jos asiakas ei osaa päättää ottaako tietyn auton tai tietyn asunnon, kyse on yleensä siitä että ei ota (ja jos ottaa, niin vain sen takia ettei parempaakaan ole).
En tiedä millaisia harkintaaikoja automyyjät ja kiinteistövälittäjät suosittelevat. Pari kolme vuotta lienee kuitenkin kohtuullinen jahkausaika.
*kauhea meteli yhdestä ladasta*
En tiedä millaisia harkintaaikoja automyyjät ja kiinteistövälittäjät suosittelevat. Pari kolme vuotta lienee kuitenkin kohtuullinen jahkausaika.
*kauhea meteli yhdestä ladasta*
Vastaukset 6
Vanhimmat
Ihminen ei tarvitse kuin seksiä, ruokaa ja unta.
Se on vain vittumaista, että niitä saadakseen, pitää tehdä jotain.
näkökulmasta on aika erikoista, että kun sen ladan sitten päättää poistaa varauksesta ja myydä eteenpäin pintanaarmuista huolimatta, niin SITTE alkaa neuvottelut.
Juu niin pitää tehdä.
Ajallaan kaiken lisäks.
terveisin ladansa myynyt lisko
hyvät rahat?
päätin vaan ottaa varattu-kyltin pois ku turhaan se tossa pihassa seisoo ruostumassa
Se ongelma on siinä että sillä ostajalla on ennen ollut sitimaasturi, joka on soveltunut oikeasti vain kaupunkien keskustaan ja on lukuisia kertoja sammunut kaukaisilla metsäteillä ja se omistaja on joutunut tulemaan kävellen kotiin. Kaupungeissa se maasturi oli hankala ajettava ja yleensä pyrki mutkissa puskemaan suoraan. Suorillakin teillä se etsi aina tiestä uria ja kiemurteli kummasti. Sitten kilometrien karttuessa se alkoi vielä kolista montuissa pahasti ja siksi siitä piti luopua.
Kai siinä nyt on ladan suhteen pieni kynnys, vaikka eivät ne naarmut tietysti haittaa, mutta jos on jotenkin oppinut ajattelemaan että kävelemälläkin pärjää.
Ja jos se sitimaasturi pitäisi siirtää sieltä tallista tilaa viemästä, mutta seuraavan omistajan talli ei ole kunnossa, eikä se säily taivasalla ruosteettomana.
Lada on tietysti hyvä talviauto ja varsinkin toimii ankeissa oloissa luotettavasti. Ehkä siinä hankinnassa on se tuunauksen vaiva myös mielessä. Siihen entiseen autoon kuitenkin meni varmaan paljon aikaa ja vasta radion, mattojen ja muun virittelyn jälkeen se vaikutti olevan sopiva. Aina vaihtaessa olisi tuo sama edessä ja pitäähän sitä harkita ettei tule hätäisiä päätöksiä. Ladoissa on myös usein muutama lommo entisten kilometrien tuloksena ja niitä pitäisi hiuka oikoa ettei tule jatkossa ruostetta tai muuta menoa haittaavaa vastusta.
Varmaan markkinoinnissa kannattaisi jotenkin käsitellä noita tuunausaspekteja ja muita mietityttäviä aiheita. Tietysti myös se pitää miettiä että osaako se kuljettaja ajella Ladalla sillä tavalla että se pysyy hyvässä kunnossa ja että huollot tulevat tehdyiksi. Voihan sillä tyypillä olla vaika sellaisia piintyneitä ajovirheitä joista pitäisi päästä eroon.
Auton hankinta on aina merkittävä investointi, joka usein vaikuttaa elämään monilla tavoilla ja siksi kannattaa olla tarkkana sekä myynti- että ostoportaissa.
millainen sitimaasturi jollakulla on ennen ollut. Sattumaa vai ei, mutta tällä kyseisellä ostajaehdokkaalla muuten ON sitimaasturi, josta hän väittää luopuneensa mutta jonka parissa hänellä vierähtää tunti jos toinenkin. Hän on valmis lähtemään sitimaasturinsa vuoksi vaikka toiselle puolelle maapalloa, jos sitimaasturin uusi virallinen omistaja kohtelee sitimaasturia huonosti.
Hän on niin sanottu moniautoinen henkilö.
Kysymys kuuluukin: miksi lada pitäisi myydä juuri hänelle? Kuten sanoin, pari kolme vuotta on aika joksi kukaan itseään kunnioittava autonmyyjä ei säilö ladaansa jollekin takapihalle varattu-kyltillä varustettuna. Jos ostaja ei kolmenkaan vuoden kuluessa tiedä tekeekö ladalla yhtään mitään, ratkaisu on lapsellisen helppo. Etkö ole lukenut Hotakaisen Klassikkoa? Etkö tiedä että oikea auto herättää ns. Tielaitoksen hyväksymän oireyhtymän eli autokuumeen, joka ei hellitä ennen kuin nimi on paperissa?
Ehdotat jonkinlaista järkeilyä ja jahkailua, niinkö? Sen jälkeen kun on kolme vuotta järkeilty ja jahkailtu? Eikö juuri ole nähty, että omistajakandidaatti on ongelmainen ja päätöksentekokyvytön jahkaaja, jonka kanssa varmasti saa kulutettua kaiken toimistoajan jahkaamiseen? Kokenut autokauppias osaa sanoa, että kyse ei tällöin ole edes autosta sinänsä, vaan
jahkaa ja hallitse-politiikasta,
jota jahkaaja saattaa harjoittaa jopa kolme vuotta. Jahkaaja sitoutuu sinne tänne ja joka paikkaan sillä lailla puolittain, että jos sattuu huvittamaan niin hän palaa asiaan, ja sitten porukka vaan kiroilee että missä se taas on. Luulee ehtivänsä joka paikkaa ja lupaa vähän kaikkea, mutta eksyilee sitimaasturinsa milloin mihinkin hemmetin korpeen.
Olen ehdottoman varma siitä että myyn ladan ainoastaan yksiautoiselle omistajalle.
Koska elämässä pitää osata tehdä päätöksiä eikä kaikkea aikaa voi kuluttua miettimiseen ja vatvomiseen, niin siirsin ladani sitten etupihalle ja otin varattu-kyltin pois. Jos jahkaaja ei osaa tehdä päätöstä (hahhah, miten sellaista voisi jahkausongelmaiselta odottaakaan) niin se on pakko tehdä hänestä riippumatta ja häneltä kyselemättä.
Tietysti jahkaaja hallitsemisenhaluisena tulee heti mekastamaan siihen takapihalle, mutta silloinkaan hän ei halua autoa - vaan jahkata lisää.
Minä en myy jahkauspalveluita. Minä myyn autoja.
Tässä autonostajan tärkeimmästä käsikirjasta tärkein kohta: "Pera pysähtyi Toyotan viereen ja tiesi löytäneensä auton, jolla voisi halkoa suomalaista maisemaa ja unohtaa seitsemänkymmentäviisi prosenttia miestä kiusaavista peruskysymyksistä. Kaksikymmentäviisi prosenttia jä aina päätä kivistämään, oli alla millainen auto tahansa." (Hotakainen s.35)
Jahkaajille pitäisi perustaa autokauppojen viereen omat palvelut, jotta saavat siellä käsitellä ongelmiaan. Nyt jahkaajat notkuvat autokaupoissa viemässä hyvää hallitilaa ja toimistoaikaa.