Terve! Onko kenelläkään kokemusta seuraavanlaisesta tilanteesta?
Olen 23-vuotias mies joka on pahasti ihastunut erääseen naiseen. Olemme tunteneet n. vuoden, tutustuimme vaihto-oppilasvuoden aikana aasiassa. Olin silloin hieman masentunut mutta kyseinen henkilö oli aina mitä mukavin ja otti minut huomioon vaikka toisinaan olin TODELLA huonoa seuraa, sen voin myöntää. Vaikka mukana oli muitakin henkilöitä jostain syystä me vietimme ehkä eniten aikaa yhdessä. Tosin joskus sanoin pahasti eikä puhuttu pariin viikkoon ym. mutta ei sitä touhua kauaa jaksanut. Myöhemmin hän jopa järkkäsi mulle kiintoisan pätkäduunin Hong Kongista, josta olen syvästi kiitollinen. Anyway.
Kelataanpas tähän päivään. Aasiat on kierretty ja ollaan takaisin koulussa kotosuomessa. Nyt jouduimme kohtalon oikusta samoille kursseille ja olen kai päässyt yli tuosta masennuksestakin. Urheilu ym. auttaa kummasti :) Nyt vaan oon huomannut että meillä todella taitaa olla jotain kipinää, tuskin maltan pitää näppejäni erossa ja läppä luistaa erittäin hyvin. Eräänä päivänä hänkin pyysi koulun jälkeen bisselle ja kaikki olin varsin kivasti. Vahinko vaan että olin pyytänyt erään tyypin seuraksi joka piti muutenkin tavata samana päivänä ja tämä sitten latisti tunnelmat. Nyt kun nähtiin oli tosin taas kuin naantalin aurinko.
Mitä teen? Hermot menee kun ei viittis leikkiä mutta olen seurusteluhommissa täysin kokematon enkä jotenkin pysty kertomaan miten mä näen tän homman. Lisäksi en haluais lopullisesti suututtaa tyttöä kun tosiaan muutenkin pidän siitä ihan frendinäkin. Gimmakin on varsin helmi, fiksu, hyvännäköinen, hauska ja työteliäs. Ei tämmöisestä kannata kävellä ohi, vai? Oma saamattomuus vituttaa.
Olen 23-vuotias mies joka on pahasti ihastunut erääseen naiseen. Olemme tunteneet n. vuoden, tutustuimme vaihto-oppilasvuoden aikana aasiassa. Olin silloin hieman masentunut mutta kyseinen henkilö oli aina mitä mukavin ja otti minut huomioon vaikka toisinaan olin TODELLA huonoa seuraa, sen voin myöntää. Vaikka mukana oli muitakin henkilöitä jostain syystä me vietimme ehkä eniten aikaa yhdessä. Tosin joskus sanoin pahasti eikä puhuttu pariin viikkoon ym. mutta ei sitä touhua kauaa jaksanut. Myöhemmin hän jopa järkkäsi mulle kiintoisan pätkäduunin Hong Kongista, josta olen syvästi kiitollinen. Anyway.
Kelataanpas tähän päivään. Aasiat on kierretty ja ollaan takaisin koulussa kotosuomessa. Nyt jouduimme kohtalon oikusta samoille kursseille ja olen kai päässyt yli tuosta masennuksestakin. Urheilu ym. auttaa kummasti :) Nyt vaan oon huomannut että meillä todella taitaa olla jotain kipinää, tuskin maltan pitää näppejäni erossa ja läppä luistaa erittäin hyvin. Eräänä päivänä hänkin pyysi koulun jälkeen bisselle ja kaikki olin varsin kivasti. Vahinko vaan että olin pyytänyt erään tyypin seuraksi joka piti muutenkin tavata samana päivänä ja tämä sitten latisti tunnelmat. Nyt kun nähtiin oli tosin taas kuin naantalin aurinko.
Mitä teen? Hermot menee kun ei viittis leikkiä mutta olen seurusteluhommissa täysin kokematon enkä jotenkin pysty kertomaan miten mä näen tän homman. Lisäksi en haluais lopullisesti suututtaa tyttöä kun tosiaan muutenkin pidän siitä ihan frendinäkin. Gimmakin on varsin helmi, fiksu, hyvännäköinen, hauska ja työteliäs. Ei tämmöisestä kannata kävellä ohi, vai? Oma saamattomuus vituttaa.
Vastaukset 5
Vanhimmat
vaan kliseisesti sanoen itseäs niskasta kiinni ja halaat tätä tyttöä. Jos ei pyristele vastaan niin sitten suutelet. Suudelman jälkeen sanot että oot hulluna siihen. Jos nainen antaa pakit ja sanoo että ollaan ystäviä vaan niin sillä takoo ainakin mielessä kokoajan, että sä oot hulluna siihen. Jos pelaat jatkossa kortit oikein niin nainen ei saa sua mielestään ja sitten "pehmittelet" sitä lisää jolloin loppu on historiaa:)
Pelko on huonoin mahdollinen syy olla tekemättä oman itsen kannalta tärkeitä, hyviä, "ratkaisevia" päätöksiä ja tekoja. Siitä nyt otat vaimon itsellesi. Mistä tiedät vaikka hänkin olisi yhtä kokematon pohjimmiltaan??
..tulipahan vaan mieleen että voi se saamattomuus harmittaa tyttöäkin, niin että ohje on -aivot narikkaan ja sen kun kysyt saako sua suukottaa?itseäni ei mikään jurpi kun jahkailevat miehet,on ihan okey jossain määrin olla herrasmies,mutta kohteliaasti voi edetä silti :)vasta hiljattain pitkästä suhteesta sinkkuiluun siirtyneenä oli järkytys todeta millaisia lapatossuja treffeille on lähtenyt ja rakkaudessa ei ole varasijaa, joten parempi vaan kun ryhdistäydyt ennen kuin aikasempi lintu...tai miten se oli :) ei no ihan vakavasti itselle jo löysin kumppanin ja ainut etusija tuli siitä että tajusi yrittää edes pysyä kärryillä minun suhteen ja ne treffailijat jotka jäi "kohteliaasti" odottelemaan että sulattelen tapaamista jäi rannalle ruikuttamaan...
Itsesi kitkattomaksi. Sitten uskallat pyytää tyttöä treffeillekin. Ja tavatessanne voitte halata ja pussata.
Mitään muuta et tule koskaan harmittalemaan vanhempana kuin sitä ettet tehnyt jotain. Jos nyt jätät väliin, niin tulet muistamaan sen aina.