Pitkä tarina mutta yritän tiivistää:
Ollaan oltu lapsuudesta asti ystäviä ja jo nuoruusiässä huomasin että ystävälläni (olkoon nyt x nimeltään) oli kumma tapa, huomattuaan että mä olin ihastunut johonkiin mieheen niin tämä x ihastui sitten perästä....
Kännissä flirttaili mun poikakaverille jne..
Aikuisena lähti samaan miesporukkaan juomaan jossa mun kihlattukin oli..
Lapsen saatuani kihlattuni kanssa, x tuli meille olemaan kaikkea vailla, milloin pyytämään rahaa lainaan tai aamulla aikaisin miestäni kuskaamaan häntä milloin mihinkin( vaikka vauva oli valvottanut yöllä )!! Ystävällinen kun olin niin ajattelin vain että "turhaan kuvittelen" ja x sai tulla meille juomaan, yöksi jne..
Miehiä x:llä oli koko ajan kierteessä vaikka omakin kulta oli jo olemassa.
Jopa omassa kodissani x piti silmäpeliä ja liimautui mieheeni kiinni (humalassa luuli etten mä huomaa mitään).
Myöhemmin kun minulle tuli ero miehestäni ja jäin lapsen kanssa asumaan omaan taloomme, yksin ja suruissani, luulin että saan apua x:ltä niin x liittyikin heti ex-mieheni seuraan ryyppäilemään, olivat yhdessä joskus öitä (kumpikin sanoo ettei mitään tapahtunut..)
Kun viimein aukaisin suuni niin kuulin olevani luulosairas yms..
Kovin tuntuu yksipuoliselta kaveruudelta, vai käytetäänkö ystävällisyyttäni(sinisilmäisyyttä) hyväksi? Vai ollaanko minulle kateellisia??
Ollaan oltu lapsuudesta asti ystäviä ja jo nuoruusiässä huomasin että ystävälläni (olkoon nyt x nimeltään) oli kumma tapa, huomattuaan että mä olin ihastunut johonkiin mieheen niin tämä x ihastui sitten perästä....
Kännissä flirttaili mun poikakaverille jne..
Aikuisena lähti samaan miesporukkaan juomaan jossa mun kihlattukin oli..
Lapsen saatuani kihlattuni kanssa, x tuli meille olemaan kaikkea vailla, milloin pyytämään rahaa lainaan tai aamulla aikaisin miestäni kuskaamaan häntä milloin mihinkin( vaikka vauva oli valvottanut yöllä )!! Ystävällinen kun olin niin ajattelin vain että "turhaan kuvittelen" ja x sai tulla meille juomaan, yöksi jne..
Miehiä x:llä oli koko ajan kierteessä vaikka omakin kulta oli jo olemassa.
Jopa omassa kodissani x piti silmäpeliä ja liimautui mieheeni kiinni (humalassa luuli etten mä huomaa mitään).
Myöhemmin kun minulle tuli ero miehestäni ja jäin lapsen kanssa asumaan omaan taloomme, yksin ja suruissani, luulin että saan apua x:ltä niin x liittyikin heti ex-mieheni seuraan ryyppäilemään, olivat yhdessä joskus öitä (kumpikin sanoo ettei mitään tapahtunut..)
Kun viimein aukaisin suuni niin kuulin olevani luulosairas yms..
Kovin tuntuu yksipuoliselta kaveruudelta, vai käytetäänkö ystävällisyyttäni(sinisilmäisyyttä) hyväksi? Vai ollaanko minulle kateellisia??
Vastaukset 3
Vanhimmat
Tuollainen käytös ei ole ystävyyttä, päinvastoin teillä näyttää olevan meneillään jonkinlainen yksipuolinen kateus/kilpailusuhde. Liekö kaverillasi huono itsetunto vai mikä, kun hänen pitää elää omaa elämäänsä sinun elämäsi kautta?
Pidä varasi! Ja hankkiudu tästä "ystävästäsi" eroon mahdollisimman pian. Itse en sietäisi noin härskejä temppuja keneltäkään, varsinkaan tuollaiselta kodinrikkojalta. Turhan sinisilmäinen ei kannata olla, kaverisi käyttää sellaista törkeästi hyväkseen.
Mutta onneksi älysin pistää välit täysin poikki. Nykyinen mieheni onkin ainoa johon tämä ex-ystäväni ei ole koskenut. Nyt en ole nähnyt häntä kahteen vuoteen, onkohan muuttanut..?
Viimeisen tikin jälkeen olin valmis melkein kuristamaan tämän ihmisen, ja lopulta selvitettiin asioita. Kävi ilmi että hän ei edes tajunnut loukkaavansa minua. Minä kuulemma ajattelen enemmän sydämellä asioita kuin hän. Olen yksinkertaisesti sitä mieltä että ystäväni on tunnevammainen. Hän ei osaa tuntea kateutta, häpeää, katumusta, niin kuin normaali ihminen.
Tulin siihen tulokseen, että en halua olla missään tekemisissä tämän ihmisen kanssa enää. Hänen läsnäolonsa alkoi muodostaa pelonsekaisia tunteita minussa. Silti, vaikken ole pitkiin aikoihin häntä nähnyt, on minulle jäänyt ikuinen pelko, että jotain vielä tapahtuu..
Olen sitä mieltä, että snaot suoraan "ystävällesi" ajatuksesi. Ja mielellään välit poikki. Ei ainakaan tule pilaamaan sinun elämääsi. Omansa lienee jo pilannut, ja huomaa sen vasta mammana istuessaan kiikkustuolissa, todeten ettei hänen elämäänsä jäänyt mitään pysyvää.
Kuulostaapa tutulta,paitsi että olen mies ja frendini teki mulle tommosta.nooh,pitäköön ne ex-vaimoni kanssa toisensa ja leikkiköön kotia myös minun lasteni kanssa,toi on kusipäisyyttä,ei kaveruutta.
Tulihan annettua frendille oikeen isän kädestä,toivottavasti muistaa kultaisen kadun lain "kavereiden pesiin ei sorkita"
Jatka sinä elämääsi ja anna kaverisi hakea kaveruutta sieltä mistä parhaaksi näkee