en siis ole yksin tämän ongelman kanssa. Emme käy baareissa joten se kai on yksi syy..Pitäisi olla jokin meidän kaltaisten sinkkujen kohtaamispaikka... teistä kaikki vaikuttavat sellaisilta, jonka kanssa minulla varmasti synkkaisi ja voin vakuuttaa, että minun kaltaisia naisia on muitakin...meidän pitäisi nyt vain löytää toisemme :)Mutta, teidän kirjoituksenne luovat minuun uskoa, että teidän kaltaisia miehiä on siis ihan oikeasti olemassa!

    Sinulle onkominussavikaa?

    Kiva kuulla kannanottoasi. Olen samaa mieltä kanssasi kirjoituksissasi. Kiva, että on ihmisiä jotka ajattelevat noin.


    Se kohtaminen onkin pointti. Käyn ravintoloissa. Missä muulla kohtaisi ihmisiä? Olishan se mukava jos joskus olisi nainen joka haluaisi elää elämää kanssani ja jonka seurassa olisi mukavaa ja joka välittäisi minustakin. En ole vielä menettänyt toivoani. Joskin en ole epätoivoinen.

    Äänestä

  • onkominussavikaa? kirjoitti:

    Ihana kuulla nbsd, minulla on siis toivoa löytää samanhenkinen mies! :) Sitten kun vielä reaali elämässä kohtaisin sinun kaltaisesi miehen, elämä olisi lähes täydellista :)

    Mesestähän tässä puhuttiin! Mikä estää alottamasta jo teitä??? Lusmut!

    Taisi tulla se vika, että AK antautui valittamaan ja se tappoi kiinnostuksen. Sillä kukaan nainen ei halua winettävää miestä

    Äänestä

Vaikuttaa siltä, että:
- et ole kyllin kiinnostava
- et osoita olevasi seksuaalinen olento

Noita kahta naiset kaipaa, jotta viehätys pysyy yllä. Olet aivan oikeassa: 90% keskustelusta on aina miehen harteilla. Tämän olen oppinut ja kuitenkin mesetellyt jotain 60:n eri naisen kanssa varmaan.

Vastauksia olet saanut paljon (kyllä, suurin osa veljistäsi ei saa yhtään), joten se on hyvä alku!!! Onnittelut!

Tohon sun ongelmaas on ihan helppo ratkaisu:
- Mieti etukäteen kiinnostavat jutut.
- Ole erilainen. Jätä kokonaan ne ilmoja pidelly jutut. On parempi ettet sitten sano mitään!
- Ihan sama vaikka pasteisit kiinnostavia samoja juttuja joka muijalle. Ei ne sitä kuitenkaan tiedä!
- Kerro matkoista, mihin matkustat seuraavaksi, pistä mesessä kuvia vauhdikkaista harrastuksista (ei autoja ellei muija selkeästi fanita niitä) ja matkoista.
- Vaikuta kokeneelta naisten kanssa, mutta älä jauha existä mitään.
- Kerro menoista kavereiden kanssa ja etenkin jos porukassa oli myös tyttöjä.
- Mitä hauskaa tapahtui viimeviikonloppuna (se voi oikeasti olla tapahtunut vuosi sitten, ei ne sitä tiedä).

Älä pidä sitä valehteluna. Sinä vain viihdytät! Ja luulitko, että ne naiset on sulle rehellisiä siellä mesessä menemisistään, poikaystävistään, salaisista fantasioistaan, oikukkuuksistaan (antavat hyvää kuvaa päinvastoin), puheliaisuudestaan (tämän olet jo huomannut potaskaksi)?

Ota niitä kaveries juttuja niistä roskapusseista ja käytä ominasi. Tai keksi etukäteen. Viljele niitä sinne tänne mutta älä anna kuvaa, että niitä tulee kuin apteekin hyllyltä. Ja säästä keskustelut, ettet vahingossa lauo samaa juttua kahteen kertaan.

SEKSI:
Naisten kanssa jutun voi viedä, ja pitääkin viedä flirttiin ja tuhmalle alueelle ja vitsailuun seksiasioista. Sen voi tehdä turvallisin mielin siinä vaiheessa, kun olet osoittanut että 1) et ole outo hyypiö 2) et ole seksin perässä vonkuja 3) olet kiinnostava muutenkin. Naiset haluaa puhua vauhdikkaita juttuja kiinnostavien urosten kanssa. Harva on kiltti ja ujo ja neuroottinen noista asioista.

Kirjoita kaikki ylös aina kun keksit! Ei tarvitse muistaa kaikkea. Opit naisten reaktioista pian, mikä toimii ja alat sen myötä keksiä juttuja myös lennosta ja livenä.

Onnea! Kerro miten kävi!

Äänestä
  • Unohtui erittäin tärkeä asia:

    KIUSOITTELE leikkimielellä äläkä ole liian kiltti. Älä tee, mitä nainen käskee (esim "laita kuva sun pippelistä", "kerro mitä opiskelet").

    Hanki joku elukka, vaikka hamsteri tai joku muu helposti hoidettava ja kerro sitten, että sulla on eläin ja olet eläinrakas. Kun tyttö kysyy, mikä eläin sulla on sanot "En kerro, mutta se on hauska ja eksoottinen". Kerrot vasta kun tyttö on investoinut suhun puhettaan. Tietysti plussaa on jos eläin on eksoottinen kuten ferretti tai joku muu kunhan on söpö eikä esim käärme.

    Laita muija kertomaan itsestään, elukoistaan, TUNTEISTAAN. Silloin hän alitajuisesti kokee sijoittaneensa sinuun energiaa ja aikaansa, ajatustaan. Ajatuksensa kiinnittyvät sinuun helpommin. Tämä on TODELLA tärkeää!

    Kun kerrot juttujas, pidä huoli, että kerrot aina miltä joku asia TUNTUU. Esim ei "Kävin Italiassa, siellä oli ihanan lämmin" vaan "Oli mahtava fiilis käppäillä Rooman kaduilla. Se kahviloiden tuoksu.. kyyhkysten äänet. Ja aurinko porotteli tosi kivasti iholla" Vaan esimerkki -tajunnet pointin. Kauppareissustakin voi saada tollasta juttua. "Ostin ihanaa ruokaa,.. lohta suoraan valmistiskistä. Tuoksuu herkulliselta. Ja konditoriasta tuoreita hillomunkkeja. Tänään meikäpoika herkuttelee!"...

    Ja saa nainen TUN-TE-MAAN asioita (esim just kiusottelu, huomaavaisuus, kohteliaisuudet rajoitetusti). Lue noita avio- ja avoliittopalstojen naisten juttuja, joissa niillä on salasuhde .. aina naiset sanoo että "tämä mies saa minut TUNTEMAAN sitä ja tätä".

    Tässä ois tosi monta ulottuvuutta, joista voisi kertoa. Mutta koita nyt päästä ensin alkuun :)

    Äänestä

  • Ex Pinp kirjoitti:

    Unohtui erittäin tärkeä asia:

    KIUSOITTELE leikkimielellä äläkä ole liian kiltti. Älä tee, mitä nainen käskee (esim "laita kuva sun pippelistä", "kerro mitä opiskelet").

    Hanki joku elukka, vaikka hamsteri tai joku muu helposti hoidettava ja kerro sitten, että sulla on eläin ja olet eläinrakas. Kun tyttö kysyy, mikä eläin sulla on sanot "En kerro, mutta se on hauska ja eksoottinen". Kerrot vasta kun tyttö on investoinut suhun puhettaan. Tietysti plussaa on jos eläin on eksoottinen kuten ferretti tai joku muu kunhan on söpö eikä esim käärme.

    Laita muija kertomaan itsestään, elukoistaan, TUNTEISTAAN. Silloin hän alitajuisesti kokee sijoittaneensa sinuun energiaa ja aikaansa, ajatustaan. Ajatuksensa kiinnittyvät sinuun helpommin. Tämä on TODELLA tärkeää!

    Kun kerrot juttujas, pidä huoli, että kerrot aina miltä joku asia TUNTUU. Esim ei "Kävin Italiassa, siellä oli ihanan lämmin" vaan "Oli mahtava fiilis käppäillä Rooman kaduilla. Se kahviloiden tuoksu.. kyyhkysten äänet. Ja aurinko porotteli tosi kivasti iholla" Vaan esimerkki -tajunnet pointin. Kauppareissustakin voi saada tollasta juttua. "Ostin ihanaa ruokaa,.. lohta suoraan valmistiskistä. Tuoksuu herkulliselta. Ja konditoriasta tuoreita hillomunkkeja. Tänään meikäpoika herkuttelee!"...

    Ja saa nainen TUN-TE-MAAN asioita (esim just kiusottelu, huomaavaisuus, kohteliaisuudet rajoitetusti). Lue noita avio- ja avoliittopalstojen naisten juttuja, joissa niillä on salasuhde .. aina naiset sanoo että "tämä mies saa minut TUNTEMAAN sitä ja tätä".

    Tässä ois tosi monta ulottuvuutta, joista voisi kertoa. Mutta koita nyt päästä ensin alkuun :)

    Näissä parissa viestissä aika osuvasti tiivistetty mitä jokaisen normijampan kannattaa tehdä ja voi pienellä pohdinnalla tehdä.

    Omien tunteiden hallinta on yksi tärkeä juttu. Jos nainen tulee liian nopeasti liian tärkeäksi, ennen kuin mistään suhteesta tai seksistä on tietoakaan, niin mies on usein vaikeuksissa. Ei pidä haluta miellyttää liikaa, pitää vaikuttaa siltä, että tekee kiinnostavia asioita luontevasti, ja osaa pitää puolensa.

    Äänestä

Kommentoi aloitusta


nbsd kirjoitti:

Olen 25v sinkkumies. Olen parisen vuotta katsellut ympärilleni sillä silmällä, että jos minullekin vielä joskus löytyisi, joku mukava tyttö kumppaniksi. Suomi24:n treffipalstallekin olen muutamaan otteeseen laittanut profiilin. Olen laittanut paljon viestejä ja sillä periaatteella, että jos profiili on vähänkään ollut kiinnostava, niin viestiä olen laittanut. Vastauksia on tullut vähän suhteessa kirjoittamiini viesteihin, mutta on niitä kuitenkin tullut ja yleensä nämä vastaanneet ovat olleet kiinnostavimmasta päästä. Olen sitten näiden vastannaiden kanssa kirjoitellut ensin treffipalstalla ja sitten joidenkin kanssa jutellut mesessä.

En oikein tiedä mistä johtuu, mutta lähes kaikkien kanssa homma on ruvennut junnaamaan paikallaan ja hiipunut pikkuhiljaa. Parin ekan viestittelyn jälkeen tai mesessä keskustelun jälkeen homma ei enää etenä ja kuihtuu käsiin. Vaikka olenkin periaatteessa aika puhelias, niin en keksi jutustelun aihetta esim. mesessä vaan se menee siihen, että miten päivä on mennyt jne. Tähän täytyy todeta, että naisetkin ovat usein passiivisia, eivätkä itse juurikaan tee mitään keskustelun edistämiseksi tai synnyttämiseksi. Keskustelun ylläpitäminen jää täysin minun harteilleni. Mistä johtuu, että homma rupeaa junnaamaan paikallaan ja miten ehkäistä sitä, että näin ei kävisi? Mitkä ovat tavallaan hyviä keskustelunaiheita ja miten saada toinen aktivoitumaan? Periaatteessa kaikki, joidenka kanssa olen jutellut ovat olleet sellaisia, että on ainakin jotain yhteistä. Vai onko, niin että olemme olleet sitten liian erilaisia kuitenkin, enkä ole löytänyt sitä jonka kanssa homma natsaisi? Miten saada nainen kiinnostumaan? Parin nettituttavuuden kanssa olen tavannut, mutta nämä ovat olleet lopulta täysin erilaisia.

Reaalielämässä olen törmännyt vähän samaan ilmiöön. Homma jää sille kaveriasteelle, eikä oikein tiedä mistä juttelisi. Juttelu jää sille mitä kuuluu tasolle. Tosin olen ihastunut pari kertaa jo varattuihin tyttöihin ja näiden kanssa tuntui, että olisi jotain yhteistä. Onko se vaan niin, että se oikea ei vain ole tullut kohdalle vielä? Minulla on sellaisia kavereita, jotka saavat hauskan jutun aikaiseksi, vaikka roskapussista, mutta sellainen en ole. Jotenkin on vaikeaa synnyttää keskustelua vai onko se vain niin, että ei ole osunut kohdalle tarpeeksi samanlaista ihmistä. Jotenkin vain tuntuu, että joillain niitä osuu kohdalle enemmänkin ja juttu luistaa vähän kaikkien kanssa.

Anonyymi
5000

Ilmoita asiaton sisältö

  • Sisältää materiaalia, joka on loukkaavaa, herjaavaa, rasistista, uhkailevaa tai ahdistelevaa.

  • Materiaali sisältää nimiä, yhteystietoja tai muita henkilökohtaisia tietoja. Julkisuuden henkilöistä, julkisissa viroissa toimivista ihmisistä sekä yritysten vastuuhenkilöistä saa keskustella työhön liittyen. Myös yksityiselämään liittyvistä asioista voi keskustella siltä osin, kuin niistä on julkisesti kerrottu.

  • Sisältää lapsille haitallista tai heiltä kiellettyä materiaalia. Seksuaalinen sisältö on sallittua aiheeseen tarkoitetuilla palstoilla, joiden ikäraja on 18 vuotta.

  • Lainvastaista sisältöä voi olla mm. yksityiselämää loukkaavan tiedon levitys, kiihottaminen kansanryhmää vastaan, laiton uhkaaminen, alaikäisiin liittyvä seksuaalinen sisältö/grooming, petokset, identiteettivarkaudet, kunnianloukkaukset ja tekijänoikeusrikkomukset.

  • Sisältö ei liity palstan tai keskusteluketjun aiheeseen.

  • Viesti ei ole suomea tai ruotsia (pl. International Forums), se sisältää mainontaa, se sisältää tekijänoikeuksin suojattua materiaalia, se on massapostitus tai jokin muu syy.

Jaa keskustelu